Niin. Täällä palstalla on hehkutettu työpaikkaromansseja, mutta myös muutamaan otteeseen kritisoitu. Samat jutut pätee myös kaikennäköisiin yhdistys- ja yhteistyöjuttuihin.
Onhan se kivaa ihastua -ehkä jopa rakastua. Joskus se toimii, usein taas ei.
Eron tullessa voi aluksi olla helvetin hankalaa viettää aikaa samassa paikassa. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Pahin mahdollinen tilanne on se, että exä nappaa samasta paikasta toisen työkaverin. Kokemuksesta sanon, että silloin työelämä alkaa olla yhtä non-stop-vitutusta. Ainahan voi vaihtaa paikkaa, mutta entä jos homma on itselle tärkeetä?
Oon nyt tullut sellaseen tulokseen, että vaikka tapaisin elämäni naisen työpaikalla tai muussa samankaltaisessa jutussa, harkitsisin pitkään, alanko riskeeraamaan omaa työ- ja mielenrauhaa suhteella. Onko se sen arvoista ja eikö sitä löytyisi jostain muualtakin?
Onhan se kivaa ihastua -ehkä jopa rakastua. Joskus se toimii, usein taas ei.
Eron tullessa voi aluksi olla helvetin hankalaa viettää aikaa samassa paikassa. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Pahin mahdollinen tilanne on se, että exä nappaa samasta paikasta toisen työkaverin. Kokemuksesta sanon, että silloin työelämä alkaa olla yhtä non-stop-vitutusta. Ainahan voi vaihtaa paikkaa, mutta entä jos homma on itselle tärkeetä?
Oon nyt tullut sellaseen tulokseen, että vaikka tapaisin elämäni naisen työpaikalla tai muussa samankaltaisessa jutussa, harkitsisin pitkään, alanko riskeeraamaan omaa työ- ja mielenrauhaa suhteella. Onko se sen arvoista ja eikö sitä löytyisi jostain muualtakin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hmmm, pistää vaan miettimään, että jos tapaisit elämäsi naisen, niin se olisi luultavasti menoa sitten.
En usko, että järki ja tunteet kävelee vierekkäin.Se on menoa, eikä silloin ajattele onko työkaveri.
niin sillon kandeis pikkasen ajatella....