Kerronpa teille tarinan:
Seurustelin exäni kanssa 3,5 vuotta, suhteemme oli todella räiskyvä, niin hyvässä kuin pahassa. tämän 3,5 vuoden aikana erosimme kerran ja asuimme siis kahteen otteeseen yhdessä. (minä olen nyt 23 vee, ex 25 vee). Erosimme tämän vuoden toukokuussa. Eroa ennen meillä meni ainakin n. puoli vuotta todella huonosti, oli riitoja paljon ja exäni oli todella kylmä ja jäätävä minua kohtaan. (meillä oli riitoja joissa hän kävi fyysisesti käsiksi, nimitteli lehmäksi, huoraksi, idiootiksi yms.) ja teki sellaista että kun meillä oli joku riita, hän saattoi lähteä kävelemään ja tulla takas 1-7 tunnin päästä. muutenkin hän tuli ja meni miten tykkäsi, ei tehnyt minun kanssa juuri mitään. Mutta hän osasi olla myös hyvä, en kai muuten häntä olisi rakastanut yms. No, suhteemmen päättyi siis viime toukokuussa siihen kun paljastui että hänellä on toinen suhde. Muutin samantien pois. Nyt olemmme olleet tekemisissä ja suurin viha on kai jo laantunut? Nyt hän ilmeisesti haluaa minut takaisin, itkee aika useasti kun näemme, sanoo häpeävänsä todella paljon sitä mitä teki minulle, sanoo minun olleen tärkein asia hänen elämässään, sanoo tajuavansa vasta nyt miten typerästi hän on tehnyt... Puhui eilen haluavansa kihloihin/naimisiin kanssani.
Itse olen tapaillut erästä mukavantuntuista miestä nyt reilun kuukauden. Meillä on todella mukavaa keskenämme, tulemme hyvin toimeen, keskustelemme todella syvällisiä asioita pitkään, eli olemme ns. samalla aaltopituudella. Pidämme samantyyppisistä asioista. Lisäksi hän on todella kiltti ja huomaavainen minua kohtaan, tunnen todella olevani tärkeä ihminen hänelle. Mutta tässä ei ainakaan vielä (??) ole kehittynyt mitään suuria tunteita ainakaan minun puolelta.
Ts. taidan olla aika hukassa. Mietin mitä tehdä? Jos teill on vastaavanlaisia kokemuksia haluaisin todella kuulla kommentteja ja mielipiteitä!!
Minulla on tunteita exää kohtaan mutta pelottaa lähteä hänen kelkkaan, koska ollaan jo 2 kertaa asuttu yhdessä ja yritetty...
Seurustelin exäni kanssa 3,5 vuotta, suhteemme oli todella räiskyvä, niin hyvässä kuin pahassa. tämän 3,5 vuoden aikana erosimme kerran ja asuimme siis kahteen otteeseen yhdessä. (minä olen nyt 23 vee, ex 25 vee). Erosimme tämän vuoden toukokuussa. Eroa ennen meillä meni ainakin n. puoli vuotta todella huonosti, oli riitoja paljon ja exäni oli todella kylmä ja jäätävä minua kohtaan. (meillä oli riitoja joissa hän kävi fyysisesti käsiksi, nimitteli lehmäksi, huoraksi, idiootiksi yms.) ja teki sellaista että kun meillä oli joku riita, hän saattoi lähteä kävelemään ja tulla takas 1-7 tunnin päästä. muutenkin hän tuli ja meni miten tykkäsi, ei tehnyt minun kanssa juuri mitään. Mutta hän osasi olla myös hyvä, en kai muuten häntä olisi rakastanut yms. No, suhteemmen päättyi siis viime toukokuussa siihen kun paljastui että hänellä on toinen suhde. Muutin samantien pois. Nyt olemmme olleet tekemisissä ja suurin viha on kai jo laantunut? Nyt hän ilmeisesti haluaa minut takaisin, itkee aika useasti kun näemme, sanoo häpeävänsä todella paljon sitä mitä teki minulle, sanoo minun olleen tärkein asia hänen elämässään, sanoo tajuavansa vasta nyt miten typerästi hän on tehnyt... Puhui eilen haluavansa kihloihin/naimisiin kanssani.
Itse olen tapaillut erästä mukavantuntuista miestä nyt reilun kuukauden. Meillä on todella mukavaa keskenämme, tulemme hyvin toimeen, keskustelemme todella syvällisiä asioita pitkään, eli olemme ns. samalla aaltopituudella. Pidämme samantyyppisistä asioista. Lisäksi hän on todella kiltti ja huomaavainen minua kohtaan, tunnen todella olevani tärkeä ihminen hänelle. Mutta tässä ei ainakaan vielä (??) ole kehittynyt mitään suuria tunteita ainakaan minun puolelta.
Ts. taidan olla aika hukassa. Mietin mitä tehdä? Jos teill on vastaavanlaisia kokemuksia haluaisin todella kuulla kommentteja ja mielipiteitä!!
Minulla on tunteita exää kohtaan mutta pelottaa lähteä hänen kelkkaan, koska ollaan jo 2 kertaa asuttu yhdessä ja yritetty...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselläni on kokemusta siitä takaisin vinkuvana osapuolena olosta, joskin se suhde ei päättynyt mihinkään kauheaan dramatiikkaan, enemmänkin pelkkään tunteiden muuttumiseen ystävyydeksi.
Nyt kun ajattelen sitä aikaa, tajuan ettei se takaisin suhteeseen haluaminen ollut välttämättä aitoa ja olen nyt tyytyväinen että tyttö oli järkevämpi eikä suostunut enää aloittamaan suhdetta uudestaan, hyviä ystäviä olemme tosin vieläkin. Kyse oli vain ikävästä tuttuun ja turvalliseen suhteeseen, vaikka en tuntenut enää muuta kuin normaalia ystävyyttä tyttöä kohtaan
Mielestäni suhteet, jotka on jo kerran todettu toimimattomaksi, tulisi myös jättää siihen. Vaikka ikävä takaisin toisen luokse olisikin iso niin usein aika kultaa muistot ja uusi yritys päättyy isompaan itkuun kuin se ensimmäinen.
Huh, tuli ihan hiki, ku luin tota juttuasi: tuo alku on ku omasta elämästä. Tosin taidan olla tällä hetkellä askeleen edellä sinua, meillä nimittäin meni exän kanssa cd:t jakoon jo aavistus alle vuosi sitten (luojan kiitos!) ja vanha suola on lakannut janottamasta jo ajat sitten. Alussa oli tietysti vaikeampaa, kun päässä pyöri ainoastaan ajatus siitä, pitäisikö mennä takas. Järkeilin asian kuitenkin niin (ystävien säestyksellä), että jos meidän suhde ei toiminut 3,5 vuoden aikana, niin millä ihmeellä se alkaisi yhtäkkiä toimimaan. Jos olisin luovuttanut ja hipsinyt takas exäni luo, AIVAN varmasti alku olisi ollut iki-ihanaa, mutta ajan kuluessa kaikki ois palannut vanhoille raiteilleen. Siitä oon saletti.
Äläkä lankee noihin itkemisiin ym. tajuamisiin; itse ajattelin, että exälläni oli aivan liian monta päivää aikaa tajuta käytöksensä ja sen, että jos tyyli ei muutu, joku muu muuttuu. Minunkin exä tihrutteli harva se päivä puhelimessa ja jopa kosi melkein puoli vuotta eron jälkeen. Tulin lopulta siihen tulokseen, että ei se minua sen enempää kaivannut, ku minäkään häntä; pakkomielle ku pakkomielle. Kuulostaapa kylmältä, is that me?!? :)
Hei, ja sit tosta uudesta mukavasta miehestä: anna senkin mennä. Jos ei tunnu miltään, ei tule tuntumaankaan. Aika ei auta asiaa. Onhan siinä tietysti se, että sänky ei tunnu niin isolta, ku on joku vieressä.
Mikähän ihme naisilla on että hankkiudutaan tilanteeseen jossa kuvitellaan että on vain 2 vaihtoehtoa. Joko sairaalloisen addiktiivinen on/off-suhde tai haalea ystävyysliitto. Olen samaa mieltä kuin ylläolevat siitä että ei siitä vanhasta enää mitään tule. Jos on jo useita kertoja saanut pettyä, millä todennäköisyydellä se enää paranee?
Myrskyisän Tuulen viemää -suhteen tilalle ei tarvitse ottaa pliisua kaverioleilua. Kannattaa kokeilla myös yksinoloa ja itseensä tutustumista. Yksinhän tänne maailmaan tullaan, ja yksin lähdetään - ja kuitenkin sitä yksinäisyyttä pelätään paljon ja eletään vaikka helvetissä kunhan joku on vierellä. Yksin vietetty jakso voisi vahvistaa ja selkeyttää sinua ihmisenä, jolloin aikanaan rinnallesi löytyy se TERVE ja silti rakkaudellinen vaihtoehto.
unohda ex joka on jo käynyt kimppuusi... mitä suuremmalla todennäköisyydellä hän tulee tekemään niin vastaisuudessakin, ei ehkä heti kun menette takaisin yhteen, mutta naimisiin menon jälkeen tai esikoisen syntymän jälkeen