7 vuoden suhde päättyi

bopop kirjoitti:

Haluaisin kommentteja, tukea ja näkemyksiä seuraavasta mitä kirjoitan. Oloni on tällä hetkellä sanoin kuvaamaton ja hirveä, enkä tiedä miten tästä eteenpäin.

Seurustelumme alkoi elokuussa vuonna 1998. Olin itse silloin 18v ja tyttöystäväni 15v. Ikänäkökulmasta tämä tuntuu teinirakkaudelta mutta sitä se ei ollut. Olimmehan sentään 7 vuotta yhdessä. Käytän hänestä tästedes tekstissä nimeä Katja.

Siihen aikaan ei ollut kännyköitä, ja kotipuhelinnumero piti ottaa lapulle ylös. Tapasimme eräässä nuorisobilepaikassa. Tunsin tavanneeni elämäni naisen. Hän sanoi minulle ekana iltana, että haluaisi tutustua paremmin. Tanssimme, istuimme sylikkäin ja suutelimme, kaikki oli kuin ihanaa satua. Seuraavana päivänä puhelin soi kotona, olin juuri syömässä, äitini vastasi ja käski minua puhelimeen. Katjahan se siellä, en olisi uskonut että hän soittaa minulle, mutta hän soitti. Siitä alkoi rakkaustarinamme, menin hänen luokseen. Katja näytti kauniimmalta kuin muistinkaan. Esittelin itseni hänen vanhemmilleen ja kaikki oli uutta ja outoa. Kaikki asiat tuntui yhdistävän meitä, musiikki, ajatusmaailma, huumori, kaikki. Olin korviani myötä rakastunut. Olimme molemmat aidosti rakastuneita toisiimme, eläydyimme toisistamme, jaoimme ilot ja surut. Katja sanoi minulle ensimmäisenä että rakastaa minua. Hän sanoi myös minun olevan "se oikea".

Eräänä syksyisenä päivänä hänen tuttavansa kuolivat auto-onnettomuudessa, jonka jälkeen alkoivat paniikkihäiriöt vaivata Katjan elämää. Lisäksi hän alkoi kärsiä pelkotiloista, mikä vaikeutti hänen normaalia elämää. Hän ajatteli aina, että mitäs jos itselle käy samalla tavalla, ja mitä kuoleman jälkeen on oikeasti. Yritin tukea ja auttaa kaikella tavalla, välillä olo helpottui, mutta toisinaan se taas paheni.

Jossain vaiheessa tuli puheeksi seksi, olimme molemmat neitsyitä. Katja oli kokematon miesten suhteen, yksi ihastus hänellä oli ollut. Itse olin seurustellut muutaman kuukauden erään tytön kanssa aiemmin, mutta seksiä ei siinä ollut. Eli siis kokemattomia olimme molemmat. Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen harrastimme seksiä Katjan kanssa, se oli aika outo kokemus molemmille. Kai se oli vain molempien mielestä pakko kokeilla. Tämän jälkeen harrastettiin seksiä silloin tällöin, mutta se ei ollut pääasia. Monesti Katja itki seksin jälkeen ja minun tuli myös paha olo, mutta Katja ei ikinä syyttänyt minua. Hän vain kertoi rakastavansa minua niin paljon, eikä tiennyt miksi seksin jälkeen itkettää. Olin onnellinen ja Katjakin oli, meillä oli paljon yhteisiä asioita, ja juttelimme tuntikausia milloin mistäkin asioista. Huomasin jo silloin Katjan olevan mukava ja tunteellinen ihminen. Hän sanoi suoraan sydämestä mitä ajatteli. Hän sanoi myös minulle ensimmäisenä että "minä rakastan sinua". Kukaan ei ollut aiemmin sanonut minulle noin, ja vielä noin kaunis nuori nainen kuin Katja oli.

Tuli joulu ja uusivuosi. Vietimme ne yhdessä, iloitsimme toisistamme ja tunnustettiin rakkautemme toisillemme. Tuli kesä ja elimme yhdessä ihanaa aikaa, kävimme järvessä uimassa, yölläkin. Tuntui kuin olisimme luotu toisillemme, annoimme tukea toisillemme ja lohdutimme toisiamme vastoinkäymisissä. Aloin huomaamaan, että Katja oli melko kokematon muissakin elämäntilanteissa. Hän oli melko arka tekemään uusia asioita (kotona aika vvanhanaikainen kasvatus). Esim pankkiautomaatille meno oli ensimmäistä kertaa hänelle pelottava kokemus. Rohkaisin häntä kuitenkin uusissa asioissa ja sainkin Katjan jonkin verran rohkeammaksi.

Uutena vuotena 2000 tuli ensimmäisiä vastoinkäymisiä. Halusin viettää ennen inttiin menoa uudenvuoden kavereiden kanssa, pyysin toki Katjaa mukaan, mutta hän ei halunnut "pilata" minun iltaa. Sinä iltana tein typerästi, suutelin erään tytön kanssa, mutta en muuta. Kaduin tekoani ja kerroin siitä myöhemmin Katjalle. Aluksi Katja sanoi että tämä suhde on sitten tässä, koska olin niin typerästi tehnyt. Lopulta Katja antoi minulle anteeksi, ja vannotti minulle että näin ei enää saisi käydä. Sovimme asian ja rakastimme taas toisiamme. Menin sitten armeijan harmaisiin tammikuussa, olin puoli vuotta siellä, kestimme yhdessä tuon ajan. Olimme tämän jälkeen vai entistä rakastuneempia. Rakkautemme kesti, vaikka näimme harvoin.

Armeijan jälkeen kesällä menimme juhannusfestareille. Kaikki alkoi hyvin, olimme pääasiassa kahdestaan, joimme ja katsoimme muiden nuorten rellestystä. Katja oli aika yksinäinen kaunis kokematon neito, minä olin taas tavallinen nuorimies jolla oli kavereita aika paljon. Katja koki olevansa hieman ulkopuolinen, kun juttelin vähän väliä kavereiden kanssa. Jossain vaiheessa Katja sanoi minulle, että voin mennä kavereiden kanssa joksikin aikaa. Häntä ei haittaisi. Olin tyhmä ja menin kavereiden kanssa, kunnes Katja soitti minulle että hänet on raiskattu. Menin välittömästi teltoille ja siellä Katja istui itku kurkussa ja soitimme poliisit paikalle. Syyllinen saatiin kiinni, mutta kuulusteluissa kävi myöhemmin ilmi että Katja oli valehdellut oman mokansa raiskaukseksi, koska pelkäsi miten minä reagoisin hänen vahinkoonsa. Hän siis petti minua sen takia, että menin kavereiden kanssa ja jätin hänet tuolloin yksin. Harmittaa kyllä itseänikin jälkeenpäin ajateltuna.

Annoin anteeksi tuon tapahtuman ja lupasin, etten enää ikinä jätä häntä yksin. Kaverisuhteeni alkoivatkin kuihtumaan, olimme pääasiassa koko ajan Katjan kanssa yhdessä. Katjan vanhemmat syyttivät aluksi myös minua siitä, että olin jättänyt hänet heitteille. Mutta asia jäi unholaan, kun todettiin että kaikki oli vain Katjan hätävaletta. Tapahtuman jälkeen rakastimme taas toisiamme enemmän kuin koskaan, päivänkin ero tuntui liian pitkältä.

Syksyllä alkoi amk-opinnot. Katja meni talouskouluun ja muutti minun ja vanhempieni luo asumaan. Asuimme yhdessä ensimmäistä kertaa, toki minun kotonani, mutta kuitenkin. Kaikki meni aluksi hyvin, oltiin koko ajan kiinni toisissamme, rakastettiin ja naurettiin yhdessä. Jonkin ajan päästä Katjalle tuli masennusvaihe. Hän kärsi paniikkihäiriöistä, yhtäkkiä hän alkoi vapista ja täristä, pidin hänestä kiinni. Välillä hän puristi minua niin kovaa, että minuun tuli puristusjälkiä. Olo meni aina ohi, mutta se tuli monena iltana. Syytä Katja ei tiennyt, mutta hän kertoi kerran minulle, että koko hänen lapsuuden ajan häneltä on puuttunut isähahmo. Itsekin sen huomasin, Katjan isä ei ole ns läsnä perheessään, ei oikein puhu kellekään mitään. Joskus toki saattaa murahtaa lapsilleen jotain loukkaavaa, mutta ei muuta. Itsekään en montaa sanaa hänelle ole ikinä sanonut. Katjan isä on aina ollut vähän outo.

Taas tuli talvi ja Katjan mielialanvaihtelut pahenivat. Katja hakeutui myös psykologille, josta hänelle määrättiin Optipar-masennuslääkettä. Riitoja tuli, tunsin että hän imi kaiken voiman minusta. Olin psykologina, lääkärinä, pappina, poliisina, mikään ei auttanut. Jonkin ajan kuluttua hänellä todettiin myös kaksisuuntainen mielenhäiriö, johon hänelle määrättiin joitain epilepsia-lääkkeitä (en muista nimeä). Riitoja tuli yhä herkemmin, ja vain siitä syystä, että koko ajan Katjalla oli henkisiä ongelmia. Katja tapasi talouskoulussa tyttökaverin, joka oli ns väliinputoaja. Tämä "kaveri" oli joka asiassa välinpitämätön, ja houkutteli koko ajan Katjaa pahoille teille. Katja oppi kokonaan aivan uuden elämäntyylin, huoran elämäntyylin. Tiedän että Katjalla ei ole ns omaa päätäntävaltaa mihinkään, vaan hän on helposti muiden vietävissä. Katja on itsekin kertonut monesti minulle, että hän ei osaa päättää asioista, ja tarvitsee aina rohkaisua joka asiaan. No, kuitenkin tämän elämäntyylin myötä Katja tutustui taas uuteen mieheen ja petti minua oikeasti sen kanssa. Oli kevättalvi 2001 kun tämä tapahtui. Kun sain tietää, niin sanoin heti jättäväni Katjan. Olimmekin yli viikon erossa, kunnes Katja soitti minulle ja sanoi katuvansa. Huomasin hänen äänestä tuolloin, että hän itki ja katui aidosti. Palasimme yhteen ja Katja vannoi rakastavansa minua elämänsä loppuun asti, eikä ikinä enää pettäisi minua.

Tässä vaiheessa Katja tajusi kuitenkin viimeistään olevansa minua ulkonäöllisesti paremman näköinen. Olihan hän 175cm pituinen, tumma ja hoikka. Lisäksi hän oli kaunis kasvoinen, ja kaunistui vain koko ajan entisestään. Toki en itsekään mikään ruma ole, mutta sellainen keskiverto. Katja ehkä huomasi itse, että hänessä oli charmia ja tyylikkyyttä. Vaikkakin toisaalta Katjan älykkyys ei ollut hänen vahvimpia puoliaan. Emme aina kohdanneet henkisesti, joskus tuntui että Katja ei tajunnut kaikkia puheitani. Katja oli ehkä hiukan lapsellinen, hän olisi vain koko ajan halunnut söpöillä ja muumipeikko oli hänen lempiohjelmansa. Toki välillä oli ihan suloista söpöillä, mutta liika oli kuitenkin joskus liikaa.

Katja muutti kotiinsa keväällä kun talouskoulu päättyi. Itse jätkoin opintojani. Muutin jossain vaiheessa yksin asumaan. Pari vuotta meni yksin asuessa opiskellessa ja Katjan kotona viikonloppuisin käydessä. Katja kävi amista kotonaan asuen. Välillä suhteemme oli taas se sama ihana kuin ennenkin. Kuitenkin Katja petti minua edelleen. Katja oli tullut yhtäkkiä rohkeammaksi, hän pääsi jo baareihin ja uusi elämäntyyli siellä alkoi. Pettämistä tapahtui Katjan osalta useita kertoja, mutta aina otin hänet takaisin. Erään kerran kostin ja harrastin erään naisen kanssa seksiä, ja kerroin jo Katjalle seurustelevani uuden naisen kanssa. Tällöin Katja jätti silloisen ihastuksensa ja pyysi minua takaisin, tällöin minäkin jätin uuden naisen ja valitsin Katjan. Taas olimme yhdessä, hetken aikaa, kunnes taas Katja petti minua. Ja mikä pahinta, pettäminen oli mennyt jo siihen pisteeseen, että hän valehteli mitä ihmeellisimpiä juttuja minulle. Vaikka tiesin mitä oli tapahtunut, niin hän valehteli minulle päin naamaa. Välilä teki mieli sanoa, että olisit nyt edes keksinyt paremman valheen. Olenko sen arvoinen, että minulle voi tehdä näin.

Erottiin taas. Oltiin jonkin aikaa erillään. Unohtui mainita myös että menimme vuonna 2001 joulukuussa kihloihin. Sitä ennen oli jo ollut jonkin verran pettämistä. Ennen kihloihin menoa olimme olleet hetken erossa, Katja pyysi minua takaisin. Lupauduin jälleen, koska katja oli polvillaan minun edessä ja itki ja katsoi suoraan silmiini koiranpentuilmeellään. Menimme kihloihin ikäänkuin pelastaaksemme suhteemme. Kihlajaiset olivat kuitenkin ikimuistoiset, se oli ihana tilaisuus. Katjan kotonahan ne pidettiin ja olimme onnellinen nuoripari, ainakin muiden silmissä. Toki onnellisia olimme tuolloin itsekin, koska uskoimme molemmat silmät kirkkaina tulevaisuuteemme. Muutimme pian kaksioon asumaan. Kaikki oli ihanaa, suunnittelimme sisustusta. Ihastelimme lahjoja ja uusia astioita. Olimme onnemme kukkuloilla.

Pian tuli kuitenkin erimielisyyksiä. Lisäksi Katjan vanha kaveri astui taas mukaan kuvioihin ja sekoitti Katjan päätä. Pian Katja alkoi syyttämään minua nuoruutensa pilaamisesta, hän olisi halunnut sittenkin kokea vielä kaikkea. Pian asuin kaksiossa yksin. Meni taas vuosi soutamista ja huopaamista, pettämistäkin oli mukana Katjan osalta. Tällä kertaa minun alkoi tulla haikea olo kun Katjaa ei enää ollutkaan. Aloin soittelemaan Katjalle, vaikka hänellä oli uusi mies. Aluksi Katja ei pitänyt minua enää rakkaimpanaan. Kuitenkin jonkin ajan päästä hän kertoi taas rakastavansa minua. Taas oltiin yhdessä, mutta nyt valta oli jotenkin jo siirtynyt Katjalle. Minä oli se joka itki hänen peräänsä, ja hän päätti koska oltiin yhdessä. Hän kai itsekin tajusi saaneensa vallan kahvan, ainakin jollain tasolla.

Erottiin pari kertaa pettämisen takia, kunnes muutimme jälleen yhteen Katjan aloitteesta. Katja lupasi minulle jälleen, että nyt hän haluaisi asettua aloilleen ja katui tekojaan. Etsimme yhdessä kaksion, johon muutimme, oli jo vuosi 2003 loppupuoli. Opintoni lähestyi loppujaan, samoin Katja joka vaihtoi jopa kouluaan sen takia että pääsisi asumaan minun kanssa yhteen. Aluksi meni jälleen hyvin, mutta sitten alkoi alkoholi viemään Katjaa. Vasta tässä vaiheessa huomasin, että alkoholi oli tosiaan se vietti, joka Katjaa veti. Ironista kyllä, suhteen alussa Katja piti alkoholin juomista pahana asiana, eikä kovin mielellään sitä nauttinut. Välillä tuntuu että minäkö se olin aikanaan, joka opetin Katjan nauttimaan alkoholia. Nyt siitä oli tullut Katjan pahe. Aina olisi pitänyt mennä baariin. Lisäksi hälläväliä-asenne oli saanut Katjan valtaansa, osaltaan tuon kaverinsa aiheuttamana. Katja oli kuin kynttilän liekki tuulessa. Kuulin heti kenen kaverin kanssa hän puhui puhelimessa, hän puhui aina samalla tavalla kuin vastapuoli. Hälläväliä-tytön kanssa hälläväliä-huora-tyylillä, kun taas lapsuuden ystävän kanssa hän puhui erittäinkin asiallisesti. Eli omaa minää Katjassa ei ollut, hän otti mallia muista. Katja oli myös koulukiusattu, eikä hänellä ollut hirveästi ns oikeita kavereita.

Kaikki oli kuitenkin mennyt siihen pisteeseen, että Katja oli saanut minusta vallan. Hän tiesi saavansa minut aina takaisin, vaikka pettikin minua. Olin niin tyhmä, että annoin aina anteeksi ja kaipasin hänen peräänsä vaikka hän oli tehnyt minua kohtaan väärin. Halusin vain ajatella, että Katja on pohjimmiltaan se sama Katja kuin vuonna -98, vaikka tosiasiassa ei ollut. Hän oli ehkä kasvanut siitä irti, osaksi minun avullani. Itse olin jo tuolloin muutenkin menettänyt kiinostuksen kavereitani kohtaan ja olisin ollut valmis puhumaan vaikka yötä päivää nalleista ja pupuista, tarpeen vaatiessa. Kaipasin hetkiä, jolloin kaikki oli niin ihanaa, olihan kyseessä elämäni nainen, ensimmäinen joka sanoi rakastavansa minua. Ainut joka aidosti välitti minusta, ainakin alkuvuosina.

Lopulta sain työpaikan Helsingistä, ja jouduin muuttamaan kauas pois. Tätä Katja ei hyväksynyt ja sanoi minulle työn olevan tärkeämpää kuin hän. Seurustelumme kuitenkin jatkui, olin töissä viikot ja Katjan kanssa viikonloput. Puoli vuotta meni näin, pettämistäkään ei ollut. Kaikki tuntui muuten olevan hyvin, mutta näimme vain liian harvoin. Niinpä Katja osoitti rakastavansa minua ja sanoi haluavansa muuttaa minun luo Helsinkiin. Hän haki ja sai työpaikankin ensiyrittämällä päiväkodista. Se sai hänet syttymään uudelleen, ja taas katsottiin yhdessä positiivisin silmin kohti tulevaa. Taas koottiin kihlatavarat yhteen ja kaikki oli "taas niin kuin ennen". Hän oli aidosti kiinnostunut sisustamisesta, ja osti vähillä rahoillaan kaikkea kivaa pikkutavaraa pöydille ja hyllyille. Laitettiin yhdessä ruokaa ja tunsimme taas rakkautta toisiamme kohtaan.

Kuitenkin jälleen kaikki muuttui. Katja alkoi jossain vaiheessa miettimään, että hän ei tunne hyvää omaatuntoa teoistaan, ja siksi on vaikeaa jatkaa seurustelua. Hän sanoi että ei voi rakastaa minua, koska miettii koko ajan mitä on tullut tehtyä. Lisäksi alkoholi on vienyt häntä koko ajan alaspäin, aina kun hän saa alkoholia, niin alkaa mieli viettämään baariin. Ja jos minä en lähde, niin hän lähtee vaikka yksin. Ja niin hän tekikin kerran tässä syksyllä 2005. Sain taas huomata hänen pettämisensä. Alkoi kännykän piilottelu, eikä hän tunnustanut tekoaan kunnes vasta kun aikani tenttasin ja näin viestejä. Hän katui taas tekoaan, ja lähetti uudelle miehelle tekstiviestin jossa Katja kertoi jättävänsä hänet ja että se oli yhden illan juttu ja virhe. Tästä mies ei kuitenkaan lannistunut, vaan soitteli edelleen. Katja sanoi jopa puhelimessa miehelle suorat sanat ja huusi suoraa kurkkua ettei halua olla, mutta aikansa puhuttuaan alkoi ääni muuttua kellossa. Puhelun lopetettuaan Katja sanoi minulle että ei voi enää asua täällä ja että häntä ahdistaa. Ei mennyt montaa päivää, kun Katja pakkasi tavaransa ja sanoi lähtevänsä uuden miehen luo asumaan. Kysyin monta kertaa, että ootko nyt tosissasi. Katja oli tosissaan. Sanoin, että jos näin on niin saat häipyä, olin todella tuohtunut. Katja lähti isojen muovipussien kanssa, mikä näytti jopa hieman säälittävältä. Seuraavana päivänä hän haki loppuja tavaroitaan (vaatteita) ja oli todella kylmäsydäminen eikä tuntunut enää välittävän minusta pätkääkään. Olin itsekin varsin suuttunut.

Jonkin päivän kuluttua soitin Katjalle ja hän oli melko masentunut teoistaan. Mutta hän oli sitä mieltä ettei me enää voida olla yhdessä kun on tapahtunut liikaa. Olin samaa mieltä, mutta silti huolissani, koska tiesin Katjan olevan helposti vietävissä. Lisäksi tuntuu että Katjalla ei ole oikein omaa tahtoa. Soitin sitten vielä toisenkin kerran koska halusin vastauksia 7 vuoden suhteen päättymiseen. Silloin ei mennyt aikaakaan kun uusi mies sieppasi kännykän Katjalta ja alkoi huutamaan minulle törkeyksiä. Lisäksi hän syytti minua siitä että olen ollut huono ihminen Katjalle ja turha soitella perään. En sitten soittanutkaan viikkoon. Eräänä aamuna Katja sitten soitti työmatkaltaan "salaa" minulle. Hän kertoi että jotenkin haluaisi takaisin, koska meillä oli sittenkin mukavampi ja turvallisempi seurustelusuhde.

Sanoin että itse olet tilanteen aiheuttanut, ja sen saat kyllä itse selvittääkin. Joka aamu ja iltapäivä Katja soitti minulle ja valitti kuinka tuntee olevansa niin kuin vankina tuossa uudessa suhteessa, mies kun vahtii häntä koko ajan. Eniten ihmettelen tuollaista suhdetta, jossa oli heti ensimmäisenä kertana seksiä, sitten muutetaan parin viikon päästä yhteen asumaan pieneen yksiöön. Lisäksi Katja on nykyään 22 vuotta ja uusi mies on 37 vuotta!!! ja diggailee vieläkin bändejä ja asuu yksiössä vuokralla. Tuntuu että Katja on tosiaan hukassa itsensä kanssa. Mitä se kertookaan 37v miehestä, joka on hetivalmis muuttamaan yhteen kauniin 22v tytön kanssa. Varsinkin kun hänellä on henkisiä ongelmia.

Pari viikkoa sitten Katja soitti minulle keskellä yötä baarista, että minun pitäisi tulla hakemaan hänet pois, mies kun on raivostunut hänelle jostain. Pian muuttui taas ääni kellossa ja Katja alkoi huutamaan minulle että mitä soittelet perääni, sen takia ilmeisesti koska mies tuli paikalle. Lopetin puhelun, ja pian tuli tekstiviesti jossa mies uhkasi hommata minulle lähestymiskiellon jos vielä soittelen. Enkä edes soitellut!!! Seuraavana työpäivänä Katja soitti ja pyysi anteeksi koska oli "joutunut" kääntämään tilanteen ja haukkunut minua. Hän sanoi ettei uskaltanut muuta, ymmärsin asian jollain tasolla. Soitot jatkuivat joka arkiaamu "salaa". Sovimme tapaavamme baarissa koska mies oli jossain keikalla. Emme ehtineet kauaakaan jutella, kunnes mies jo soitti että onkin jo rautatieasemalla 2 tuntia aiemmin mitä kuvittelimme. Lähdin suosiolla pois, ettei tule ongelmia. Olin jo kotona, kun puhelin soi ja Katja soitti wc:stä että mies oli serannut häntä ja oli erittäin vihainen, taas minun olisi pitänyt mennä pelastamaan hänet ja hakea tavarat. En mennyt koska en todellakaan aja autoa kännissä. Pyysin häntä tulemaan luokseni yötä, mutta hän ei uskaltanut. Seuraavana päivänä hän sanoi jo sopineensa riidan ja keksineensä hyvän valheen miehelle. Soittelimme joka arkipäivä edelleen.

Eilen työpäivän jälkeen Katja tuli luokseni ja halusi mennä kanssani jouluostoksille, kuin ennen vanhaan. Olimme ostoksilla ja puheeksi tuli taas se asia, että Katja haluaisi muuttaa takaisin luokseni. Sanoin että jos todella haluat niin voin harkita. Tulimme asuntooni ja muistelimme menneitä, molemmat taidettiin hieman itkeä tirauttaa kun muisteltiin yhteisiä ihania hetkiä ja ikävöitiin kissaamme joka odottaisi aina vaan meitä Katjan vanhempien luona. Katja sanoi ikävöivänsä minua ja kaipaavansa takaisin. Olin taas otettu, valitettavasti. Sitten mies soitti, johon Katja valehteli olevansa shoppailemassa ja kaupan wc:ssä. Tämä ei mennyt läpi, ja pian Katja sanoi miehelle haluavansa muuttaa pois hänen luotaan takaisin minun luo. Mies sanoikin Katjan yllätykseksi että selvä homma ja alkoi jo pakkaamaan Katjan tavaroita ja sanoi että tulkaa sitten heti hakemaan, että hän ei jaksa tällaista peliä. Yhtäkkiä Katjan mieli muuttui taas. Katja sanoikin miehelle että et kai jätä mua, ei kai pakkaa mun tavaroita. Mies sanoi siihen että kyllä pakkaa, eikä tässä ole enää mitään epäselvää. Puhelun loputtua Katja sanoikin taas minulle, että ei ole sittenkään varma haluaako palata luokseni koska vanhat muistot alkoivat palaamaan mieleen. Sitten mies soitti ja sanoi, että Katja voi tulla vielä yhden yön miettimään asioita. Itse putosin kärryiltä jo ajat sitten. Olin jo takki päällä valmiina lähtemään autolla hakemaan tavaroita, mutta Katja päättikin mennä vielä yöksi miettimään asioita. Sille tielle hän sitten jäi, mies oli leppynyt ja kaikki oli taas "kunnossa".

Jos jaksoitte lukea tekstin alusta asti, huomaatte varmaan miten paljon voi ihminen muuttua vuosien aikana. Olen käynyt läpi elämäni kovimman koulun. Nyt tiedän mitä liiallinen toiseen sitoutuminen voi aiheuttaa. Tai ehkä aluksi Katja sitoutui minuun enemmän mitä minä häneen, mutta puolessa välissä minä aloin olemaan se jota vietiin vikisten. Alussahan minä olin se joka päätin meninkö kavereiden kanssa vai tuliko Katja mukaan, toki 95% Katja oli aina mukana. Valta oli alussa minulla, jota en mielestäni käyttänyt hyväkseni, toki olin vanhempi ja tiesin asioista muutenkin enemmän. Jälkeenpäin kuitenkin tuntuu, että pelokkaasta äidintytöstä kasvoi rohkean rietas ja uhmakas hirviö joka piti ihmissuhteita vain pelinappuloina. Alussa hän oli tunteikas ja hellä, nykyään kylmä ja kovasydäminen.

Voiko tämä kaikki olla kaksisuuntaisen mielenhäiriön aikaansaamaa. Vai onko tämä vain seurausta siitä, että olimme "tenavia" kun aloimme seurustelemaan ja nyt olemme vain kasvaneet aikuisiksi. Vai johtuuko tämä kaikki siitä että Katjan lapsuudesta on puuttunut isähahmo, hän on ainakin itse näin sanonut, siksi hän on myös varsin huomionkipeä. Koko ajanko pitäisi olla todistelemassa että välittää hänestä ja että hän on kaikkein tärkein asia maailmassa. Turha kai tässä on pohtia mistä tämä johtuu. Ehkä syynä vain on se, että pettämistä alkoi jossain vaiheessa olla, eikä se loppunut Katjan osalta. Miksi Katja ei pystynyt lopettaa pettämistä, en tiedä. Halusiko hän vain löytää uuden ihmisen jonka kanssa voisi elää ilman että olisi vanhoja pettämisiä mielessä. Mutta silti näissä uusissa suhteissa on menty heti ihan alussa seksiin, joka tuntuu hieman oudolta jos haluaisi uuden kestävän suhteen.

Kaiken lisäksi seksi ei ole ollut minun ja Katjan suhteessa päällimmäisenä asiana, niin kun ei missään näin pitkässä suhteessa. Toki rakastelimme paljon, alussa se oli kokemattomuuden takia outoa, mutta parani ajan myötä. Alussa rakastelun jälkeen Katja puhkesi melkein aina itkuun ja sain sitten lohdutella häntä lopun iltaa, eikä itkuun oikein mitään syytä ollut. Joskus itkuun puhkeaminen tapahtui kesken rakastelun, jolloin lopetin välittömästi ja otin hänet hellään syliini lohduttaakseni. Vasta noin vuoden jälkeen rakastelu muuttui normaaliksi ja aloimme molemmat nauttia siitä. Suhteen lopussa, pettämisten jälkeen Katja oli tullut kokeneemmaksi sängyssä ja hieman kylmemmäksi. Huomasin monesti, että Katja halusi seksiä vain tyydyttääkseen itsensä, ikäänkuin suorituksena. Toki miehellehän tämä sopii tietysti, mutta silti tuli aina jotenkin hyväksikäytetty olo. Kuitenkin, suhteemme perustui enemmän siihen henkiseen tukeen mitä annoin Katjalle, ja sen avulla hän pääsi aina eteenpäin. Toki antoi hän minullekin rakkautta, mutta vain suhteen alussa ja aika ajoin.

Kaipaan nyt hyviä neuvoja miten etenen jatkossa. Välillä tuntuu että haluaisin jonkin naisen vain vierelleni johon käpertyä yöksi. Yksin on sanoinkuvaamattoman kolkkoa itkeä itsensä uneen. Silti ei uusi nainen tuntuisi yhtään niin hyvältä kuin entinen, kaikki ne ihanat jutut, niitä ei voi puhua kuin yhdelle naiselle, Katjalle. Mutta meidän suhdetta ei vain enää ole, se täytyy hyväksyä vaikka vaikeaa se onkin. Joka aamu herään ja toivon että kaikki olisi kuin ennen, kadun jokaista pahaa sanaani jonka olen sanonut. Jospa se pelastaisi kaiken, mutta ei pelasta. Kuinka päästä yli tästä, kuka voi tuoda vanhat hyvät ajat takaisin. Itsetuntoni on nollassa.

Kiitos jos jaksoitte lukea...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä