MITEN NAINEN HURMATAAN

Suurinpiirtein samaa mieltä. Kuitenkin vakiintuneessa parisuhteessa materiaalisten huomionosoitusten edelle menee henkinen huomiointi. Voihan sitä maustaa välillä pienillä jutskilla, mutta kannattaisi pyrkiä arkipäivässäkin olemaan se luonteva, luotettava ja huomioonottava gentlemanni, ainakin joka toiselta solultaan. Ei me jätkät voida ajatella suhdettamme puolisoon miten vaan. Tämä on kokonaisvaltainen juttu, tämä avioliitto. Ei saa katsoa vaan yhdestä vinkkelistä. Ei se toimisi.

jos mua pidettäs tässä parisuhteessa tasavertaisena kumppanina. Mua arvostettas ja kunnioitettas ihmisenä. Mun kanssa keskusteltaisiin normaalisti, myös vaikeista asioista, huudon ja karjunnan sijasta. Ja mä saisin puhua ja mua kuunneltais. Mulle ei huudettas "ole hiljaa, en halua kuunnella sua" tms. Ja jos joskus edes tuntisin olevani haluttu ja ehkä myös kuulisin sen. Tai jos joskus edes sanoisit jotain kun näytän erityisen hyvältä, sun takia. En tarvi mitään lahjoja tai kukkia. Eikä tarvi olla mikään McGyver, mutta astianpesukoneen voisit joskus täyttää...

Mieheni on kyllä tosi hurmaava, vaikka ei ole ollenkaan romanttinen. Eniten hurmaannun arjen vastuun jakamisesta. Siitä, että mies huolehtisi hommista ("mitäs vois tehdä?" tai " kuule, jos mä vaikka laitan tänään ruuan") Sitten kun ei ole tarvinnut yksin raataa ei ole illalla ollenkaan niin väsynyt... Toiseksi hurmaavinta on hemmottelu ("älä nyt ollenkaan huolehdi", "tässä olis sulle tällanen jalkakylpy", "haluaisitko että mä hieron?") Tällainen aito toisesta huolehtiminen kyllä voittaa kaiken ulkonaisen tapakosiskelun. Ja sitä yritän muistaa harrastaa joskus itsekin!

Ruuvimeisseliä voisin mielelläni käyttää itsekin, jos vain pääsisin ainaisesta kodinhoidosta! Ja jos vielä saisi käyttää sitä rauhassa, tarvitsematta samanaikaisesti huolehtia lapsista.

Mutta jos on sellainen laskelmoiva mieli että millä keinolla saisi itselleen sen mitä haluaa - ettei sanota suoraan eikä haluta TOISELLE hyvää - on vaikea kestää yhdessä kauan.