Vielä hengitän!

Olisi hautajaiset ensi viikonloppuna, ellei olisi ollut tuuria. Kirjoitin jo aiemmin raittiista elämästämme. Olimme erossa 3 päivää ja hain hänet lastensa luota. Oli kova ikävä molemmila ja olimme hyvin rakastuneita. Mutta hän halusi muutaman oluen, koska oli niin kamalaa jättää lapset. Se kuulemma helpottaisi vähän oloa. Yritin kääntää hänen päänsä, mutta en osannut enää pelätä nin, kun oli entiset jutut unohtuneet. Sääliksikin kävi :(
Six pack ei riittänyt ja koska olin itsekin ottanut hieman, ajattelin, että miksipä ei itsenäisyyspäivää voisi hieman juhlistaa? Ajattelin, että olimme niin rakastuneita ja meillä oli ihanaa, ettei mitään pahaa voisi tapahtua. Jo ravintolassa alkoi vihainen käytös. Pahimman virheen tein, kun menin tanssilattialla käymään(ihan nopeita). Kuinka uskalsin jättää hänet yksin! Kotimatkalla huomasin, että nyt tulee selkään, jos menen kotiin. Jäin autoon, sillä en uskaltanut mennä hänen mukaansa. Menin kaverin luo, mutta pelkäsin jäädä yöksi(pahemman pelossa) joten lähdin takaisin kotiin(!)Se oli virhe. Hän aloitti välittömästi pahoinpitelyn. Kuristaminen, lyöminen, töniminen, haukkuminen, nimittely. Lopulta repi housuni jalasta ja retuutti ilmassa. Homma päätyi siihen, että hän tönäisi minut sängylle, sanoi että rakasti minua oikeasti ja alkoi kuristaa...olin juuri heitämässä toivoni, kun puhelin soi. Hän meni vastaamaan ja silloin pääsin juoksemaan karkuun. Soitin poliisit ja he veivät ukon putkaan. Miehelle tulee pahoinpitelysyyte.
Olin viisi päivää sairaslomalla ja söin rauhoittavia. Oloni on erittäin kaoottinen ja ahdistava. Olen vankilassa, vapauden hinta voi olla henki.