Tänään on keskiviikko ja sain tämän pommin sunnuntai- iltana.
Olen neljän alle 12- vuotiaan lapsen äiti. Ensimmäiset 8 - vuotta koin "lievää" fyysistä väkivaltaa: tönimistä, nipistelyä, jaloilla tuuppimista jne. (mistään ei koskaan jäänyt jälkiä).
Menin lopulta hakemaan apua ja sain myös mieheni käymään, mutta vain muutaman kerran juttelemassa asioista. Fyysinen väkivalta suhteestamme loppui vähitellen. Henkinen väkivalta on enemmän ja vähemmän jatkunut koko ajan. Olimme pari vuotta sitten n. puoli vuotta asumuserossa, mutta puhuimme ja läpikävimme elämäämme ja luulin, että hän on oivaltanut asioita, olihan hän käynyt oma- aloitteisesti myös juttelemassa ammattilaisille ongelmistaan.( Vai oliko kuitenkaan??)
Viime viikonloppuna kuulin, että mieheni on kohdistanut väkivaltaisuutensa ainakin isoimpia tyttäriäni kohtaan ja "kiltimpään/ hiljaisempaan ja avuliaampaan tyttäreeni on kohdistunut "kuritusta" enemmän kuin sisareensa. Isä on myös haukkunut tyttäriään naista halventavilla nimillä.
Tytöt eivät ole asiasta aiemmin puhuneet mitään, koska ovat pelänneet, että jos otan asian puheeksi isän kanssa, niin hän kostaa. Kaikki edellä puhumani on tapahtunut aina minun poissaollessani. Nyt koko asia tuli mulle kertarykäyksellä naamalle ja olen niin järkyttynyt, sekaisin, pihalla ja lamassa, että en osaa ajatella enkä toimia.
Olen jutellut kyllä tytärteni kanssa ja kertonut heille, että väkivaltaisuus ei ole heidän aiheuttamaansa/ syytään.
Nyt mies on puhunut ja oivaltanut taas kerran vaikka mitä. Mutta voiko olla niin, että hän on aina tiennyt tekevänsä väärin ja on silti käyttänyt alistamista hallitakseen meitä? Voiko olla että joku on oikeasti niin paha ja tunteeton, että osaa vetää oikeat sanat ja "oivallukset" siinä vaiheessa kun näyttää, että ero tulee??
Tiedän, että olen idiootti ja saamaton, kun tässä vaan olen ja ihmettelen. Mutta osittain ongelmana on se, että kumppanini (tuntuu kornilta puhua kumppanista??) on myös hyvin kiltti ja tunnollinen suhteessa perheeseensä. Olen ajattelut, että onkohan hän masentunut ja loppuunpalanut ja siksi impulssikontrolli välillä pettää lasten kanssa vai pitäiskö mun oikeasti juosta karkuun ja kovaa lasteni kanssa. Auttakaa!!!
Olen neljän alle 12- vuotiaan lapsen äiti. Ensimmäiset 8 - vuotta koin "lievää" fyysistä väkivaltaa: tönimistä, nipistelyä, jaloilla tuuppimista jne. (mistään ei koskaan jäänyt jälkiä).
Menin lopulta hakemaan apua ja sain myös mieheni käymään, mutta vain muutaman kerran juttelemassa asioista. Fyysinen väkivalta suhteestamme loppui vähitellen. Henkinen väkivalta on enemmän ja vähemmän jatkunut koko ajan. Olimme pari vuotta sitten n. puoli vuotta asumuserossa, mutta puhuimme ja läpikävimme elämäämme ja luulin, että hän on oivaltanut asioita, olihan hän käynyt oma- aloitteisesti myös juttelemassa ammattilaisille ongelmistaan.( Vai oliko kuitenkaan??)
Viime viikonloppuna kuulin, että mieheni on kohdistanut väkivaltaisuutensa ainakin isoimpia tyttäriäni kohtaan ja "kiltimpään/ hiljaisempaan ja avuliaampaan tyttäreeni on kohdistunut "kuritusta" enemmän kuin sisareensa. Isä on myös haukkunut tyttäriään naista halventavilla nimillä.
Tytöt eivät ole asiasta aiemmin puhuneet mitään, koska ovat pelänneet, että jos otan asian puheeksi isän kanssa, niin hän kostaa. Kaikki edellä puhumani on tapahtunut aina minun poissaollessani. Nyt koko asia tuli mulle kertarykäyksellä naamalle ja olen niin järkyttynyt, sekaisin, pihalla ja lamassa, että en osaa ajatella enkä toimia.
Olen jutellut kyllä tytärteni kanssa ja kertonut heille, että väkivaltaisuus ei ole heidän aiheuttamaansa/ syytään.
Nyt mies on puhunut ja oivaltanut taas kerran vaikka mitä. Mutta voiko olla niin, että hän on aina tiennyt tekevänsä väärin ja on silti käyttänyt alistamista hallitakseen meitä? Voiko olla että joku on oikeasti niin paha ja tunteeton, että osaa vetää oikeat sanat ja "oivallukset" siinä vaiheessa kun näyttää, että ero tulee??
Tiedän, että olen idiootti ja saamaton, kun tässä vaan olen ja ihmettelen. Mutta osittain ongelmana on se, että kumppanini (tuntuu kornilta puhua kumppanista??) on myös hyvin kiltti ja tunnollinen suhteessa perheeseensä. Olen ajattelut, että onkohan hän masentunut ja loppuunpalanut ja siksi impulssikontrolli välillä pettää lasten kanssa vai pitäiskö mun oikeasti juosta karkuun ja kovaa lasteni kanssa. Auttakaa!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei,
Juttusi oli kuin omani.
Minulle paljastui yllättäen että pitkään jatkunut henkinen pahoinpitely, mitätöinti ja alistaminen oli jatkunut kohdistuen tyttäreeni 10 v.
Lapsi koki olevansa "paha" ja halusi kuolla.
Tämä tuli kuin shokki vasten naamaani ja soitin hädissäni kriisikeskukseen kysyen apua.
Tyttö ei aiemmin ollut uskaltanut sanoa mitään minulle kun ajatteli että äippä kertoo iskälle ja iskä kostaa..surullista että lapsi suojelee aina vanhempaansa vaikka toinen osaisi olla kuinka julma..lapsen rakkaus on niin pyyteetöntä.
Tyttäreni yritti olla miehelleni aina mieliksi ja "kiltti" joka kovasti kulutti hänen omaa minäkuvaansa kun ei kelvannut, ei millään lailla.
Muutin pois tyttöni kanssa ja nyt iskä on oikein ihana, rakas, kiltti ym..kun tapaa tyttöään.
Miehelläsi on narsisistisia piirteitä joten hae apua, älä anna hänen lannistaa ja alistaa teitä.
Voin sanoa että luonnehäiriöinen ei koskaan tule muuttumaan.Voimia sinulle ja tytöillesi!
..tuota vielä miettiä pitkäänkin.
Taas on taas hyvä esimerkki, että väkivaltainen mies pitää jättää AJOISSA, varsinkin kun on lapsia perheessä.
Kyllä tällaiset miehet osaavat puhua tosipaikan tullen vaikka mitä, mutta pitääkö lasten terveyden uhallakin USKOA kaikki soopa?
Lapsesi kärsivät jo henkisesti ja ehkä fyysisestikin, mitä sinä vielä odotat?
Hei
Olen 35-vuotias naimaton nainen. Isäni henkinen ja fyysinen väkivalta on jättänyt jälkensä hänen 2 ensimmäiseen lapseensa, minuun ja isoonsiskooni. Olemme molemmat kykenemättömiä parisuhteeseen, hakeudumme alituisesti miehen seuraan joka pyrkii alistamaan ja hallitsemaan meitä kuten isämme teki äidillemme, ja tekee vieläkin yli 40 avioliitto vuoden jälkeen.Tiedämme molemmat että ansaitsemme parempaa, mutta emme osaa hakea toisenlaista miesmallia, joten olemme molemmat päätyneet yksinelämisen kurjuuteen.
Äitimme jäi suhteeseen vaikka jo 10 vuotiaana pyysin häntä eroamaan isästä. Niin usein, minusta tuntuu, vaimot ajattelevat vain itseään ja omia tunteitaan miestään kohtaan eivätkä välttämättä huomaa tai ajattele millaista vahinkoa tämä kaikki aiheuttaa lapsille, ja kuinka kauaskantoiset seuraukset väkivaltaisella käytöksellä on.
Haluasin uskoa että kun tiedostan ongelmieni lähteen, osaisin välttää käytökselläni vastaavan kohtalon kuin mitä äidilläni on, mutta siitäkin huolimatta erosin jälleen muutama kuukausi sitten miehestä jonka tarve kontrolloida minua kävi liian raskaaksi jo parin kuukauden yhdessäolon jälkeen.
Voimia päätökseesi oli se sitten mikä tahansa. Halusin valottaa sinulle myös lapsen näkökantaa perhehelvetistä jonka olen itse omakohtaisesta läpi käynyt.
-p-
Jätä se mies. Huono itsetunto ei niin vain korjaannu, se on mennyt pieleen jo paljon ennen sinua. Hänen täytyy olematonta egoaan pönkittää alistamalla jopa lapsia!
Totta kai heikkona hetkenä sopii luvata vaikka mitä. Mutta eikö hänellä jo ole ollut aikaa oppia ? Älä anna hänen pilata enempää, älä varsinkaan lapsien elämää. Tyttäresi ovat tulossa herkkään ikään, ja heidän koskemattomuuttaan loukataan kotona. Oma isä. Ajattele sitä.
Hei,
Kiitos teille kaikille aivan mielettömästi
nopeista ja selkeistä vastauksista. Ette tiedä, miten paljon tää kaikki on auttanut ahdistuksessani ja ajattelussani eteenpäin.
Hyvää jatkoa teille kaikille.
yksi palsta http://www.narsistienuhrientuki.info
tunnekoukussa mieheesi monen yhteisen vuoden jälkeen.
Minkäänlainen masennus tai henkinen pahoinvointi ei ole syy / oikeutus henkiseen tai fyysiseen väkivaltaan.
Jos et itsestäsi jaksaisikaan välittää, niin tyttäresi tähden - muuttakaa pois!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000505&posting=22000000012226620
todennäköisesti pilaat lastesi tulevaisuuden ja lapsiesi viimeisetkin naiseksi kasvamisen rippeet puolustamalla tollasta paskakasaa!
Ihan uskomatonta, olet just niin kauan ansainnut tuon kaiken, kun ET USKALLA OTTAA VASTUUTA , ei sinusta mutta kasvuikäisistä lapsistasi.
Ei se tuosta muutu,olet täysin sokea ja läheosriippuvainen, jos et todellakaan tajua tyttäriesi parasta.
Parasta mitä voit nyt lapsilesi tarjota, on erota, muuttaa omiesi ja pelastaa lastesi olematon minäkuva.Toimi äläkä jahkaile,joulunahan saatte kuitenkin turpaanne koko porukka.