eli lopettakaa se etsiminen ja eläkää se oma elämänne, nauttikaa kaikesta mitä siihen sisältyy, älkää ajatelko että sinkkuna olette jotenkin poikkeavia yksilöitä ja että olisitte onnellisempia suhteessa, ei sitä voi ikinä tietää. Kyllä se kumppani löytyy silloin kun sitä vähiten odottaa. Näin tapahtui minullekin, enkä todellakaan olisi uskonut alussa et siitä tulee näin hieno suhde. Kun asia oli niin että olin jo pitkään epätoivoinen, ajattelin että kukaan ei ikinä halua mua, ja miks mä aina kiinnostun sellaisista miehistä jotka ei ole kiinnostuneita musta, tai miks muhun ihastuu miehet jotka ei kiinnosta mua (siinä tapauksessa monet sanois et onpas nirso, mut kyllä se vaan on niin et jos ei kiinnosta niin ei kannata väkisin yrittää mitään). Ja sitten vain hyväksyin sen asian et nyt satun vaan olemaan sinkku, mut ei se estä mua nauttimasta elämästä, tapailin kavereita, kävimme baareissa,syömässä jne, pidettiin hauskaa, aloin oikeasti viihtyä töissäkin, elämä oli mallillaan enkä enää edes miettinyt mitään miesasioita ja sitten yks kaunis päivä HÄN löysi minut. Ja olin todella yllättynyt miten noin komea ja mukava mies voi olla musta kiinnostunut (no kyl muakin kauniiksi kehuttu, mut silti). Ja siitä se sitten lähti, aluks vähän epäröin, kun se mies oli (ja on edelleen ) niin hyvä kaikessa, aivan mun unelmien mies, mut nyt tää meiän suhde on kestäny puoli vuotta ja hyvältä näyttää.
Et ei todellakaan kannata olla epätoivoinen ja masentunut, niin kuin mäkin olin, se varmasti karkottaa kaikki potentiaalisetkin ehdokkaat. Mut kun ihmisestä huomaa et se on onnellinen ja nauttii elämästä niin tekis mieli jakaa elämä sen kanssa :) Ainahan ihmiset kiinnostuu iloisista ja positiivisista ihmisistä!:)
No tässä oli vaan mun tarina, toivottavasti jollekin oli apua tästä..
Et ei todellakaan kannata olla epätoivoinen ja masentunut, niin kuin mäkin olin, se varmasti karkottaa kaikki potentiaalisetkin ehdokkaat. Mut kun ihmisestä huomaa et se on onnellinen ja nauttii elämästä niin tekis mieli jakaa elämä sen kanssa :) Ainahan ihmiset kiinnostuu iloisista ja positiivisista ihmisistä!:)
No tässä oli vaan mun tarina, toivottavasti jollekin oli apua tästä..
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kun palapelissä lähes kaikki palat ovat oikessa paikassa, ei se viimeisen palan paikalleen löytyminen ole suuri ihme.
Ystävyys, työpaikka, iltaelämä ja positiivisuus, siinähän se resepti on. Tosiasiahan on, että tällä palstalla tyypillinen kävijä on lyhyttä yksinäisyyttä pelästynyt nuori aikuinen, jolle elämällä on vielä yhtä sun toista opetettavaa. Sanoisin, että elämä ilman hetkellistä yksinäisyytta, on vajavainen kokemus. Todelliset ikisinkut taapertaa aivan toisenlaisessa todellisuudessa. On vain yksi kaveri, joka ei petä ja antaa aina lämpöä, aurinko. Tosin näin talvella, ei siihenkään voi oikein luottaa ..
ja toi rakkauden resepti mun kohdalla on.. ystävyys/ystävät(ei ole)
työpaikka(eiole)
iltaelämä(paljon..)
positiivisyys(onhan mulla)
iltaelämässä sinkkuneitoja tapaa, ja positiivisyys on vain positiivistä.. :)
, mutta noi tärkeämmät... ystävillä saa tehtyä kontaktin naisiin..(eli menee ystävien kanssa bilettämään, ottaa rennosti jne..)
(ja kun kertoo sitte sille naiselle että mulla on työpaikka niin sillä saa naisen itselleen..)
kukaan ei tälläiseen paskaan työttömään rakastu.. naiset luulee että nukun kotona aamusta iltaa.. mitä helvettiä.. mistä sen työpaikan saan .. mä olen 1000000 yritykseen lähettäny hakemuksen.. :)
Itsekin ollut samassa jamassa. sä saat töitä, kun alat vaan soittelemaan työpaikkoihin ja montakin kertaa, et mikäs tilanne nyt on. Ei ne ehdi edes vilkaista mitään hakemuksia jostakin paperipinon alta. Oma aktiivisuus on paras hakemus. Soittelet suoraan kaikille osastonjohtajille, ne valkkaa työntekijät. Hakemuspinot jää lojumaan aina jonnekin pöydänkulmille. Sano että voisit tulla juttelemaan asiasta ja kysy milloin kävisi. Tyrkyttäydy vaan reilusti, aktiivisimmat otetaan ja siinä muut jää jalkoihin jätä numerosi kaikille ja sano että saa soittaa heti, kun tulee tarve. Mene myös suoraan käymään jollakin työpaikoilla. Etsi työnjohtaja käsiisi ja sano suoraan että nyt tuli hyvä työmies töitä kysymään, että milloin voisin aloittaa. Reippaus, aktiivisuus ja positiivisuus palkitaan aina. Älä lannistu, soita vaikka parin viikon välein. Olet varmasti aktiivinen, mutta työnhaun tapa taitaa olla väärä. Kirjoita sitten kun tärppää.
Mielenkiintoista! Naista ei siis saa ilman paksua lompakkoa/ muhkeaa tilinauhaa:D
on positiivisUUs.
Tuo oli todella rohkaisevaa kuulla, sillä olen ihan samanlaisessa tilanteessa kuin sinä olit. Mistään jutusta ei synny mitään, koska esim. kadotan miehen illan aikana, mies on ensin kiinnostunut muttei sit olekaan myöhemmässä vaiheessa, mies on kiinnostunut vain seksistä, tai minä en ole kiinnostunut miehestä. Sama juttu nettitreffeillä: käydään kahvilla ja puhutaan mukavia ja that's it. Ei synny kiinnostusta joko kummaltakaan puolelta tai sitten vain yksipuolisesti. Minusta on kivaa mennä esim. diskoon tassimaan, mutta jo jonkin aikaa minulla on ollut sellainen tunne, etten löydä kuitenkaan ketään (sellaista joka pysyy), joten on vain ikävä mennä kun ei kuitenkaan saa viettää iltaansa yksinkään jos sinne menee. Menisin mieluusti ihan vain tanssimaan, mutta toisaalta en voi malttaa kiusausta katsoa samalla millaisia uroksia sieltä löytyy. Että kait sitä toivoa sitten kuitenkin jokin hippunen vielä löytyy... Mutta pitäisi kait lopettaa etsiminen kokonaan niin, ehkä se mies sitten ilmaantuisi kuvioihin. Näin kun on tapahtunut monille muillekin.
uskon etsimisen voimaan, sillä ei kukaan nainen ei täältä kotoa minua tule hakemaan. Ujona, hiljaisena ja lähes kaverittomana ei ole helppoa nauttia sinkkuudesta.
Onhan se noin, mutta minun ongelmani on se että jos olen masentunut en voi sitä sulkea pois...ja joskus tuntuu että jos näyttää liian onnelliselta (siis sinkkuna joka tod. haluaa kumppanin), niin jotenkin luulen että tytöt/naiset näkevät että ok, toi jätkä on onnellinen hyvä sille, sil varmaan sit on jo joku..tähän tyyliin...eikö olekkin aika normaalia joillekin muille...?
Ne seitsemän vuotta mitkä olen ollut naisihmisistä kiinnostunut vakavammikin olen omaa elämääni elänyt. Päivät opiskellen ja vapaalla harrastuksissa ja kavereiden kanssa. Vaan eipä ole tullut ketään vastaan. Baareissa minusta ei ole menemään ketään iskemään, nettiä on tullut kokeiltua, mutta kaikki jutut ovat päättyneet toisiin tai kolmansiin treffeihin.
Baareissa vain pahoittaa mielensä oman sosiaalisen kykenemättömyytensä takia aloitteiden suhteen ja yksin kotona iskee yksinäisyys. Onneksi on varattuja kavereita, joiden kanssa ei mennä yökerhoihin vaan pubeihin tms juttelemaan.
Mitenköhän sitä voisi vielä enemmän elää omaa elämäämsä... eihän sitä varmaan olisikaan onnellisempi huonossa suhteessa, mutta moisen jälkeen varmasti osaisi yksinäisyyttäkin arvostaa enemmän. Omaan saamattomuuteenhan homma kaatuu, mutta todettu masennus (eikä mikään "huono päivä, muoti-masennus"), ujous, arkuus, epävarmuus ovat vain tällä saralla liian isoja esteitä. ...Jospa joku tyttö tekisi joskus aloitteen...
Surullinen puoli asiassa: Naiset eivät tee aloitteita!
jumala on tehnyt joistakin "ONNELLISISTA", KUTEN MINUSTA SELLAISEN ETTEI ole edes kauheata naimisiinmenohimoa, en siis kertakaikkiaan pysty tai ainakin useimmiten tuntuu siltä, on se perseestä tää elämä toisaalta
Minä 40v nainen sinkkuna jo 10:ttä vuotta ja joskus on masentanut (no okei aika usein..)kun kaikki kamut tekee muksuja,rakentaa taloja, menee naimisiin.
Ja minä vaan pysyn sinkkuna pienessä 26 neliön yksiössäni.Mutta hui hai minä nostan pään pystyyn ja käyn matkoilla,ulkona syömässä tai sitten löhöän kotona villasukat rullalla ahmien mässyä.
Eikä kukaan mäkätä et eix oo ruokaa,voisit vähä laihduttaa ja plaa plaa plaa.
Uskon vaakasti että minulle ihanaiselle ja teille muillekkin on se Oikea jossain joka tulee ja pussaa niin että varpaankynnet poksahtaa!!!!
Ihanan positiivinen viesti! =) Tosi positiivista, että nautit elämästäsi täysillä vaikka sinkkuna oletkin. Eikä sinkkuuden pitäisikään olla mikään este onnelle! Kaikki ei vain siihen pysty (niinkuin en itsekään). Vaikka en kyllä epäile, etteikö sinunkin kohdalle joku osuisi, kun heti vaikutit niin kivalta ihmiseltä!
Ehkä tuo sun juttus saattoi rohkaista teitä sinkkunaisia, mutta sinkkumiehenä sain tuosta sellaisen kuvan, että mun pitäs olla komea ja kaiken hyvin osaava unelmien mies, ennenkuin joku voisi edes kiinnostua musta :D
Erilaisia tulkintoja taitaa olla yhtä monta kuin lukijoitakin.