Voitte pitää minua juoruakkana ja naapurin kyttääjänä, mutta tämä tarina minkä kerron tässä on paitsi totta, myös surullinen, inhottava ja ajatuksia herättävä.
Olen vähän yli nelikymppinen naisihminen, suht onnellisessa avioliitossa ja kahden yläasteikäisen pojan äiti. Asumme rauhallisella omakotialueella pohjoisessa Suomessa. Olen yrittäjä ja teen toimistotöitä kotonani.
Naapuriimme, meitä vastapäätä, muutti kesällä asumaan oikein kiva avopari, nainen siinä kolmissakymmenissä, mies ehkä muutaman vuoden vanhempi. Heillä ei ole lapsia. Oikein fiksun oloisia ihmisiä kumpikin, asiallisen ja reilun tuntoisia. Mies on insinööri ja jossakin päällikkötehtävässä it-alalla, nainen tekee osapäivätyötä pari kolme päivää viikossa vaateputiikissa. Täytyy ihan erikseen mainita, että he pukeutuvat (varsinkin nainen) oikein muodikkaasti ja tyylikkäästi ja muutenkin viettävät tasaisen rauhallista elämää - siis eivät ainakaan kännissä reuhaa eikä viikonloppuisin ole taksirallia (verrattuna saman talon entisiin asukkeihin). Ovat kuulemma olleet yksissä viitisen vuotta, asuivat aiemmin tuolla keskustassa vuokralla ja nyt kesällä ostivat sitten tämän naapuritalon.
No, tulipa eräänä syyspäivänä hyvä ystäväni ja opiskelutoverini luokseni kyläilemään tuosta naapuripitäjästä, parinkymmenen kilometrin päästä. Hän on ikäiseni nainen, eronnut muuan vuosi sitten ja nykyisin elelee sinkkuna yksikseen, lapset asuvat jo omillaan. Hän on innokas nettitreffailija, muun muassa, lisäksi aika kova bilettämään ja muutenkin menevä nainen - en missään nimessä moralisoi häntä vaan hyväksyn täysin hänen elämäntyylinsä, ei se meidän ystävyyteemme vaikuta yhtään mitään. Olemme olleet opiskeluajoista lähtien läheisiä, voisi sanoa sydänystäviä. Kumpikin elää tavallaan, ja se siitä.
Tämä ystäväni sitten tunnisti naapurin miehen viimetalviseksi nettisuhteekseen. Olivat kohdanneet Suomi24:n treffeissä ja heillä oli parin kuukauden kiihkeä suhde, todella hyvää seksiä, kuulemma. Olivat tavanneet miehen kotonakin pari kertaa, kun avovaimolla oli työpäivä, viettäneet kiihkeitä iltapäiviä sängyssä. Tiesin että ystävälläni oli tuo suhde, mutta en tiennyt miehestä kuin etunimen. Ystäväni tiesi myös miehen olevan varattu, joskin mies oli kertonut tuttua tarinaa kuinka aikoo ”kohta” lopettaa avosuhteensa ja olipa maalaillut vähän tulevaisuudenkuviakin ystäväni kanssa. Suhde loppui kuitenkin, kun ystäväni huomasi miehellä olevan muitakin nettisuhteita samaan aikaan - alkoi viestit ja sähköpostit eri naisille mennä jo sekaisin… No, ystäväni kertoi miehen pyydystävän edelleenkin 24:n treffeillä, eri profiililla vain.
Ystäväni vierailun jälkeen olen ollut jotenkin hämilläni ja epävarma suhtautumisestani tähän avopariin. Avovaimo kun joskus tuppaa olemaan aika tuttavallinen, kertoilee aika avoimesti asioistaan, kuten vauvakuumeestaan ja kihloista, joita odottelee joululahjaksi… Ja kehuu miestänsä, kuinka hän sattuikaan löytämään noin ihanan miehen jne jne. Huh huh, miltä tuntuukaan tuota kuunnella!
Eikä tässä vielä kaikki. Pari viikkoa sitten kun paiskin työhommia kotitoimistossani ja katselin siinä ikkunasta ulos, huomasin että naapurin isäntähän siinä tulee aikaisin kotiin, puolilta päivin. Mutta eipä tullut yksin - hyvännäköinen outo nainen oli mukana. Menivät siitä nopeasti sisälle, ja kohta käännettiin kadunpuoleisen vierashuoneen sälekaihtimet kiinni. Minulle tuli niin outo ja paha olo, että siirryin työhuoneesta keittiöön toiselle puolelle taloa, istuskelin kahvia juoden ja mietiskellen siinä tunteroisen verran.
Palasin sitten työhuoneeseen ja vilkaisin ulos: ”pariskunta” siellä seisoi sivuovella tupakoimassa, vähän sivummalla yrittivät olla, mutta näkösällä kuitenkin. Tukat pörrössä ja kasvot punakoina… joo…
En halua olla kyttääjä, enkä missään nimessä mene kertomaan miehen avovaimolle. En, vaikka tämä sama ”iltapäivähoito” tapahtui eilen uudestaan, sama nainen mukana taas. Ihmettelen itsekseni, yritän ajatella, että se on heidän asiansa. Säälittää kuitenkin tuo kaikesta tietämätön avovaimo, ihan pahaa tekee. Ja ihmetyttää tämän miehen käytös. Ei pettäminen ole outoa meidänkään perheessä, sentään yli 20 vuotta yhteiseloa takana. Mieheni sortui kerran kännipanoon nuorempana, ja sellaisen ”tilaisuus tekee varkaan”- homman ymmärrän, mutta en oikein tällaista jatkuvaa ja suunniteltua pettämistä.
No, itsekseni ja edellä mainitun ystäväni kanssa tätä juttua ihmettelen, en siis aio kertoa edes omalle miehelleni enkä naapurin miehelle enkä hänen avokilleen. Enkä pyydä neuvoja, kunhan vain halusin kertoa kuinka maailma on loppujen lopuksi pieni, aina joku jossain saattaa tuntea jonkun, ja jutut voivat levitä vaikka mihin asti. Hyvähän se on ottaa tämäkin asia huomioon, kun vieraissa kulkee; pettäminenhän näyttää nykyajan tapa olevan tässä kylmässä maailmassa.
Olen vähän yli nelikymppinen naisihminen, suht onnellisessa avioliitossa ja kahden yläasteikäisen pojan äiti. Asumme rauhallisella omakotialueella pohjoisessa Suomessa. Olen yrittäjä ja teen toimistotöitä kotonani.
Naapuriimme, meitä vastapäätä, muutti kesällä asumaan oikein kiva avopari, nainen siinä kolmissakymmenissä, mies ehkä muutaman vuoden vanhempi. Heillä ei ole lapsia. Oikein fiksun oloisia ihmisiä kumpikin, asiallisen ja reilun tuntoisia. Mies on insinööri ja jossakin päällikkötehtävässä it-alalla, nainen tekee osapäivätyötä pari kolme päivää viikossa vaateputiikissa. Täytyy ihan erikseen mainita, että he pukeutuvat (varsinkin nainen) oikein muodikkaasti ja tyylikkäästi ja muutenkin viettävät tasaisen rauhallista elämää - siis eivät ainakaan kännissä reuhaa eikä viikonloppuisin ole taksirallia (verrattuna saman talon entisiin asukkeihin). Ovat kuulemma olleet yksissä viitisen vuotta, asuivat aiemmin tuolla keskustassa vuokralla ja nyt kesällä ostivat sitten tämän naapuritalon.
No, tulipa eräänä syyspäivänä hyvä ystäväni ja opiskelutoverini luokseni kyläilemään tuosta naapuripitäjästä, parinkymmenen kilometrin päästä. Hän on ikäiseni nainen, eronnut muuan vuosi sitten ja nykyisin elelee sinkkuna yksikseen, lapset asuvat jo omillaan. Hän on innokas nettitreffailija, muun muassa, lisäksi aika kova bilettämään ja muutenkin menevä nainen - en missään nimessä moralisoi häntä vaan hyväksyn täysin hänen elämäntyylinsä, ei se meidän ystävyyteemme vaikuta yhtään mitään. Olemme olleet opiskeluajoista lähtien läheisiä, voisi sanoa sydänystäviä. Kumpikin elää tavallaan, ja se siitä.
Tämä ystäväni sitten tunnisti naapurin miehen viimetalviseksi nettisuhteekseen. Olivat kohdanneet Suomi24:n treffeissä ja heillä oli parin kuukauden kiihkeä suhde, todella hyvää seksiä, kuulemma. Olivat tavanneet miehen kotonakin pari kertaa, kun avovaimolla oli työpäivä, viettäneet kiihkeitä iltapäiviä sängyssä. Tiesin että ystävälläni oli tuo suhde, mutta en tiennyt miehestä kuin etunimen. Ystäväni tiesi myös miehen olevan varattu, joskin mies oli kertonut tuttua tarinaa kuinka aikoo ”kohta” lopettaa avosuhteensa ja olipa maalaillut vähän tulevaisuudenkuviakin ystäväni kanssa. Suhde loppui kuitenkin, kun ystäväni huomasi miehellä olevan muitakin nettisuhteita samaan aikaan - alkoi viestit ja sähköpostit eri naisille mennä jo sekaisin… No, ystäväni kertoi miehen pyydystävän edelleenkin 24:n treffeillä, eri profiililla vain.
Ystäväni vierailun jälkeen olen ollut jotenkin hämilläni ja epävarma suhtautumisestani tähän avopariin. Avovaimo kun joskus tuppaa olemaan aika tuttavallinen, kertoilee aika avoimesti asioistaan, kuten vauvakuumeestaan ja kihloista, joita odottelee joululahjaksi… Ja kehuu miestänsä, kuinka hän sattuikaan löytämään noin ihanan miehen jne jne. Huh huh, miltä tuntuukaan tuota kuunnella!
Eikä tässä vielä kaikki. Pari viikkoa sitten kun paiskin työhommia kotitoimistossani ja katselin siinä ikkunasta ulos, huomasin että naapurin isäntähän siinä tulee aikaisin kotiin, puolilta päivin. Mutta eipä tullut yksin - hyvännäköinen outo nainen oli mukana. Menivät siitä nopeasti sisälle, ja kohta käännettiin kadunpuoleisen vierashuoneen sälekaihtimet kiinni. Minulle tuli niin outo ja paha olo, että siirryin työhuoneesta keittiöön toiselle puolelle taloa, istuskelin kahvia juoden ja mietiskellen siinä tunteroisen verran.
Palasin sitten työhuoneeseen ja vilkaisin ulos: ”pariskunta” siellä seisoi sivuovella tupakoimassa, vähän sivummalla yrittivät olla, mutta näkösällä kuitenkin. Tukat pörrössä ja kasvot punakoina… joo…
En halua olla kyttääjä, enkä missään nimessä mene kertomaan miehen avovaimolle. En, vaikka tämä sama ”iltapäivähoito” tapahtui eilen uudestaan, sama nainen mukana taas. Ihmettelen itsekseni, yritän ajatella, että se on heidän asiansa. Säälittää kuitenkin tuo kaikesta tietämätön avovaimo, ihan pahaa tekee. Ja ihmetyttää tämän miehen käytös. Ei pettäminen ole outoa meidänkään perheessä, sentään yli 20 vuotta yhteiseloa takana. Mieheni sortui kerran kännipanoon nuorempana, ja sellaisen ”tilaisuus tekee varkaan”- homman ymmärrän, mutta en oikein tällaista jatkuvaa ja suunniteltua pettämistä.
No, itsekseni ja edellä mainitun ystäväni kanssa tätä juttua ihmettelen, en siis aio kertoa edes omalle miehelleni enkä naapurin miehelle enkä hänen avokilleen. Enkä pyydä neuvoja, kunhan vain halusin kertoa kuinka maailma on loppujen lopuksi pieni, aina joku jossain saattaa tuntea jonkun, ja jutut voivat levitä vaikka mihin asti. Hyvähän se on ottaa tämäkin asia huomioon, kun vieraissa kulkee; pettäminenhän näyttää nykyajan tapa olevan tässä kylmässä maailmassa.
Vastaukset 33
Vanhimmat
ja kertoa totuutta mutta kokemukskesta sanon että minua loukkasi se että edes "ystäväni" eivät kertoneet minulle että miehelläni oli 5vuotta kestänyt suhde. Kaikki tiesivät paitsi minä. Kun se sitten paljastui niin yksi jos toinenkin ilmoitti että kyllähän hän sen tiesi tai oli nähnyt jotakin. Törkeää. Että kehtasivat sitten mainita tienneensä. Sitä en ikinä anna anteeksi niille jotka minulle siitä eroni jälkeen alkoivat puhumaan. Se joka tiesi muttei ikinä siitä ole maininnut on saanut anteeksi. Älä siis myöskään sinä tee tätä pahaa virhettä. Se on todella satuttava asia. Jos on uskottomuuskin. Toki on paha olla tuollaisen viestin sanansaattaja mutta jos ei sitä tee niin sitten suu suppuun loppuiäksi. Olen sitä mieltä.
Minä olen aina elänyt siten, etten juoruile. Ei ole minun asiani hoitaa kavereideni parisuhteita tai levitellä epämääräisiä juttuja heistä. Tuo kuvailemasi tilanne on kuitenkin eri juttu. Sinä olet omin silmin nähnyt, mitä tapahtuu. Et siis kertoisi juoruja, vaan vain sen, minkä olet nähnyt.
Jos sinun tilanteessasi haluaisi tehdä asialle jotain, mikä olisi mielestäni moraalisesti oikein, olisi paras tapa luultavasti jutella miehen kanssa suoraan. Toisaalta kyseessä ei ole mikään hetken hairahdus, joten ehkä hänelle jutteleminen ei muuttaisi mitään.
En tiedä, mitä itse tuossa tilanteessa tekisin. Sen kuitenkin tiedän, että mielestäni miehen peli pitää saada jotenkin loppumaan. Nainen haaveilee jo lapsista ja yhteisestä tulevaisuudesta. Mieheen puolestaan ei voi luottaa, eli hän saattaa häippäistä ihan milloin tahansa.
Kun kaikki sitten lopulta paljastuu, tuntuu että kaikki läheiset ovat pettäneet sinun luottamuksesi. Monta ihmissuhdetta sotkeentuu yhden lieron takia ja tuskan määrä on moninkertainen pelkkään pettämisen paljastumiseen verrattuna. Kun joku olisikin kertonut, olisi liero jäänyt yksin sotkujensa kanssa.
hmnn... jos minulle joku olisi tullut kertomaan että mieheni nykyisin ex petti minua koko kolmevuotisen suhteen aikana olisin säästynyt velkakierteeltä, kodin, auton ja rahojen menetykseltä sekä yksinhuoltajuudelta. Loppu elämä pilalla velkojen yms takia.
Et juoruais, kertoisit totuuden, pelasta se nainen siltä mitä mie jouduin kohtaamaan.
Jo paljon, paljon aiemmin, niin monelta surulta olisin säästynyt ja paljon vähemmän elämääni heittänyt hukkaan aivan turhaan.:(
Teepä naisen teko ja kirjoita vaikka nimetön kirje naapurin rouvalle, jos et itse tahdo paljastua "ilmiantajaksi". Tai et joudu noloon tilanteeseen, jos rouva onkin tietoinen miehensä puuhista... Kerropa vaikka, nettiosoite, missä mies seuraa etsii tai muuta, mikä vakuuttaa sansi, niin ettei sitä tuomita hölynpölyksi.
Kuinka pahalta tuntuu katsella tuota valheellista elämää sitten, jos/kun siihen sotketaan viattomia lapsia. Katkaise peli ennen kuin niin käy. Voihan olla, että mies vielä ryhdistäytyykin pakon edessä...Tai sitten ei.
tuntematon nainen joka soiti ja kerroit että mieheni käy naapurissa jonkun naisen luona ja tehny jo pari vuotta.Loppu se väkivalta mitä sain kokea kun mies painosti minua elämään kanssaan kun epäilin sitä.
Mies vaikuttaa krooniselta pettäjältä...vaimon täytyy saada tietää.
Onneksi minulle kerrottiin miehen jatkuvista syrjähypyistä.
Teki kipeää, jouduin sairaslomalle ym., mutta silti olen tiedosta hyvilläni.
Muuten olisin viettänyt monta turhaa seuraavaa hetkeä hänen kanssaan.
Voit puhua avoimesti siitä, mitä olet nähnyt omin silmin, siinä ei ole mitään salattavaa, sillä se on julkisesti näyttäydytty. Samantyylinen asia kuin "näin kun auratraktori kaatoi nuo postilaatikot".
Älä mainitse mistään, jota olet kuullut ystävältäsi tai mitä olet olettanut tapahtuvan sälekaihtimien sulkeuduttua.
Pitäydy tarkasti näkemässäsi totuudessa ja siitä voi vapaasti myös puhua, silloin et ole mikään juoruilija tai perättömien puhuja.
Sille et voi mitään, miten tämä mies avolleen tarinoi, kerrot omasi ja annat asian olla sen jälkeen. Pettämisestä sinun ei tarvi puhua mitään, sanot vain, että miehesi näkyi olevansa ystävättärensä kanssa liikkeellä ja käväsivät päivällä miehen kotona.
Vaikea se on seurata sivusta tuollaista, mutta ei missään nimessä kannata lähteä lietsomaan yhtään mitään omasta totuudesta(näkemästään) poikkeavaa.
Juuri näin ajattelinkin. Eli pelkät tosiasiat, ei toisen käden tietoa tai olettamuksia, mitä suljettujen verhojen takana tapahtuu.
Täytynee seurata tilannetta jonkun aikaa. Naapurin rouvan vanhemmat ovat kuulemma tulossa jouluksi, joten annettakoon heille kaikille joulurauha ja katsotaan sen jälkeen, vieläkö näitä päiväpanoja naapurissa hommaillaan.
Vaikka sympatiani ovat tietysti avovaimon puolella, en malta olla ihmettelemättä sitä, mikä pistää suht nuoren, komeahkon miehen elämään moista kaksoiselämää? Kotona kaunis nainen, joka ilmiselvästi on rakastunut mieheensä. Ja silti mies hakee aina vain uusia nettinaisia tms. elämäänsä sulostuttamaan. Ei taida olla sisimmältään kovinkaan aikuinen tämä mies, kun noin pitää itsetuntoaan pönkittää.
Ehkä olisi sittenkin parempi kertoa naapurin naiselle...Ensin saatat saada vihat niskaasi,MUTTA lopulta uskon hänen olevan sinulle kiitollinen,jos kerrot...Tuskinpa heillä kuitenkaan on sellaista "avointa"suhdetta,että saisi tapailla muitakin.Koska todella tuli minullekin paha mieli(vaikken ketään teistä tunne) kun mietin,että tämä nainen haaveilee lapsista ym.Ja ukko senkun pettää vaan...Kun mietin tällaista omalle kohdalle,niin haluaisin tietää.Eli jos mieheni pettäisi ja minä en sitä tajuaisi,mutta joku muu tietäisi (vaikka sitten naapurin rouva...),niin kyllä loppupeleissä olisin kiitollinen sille joka asian minulle paljastaisi.Jos sillä miehellä ei kerran ole munaa kertoa puolisolleen touhuistaan,niin olisi ihan oikein,että paljastuu muuta kautta...
Inhottaa tuollaiset ihmiset,jotka tuo vielä kotiinsakin niitä panojansa,ja puoliso raukka nukkuu samoissa lakanoissa...miettikää nyt vähän.... =(
olen aivan samaa mieltä,totuus vain esiin!!!!!
Ja vaikak nimettömänä jos ei muuten onnistu. Pitäähän tuollaisesta aina kertoa.
Moni sanoo et haluis saada tietää ettei tuhlaa elämääs pettämissuhteessa..no kerronpa teille salaisuuden että jokamies haluu vierasta eli vaihtoehtosi: "peturi mies tai ihan vaan sinkkuna palloilet.." !!!! MIes on moniavioinen!!
ELI EI MITTÄÄN HYÖTYÄ KERTOMISESTA. EI KANNATA KERTOA!
kannattais vaan elellä sinkkuina.pettäjämiehet pitävät yhteisen kodin naisen kanssa vain sentähden,että varma syömä-ja nukkumapaikka on.
sinkkunaisen elämä ois paljon helpompaa.lapsen vois tehdä sille,joka olisi parasta a-ryhmää.
mistä tuon tietää mille mallille tämä salarakkailu naisen pään kääntää.
Tostahan voi tunnistaa ihan hyvin.. aika törkee oot. Kyttääjät.nettiin voit heti laittaa osottees. Rouva se päivät pitkät istuu juomassa kahvia ja kyttäämässä sälekaihtimien raosta..
HANKI ELÄMÄ!
Kappas vaan, naapurin isäntähän se siellä itse?
No, voit itse laittaa osoitteeni kyttääjät.nettiin. Muista myös varoittaa kavereitasi että ylimääräisiä silmiä voi olla paikalla siellä missä vähiten odottaa.
Ja kyllä minulla on elämä, varmastikin tasapainoisempi kuin sinulla.
Antaa jokaisen elää omaa elämäänsä, mitä siihen toiset puuttumaan, varsinkaan vieraat naapurit.
...inhimillisyydeksi ...empaattisuudeksi
...toisista välittämiseksi ...tai jotain sellaista...
Sano mun sanoneen, että jos tuota soppaa menet hämmentämään, niin sinä saat nenillesi. Kautta maailman sivun viestinviejä on ammuttu. On kiva elää sitten loppuelämä riidoissa vastapäisen naapurin kanssa. Ja sana tulisi varmaan vielä leviämään naapurustossakin: olisit kulmakunnan juoruämmä, joka on tehnyt omia johtopäätöksiä "turhasta". Maailma ei ole aina oikeudenmukainen. Sorry to say this.
hankkiudu juttusille tämän pariskunnan kanssa pyytäen heitä kahville kotiisi tai menemällä heille.. sitten siinä jutellessanne otat esille tämän näkemäsi, kerrot vaikka että kun näit että isäntä tuli kotiin niin olit menossa kysymään lainaksi esim. jotain työkalua mutta kun huomasit että olikin vieras mukana niin et sitten kehdannutkaan.. heität siis tämän ihan 'blondina' kirkkain silmin.. tämä ehkä voisi avata avovaimon näkemystä mahd. tulevasta miehestään! on hienoa lukea sinunlaisesi ihmisen ajatuksia sillä empaattisuus on oiva valtti tässä elämässä! lämmintä joulua sinulle!
sentraalisantra, muuta ei voi sanoa
Onko tuo sitten rehellistä toimintaa? Jos haluat olla rehellinen, niin siihen on pystyttävä täysin ja aidosti eikä tuollaisten kepulikonstien avulla.
Kaksi vaihtoehtoa: kerrot asiat juuri niin kuin ne ovat tai sitten olet aivan hiljaa. Sinun ehdottamasi vehkeily on ehdottomasti halpamaisin vaihtoehto.
kylläpä te ootte tosikkoja ;)
lukiessani näitä 'keinoja' tämä on ehdottomasti paras tapa hoitaa asia jos niin haluat, tässä ei ole kuin ¨pieni valkoinen valhe' ja todennäköisesti teet avovaimolle ruhtinaallisen palveluksen!!
..kun laitat nimettömän kirjeen, kuten joku ehdotti. En ymmärrä noita jotka kehottavat sinua juttelemaan ja laittaan itsesi alttiiksi vihanpidolle.
Aivan varmasti aviomies yrittäisi kaataa syyt sinun niskaasi. Ylättävän usein petetyt naiset uskovat mieluummin miestänsä, koska totuus on liian kova myöntää. Vaikka vaimo uskoisi niin mies vihaisi sinua ja levittelisi sinusta katkeria juttuja naapureille.
Kirjeen avulla miehelle ja naiselle jäisi vielä mahdollisuus yrittää yhdessä. Mies joutuisi väittämään että kirje on valetta, mutta samalla korjaamaan tapansa. Nainen saisi uskoa miehen sanaan jos se olisi hänen mielenrauhansa kannalta välttämätöntä.
Miehelle se olisi sopiva herätys omaan tilanteeseensa jota nyt kaivtaan.
Laita nimetön kirje pelkästään miehelle. Silloin hänen ei tarvitse sepitellä hätävalheita vaimolle vaan hän saa parantaa tapansa kaikessa rauhassa yksinään. Siinäpä myöskin punnitsee sikailuitansa ja niiden vaikutuksia - me emme tiedä, kuinka paljon hän on sitä harrastanut.
kyllähän mies tajuaa nimettömän kirjeen lähettäjän.. älkää nyt olko noin 'blondeja', joko kerrot tuon 'kahvitarinan' tai jatkat omaa elämääsi, mieti kumpi parempi.
Get a life. Keskity omaan elämään, ja anna muiden elää tyylillään. Mistä tiedät, vaikka oma ukkosikin kuksii sihteeriään, ja sinä vain stressaat naapurin ukon reissuista.
Ainakin itse toivoisin, että minulle kerrottaisiin, jos mieheni tapailisi keskellä päivää jotain naisihmistä kotonani. Minusta alkuperäisen ei kannattaisi yrittää mitään kepulikonsteja kertomiseen, vaan kertoa, mitä on nähnyt. Nimettömän kirjeen lähettäminen miehelle ei auta yhtään mitään. Jos hän pystyy tuomaan naisen kotiinsa, kyseessä on jo aika patologinen tapaus pettämisen suhteen. Hän siirtyy ehkä kirjeen jälkeen halpoihin hotelleihin.
Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan hyväksy pettämistä, siksi suosittelisin vaimolle kertomista, mutta vain tosiasioihin pitäytyen.
Minua ihmetyttää kyllä tämänkin palstan välinpitämättömyys lähimmäisiään kohtaan. Miten miehen noinkin julkea pettämiseen voi reagoida, että kukin hoitakoon omat asiansa? Eiköhän kyseinen parisuhde ole jo "ovet levällään" eli kyseessä ei todellakaan ole kahden kauppa.
Jos kyseessä on avoin liitto, vaimoa ei varmaan liikuta, vaikka hänelle pettämisestä kertoisikin. Noita avoimia liittoja on kuitenkin tosi harvassa.
luulisi että tiedät miten toimia, kun kerran välinpitömättömiksi mainitset ihmisiä täällä, älä siis kysele muilta ei laupias samarialainenkaan mennyt mitään toisilta kyselemään, että silleen...
Me emme saa tätä asiaa ratkaistua.Eletään oma joulumme,kaikkien rakkaittemme ja läheistemme keskellä.Unohtaen tämän kavalan maailman.
Pyydä ystävättäreltäsi tämän miehen profiilista tuloste ja laita lisäksi nimettömään kirjeeseen. Kirjeenhän voisi laittaa myös yksi näistä "iltapäiväkahviseuralaisesta" eikä välttämättä naapuri. Sehän se nimettömän kirjeen antama mahdollisuus on... :)