Anopin koira rikkoi tämän vuoden alussa autostani turvavyön (ei onneksi kuskin). Hän lupasi maksaa koko homman. No, mitään rahoja ei kuulunut ja nytkin olen saanut rahasta takaisin vasta 45 euroa. "ei oo rahaa, ei mulla nyt oo rahaa" sanoo anoppi, silti hänellä on varaa ostaa itsellensä kaikkea muuta (puhelin, vaatteita, meikkejä ym.) Ja syksyllä hänellä todettiin aikuisiän diabetes, lääkäri sanoi että jos hän pudottaa 5-10 kiloa, ei välttämättä joudu piikille. Anopilla alkoi laihdutus (tai elämäntapamuutos) mutta meitä hän ei voinut jättää rauhaan vaan piti pilkata ylipainosta.
Kerran hän osti Pro Feel-maitojuomaa ja alkoi paasata minulle, että "kyllä teidänkin pitää ostaa tätä" johon totesin vain "Me pärjätään kyllä tavallisellakin maidolla" mutta siitäkös se kunnon paasaus alkoi "Niin mutta kun tämä on paljon terveellisempää ja tässä on vähemmän kaloreita. Ja sitäpaitsi, jos te vaihtaisitte kevytmaidon rasvattomaan, sekin tekee jo 5 kiloa vuodessa pois". Sitten oli pakko sanoa vihaiseen äänensävyyn "Rasvatonta me juodaankin. Mitä sitten tajusit?" jonka jälkeen hän oli hiljaa. Enpä välittäisi olla mokoman kanssa edes tekemisissä. Kamala.
Kerran hän osti Pro Feel-maitojuomaa ja alkoi paasata minulle, että "kyllä teidänkin pitää ostaa tätä" johon totesin vain "Me pärjätään kyllä tavallisellakin maidolla" mutta siitäkös se kunnon paasaus alkoi "Niin mutta kun tämä on paljon terveellisempää ja tässä on vähemmän kaloreita. Ja sitäpaitsi, jos te vaihtaisitte kevytmaidon rasvattomaan, sekin tekee jo 5 kiloa vuodessa pois". Sitten oli pakko sanoa vihaiseen äänensävyyn "Rasvatonta me juodaankin. Mitä sitten tajusit?" jonka jälkeen hän oli hiljaa. Enpä välittäisi olla mokoman kanssa edes tekemisissä. Kamala.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Anoppi ärsyttää kamalasti aina. Itse yritän realisoida tilannetta miettimällä, ärsyttäisikö yhtä paljon jos kyseessä olisi joku muu ihminen. Ettei tarvitsisi ottaa joka asiaa niin vakavasti. Vaikka ei se auta; oma anoppini on kyllä niin ainutlaatuinen ja sanoo niin ainutlaatuisia asioita, etten osaa kuvitella kenenkään muun sanovan toiselle sellaista...
Kyllä mua ainakin ärsyttäisi, oli kuka vain, jollei velkojaan maksa. Todella inhottavaa tuollainen, sitten kuitenkin on oikeasti sitä valuuttaa.
Hitto mitä saivartelua.
Oma anoppini on ulkomaalainen, välimereltä, tunkeutuu kaikkiin asioihin. Oli meidän elättinä monta vuotta ja asuttiin saman katon alla. penniäkään emme ole häneltä pyytäneet emmekä hyväksyisikään perheen sisällä maksua mistään.
anoppi on osa perhettä ja kyllä miehen äidistä kuuluu pitää huolta. vaikka hänen koiransa purisi minulta viisitoista auton turvavyötä rikki en kehtaisi ottaa häneltä rahaa vastaan. hän on pienellä palkallaan kasvattanut mieheni, ja aina kyllä tulee apuun kun tarvitaan. seurusteluaikoina se oli juuri anoppi joka takasi kaikki mieheni lainat ja usein osti lentoliput että kykenimme tapaamaan. nytkö sitten kinuaisin häneltä parin kymmenen euron maksuja?!?
ihmeellistä saivartelua teillä, ONKO NE PENNIT TODELLAKIN NOIN TÄRKEITÄ?! Jos ihminen itse lupaa maksaa eikä sitten maksakaan JÄTTÄKÄÄ SE OMAAN ARVOONSA...! Vaikuttaa siltä, että pääsette suomessa aika helpolla näistä anopeista. Ei tarvitse asua yhdessä, ei tarvitse kestää jatkuvaa utelua. Sitten jaksetaan paskemman puutteessa urputtaa aivan naurettavista asioista. olisitte välillä tyytyväisiä elämäänne.
Asenteesi anoppiasi kohtaan paistaa läpi, tai sitten muuten vain kuulostat aika kireältä? Kun me muut uskallamme sanoa täällä, mitä ajattelemme? Niin, sinä se pidät sisälläsi kaiken, ja repeät kohta hyväntahtoisuuteesi.
anopeista... on vähällä räjähtää, kun joutuu asumaan oman kammotuksensa kanssa. Häntä harmittaa kun Suomessa ei anoppi ja appi kuulu ydinperheeseen enää.
Välimerellä eletään sen paikan kulttuuria, ja Suomessa taas eletään toisenlaista.
Tämän ketjun aloittajalla on oikeus purkaa mieliharminsa tuhotusta omaisuudestaan.
Ei hänen anoppinsa reilulta ihmiseltä vaikuta jättäessään maksamatta koiransa vahingot. Sukulaisuussuhteet eivät Suomessa ole hyväksikäyttösuhteita. Täällä ajatellaan yleisesti näin.
Eikä ole sivistynyttä käytöstä moittia miniää ylipainosta, varsinkin jos itse on ylipainoinen.
Pennit voivat olla tärkeitä joissain perheissä. Kaksikymmentä euroa on satakaksikymmentä markkaa! Ei se nyt niin pikkuraha ole.
Et ilmeisesti ole Välimerellä oppinut asettumaan toisen ihmisen asemaan, kun mittaat muiden tilannetta omien konseptiesi mitalla.
Kuvailemasi perheasetelma on VAIN ja ainoastaan sinun elämääsi. Et voi pakottaa muita ajattelemaan samoin.
Kuule, minua ei todellakaan kiinnosta "pakottaa" muita aikuisia ihmisia ajattelemaan kanssani samalla lailla.
En myoskaan ole millaan lailla kateellinen teille suomessa naimisissa oleville, joilta kaukaisetkin sukulaiset tuntuu olevan enemman maanvaiva kun ilon asia.
Suomessa on paallisin puolin monet asiat paljon paremmin kuin missaan muualla: voi asua omissa oloissaan ilman anopin jatkuvaa kyttaysta, ei ole edes pakko kayda joka viikonloppu kylassa saatika soittaa, lapset voi vieda tarhaan eika anopille, haista voi paatta itse jne. Silti monet keksivat kuin vakipakolla valittamista arkisista pikkuasioista. Itsetunnon puutetta vai onko asiat todellakin liian hyvin?
"Sukulaisuussuhteet eivät Suomessa ole hyväksikäyttösuhteita. Täällä ajatellaan yleisesti näin."
Olen kylla itsekin ihan 100% suomalainen, ja tiedan kylla mita siella ajatellaan.
Suomessa sukulaisuussuhteet eivat ole hyvaksikayttosuhteita, mutta laskelmointia niissa tehdaan jatkuvasti: siskoni katsoi lastani 30min maksan sille 5e, koira puri turvavyon, anoppi velkaa 45e. Jokseenkin surullisen materialistista. Mitas jos pelissa haviaakin sen 45 euroa?! Maailman loppu?!
Ei ulkomaillakaan suhteet ole hyvaksikayttoa: lahinna siellapain arvostetaan sita, etta mita yhteiseen "pataan" laittaa, sen saa ennemmin tai myohemmin omalta perheeltaan takaisin, ja nain myos asia on.
Oma anoppini elatti minua kolme vuotta kun opiskelin paikallisen kielen, ja varmasti pidan siita huolen etta vanhainkotiin hanta ei laiteta.
Anoppi toki raivostuttaa kaytannon asioissa valilla ja paljon, mutta olen haneen tottunut. Han on mieheni aiti, enka voi miestani tehda orvoksi ja kieltaa sita biologista suhdetta vaikka kuinka yrittaisin. Tekisi monelle suomalaisellekin hyvaksya se fakta etta pojalle aiti on aina tarkea ja silla selva. On taytta ajan ja energian hukkaa kiukutella anopin ja pojan yhteydenpidosta. Ei pida antaa pikkuasioitten hamartaa kuvaa siita, mika elamassa on oikeasti tarkeaa.
Itse parjaan niin, etta annan anopin juttujen menna yhdesta korvasta sisaan, toisesta ulos. samaa asennetta olen suositellut myos siskoilleni suomessa, jotka tuhlaavat paljon aikaa vanhojen akkojen hopotysten takia. Itse keskityn mieluummin omaan elamaani toisin kuin siihen, etta etsisin jokaisen kommentin taustalta jotain negatiivista tai panettelevaa.
"En myoskaan ole millaan lailla kateellinen teille suomessa naimisissa oleville, joilta kaukaisetkin sukulaiset tuntuu olevan enemman maanvaiva kun ilon asia.
Suomessa on paallisin puolin monet asiat paljon paremmin kuin missaan muualla: voi asua omissa oloissaan ilman anopin jatkuvaa kyttaysta, ei ole edes pakko kayda joka viikonloppu kylassa saatika soittaa, lapset voi vieda tarhaan eika anopille, haista voi paatta itse jne. Silti monet keksivat kuin vakipakolla valittamista arkisista pikkuasioista. Itsetunnon puutetta vai onko asiat todellakin liian hyvin? "
Tuo nyt on niin läpinäkyvää että oikein naurattaa. Heko heko.
Kateellisuus on se mielikuva, jonka annat itsestäsi päällimmäisenä.
Olet harvinaisen kiltin anopin miniä, jos anoppisi on elättänyt sinua kolme vuotta ja kustantanut opiskelusi.
Täällä monet miniät eivät ole saaneet kokea sellaista taivaan mannaa kuin sinä, juuri nämä miniät, joiden valittamista vähättelet.
Eivät he turhasta valita!
Eivät heidän anoppinsa olisi valmiita elättämään päiväkään. Päinvastoin. Ovat valmiita jyräämään miniänsä mennen tullen aivan liti-littanaksi.