Olen seurustellut 3 ja puoli vuotta ja lähes koko aika ollaan asuttu yhdessä. Keväästä asti asiat ovat menneet huonommin, pääosin oman masennukseni ja muiden omien virheideni vuoksi. Nyt aivan viime aikoina homma on riistäytynyt käsistä kokonaan, emmekä enää ole kunnolla puheväleissä. Puolisoni on erittäin pettynyt ja vihainen ja haluaa erota. Olemme jo muuttaneet erillemme. Itse haluaisin sovitella asiaa ja kenties joskus tulevaisuudessa jatkaa seurustelua. Mutta en tiedä mitä voisin tehdä. Onko jollain vinkkejä tai kokemuksia?
Epätoivoinen
Asumusero vai ero?
51038
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mee saatanan hullu hoitoon!!!
hei! kertoisin sinulle että toimisit näin ensimmäiseksi pyydä häneltä anteeksi ja kerro hänelle mitä tunnet häntä kohtaan.
Kirjoita hänelle kirje jossa selität kaiken ja kerrot, että haluaisit vielä yrittää. Kirjeessä on helpompi kertoa tunteistaan ja tuleepahan kumppanille kaikki asiat selviksi eikä mitään jää epäselväksi. Puhuessa monesti sanottavaa vielä jää kun keskustelu menee riitelyksi eikä toiselle asian ydin ehdi tulla selväksi! Minulla tuo toimi, kun tuntuu että sanottavaa on niin paljon ja keskustelu luisuu sivuraiteille. Mies sai lukea tunteeni paperilta ja anteeksi pyynnöt ja kaikki! Kaikki on taas hyvin meillä, toivon että teilläkin!
Itsekin olin ajatellut tuota, hienoa kuulla että joku muu on onnistunut samalla tavalla.
Tiedän hänen olevan erittäin loukkaantunut edelleenkin - ja syystä. Siksi haluankin pyytää anteeksi, ja saada hänet ymmärtämään että tekoni oli pitkäaikaisen masennuksen kärsitymä, eikä normaalia toimintaani.
Tuntui tosi tutulta tilanteesi, kuin olisi omasta elämästäni. Paitsi ettei kirje auttanut. Siitäkin saimme aikaan riidan. Asumusero on harkinnassa, seurustelun jatkuessa tai ilman.
Masennustakaan ei voi ulkopuolinen ymmärtää täysin ja sitä että toivuttuaan ei enää tarvitse jatkaa "holhoaja-holhokki"-asetelmaa. Mielelläni palaisin jo suhteessani naiseksi enkä syyntakeettomaksi huollettavaksi, mikä joskus olin. Nämä on vaikeita asioita, kun tuntuu ettei omat konstit riitä. Helppo sanoa että osta elämä, mutta mistä ja miksi, kun on jo olemassa yks jota haluaisi parantaa.