Hei! Lyhyesti sanoen kävi näin: Eräs kouluaikojen tuttavani, kiva tyttö rinnakkaisluokalta, nykyisin perheenäiti, jota en ole tavannut ja josta en ole edes kuullut juuri mitään kouluaikojen jälkeen (yli 15 vuoteen) lähetti sähköpostia. Tulimme sattumalta tekemisiin samojen asioiden kanssa niin kuin netin ja nykyaikaisen tiedonvälityksen aikana voi käydä. Minä puolestani olen perheenisä.
Viesti oli todella luontevan ystävällinen. Siinä hän myös sanoi ihan vähän epäsuorasti mutta kuitenkin aivan selvästi, että oli minuun ihastunut kouluaikoina. Silloin emme kunnolla edes tutustuneet, ehkä muutaman kerran lyhyesti vaihdoimme jonkin sanan. No, tunne oli molemminpuolinen, vaikka ei minun puoleltani järisyttävän voimakas. En kuitenkaan aavistanut hänen tunteitaan. Vastasin hänelle mielestäni ilahtuneen ystävällisesti, mutta en siihen ihastumiseen ottanut kantaa. Ehkä se oli vaan vähän vitsi näin pitkän ajan jälkeen sanotuksi, mutta toisaalta, miksi hän siitä sanoi?
Tästä on kulunut muutama viikko. Huomaan ajattelevani häntä hyvin myönteisesti. Nyt mietin, voinko lähettää joulutervehdyksen. Hassua miettiä sellaista, mutta kun haluaisin pitää yhteyttä ja kuulla hänestä hieman enemmän. Voiko näin tehdä ilman vaaraa? Onko joulutervehdys riittävän neutraali asia lähetettäväksi tässä tilanteessa? Loukkaisiko se puolisojamme? En halua mitään suhdetta, joka hajottaisi perheitämme, tuskin hänkään, vaikken hänen tilanteestaan tarkemmin tiedä. Kuitenkin tunnen häntä kohtaan paljon enemmän kuin monia muita vastaavassa määrin tuttuja kohtaan. Sattumalta emme hänen kanssaan tapaa.
Voiko tästä tulla toimivaa ystävyys tyyliin hyväntahtoinen maili silloin tällöin vai mitä tässä tapahtuu? On kiva kun on myönteisiä tunteita, mutta olen epätietoinen, mitä pitäisi tehdä tai olla tekemättä. Onko kellään viisaita neuvoja?
Viesti oli todella luontevan ystävällinen. Siinä hän myös sanoi ihan vähän epäsuorasti mutta kuitenkin aivan selvästi, että oli minuun ihastunut kouluaikoina. Silloin emme kunnolla edes tutustuneet, ehkä muutaman kerran lyhyesti vaihdoimme jonkin sanan. No, tunne oli molemminpuolinen, vaikka ei minun puoleltani järisyttävän voimakas. En kuitenkaan aavistanut hänen tunteitaan. Vastasin hänelle mielestäni ilahtuneen ystävällisesti, mutta en siihen ihastumiseen ottanut kantaa. Ehkä se oli vaan vähän vitsi näin pitkän ajan jälkeen sanotuksi, mutta toisaalta, miksi hän siitä sanoi?
Tästä on kulunut muutama viikko. Huomaan ajattelevani häntä hyvin myönteisesti. Nyt mietin, voinko lähettää joulutervehdyksen. Hassua miettiä sellaista, mutta kun haluaisin pitää yhteyttä ja kuulla hänestä hieman enemmän. Voiko näin tehdä ilman vaaraa? Onko joulutervehdys riittävän neutraali asia lähetettäväksi tässä tilanteessa? Loukkaisiko se puolisojamme? En halua mitään suhdetta, joka hajottaisi perheitämme, tuskin hänkään, vaikken hänen tilanteestaan tarkemmin tiedä. Kuitenkin tunnen häntä kohtaan paljon enemmän kuin monia muita vastaavassa määrin tuttuja kohtaan. Sattumalta emme hänen kanssaan tapaa.
Voiko tästä tulla toimivaa ystävyys tyyliin hyväntahtoinen maili silloin tällöin vai mitä tässä tapahtuu? On kiva kun on myönteisiä tunteita, mutta olen epätietoinen, mitä pitäisi tehdä tai olla tekemättä. Onko kellään viisaita neuvoja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kerrothan vaimollesi tästä? Voittehan yhdessä lähettää kortin, jossa on teidän ja lasten nimet. Salailuksi muuten menee, ehkä jopa riidaksi tai vaimosi voi tuntea olonsa pahaksi vaikkei sitä sanoisikaan. Eipä tuossa luulisi olevan mitään pahaa, jos osoitat että sinulla on perhe ja välität vain heistä etkä hae hänestä kuin ystävää. Jos meinaatte alkaa ihan ystäviksi, niin olisi parasta että tutustutte molempien perheisiin ja tapaatte kaikki yhdessä, kuin kahdenkeskisiä tapaamisia.
Kenties ihastumisesta kertominen oli vilpitön ja näin monen vuoden jälkeen hauska juttu, mutta kenties jopa vihjaisu. Kannattaa varmaan varmuuden vuoksi jättää asiasta puhuminen.
on odotuksia suhteesi...(kyllästynyt omaan avioelämään)haikailee jotain vipinää,mikä imartelisikaan paremmin ja toisi harmaisiiin päiviin ihania unelmia kuin mailailu entisen ihastuksen kanssa.Noudata ylläolevan neuvoa!
Hei! Kiitos tästä ja muistakin kommenteista. Kerroin kovin lyhyesti asiasta. Sanoin sähköpostista vaimolleni jo ennen kuin vastasin siihen. Vastauksessa mainitsin vaimoni ja lapset nimeltä, joten viesti vakaasta perhe-elämästä tuli sanotuksi.
Minua ihmetyttävät ehkä eniten omat tunteeni. Pitkän ajan jälkeen ja niin, että "oikeastaan koskaan ei ole mitään tapahtunut", tunnen päivästä toiseen voimakasta sympatiaa tuota viestin lähettänyttä naista kohtaan. Siis kaikkea hyvää, hieman uteliaisuutta, miten hänellä menee yms., en niinkään sellaista kiinnostusta, joka voisi tulla vahingoksi. No, viikkoja on jo kulunut eikä hänkään ole vastannut. Ehkä tämä tästä, mutta omat tunteeni ihmetyttävät. Vaaran aistin siinä, että ne tunteet voisivat muuttaa muotoaan. Ehkä matala profiili todellakin on paras. Kiitos ja hyvää joulun odotusta kaikille.
itsekin voisin sanoa samalla lailla kuin tuo rinnakkaisluokan tyttö sinulle ja en varmaankaan tarkoittais sillä sen kummempaa. Minulle on tullut mies sanomaan samoin ja minusta se tuntui hyvältä, mutta en usko että hänellä oli enää tunteita minua kohtaan, paremminkin se oli semmoista muistelua ja paluuta nuoruuteen. Miettisin sinuna kahdesti kannattaako ottaa yhteyttä sillä näistä voi aina kehkeytyä kuiteskin jotain joka sitten loukkaa taas toisia osapuolia. Oikein mukavaa joulun odotusta.
Ei kai kukaan ulkopuolinen tuohon voi sanoa yhtään mitään. Tulella leikit, se vain.
"Myonteiset tunteesi" kuuluvat vain vaimollesi. Vuosien takaiset ihastukset ovat juuri sita- vuosien takaisia ja ne kuuluvat historiaan.
Ala hyva mies kuluta energiaasi haikailemalla "myonetisten tunteitten" kanssa. Tuo energia kuuluu vain perheellesi.