mitä teen??? sain juuri tietää että "kihlattuni" pettää minua "hyvän ja luoteetavan kaverini" kanssa!!!!! minulla ja miehelläni tuli "erimielisyyksiä". nyt sitten sain selville miksi hän ei pitänyt yhteyttä. kaverini ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin. auttakaa!!!!!!!
pettäminen ja anteeksi anto!!!
petetty_05
124424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sain samaan aikaan kun kirjoitit tätä viestiä tietää että kumppanillani on toinen, jonka hän bongasi laivalta. Päästin hänet jouluristeilylle, kun hän pyysi. Vannoi vielä ilman omaa tiedusteluani, että ei ole mitään hätää, käyttäydyn kiltisti jne.
Sitten alkoi pitkä hiljaisuus ja koskettaminen sai hänet värähtämään, silmiin katsominen loppui ja muuttui muutenkin etäiseksi.
Juttelimme viime yönä pitkään, en nukkunut koko yönä yhtään vaan mietin koko ajan sitä toista ja omaa kultaani.
Syyksi hän kertoi uskottomuuteensa, kun en ole koskaan kotona ja en kuulemma huomioi. Toisesta miehestä se autuus sitten löytyy, ja varsinkin joka on bongattu kännissä laivalta.
Meitä petettyjä on moneen lähtöön. Itse eilen ainakin lupasin antaa anteeksi, jos hän ei lähde. Lupasin parantaa tapojani, mutta vaadin toisen suhteen välitöntä katkaisua siten että voin olla todella siitä varma. On kuulemma hankala paikka, niin mutta itse on soppansa hämmentänyt.
Toivon että teidän suhteessa on jotain minkä päälle kannattaa lähteä yrittämään uudelleen. Toivon että pystyt antamaa anteeksi ja yrittämään. Anna mahdollisuus. Tiedän että se on vaikeaa ja en ole itsestänikään varma miten tässä käy. Tulenko edes "valituksi", jaksetaanko me jatkaa, painaako menneisyys liikaa...
Koita kerätä voimia jostain, vältä yksin oloa ja älä päästä itseäsi masennukseen. Vältä viinaa. Luulen että pärjäät mun ohjeilla.
Kumppanisi on kypsymätön. Vain sellainen ihminen syyttää kumppaniaan omasta uskottomuudestaan. Hän on niin typerä, ettei itse taida edes tajuta, miksi toimii niin kuin toimii. Hän ei luultavasti erota hetken huumaa sitoutumisesta ja kenties hänelle sitoutuminen perustuu juuri siihen hetken huumaan. Älä jää roikkumaan häneen. Se on varma, ettet koskaan tule suhtautumaan häneen kuitenkaan samalla tavalla kuin ennen.
Minä sain selville mieheni suhteen vasta kun sitä oli kestänyt jo miltei vuoden. Hän kulkee toiselle paikkakunnalle kouluun n. joka toinen viikonloppu ja oli sieltä löytänyt itselleen salarakkaan. Alusta asti jo olen aavistellut että jotain on pielessä kunnes jankkasin niin kauan että mieheni myönsi. Väittää että minussa ei ole mitään vikaa, vaikka omasta mielestäni tälläisissa asioissa on aina molemmissa vikaa. Suhteemme on kestänyt pian 9 vuotta. Meillä on kaksi lastakin. Pahintahan tässä on se että sovimme yhdessä tekevämme toisen lapsen ja sain tietää olevani raskaana juuri silloin kun mieheni oli löytänyt tämän naisen.
Alkureaktioni oli ero. Yön mietittyäni päätin että yritän vielä, mieheni ei halunnut että lähden. Vaikeaa tämä on, sain tietää 13.11.2005 ja yhäkin tulee hirveitä raivon ja masennuksenpuuskia. Luulen että en pääse tästä koskaan yli.
Jatketaan sitte tätä listaa.
Sain oikein tosi pommin niskaani pari päivää sitten, ku selvis, että vaimollani ja hyvällä ystävälläni on suhde... No toki tämä asia ei sinänsä ollut uusi, kun sama kuvio oli tuossa vuosi sitten, mutta sen piti olla ohitse ja minä idioottina olin kaiken anteeksi antanut. Silloin ekalla kerralla olin jotenkin niin heikoilla, että jäin roikkumaan siihen ja "paransin" omia tapojani. Totuus vain on tarua ihmeellisempää, mun tapojen muuttamisella ei ollut mitään vaikutusta, paitsi se, että kuormitin itseni totaalisen piippuun. Pyrin tekemään vaimoni olon mahdollisimman helpoksi. Hoidin lapsia minkä ehdin, siivosin, pesin pyykkiä ym. ym. Laitoin itseni täydellisesti likoon, harrastukset jäivät taka-alalle, sekä sosiaalinen elämä kapeni. Mitä sain palkaksi...? En sitte niin V...N mitään!! Joten täytyisi usko kerrasta, kun kerran pettää, niin ei se siihen jää!!
Sain 3 viikkoa sitten tietää että vaimollani (12v yhdessä, 2 lasta) oli ollut suhde 2kk ajan kesän aikana työkaveriinsa. Itse olin pari viikonloppua poissa kotoa, ja toisena näistä tapahtui sitten "fyysinen" puoli...
Tunteita kuulemani mukaan niin paljon pelissä että tuo vaan tapahtui.
Tarkoituksena olis yrittää jatkaa koska ainakin itse rakastan häntä yli kaiken, ja ilmeisesti hänenkin tunteensa ovat hiljalleen palautumassa itseäni kohtaan.
Vaikeaa vaan meinaa olla...
kyllähän meitä petettyjä miehiä löytyy, 4v seurusteltu puolet siitä ajasta pettänyt.
minä tyhmä aina vaan uskon ja jään.
Oma aviopuolisoni petti minua 7 vuotta sitten.Se oli karmea isku kasvoihin.Annoin anteeksi kaikki näytti hyvälle ja homma toimi.Mutta .2-3 vuotta sitten asia alkoi painaa mieltäni.eikä ole helpottanut vieläkään.Se aiheuttaa minulle aika-ajoin valtavaa katkeruutta.Olen yrittänyt pitää asian pois mielestä,mutta ei.Näyttääkin siltä,että anteeksi voi antaa,mutta unohtaa ei voi.Se syö minua loppuelämän.
Tuo on ihan totta.
Olen sitä tässä päivän mittaan miettinyt paljon. Tosi kiva tehdä duunia kun tollaset asiat pyörii mielessä. Kyynel välillä poskella ja nenä räässä. Onneksi olen "suojassa"
Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo. Yritän antaa anteeksi. Vituttaa sekun, mitä nuo ihmiset ajattelevat. Käynpä tossa vähän nusasemassa toista... voi jessus. Pakko kai tämäkin on kohdata. Yritän kestää kuin mies, vaikka minussa sitä kuulemma ei ole.
Jakke - sinuahan petettiin, miten tyttöystäväsi voi sanoa että sussa ei ole miestä.. Hänhän se on joka väärin on tehnyt. Älä suostu uhrin asemaan.
Mulla on sama tilanne päällä, mies petti tutun ihmisen kanssa. kuukausi on veivattu mitä tehdään ja mille aletaan. Älkää tehkö hätäisiä johtopäätöksiä, vaan miettikää rauhassa mikä on teille parasta. Itse olisin ollut tietyin edellytyksin valmis jatkamaan lastenkin takia, mutta koska mies ei mua riittävästi rakasta, lopputulos on se että mies lähtee menemään. Miettiköön sitten mitä on tullut tehtyä ja mitä mahdollisesti menettää - sen on omalla käytöksellään aikaansaanut.
Nyt pari päivää vierähtänyt. Olen kylmentynyt todella paljon! Olen jo miettinyt ratkaisuja... en aio kostaa. Jatkan elämääni. Yritän katsoa mitä tapahtuu. Luulen että tulen vihaamaan naistani aina ja luulen etten voi elää hänen kanssaan, vaikka näin aluksi luulin. Yritin kai olla jotenkin sivistynyt. Toisaalta, nyt on hyvä astua ulos pirtistä mihin olen aina jumittuneena ja käydä kavereiden kanssa ulkona. Eli nyt voisin olla niin kuin Mies.
Ei ku siis, millainen mies antaa tollasen teon anteeksi. Sitten tässä on vielä sellainen juttu mitä en kertonut. Muijani halusi vielä paljastumisen jälkeen tavata tän Uroon, koska ei voinut pistää poikki puhelimessa... ei helvetti. No tietysti onhan ne tuntenut jo pari viikkoo. Onhan se tosi hankalaa :) Kuvitelkaa, mä menin kaverini kanssa ottamaan kaljaa, muija heitti mut kaverini luokse ja itse jatkoi matkaa mun tietäessä sen Uroonsa luokse treffeille :O Ja mää kittasin kaljaa kun muija peuhas sen kanssa, "otti eroa siitä". Ja paskat.
Oikeesti, ei tollasta pettämistä voi antaa anteeksi. Perun aiemmat puheeni toisen päivän jälkeen ja sanon muille neuvoksi, että kylmästi välit poikki. Kerran pettänyt, aina pettää. Se on geeneissä.
Mä olen Mies, Mies enkä poika enää! Prkle!
Sitä vielä, mietin kauankohan kestää että voin luottaa yhteenkä kaks jalkaiseen. Miehistä puhutaan että ne on sikoja, mutta kyllä te naiset olette oikein lehmiä. En yleistä, mutta... niin sitä miehistäkin sanotaan aina.
Hei vitsi kun joku sarjakuvapiirtäjä kehittäis sarjakuvan missä on lehmä ja mies. Se olis tosi hyvä. Vähän niinkuin Viivi ja Wagner.
Läppä. Kattellaan.
Hei,
Ajattelin vain toivottaa sinulle hyvää jatkoa ja onnea päätöksen johdosta. Oikein päätetty. Ei tuollaiseen naiseen voisi jatkossa luottaa. Ei ollur sinun arvoisesi, ja tulet sen jossain vaiheessa tajuamaan kun tapaat jonkun jota kohtaan tunnet paljon enemmän.
Hän ei edes näytä täysin katuvan tekoaan, jos äijää piti mennä vielä tapaamaankin. Jos nainen oikeasti katuisi tekoaan täysin, hän ei olisi ottanut tähän uuteen enää mitään yhteyttä.
Valitettavasti usein sitä uskoo toisesta enemmän ja parempaa, mitä hän oikeasti onkaan. Se on kova paikka kun sen tajuaa, ettei toinen ollutkaan sitä mitä luulit. Mutta, kai kaikella on kohtalonsa. Kai opit tästäkin jotain.
Itseni on jokin aika sitten jätetty, tapaukseen ei liittynyt kolmatta osapuolta mutta ero kuitenkin. Samassa veneessä ollaan kanssasi, vaikka ehkä eri osastolla. Mutta yhtä alakerroksessa kuitenkin varmasti.
Onhan niitä lehmiä ja sikoja tässä maailmassa paljon, mutta kai on meitäkin, jotka uskovat parisuhteeseen ja haluavat elää siinä. Ja joilla ei ole kaipuuta johonkin uuteen, johonkin erilaiseen. Ehkä me törmätään jokin kaunis päivä ja saadaan kaikki se, mistä unelmoidaan.
Parempaa huomista odotellen ja vielä kerran onnitellen ja voimia toivotellen
huhhuh.. Sinussako muka ei miestä ?? siis niin juuri hänhän sinua petti et sinä.. En ymmärrä semmoisia ihmisiä jotka pettää toista. Ei se ole reilua jos toiselle valehtelee ja toinen ei edes tiedä siitä ja vieläpä kun pettäjä jää kiinni ilman tai rysän päältä tekemisistään .SE SATUTTAA:. varsinkin jos toista rakastaa todella paljon.. inhoan ihmisiä jotka pettää toista .. jaksamista ..