miten monikulttuurisuus siis vaikuttaa teidän jouluunne? uskoisin ettei läheskään kaikki muualta muuttaneet ymmärrä "hyvän" eli kaikkien suomalaisten jouluperinteiden päälle:) mainittakoon että meillä ei esim. kaikki jouluruuat oikein saavuta suurta suosiota;) sauna sen sijaan kuuluu ehdottomasti jouluun.
mitenkäs teillä juhlitaan joulua?
vai juhlitaanko ollenkaan?
302310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
jouluruuista maistuu kinkku,lipeäkala,piparkakut,tortut. sauna myös ehdoton. lisäksi joululahjat kelpaa,mitä enempi,sen parempi.
Vaikka mieheni on muslimi, niin joulunvietto kuuluu ehdottomasti meidän elämäämme. Jouluruuat maistuvat ihan hyvin, ei tietenkään kinkku, mutta laatikot, rosolli ja limppu tuntuvat kelpaavan aivan mainiosti :-)
Saunaa mieheni rakastaa, ja saunommekin viikottain, mutta joulusauna on tietenkin se kaikkein tunnelmaisin. Lahjojen ostamista mies ei oikein ymmärrä, mutta ostaa silti ne "pakolliset" lahjat minulle ja vanhemmilleni. Ehkä hän vuosien myötä innostuu joulun perinteestä enemmän.
Tosin eihän se mikään ihme olekaan, että lahjojen vaihto tuntuu oudolta, kun hänen kulttuurissaan niitä ei anneta edes syntymäpäivänä. Häät ovat periaatteessa ainoa juhla, jolloin heillä annetaan lahjoja.
Iloista joulua kaikille ja onnellista uutta vuotta 2006!
Meidän joulupöydässä istuu ateisti, muslimi ja kaksi kristittyä. Joulukuusi on olkkarissa kuten muillakin ja sapuskat sitä normaalia kinkku - rosolli - laatikot meininkiä. Jokainen päättää ihan itse mitä syö tai jättää syömättä (aikuisia kun ollaan) ilman sen kummempaa meteliä; runsaasta pöydästä kyllä löytyy jokaiselle jotakin. Joulupukkia ei tule, koska porukkaamme ei kuulu lapsia, mutta paketit kyllä ilmestyvät kuusen alle jostakin...tonttuko lie tuo :)
Olen seurannut kirjoituksiasi jonkin aikaa ja sanon sinulle että älä usko kaikkea mitä miehesi sinulle kertoo. Kyllä hän osaa ostaa lahjoja, on jopa expertti siinä touhussa, jos hän olisi nainut vaimon omasta kulttuurista hän olisi ostanut suuren määrän kultaa "morisuslahjaksi" (joka on vaimon omaa omaisuutta häiden jälkeen) sekä kaikki kodin tarvikkeet ja huonekalut. Hän ei HALUA vaivautua sinun takiasi koska HÄN ei ole kiinnostunut. Haluaisin antaa minun 35 vuoden kokemuksen kulttuurieroista ynnä muusta sinulle, vaikka ymmärän että sinä et ota sitä vastaan koska sinä uskot omaan rakkauteesi häntä kohtaa etkä halua nähdä mitään negatiivista hänessä. Toivoisin että et olisi niin kiltti, sinisilmäinen ja naiivi kun olet, tiedän sen koska olin itse kaltaisesi. Minä olen vielä saman miehen kanssa joten en tätä mistään vihasta tai rasismista kirjoita MUTTA sanon sinulle että jos tapaat ihmisen jota rakasta koko sydämestäsi ja jolle olet valmis antamaan elämäsi tarjottimella pidät sen verran itsekunniotuksestasi kiinni että vaadit myös hänen panoksen suhteeseen, ja silloin on pieni vaiva joulu lahjojen osto. Kyllä he ostavat lahjoja niin syntymä päivinä kuin "laid" ja kaikkina muina juhlina myös.
Aika rohkeita neuvoja täysin tuntemattomalle ihmisille! Minä olen samaten ollut aviossa muslimin kanssa 11v.. Hänen perheessä ei kukaan vietä synttäreitä. Meillä ei vietetä synttäreitä tms, mikä ei todellkaan harmita pätkääkään, miksi vanhenemista pitää juhlia? ja myötäjäislahjoja ostaa ne joilla on niihin varaa,riippuen suvun perinteistä ja sen maan tavoista. Se mitä tehdään Tunisiassa ei välttämättä tehdä Egyptissä.. Voipa olla että tunnetkin muutaman muslimin, mutta et tunne kaikkia ja kaikkien tapoja!
puhutaankin Algerialaisesta tavasta ja kulttuurista!! Muuten se oli rakkaudesta ja kunnioituksesta toisen osapuolen kulttuuriin, kuten joulun viettoon ja joulu lahjojen ostoon Suomessa, kun tässä oli kyse vai eikö mielestäsi Suomen kultuuriperinteet ole kunnioituksen arvoiset vain muut kultuurit.
Juu on. meillä ei ole tota ongelmaa ollut alunpitäenkin sovittiin että kumpikin viettää omat uskonnolliset juhlansa, eikä toisen tartte niihin osallistua ja se on toiminut hyvin. Meillä vietetään vaan hääpäivää. Minä en vietä joulua ollenkaan, olen alkukristillisyyden kannattaja ja jouluhan on pakanajuhla. Mutta ei minun mielestä kenenkään tartte osallistua siinä määrin toisen uskonnollisiin juhliin, joita omaksi ei tunne ja joihin ei itsellään ole perinteisiä siteitä eikä historiaa, se ois pelkkää tekohauskaa teeskentelyä. Ymmärtääkseni Marihan sanoi että hänen miehensä nimeomaan OSALLISTUU joulun viettoon.
http://www.funet.fi/~magi/metsola/arkisto/juhlat/joulu/historia.html
Aika vahvoja neuvoja tosiaan tuntemattomille ihmisille. Et sinä voi tietää, mitä jonkun puoliso haluaa ja mistä on kiinnostunut. Tai mitä hän osaa tehdä ja mitä ei. Et vaikka kuinka tuntisit kulttuurieroja ynnä muuta. Meitä ihmisiä kun on niin paljon erilaisia, ihan kulttuurista riippumatta. Kaikki suomalaisetkaan eivät pahemmin joululahjojen ostelusta välitä. Eihän se lahjojen osto kuitenkaan ole se tärkein asia joulussa. Ja Marioumahan sanoi, että muuten joulunvietto kuuluu myös miehen elämään. Jos mies ei todella haluaisi vaivautua tai häntä ei Mariouman takia kiinnostaisi, ei hän varmasti haluaisi viettää joulua muutenkaan. Ei lahjojen osto kerro mitään siitä, välittääkö ihminen tosissaan vai ei. Kaikki eivät välttämättä ole yhtä materialistisia kuin sinä. Jouluun kuuluu niin paljon muutakin myös meille suomalaisille, miksei sitten ulkomaalaisille. Kukin valitkoon näistä mieleisensä. Jos suhteeseen panostaminen todella on pelkistä joululahjojen ostosta kiinni, niin kyllä on aika köyhä suhde. Kyllä se kunnioitus tulee aivan jostain muualta kuin joululahjojen ostamisesta. Kummallista, ettet ole tätä vielä 35 vuodessa huomannut.
Toisaalta, minun mielestäni mokusuhteissa olisikin hyvä löytää jonkinlainen puolitie näissä uskonnollisissa yms. juhlissa. Juhliin voi osallistua, mutta ei kaikkia toisen perinteitä tarvitse itse noudattaa, kunhan antaa toisen rauhassa juhlia juhlansa ja osallistuu olemalla hänen vierellään. Sitä se oikea kunnioittaminen on, muu olisi lähinnä tekopirteää teeskentelyä. Enhän minäkään ramadania paastoamalla vietä, lähetä rahaa köyhille ramadanin päätyttyä, osta ja uhraa lammasta kurban bayramina jne. En vaikka mieheni miten pyytäisi (onneksi ei pyydä) ja vaikka miten häntä rakastan. Kunnioitan kuitenkin mieheni ja hänen sukulaisten halua viettää kyseisiä uskonnollisia juhlia olemalla läsnä. Miten voisin vaatia mieheltäni jotain muuta? Samalla tavalla mieheni kunnioittaa sitä, etten ole muslimi enkä vietä kaikkia hänelle tärkeitä uskonnollisia juhlia hänen tavallaan. Tässäkin asiassa se kultainen keskitie on siis mielestäni se kaikkein toimivin kaikille osapuolille.
täyttä asiaa.. hyvinpä osaat selittää sen mitä minä tarkoitan :). Monikohan muuten ostais lahjoja sukulaisilleen jos ei jouluna ois pikku pakko? Joulu on palkkä kaupallinen markkinamiesten juhla, jolla ei ole minkään hyväntahdon ja rauhan kanssa mitään tekemistä. Valitettavasti. Lahjoja voi ostaa muulloinkin kuin jouluna ja juhlapyhinä, mutta jos joku haluaa sitä viettää niin siitä vaan. Meitä on täällä Suomalaisissakin moneen junaan, ja oikein hyvä niin.
Minä en sanonut mitään omasta halustani/haluttomuudesta joululahjoihin tai joulun/pyhä päivien ynnä muiden uskontoon kuuluvien päivien vietosta. Kirjoitus käsittelee kokonaan Marin toivomuksesta miehensä suhtautumista joulun viettoon ja joulu lahjojen ostoon. Ja minä vastasin että: Marin toivomus on niin pieni että sen täyttäminen (se ei ole suuri uhraus hänen mieheltään) kuuluisi hänen rakkauden ja kunnioituksen osoitukseksi Marille.
Lueppas kuule ite vaan uudestaan Marin viesti..siinähän on että hänen miehensä OSTAA joululahjoja ja siten OSALLISTUU joulun viettoon,minusta se on jo aika paljon ja kiitettävää kun ottaa huomioon ettei hänen omaan perinteeseensä tämä tapa edes kuulu. Eikä kaikille suomalaisillekkan ole nämä lahjojenosto rumbat mitenkään mielekästä touhua..mutta kun se on se on pikkupakko, eikä siinä ole kyse mistään antamisen ilosta vaan siitä että sitä sinulta odotetaan ja se on pikku velvollisuus. Ymmärrän että Marin miehestä se saattaa vaikuttaa älyttömältä touhulta.
Omana kommettinani lisäsin siihen että en vietä koko joulua ja ja en osallistu tälläseen turhaan kulutus hömpötykseen ollenkaan..
Enkä myöskään ole missään vaiheessa saanut sellasta kuvaa muutenkaan että Marin mies ei rakastaisi vaimoaan..
Millamaria jo melkein veikin sanat suustani. Omalta osaltani haluaisin vielä lisätä, ettei Mariouma mielestäni missään vaiheessa toivonut miehensä ostavan hänelle nykyistä innokkaammin joululahjoja/muuten viettävän joulua. Itse olisin voinut kirjoittaa sanalleen saman tekstin, mitä Mari kirjoitti, enkä minäkään toivo mieheni ostavan minulle joululahjoja tai viettävän joulua muutenkaan sen enempää kuin mitä hän jo nyt osallistuu joulun viettoon. Toki hänellä ulkomaalaisena on erilaisia perinteitä ja ehkäpä hän tosiaan vuosien myötä innostuu joulun perinteestäkin enemmän. MUTTA se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi mieheni tapaan viettää joulua jo nyt tyytyväinen, tai että toivoisin hänen suhtautuvan jouluun jotenkin muulla tavalla. Kunnioitan hänen uskomuksiaan niin paljon, halutakseni vaatia häneltä muuta. Aivan kuten hän kunnioittaa minun uskomuksiani omien uskonnollisten juhliensa aikana.
Mielestäni Mariouma vaan viestissään osoitti sen, miten hänen miehensä joulunvietto eroaa hänen omista perinteistään, eikä osoittanut mitään varsinaista toivomusta miehensä suhtautumisesta joulun viettoon. Ainahan sitä voi miettiä, miten asiat tulevaisuudessa ovat, mutta ei se ole mitään toivomista. Sikäli kun minä ymmärsin niin tuo miehen suhtautuminen on kuitenkin ihan positiivista jo nyt.
Eiköhän sitä rakkautta ja kunnioitusta voi osoittaa niin monilla muillakin tavoilla. Vai väitätkö muka itse osallistuvasi kaikkiin miehesi uskonnollisiin juhliin niiden pienintä yksityiskohtaa myöten? Oletko montakin kertaa auttanut teurastamaan lehmää tai lammasta, tai edes seurannut teurastusta? Tuskinpa kuitenkaan, koska miehesi (toivottavasti) rakastaa ja kunnioittaa sinua liikaa pistääksesi tällaisia uskonnosta johtuvia juttuja sinun rakkautesi tai kunnioituksesi määrän piikkiin. Myös Marioumalla, minulla ja sinulla tulisi olla sen verran rakkautta ja kunnioitusta miehiämme kohtaan, ettemme odottaisi heiltä sellaista mihin he eivät uskontonsa tai perinteidensä puolesta koskaan ole tottuneet. Tullaan siis vähän vastaan molemmista päistä, ei vaan toisesta. Ja senhän Mariouman mies on jo joulunvietollaan tehnyt. Olisi melko itsekästä vaatia toiselta sellaista, minkä tekemistä hän ei tunne mieleisekseen. Ei toista voi vaatia noudattamaan kaikkia oman kulttuurinsa tapoja. Sehän olisi lähinnä tyranniaa vaatijansa puolelta, eikä sillä ole mitään tekemistä rakkauden tai kunnioituksen kanssa. Jos todella rakastat ja kunnioitat, annat toisen pitää tapansa ja uskomuksensa etkä vaadi häntä tekemään jotain mikä on niiden vastaista. Kunnioituksesta toisen olisi hyvä tulla puoliväliin vastaan, mutta kenenkään ei tarvitse toista miellyttääkseen alkaa noudattamaan kaikkia toisen tapoja. Olisi erittäin itsekästä ja epäkunnioittavaa edes kuvitellakaan toisin. Se kunnioitus ja rakkaus kun on avioliitossa molemminpuolista, ei vaan mieheltä tulevaa.
Mari kirjoitti: "Lahjojen ostamista mies ei oikein ymmärrä, mutta ostaa silti ne "pakolliset" lahjat minulle ja vanhemmilleni. Ehkä hän vuosien myötä innostuu joulun perinteestä enemmän." Eikö tämä ole toivomus??? Minusta tämä on toivomus muistakin lahjoista kuin "pakollisista" ja toivomus joulun vietosta suomalaisten perin teiden mukaan????? Hän syö ruuat, syömättä kuolee!! Ja kelle ei kelpasi joulun kakut, karkit ja suklaat??? Hän käy saunassa, hän on käynyt pienestä pitäen saunassa-hamaam, se on jo hänen kulttuuria, enemmän kuin suomalaisen.
Mari kirjoittaa: "Tosin eihän se mikään ihme olekaan, että lahjojen vaihto tuntuu oudolta, kun hänen kulttuurissaan niitä ei anneta edes syntymäpäivänä. Häät ovat periaatteessa ainoa juhla, jolloin heillä annetaan lahjoja." Tähän minä viittasin Marin luulosta miehensä osaamisesta lahjojen ostoksista ja niiden antamisesta. Vai väitättekö te molemmat Millamaria ja Öznur että aikuinen mies, varsinkin arabi, ei osaa ostaa ja antaa lahjoja. Minä olen huomannut että tämän päivän nuoret miehet ja naiset antavat lahjoja toisilleen joka "laid". Joulu on vain kolme päivää vuodessa, se EI ole suuri pyyntö nuorelta naiselta miehelleen että juhlii sen hänen toivotuksensa mukaan, avio liitossa annetaan ja otetaan molemmin puolin.
Lahjojen ostelu yleensääkin on joillekkin ihmisille vaikeampaa kuin toisille. Eikä lahjojen määräässä voi mitata rakkauden määrää myöskään. Se on vaan yksi osa kiintymyksen osoittamista, varsinkin jos lahjojen osto tapahtuu vain perinteen vuoksi, sillä ei silloin ole välttämättä edes mitään merkitystäkään.
Minun mieheni kyllä osaa ostaa lahjoja, hän ostaa aina jotain minulle jos näkee jossain sellaista josta arvelee minun pitävän. Se on hänen luonteelleen ominaista, eikä kuulu välttämättä kulttuuriin. Samaten minä ostan hänelle. Mutta kiintymystä voi osoittaa muutenkin,eikä se ole ainoa keino eikä tartte odotella mitään juhlapyhiä ennenkuin voi ostaa lahjan rakkaalleen. Mutta kaikille ihmisille se ei ole niin helppoa, eikä ole mikään rakkauden määrän mittari...
mutta silti nämä ovat vain sinun ja minun mielipiteitä. Itse en näe tuossa Mariouman kirjoituksessa toivomusta. Itse olisin voinut kirjoittaa aivan samalla tavalla, enkä todellakaan toivo mieheni muuttavan suhtautumistaan jouluun tai antavan minulle joululahjoja. Tuossa viestissään Mariouma vain kertoi, miten heillä joulua vietetään, ja sitten totesi että ehkäpä tulevaisuudessa mies innostuu joulun perinteestä enemmän. Se on vain toteamus (ehkä), ei toivomus (toivottavasti, toivon). Ei kannattaisi ihan noin paljon yrittää lukea rivien välistä. Hieman liian helposti mielestäni muutenkin kerrot tuntemattomien ihmisten toiveista, mielenkiinnoista, kyvyistä jne. Ethän sinä näitä ihmisiä tunne, etkä tiedä mitä he ajattelevat. Siinä mielessä puhutaan todellakin vain sinusta ja minusta niin kauan kuin Mariouma ei keskusteluun osallistu.
Yhdenkään muslimin ei varmasti tarvitse osallistua joulun juhlimiseen mitenkään, jos ei esim. vaimonsa takia halua. Yleensä joulua juhlitaan kuitenkin hieman isomman suvun kanssa, ja jos joulu ei kiinnosta niin ei varmasti kiinnosta se joulun yhdessäolokaan. Joulussa kun on kyse paljon muusta kuin yksittäisistä kakuista, saunasta (ei muuten ole yhtään sama asia kuin hamam) tai lahjoista. Ja kaikkeen tähänkin Mariouman mies käsittääkseni on osallistunut vaimonsa kanssa.
Kaikki eivät todellakaan mielellään ostele lahjoja. Itsekin ostan vain ne "pakolliset", ja jos olisin muslimi, luultavasti en ostaisi niitäkään koska ei olisi mitään syytä. Ethän sinä voi tietää, miten paljon Mariouman mies tykkää lahjoja ostella muuten. Ehkäpä hänellä ja hänen perheellään todellakaan ei ole ollut tapana ostella lahjoja kuin häissä. Minä en väitä mitään ihmisestä, jota en tunne. Sen sanon kuitenkin, ettei lahjojen ostamisella tai ostamatta jättämisellä ole mitään tekemistä rakkauden tai toisen kunnioittamisen kanssa, ei jouluna eikä muutenkaan.
Avioliitossa tosiaan annetaan ja otetaan molemmin puolin, mutta se että muslimimies juhlii kristityn juhlaa täysin vaimonsa pillin mukaan, ei ole antamista molemmin puolin. Se on oman kulttuurin/uskonnon tuputtamista ja toisen vähättelyä/epäkunnioittamista. On todella epäitsekästä kuvitella voivansa ohjailla puolisoaan noin. Jokainen tehköön kuten haluaa. Myös avioliitossa molemmilla on oma tahto, jota saa käyttää miten haluaa kunhan muistaa aina kunnioittaa toista (ja sitähän Mariouman mies jouluun muuten osallistumalla jo tekee).
Tarkoituksenani oli tietenkin kirjoittaa, että "On todella itsekästä kuvitella voivansa ohjailla puolisoaan noin.", ei siis "epäitsekästä".
En ymmärrä, mitä iloa muutenkaan saa siitä, että pakottaa toisen johonkin, jota toinen ei tunne omakseen. Ihan vaan oman mielihyvänsä takia. Miten siitä voi saada minkäänlaista mielihyvää, kun tietää että loppujen lopuksi se on vaan tekopirteää teeskentelyä, johon toinen on ryhtynyt vain minua miellyttääkseen? Itselleni ainakin jäisi moisesta huono omatunto ja paha maku suuhun. Monikulttuurisessa suhteessa kun todellakin on aivan oikein ja molempien mielenterveyden takia tärkeää, että molemmat tekevät juttuja omilla tavoillaan, eikä toinen yritä tuputtaa tapojansa toiselle. Se on se kultainen keskitie, ei vain toisen pillin mukaan tanssiminen.
Yhdyn mielipiteeseesi. Sitäpaitsi, pakolla ei saa mitään.........
Vaikuttaa siltä että niin sinä kuin minäkin olemme olleet poissa Suomesta niin kauan että emme tiedä mitä sana "ehkä" tarkoittaa joten katsoin sen sana kirjasta ja sain vastauksiksi "kenties - mahdollisesti". Minulle ne sanat muistuttavat jonkinlaista mahdollista toivomusta. Esimerkki: "Mahdollisesti pääsen matkustamaan Suomeen tänä kesänä veljen pojan häihin!" Minä löydän toivomuksen lauseesta, ei ainoastaan toteamusta!! Niin en todellakaan tunne Maria enkä hänen miestään vaan olen vastannut hänen, Marin kirjoitukseen sen perusteella mitä hän kirjoitti, ilman että luin rivien välistä. Ja vastasin sillä oikeudella että itse olen pystynyt elämään onnellisesti 35 vuotta moni kulttuuri avio liitossa ja toi voisin myös että Mari pääsisi samaan asemaan ja voisi sanoa samat sanat 35 vuoden päästä. Ja MINUSTA on aina ollut niin ihanaa nähdä sen onnen mieheni kasvoilla kun olen viettänyt ja hyväksynyt hänen tapansa ja perinteet, ilman uhrautuvaisuutta vaan ilomielin ja oppiakseen jotain uutta elämässä. Hän on yhtälailla hyväksynyt minun tavat ja perinteet, löytääkseen saman onnen minun kasvoiltani. Ja se on tuottanut suuren tyytyväisyyden meidän elämässä että olemme pystyneet tekemään toisemme onnelliseksi. Pyri samaan ja kuullaan joskus vuonna 2030.
Sananmukaisessa tulkinnassaan mahdollisesti, ehkä, kenties tarkoittavat nimenomaan toteamusta tulevaisuudesta. Ehkä mies tulevaisuudessa innostuu joulusta enemmän, ehkä ei. Toivomuksen tulkitseminen tuosta lauseesta on rivien läpi lukemista. Näin sanoo kielitoimiston sanakirja sanasta ehkä: ”ehkä (kieltoverbiin liittyneenä esiintyy joskus taivutusmuodoissa ehken, ehket, ehkei jne.) mahdollisesti, kenties, kukaties. Ehkä olet t. olet ehkä oikeassa. Ehkä siinä on jokin vika. Ehkäpä sadetta ei tulekaan. | ”Lähteekö hänkin?” ”Ehkä.” | Ehkä suurin kaikista. Ehkä kauankin. Ehkä ei t. ehkei koskaan. Kaksi, ehkä kolmekin. Olette kai kuulleet, ehkä nähneetkin. Erik. kohteliaissa kehotuksissa, kysymyksissä tms. Ehkäpä menemme peremmälle. Saako ehkä olla kahvia?”
Mielestäni missään noista esimerkeistä ei ole kyse toivomuksesta, vaan nimenomaan toteamuksesta. Tosin joku toinen voi tietysti olla asiasta eri mieltä, joten ei tästä sen enempää.
Itselläni on myös pitkä, onnellinen mokuavioliitto takana. Ei ihan 35 vuotta, mutta tarpeeksi kuitenkin, jotta voin sanoa, että onnellinen voi olla myös kun antaa molempien elää kuten haluaa. Kyllähän mekin hyväksymme toistemme tapamme ja perinteemme, ja osallistumme uskonnollisiin juhliin yms. Eri asia on kuitenkin olla mukana pelkässä kurban bayramin hengessä, kuin oikeasti uhrata se lammas niin kuin perinteiden mukaan pitäisi. Jotenkin en usko, että sinäkään kaikkia näitä juttuja olet tasan tarkkaan miehesi perinteiden mukaan tehnyt. Ehkäpä hän ei ole edes halunnut pyytää sinua, koska rakastaa ja kunnioittaa liikaa. Tämä on juuri se, mitä tarkoitan avioliiton vastavuoroisuudella. Ei toista voi pakottaa noudattamaan omia tapojaan, vaan pitää ymmärtää myös kunnioittaa hänen erilaisuuttaan ja hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on. Toinen varmasti kunnioituksesta ja rakkaudesta tulee puolitiehen vastaan (juhlan hyväksymisellä ja siihen osallistumalla), mutta mokusuhteessa kun eletään, hän on kuitenkin edelleen erimaalainen omine tapoineen eikä millään lailla velvoitettu toisen tapojen pikkutarkkaan noudattamiseen. Sama juttu vähän pienemmässä mittakaavassa on suomalaisten välisissä suhteissa se, ettei toista voi pakottaa syömään esim. lipeäkalaa, mustaa makkaraa, imellettyä perunalaatikkoa tai kutsumaan vastaa vihdaksi jos hän ei sitä omakseen tunne. Kaikki suomalaisetkaan eivät ilman mitään sen kummempaa sanomaa pidä lahjojen ostelemisesta ja niiden saamisesta/antamisesta. Toiselle pitää avioliitossa myös molempien mielenterveyden takia antaa tilaa hengittää ja tehdä asiat omalla tavallaan.
Perinteiden hyväksyminen tai niiden itse tekeminen on aivan eri juttu. Ensimmäinen on tehnyt meidät onnelliseksi, toinen ei. Ehkäpä teillä sitten on vaan toisin. Monet tuntemani mokuparit tekevät kuitenkin asiat juuri kuten selostin, eli sitä kultaista keskitietä kulkemalla. Toisen perinteet hyväksytään ja niitä noudatetaan tiettyyn pisteeseen saakka vaikkapa juhlaan osallistumalla. Kuitenkin kun erikulttuurisia ollaan, ei kaikkia tapoja tarvitse yksityiskohtaisesti noudattaa ja puoliso sekä hänen sukulaisensa ymmärtävät ja kunnioittavat tätä.
Tuollainen "Pyri samaan ja kuullaan joskus vuonna 2030" on todella älytöntä ja turhaa. Luuletko todellakin, että me muut olemme jotain parikymppisiä mistään mitään tietämättömiä nuoria, joiden pitäisi ottaa teidän "ideaalisuhteestanne" mallia jotta saisimme suhteemme kestämään? Minä olen jo omat opetukseni tässä suhteessa kauan sitten saanut, ja se suurin opetus on ollut juuri se, että kaikki me olemme erilaisia. Ihan kulttuurista riippumatta toisille sopii toinen ja toisille toinen. Sinä et voi täällä netissä ihmisiä tuntematta jaella heille neuvoja ikään kuin sinä "35 vuoden kokemuksella" tietäisit kaiken muiden ihmisten elämistä ja heidän suhteidensa tarpeista. Varmasti olet oppinut suhteessasi paljon, ja tarkoitat vain hyvää tuolla neuvomisellasi. Ottaisit kuitenkin huomioon, että myös me muut olemme oppineet suhteistamme. Eri ihmisillä nuo opetukset vaan ovat erilaisia, sillä mikä sopii teille, ei välttämättä sovi kaikille muille ja päinvastoin.
En ole käynyt palstalla vähään aikaan ja nyt huomaan, että tuosta viattomasta viestistäni on syntynyt ihan uusi keskustelunsa. Kiitokset varsinkin Öznurille ja muille minua puolustaneille.
Minun kai kannattaisi nyt kertoa mitä tuolla viestilläni todella tahdoin sanoa. Eli tämä on mieheni toinen joulu täällä Suomessa, eikä hän ole koskaan aikaisemmin tätä juhlaa viettänyt. Hänen perheessään ei tosiaan vaihdeta lahjoja juuri ollenkaan, ei syntymäpäivisin, eikä muinakaan merkkipäivinä. Mutta kun on häät, niin silloin on suuret juhlat ja hääparille annetaan paljon lahjoja. Myös ramadanin loppujuhlan aikaan saatetaan lapsille antaa lahjoja, mutta harvemmin silloinkaan. Eli mieheni ei todella ole tottunut koskaan saamaan tai antamaan lahjoja, joten siksi tämä joulutohina on hänelle uutta ja kummallista.
Miehellläni ei myöskään ole vielä töitä, kun hän sai vasta 3 kuukautta sitten oleskeluluvan, ja hän on ollut vain pari kuukautta työvoimatoimiston kirjoilla. Toistaiseksi hänellä ei siis ole mitään tuloja, joten tämäkin on aika painava syy, miksi hän ei edes voi niitä lahjoja ostella. Uskonkin, että jos hän saisi säännöllistä palkkaa, niin tottakai hän ostaisi lahjoja ihan omasta tahdostaan, eikä minun antamani rahan kanssa.
Ja niinkuin kirjoitin, niin ehkä hän tosiaan innostuu joulun perinteestä enemmän vuosien myötä. Tämä on tosiaankin toteamus, eikä varsinainen toivomus. Itsellenikään se ylenpalttinen lahjavuori ei ole se tärkein asia, vaan joulu on ennen kaikkea yhdessäoloa läheisten kanssa, hyvää ruokaa, jouluista musiikkia ja tunnelmallista aikaa perheen ja ystävien parissa. :-)
Vielä haluan mainita sellaisen asian, että mieheni ei ole arabi (niinkuin joku kirjoitti), vaan hän on kabyyli/berberi. Näillä kahdella on suuri ero, josta olen jo aikaisemminkin kirjoittanut, joten ei siitä enempää. Halusin vain selventää asiaa. Jos vastauksestani jäi vielä puuttumaan jotain olennaista, niin saa kysyä, ja vastaan sitten parhaani mukaan.
Lopuksi tahdon toivottaa kaikille oikein hyvää joulun aikaa :o)
En ole mikään erityinen jouluhössötyksen ystävä. Viimeisen viiden vuoden aikana meillä on leikitty joulua kahdesti. Ensimmäisenä jouluna, kun vaimoni oli Suomessa ja viime jouluna, kun vaimon japanilais-ranskalainen tuttavapariskunta oli meillä joulun kyläilemässä.
Oli kuusi, lahjoja ja kaikkia mahdollisia jouluruokia maisteltavaksi. Joulupukkia en sentään tilannut, kun paikalla ei lapsia ollut.
Noin muuten olen ihmetellyt välillä otsikoihin nousevaa keskustelua joulun vieton sopivuudesta esimerkiksi kouluissa. Jos meillä olisi lapsia, toivoisin, että siellä joulun lisäksi esiteltäisiin kaikkien muidenkin uskontojen juhlapäiviä ja perinteitä. Minusta se olisi mitä parhainta suvaitsevaisuuskasvatusta.
Aina Suomessa joulunaikaan ollessamme juhlimme joulua yhdessä äitini ja sisarteni perheiden kanssa. Miehelleni joululla ei tietenkään ole sellaista merkitystä kuin kristinuskossa perinteisesti. Mutta harvemminhan se kristinuskon sanoma meille muillekaan nykyjouluna tulee mieleen.
Joulun yhdessäolosta, syömisestä ja saunomisesta hän kyllä pitää kovasti. Ja tietysti ymmärtää, että minulle perinteisen joulun vietto on tärkeää. Olen nimittäin todellinen jouluihminen, ja mieheni kotimaassa viettämäni joulunaika onkin aina ollut tässä suhteessa minulle todellista tuskaa :) Onneksi ikävää vähän lievitti kuitenkin se, että mieheni kotimaassa uutta vuotta juhlitaan nykyään aika paljon suomalaisen joulun tapaan. Siis ostellaan lahjoja ja kaikenlaista joulutilpehööriä.
Joulun ruuista hän pitää oikeastaan kaikista, jopa lipeäkalasta josta itse en pidä ollenkaan. Kinkkua hän ei tietenkään muslimina syö, mutta kalkkunasta pitää kovasti.
Lahjojen ostosta hän ei ole kovin innostunut, joten ne ostan pääasiassa minä. Maksamme sitten puoliksi ne äidille ja sisaruksille sekä yhteisille ystäville tulevat. Keskenämme olemme päättäneet jouluna olla vaihtamatta lahjoja. Säästyy sitten sekin raha muihin vuoden merkkipäiviin, tai ihan muuten vaan tarpeen mukaan toisiimme tuhlattavaksi.
Hauskaa ja rauhallista Joulua kaikille :)
Ostaako miehesi sinulle burkhan jouluksi? :-D
Mee takas kouluun opetteleen sitä luetun ymmärtämistä :-D
"Keskenämme olemme päättäneet jouluna olla vaihtamatta lahjoja."
Olen kristitty ja sellaisena pysyn. Mieheni kanssa kunnioitamme toistemme uskontoja, ja annamme toisen uskoa mihin haluaa. Harvinainen taito täällä näköjään.
Miehesi uskoo suomalaisten hyväntahtoisuuteen ja blondien tyhmyyteen.
Sinähän se minun mieheni uskon varmasti kaikkein parhaiten tiedät ja tunnet :DD Hyvää joulua joka tapauksessa... toivottavasti pääset tuosta kaikkitietävästä katkeruudestasi edes silloin :)
mieheni on innoissaan kaikesta uudesta ja erilaisesta ja haluaa ostaa lahjoja vaikka ei vietäkään joulua.hän myös haluaa ainakin maistaa jouluruokia,paitsi kinkkua.-minä tykkään vain rosollista ja perunalaatikosta.pidän joulusta,lähinnä tontuista ja fiiliksistä,luciastakin mutta en kuulu kirkkoon enkä siis ole uskonnollinen.kiinnostuneita olemme kaikista toistemme tavoista ja kulttuurista.eipä ole aina sitä yhtä ja samaa...
Ihan samalla lailla juhlimme joulua kuin jos mieheni olisi syntyperäinen suomalainen, eikä albaani. Joulupöytä on perinteinen (kinkkuineen), kuusi löytyy talosta, pukki saapuu tuomaan lahjat ja lahjoja annamme lähisukulaisille, toisillemme ja lapsille. Joulun vietämme suvun parissa; saunomme, syömme, käymme kävelyllä hautausmaalla, pelaamme seurapelejä ja nautimme punaviiniä ja jouluglögiä... Joulu on ihana perhejuhla, jolla ei meille ole uskonnollista merkitystä.
mutta lapset ovat aina innoissaan saadessaan Suomesta lahjapaketteja joulunaikaan.
Ei olla koskaan oltu Suomessa jouluna ja täällä olen joskus yrittänyt järjestää jonkinlaista joulunvastiketta, mutta ei siihen saa sitä aitoa lapsuuden joulun tunnelmaa ja niin olenkin vuosien varrella luopunut koko ideasta.
Siinä se menee niinkuin muutkin päivät, töissä ja koulussa.