Te vahvat naiset jotka olette pystyneet ottamaan eron alkoholistimiehestänne,miten sen teitte? Olen nyt kaksi vuotta elättänyt miehen poikaa, maksanut kaikki menot, talon, auton ym. siis kaiken. Ukon rahat, elatusavut ja lapsilisät menee sen omiin menoihin, eli kaljaan ja baariin.Käy töissä kyllä viikot, viikonloput juhlii. Puhuun se ei pysty kun kännissä mikä ei auta kun selvänä ollessaan mitään muista. Mä alan jo olla niin rikki että tuntuu että päässä pimahtaa, vois ottaa sitä kurkusta kiinni ja ravistella ja sanoo että mikä vittu sua riivaa. kaikki mitä mäsanon se kääntää päälaelleen. Oma vika kun sen kans roikut, tiedän, joku jo näin ajattelee. Kun se oliskin niin helppoo,mä onneton kun vain ajattelin että jos toista tarpeeksi rakastaa se kyllä tulee järkiinsä. No nyt sen huomaan ettei se menekään niin. Vaikea on silti tehdä sitä lopullista ratkaisua, ehkä mä siinä joskus onnistun. Viiime viikon torstaista sunnuntai-iltaan asti se oli päivät baarissa tuli iltapäivällä vähäks aikaa nukkuun ja meni illaks uudestaan. Tuli yöllä kotiin ja lähti aamulla taas. Mä en enää jaksa välittää. Tänään se lähtee laivalle työporukan kanssa ja sen poika lähtee myös tänään äitinsä luo joulun viettoon. Koko viikonloppu yksin. Tätä olen odottanut. Kuuntelen musiikkia ja käyn koiran kanssa lenkillä.Onneks mulla on se, sitä ilman en vois olla. Tuntuu että se on mulle rakkampi kuin mikään muu. Rakas on kyllä mieskin mutta...Se on ihana selvinpäin, meillä on hauskaa keskenään ja seksi sujuu ym. Ehkä se on just se juttu miks en saa otettua eroa. En edes tiedä miks tänne kirjoitin..halusin vaan kertoo jollekin...en tiä...Maanantaina sen putken jälkeen yritin puhua sille. Kysyin haluaako puhua asiat selväks ja miten tästä eteenpäin mennään.Sanoi ei halua erota. Ei sanonut mitään muuta. Siitä hetkestä lähtien ajattelin että mennään sitten näin ja näin on mentykin nyt viikko. Jos se vaikka itse ottais eron jos tarpeeksi kauan esitän välinpitämätöntä, vaikka se on tosi vaikeeta. Vai pitäiskö sanoa että mä oon pettänyt sitä? Vaikka en olekaan, mutta jos se sit ottais eron, jos ja kun mä en siihen pysty.Ihan on sekavaa tekstiä mutta niin on sekava sekin joka tätä kirjoittaa.Tämäkin jo hiukan helpottaa kun saa purkaa sydäntään vaikkakin tälläisellä keskustelupalstalla. En niin ehkä kuitenkaan neuvoja kaipaa. Erota kun pitäis, sanoo järki.Muitakin samassa tilanteessa olevia varmasti on.
Alkoholistista..
eroon..
111592
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Älä nyt odota että muut tekisivät ratkaisun sinun puolestasi, ei miehelläsi ole mitään syytä sinusta erota. Mistä hän löytäisi uuden lattiamaton? Ei alkkiksen ole helppo löytää itseään suvaitsevaa ihmistä kuin läheisriippuvaisista, vaan aluksi pitäisi kuitenkin ryhdistäytyä.
Alkkiksen lupaukset kestävät tasan tarkkaan sen yhden hetken, ja taas mennään.
Joten tee kuule oma ratkaisu.
Soitin asianajajalle, joka pisti ison pyörän pyörimään. Puolen vuoden päästä olin irti koko p..skaläjästä ja nyt olen elänyt taloudellisesti melko tiukkaa, mutta sitäkin laadukkaampaa elämää lasteni kanssa. That's it. Ei se sen kummempaa ole, kuin että OTAT ITSEÄSI NISKASTA KIINNI ÄLÄKÄ NYSVÄÄ JONKUN HOLISTIN KANSSA LOPPUELÄMÄÄSI.
Minä olin holistin kanssa 21vuotta .
monta kertaa siitä olin lähtemässä , mutta koskaan en jäänyt sille tielle.
Kunnes se"kuppi"tuli laitojaan myöten täys ja vähän kai läiskähti ylikin .
Jätin kaiken, rahan ja materiaalin ukolle .
Asunnossa ei ollut kun pelkkä patja ekoina öinä .
Siitä se elämä lähti rullaamaan parempaan päin.
Nyt elän elämäni parasta aikaa
Itse kyllästyin mieheni viikonloppuiseen ja joskus myös viikolla tapahtuvaan juomiseen ja laitoin erohakemuksen vireille. Olin yrittänyt puhua miehelleni siitä, että hänen täytyy vähentää alkoholin käyttöänsä huomattavasti. Näillä puheilla ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta. Kuvittelin saavani hänen silmänsä avautumaan tällä erohakemuksella. Ei sillä ole kuitenkaan ollut vaikutusta. Ainut asia, joka tässä minua lohduttaa, on se, että halutessani pääsen hänestä eroon kokonaan, kun harkinta-aika on täynnä. Ei muuta kuin omaisuus jakoon, mutta eipä sitten tarvi enää katsella humalaista aviomiestä.
Kyllä tälläiset päätökset ovat vaikeita, koska toisesta kuitenkin välittää. Ja selvinpäin tälläiset henkilöt voivat olla todella mukavia. Olen kuitenkin ajatellut, että en halua katsella loppuelämääni toisen ihmisen kännäämistä.
siis kaatokännissä vai tissutelee esim. mäyräkoiraa hitaasti? Jos kaatokännissä niin ottaisin eron heti. Jos puuhastellessa naukkailee olutta, niin en pitäisi niin pahana tilannetta.
Ehdottelin sitten kun tilanne vaan paheni, lue, maistui joka helvetin iltä töiden jälkeen ja viikonloput pelkkää pään nollaamista. Otin itsekkin, mutta homma pysyi niinsanotusti hanskassa.
Koin kuitenkin sen että jo lastenkin takia oli parempi siinä vaiheessa erota kun toinen ei muutakuin sopertaa ympäripäissään lapsilleen jotain tarinoita siitä kuinka elämä on häntä lyönyt ja hakee lasten taholtakin hyväksyntää juomiselleen.
Ehdotin A-klinikkaa, ehdotin terapiaa kimpassa tai erikseen, ei ollut kuulemma tarvetta.
Minkäs siinä sitten teet, ei se homma toimi jos toisella ei ole minkäänasteisia intressejä muuttaa vallitsevaa tilannetta.
En silti sanoisi häntä paskiaiseksi, näin vaan kävi hänen osaltaan.
No nyt on oltu erossa vajaa vuosi. Lapset ovat minulla ja meillä menee tosi hyvin, ex:ästä ei voi sanoa samaa. Homma jatkuu entisellään ja ne kaksi päivää neljästätoista tekee tiukkaa hänelle olla lasten kanssa selvinpäin, eikä se ihan aina ole täysin onnistunutkaan.
Meilläkin muuten meni sen tuurijuopon kanssa tosi loistavasti kun hän oli selvinpäin. Seksikin toimi aina, kännissä tai kuivinsuin, oltiin ihan näyttävä pari jos oli ex:ällä se kuiva kausi päällä.
Sitä vaan en ihan sulata, mitä nämä aiemmat nimimerkit ovat kommentoineet. Tyyliin, paska, "tyypillinen mies" yms., minäkin olen mies.
luvassa on ehkä. Tiedän kyllä mitä miehen lupaukset on tähän asti ollut. Juteltu on jnk verran. Mies on luvannut yrittää parantaa tapansa jo senkin takia että hänen poikansa koulu menee päin persettä ja osaksi varmasta senkin takia että isä juo. Hyvä jos poika luokaltaan pääsee. Tilanne on silti se etä olen sanonut miehelle että minä en enää tästä lähtien ole se joka elättää hänen poikansa ja kaiken muunkin. Tosin siitä että miten se käytännössä onnistuu ei ole mitään takeita. Enhän voi pojalle sanoa että ei ole ruokaa kun isäs ei ole antanut ruokarahaa tai kysy isältäs voisko se ostaa sulle uudet kengät ettei varpaat jäädy pakkasessa. No, mies on kuitenkin varannut ajan lääkäriin. Olen luvannut autta ja tukea parhaani mukaan. Tosin sataprosenttisesti en voi uskoa että muutosta tapahtuu,mutta yritetään. se ainakin on jo jotain että se on myöntänyt olevansa alkoholisti. Alku sekin.
laitta vaikka itselle jokin aikaraja. kuinka kaua miestä tukee jos alkaa meneen kuukausia. on taas yks konsti hänelle jatkaa suhdetta. Jos tosissaan yrittää onnittelen. Missä pojan äiti on eikö hän osallistu pojan elämään.
Hakekaa päätöksen tueksi ulkopuolista apua. Lääkäri osannee neuvoa oikeat kanavat, esim. terapiaa ja Al-Anon-ryhmiä. Yksin on vaikea pysyä päätöksessä, alkoholismi on kuitenkin erittäin suurta riippuvuutta aiheuttava sairaus. Siinä ei pelkästään oireile alkoholisti, vaan se aiheutta oireita (läheisriippuvuus jne.) myös läheisille, eli sinulle.
Alkoholistin lupaukset ovat hyvää tarkoittavia, mutta hän harvoin jaksaa pysyä niiden takana, ainakaan ilman ulkopuolista apua.
oli itsellänikin pari vuotta sitten. Puolison juomisen takia tuntui että elämä oli pelkkää kaaosta. Tiedän, että voimasi ovat lopussa. Silti sinun on ymmärrettävä, ettet voi elää etkä tehdä valintoja toisen puolesta. Sen sijaan sinulla on oikeus omaan elämääsi - ja velvollisuuskin elää sitä.
"Jos toista tarpeeksi rakastaa se kyllä tulee järkiinsä" on älytön ajatus. Miksi ihmeessä naiset niin usein tuntuvat menevän tuohon ansaan? Olethan yrittänyt sitä, mutta onko toiminut? Oikeasti. Niin kauan kuin miehesi haluaa jatkaa juomista, hän jatkaa sitä. Ihan riippumatta sinun rakastamisistasi.
Myös ajatus että mies ottaisi eron on epärealistinen. Miksi ihmeessä? Hänellähän huolto pelaa. Kaupassa on käyty ja ruokaa on jääkaapissa, siivottu asunto odottamassa, pyykit pesty jne. jne.
Ei eroaminen niin vaikeaa ole. Ei siinä tarvita välttämättä asianajajaa tms. Marssit vain kotipaikkasi käräjäoikeuden kansliaan, sieltä saat lomakkeen, jolla voit hakea eroa. Meillä asiaa helpotti, ettei ollut lapsia. Onneksi.
Tiedän senkin, että eropäätöksen tekeminen ei ole helppoa. Kun ei ole naimisiin mennyt erotakseen ja kun puolisossa on kuitenkin sitäkin mistä tykkää, eikä halua tunnustaa että liitto on epäonnistunut, pelkää yksin jäämistä jne. jne. Mutta kun elämä on sietämätöntä kaaosta ja ihan pakko on pelastaa itsensä sieltä kaaoksesta. Itselläni lomakkeen lähettäminen vaati ties minkälaista mielikuvaharjoittelua ja lopulta onneksi onnistuin pudottamaan kirjeen postilaatikkoon. Hetkeäkään en ole katunut, päinvastoin, elämäni on rauhoittunut ihan huomattavasti. Ei eroamiseen mitään erityistä vahvuutta tarvita.
Jos kaipaat tukea ja helpotusta itsellesi, suosittelen Al-Anon-ryhmiä. Niistä löydät tietoa netistäkin: www.al-anon.fi. Samassa tilanteessa kanssasi on ihmisiä pilvin pimein.
Hei vaan ystävä! Hakeudu miehesi kanssa keskustelemaan perheasiainneuvottelukeskukseen tai perheneuvolaan. Kolmannen osapuolen terapeuttinen läsnäolo helpottaa keskinäistä kanssa käymistä ja miehesi voisi ehkä oppia vielä puhumaan tunteistaan selvinpäin.