olen varmaan todella epätoivoinen, kun tänne kirjoitan. Tunnen vain itseni niin turhaksi, että en jaksa välittää.
Olen reilun vuoden seurustellut vuotta vanhemman nuoren miehen kanssa. Vähän päälle kakskymppisiä ollaan. Olen toisaalta hyvin onnellinen, hän on kunnollinen mies, ja meillä on hauskaa yhdessä. Mutta. Seksiä meillä on minulle liian vähän. Keskimäärin kerran kahdessa-kolmessa viikossa. Silloinkin minusta tuntuu, että vartaloni jotenkin inhottaa poikaystävääni. Hän ei halua hyväillä minua, ja välttää koskettelemasta intiimejä alueitani. Hän ei myöskään halua suuseksiä, enää edes niin, että minä olisin antava osapuoli.
Koska hän ei tunnu haluavan minua, tunnen olevani huono, ruma ja ällöttävä olio.
Lisäksi hän ei osaa keskustella. Mistään suhteen hankalista asioista hänelle ei voi puhua -joko ajoitus on huono, tai sitten hän vain ottaa asiat itseensä, ja loukkaantuu. Tietysti hän vielä selittelee ja tekee selväksi, että hänen kantansa on oikea, ja minä olen väärässä.
Hän ei ole koskaan kertonut rakastavansa minua. En usko, että hän kykenee rakastamaan. Hän ei koskaan kehu minua -ei kuulemma tarvi, kun on kerran vaikka sanonut vaivoin, että olen nätti tms. Hän ei koskaan ole ostanut minulle lahjaa. Hän ei suunnittele yhteenmuuttoa, hänen tulevaisuudenhaaveisiinsa ei kuulu avioliitto tai lapset.
Tämä suhde syö minut elävältä: toisaalta rakastan niin, että millään muulla asialla ei ole maailmassa väliä. Toisaalta, sydämeni surkastuu päivä päivältä. Riudun ja tukehdun. Haluan tuntea ja kuulla olevani haluttu, hyvä ja elämän arvoinen ihminen. En halua enää tuntea sitä, kuinka tuska kulkee aaltoina vatsassani. Miten saan tuon jääräpään tajuamaan, että minulla on (ajoittain) todella paha olla, mutta haluaisin yrittää eteenpäin, koska hän on minulle tärkeintä tässä maailmassa???
Olen reilun vuoden seurustellut vuotta vanhemman nuoren miehen kanssa. Vähän päälle kakskymppisiä ollaan. Olen toisaalta hyvin onnellinen, hän on kunnollinen mies, ja meillä on hauskaa yhdessä. Mutta. Seksiä meillä on minulle liian vähän. Keskimäärin kerran kahdessa-kolmessa viikossa. Silloinkin minusta tuntuu, että vartaloni jotenkin inhottaa poikaystävääni. Hän ei halua hyväillä minua, ja välttää koskettelemasta intiimejä alueitani. Hän ei myöskään halua suuseksiä, enää edes niin, että minä olisin antava osapuoli.
Koska hän ei tunnu haluavan minua, tunnen olevani huono, ruma ja ällöttävä olio.
Lisäksi hän ei osaa keskustella. Mistään suhteen hankalista asioista hänelle ei voi puhua -joko ajoitus on huono, tai sitten hän vain ottaa asiat itseensä, ja loukkaantuu. Tietysti hän vielä selittelee ja tekee selväksi, että hänen kantansa on oikea, ja minä olen väärässä.
Hän ei ole koskaan kertonut rakastavansa minua. En usko, että hän kykenee rakastamaan. Hän ei koskaan kehu minua -ei kuulemma tarvi, kun on kerran vaikka sanonut vaivoin, että olen nätti tms. Hän ei koskaan ole ostanut minulle lahjaa. Hän ei suunnittele yhteenmuuttoa, hänen tulevaisuudenhaaveisiinsa ei kuulu avioliitto tai lapset.
Tämä suhde syö minut elävältä: toisaalta rakastan niin, että millään muulla asialla ei ole maailmassa väliä. Toisaalta, sydämeni surkastuu päivä päivältä. Riudun ja tukehdun. Haluan tuntea ja kuulla olevani haluttu, hyvä ja elämän arvoinen ihminen. En halua enää tuntea sitä, kuinka tuska kulkee aaltoina vatsassani. Miten saan tuon jääräpään tajuamaan, että minulla on (ajoittain) todella paha olla, mutta haluaisin yrittää eteenpäin, koska hän on minulle tärkeintä tässä maailmassa???
Vastaukset 9
Vanhimmat
ei 20 vuotias mikään mies ole.
nuori poika vielä ja "Hän ei koskaan ole ostanut minulle lahjaa. Hän ei suunnittele yhteenmuuttoa. hänen tulevaisuudenhaaveisiinsa ei kuulu avioliitto tai lapset. voi kauheeta 'tulevaisuudenhaaveisa....mitäs sä vaadit tuolta 'poijalta'
Ei nuori poika vielä tommisa suunittele!
minkä ikäinen olet itse?? kun sulla on tommonen kiire päällä!
ja muista vielä se että monet kaksikymppiset 'POJAT' ovat vielä ujoja!
Entäs 25-vuotias? Onko muka normaalia, jos 25-vuotias asuu vanhempien luona, ei aikomustakaan muuttaa sieltä pois, ei halua ikinä perhettä, eikä muutenkaan osaa ottaa vastuuta tekemisistään. Sanoo vaan, että onhan mulla aikaa aikuistua, "miks mä väkisin itteeni muuttaisin, kun en halua". Mun mielestä sen ois pitnäny tapahtua jo tossa parinkympin hujakoilla. Ei vaan voi ymmärtää.
kyllä mielestäni 25-vuotias voisi vähän miettiä, että haluaako joskus elämässään sitoutua. Olen itse 24-vuotias, ja kyllä, haluan että elämäni olisi asettunut kun kolmikymppinen olen.
syy siihen, miksi haluaisin vähän suunnitella tulevaisuutta on se, että en todellakaan ole mikään suhteesta suhteeseen pomppija, tämä on vasta toinen parisuhde, jossa olen ollut. Edellinen kesti viisi vuotta. Uskon, että naimisiin voi mennä vasta, kun tuntee toisen kunnolla, ja siihen menee useampi vuosi. Nyt kun tässä kaksnelosena alkaa vartomaan vuosikaudet, että tuleeko mitään vai eikö tule, onkin kolmikymppinen. Sitten jos pitää aloittaa uusi suhde, taas menee monta vuotta odotteluun.
ex-miesystäväni on 25, täyttää 26 ja asuu vieläkin kotona. Hän ei koskaan halua lapsia tai muuttaa kenenkään kanssa yhteen. No eipä tuossa mitään, mutta meillä oli sama homma kuin teillä. Seksiä n. kerran kuussa, hän ei koskaan sanonut minusta mitään mukavaa, koskaan ei voitu puhua mistään ongelmistamme... jne. Ero tuli sitten, ja kyllä se sattui. Sattuu vieläkin. Vaikka olin suhteessa ainoa antava osapuoli niin silti tämä ero on niin hemmetin raskas ja rakastan häntä vieläkin. Olimme yhdessä 3 vuotta. Hänen mielestään vika oli tietenkin aina minussa, tai jos hän myönsi hänessä olevan vikaa, ei hän koskaan tehnyt toisin. Vaikka lupasi. Vaikka lupasi 100 kertaa. Nyt minäkin ymmärrän, että ansaitsen parempaa. Varmaan hänkin ansaitsee parempaa, emme sopineet siis yhteen ollenkaan. Jos miehesi ei siis muutu, niin tee hänelle selväksi että näin ei voi jatkua. Minun mieheni tuhosi itsetuntoni täysin, pisti sen ihan nolliin. Ajattele sinä itseäsi, ja niin kamalaa kun se on, lähde jos muu ei auta.
25 vuotias on ihan oikeassa minunkin mielestä.,kyllä se kotoa muuttaa pois,kyllä se aika vielä tulee. kyllä se siitä aikuistuu ajankuluessa rauhoittuu sitten kun itseltä tuntuu siltä.
ja ei ainoa päämäärä tässä elämässä ole se, että jokaisen pitää haluta sitoutua? tai mennä naimisiin? ja hankkia kakaroita?
Ei jokainen ihminen samaa halua? vai haluaako? katsokaa vaikkapa sukulaisten historiaa/taustaa tai ihan jonkun tahansa taustaa/historiaa,isäsi tai ja äidin ja sen siskot/veljet, kavertit, omat ystävä porukassa, jossa oli tuollaisia 'en halua olla vielä aikuinen" tai tsiikakaa vaikka jonkun julkkiksen historiaa,jotkut ovat jo naimisissa ja heillä on lapsia, siis kaikki menee siten sitten kun siihen on SOPIVA AIKA JA SITTEN KUN ITSELTä SILTä TUNTUU JA HALUAA.
Vaikka monet silloin nuorempana vannoivat etteivät halua lapsia tai naimisiin? aikuistua saa ihan rauhassa mun puolesta vaikka täyttäisit 50 v.
Todella idioottimaista VAATIA joltakulta ettäpä "aikuistu nyt muuten et ole normaalia massa laumaa? yaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaak..
tuollaista mä en voi ymmärtää..
Ja hei itse olen JO..! 37 v ihana nuorekas sellainen,eikä kukaan tarvitse tulla sanomaan minulle tuollaista. pysyy kumman nuorekkaan näköisenä kun joskus vähän osaa vielä leikkiä! :))
eikä ota kaikkea niin vakavasti!
Ihan tarpeeksi vatoinkäymmistä olen kyllä kokenut siis tiedän mistä puhun,ystäviä ja läheisiä on kuollut,ja paljon muutakin paskaa olen saanut niskaani mutta olen oppinut että pitää arvostaa joksista sellaisena kuin hän on,kaikki ajallaan, eli,live and let live on mun motto. jokainen aikuistutkoot sitten kun itse on siihen valmis tai itse haluaa.
Hyvää joulun odotusta kaikille :)
Nyt minäkin ymmärrän, että ansaitsen parempaa."
Miten niin 'parempaa" kyllä se sun edellinen mies ihan hyvä mies oli,vai ei? mutta se halu vain erillaisia juttuja elämästään kuin sinä so?
ei se tarkoita että 'parempaa on luvassa vaan entisesi on jollekin toiselle sitten se 'parempi' mutta,se sinun uusi tulevaisuudessa se 'parempi' sen kanssa voit kohtaa samanlaisia toiveita jota haluat elämästäsi,tämä mies ei ollut sinulle tarkoitettu,ymmärrätkö? ei se sun ex voi sille mitään että siltä tuntuu siltä että se haluaa ihan muuta kuin sinä?
No oletkos sä sitten ruma ja lihava? Teetkö sä mitään eroottista houkutellaksesi miestä? Seksikkäitä alusasuja ja kaikenlaista. Miehellä on ehkä toinen nainen, ehkä stressiä, ehkä haluaa lopettaa suhteen, ehkä ei seksi vaan nappaa, ehkä masturboi liikaa...
Tooooosi kivalta mieheltä kuullostat... :D:D:D
En mielestäni ole lihava (168/56), mutta kaippa sitä on sitte syntymäruma :D Minkäs tyttö mahtaa jos on ruma ko petolinnun perspuoli...
Alusasuihin se ei reagoi, ihan sama vaikka mulla ois laamapaita ja mamelukit. Toiseen naiseen en usko, koska hän on myös pitkien suhteiden mies, tosin edellisissä suhteissa (2 kappaletta) traumatisoitunut. Ei edes kykene kertomaan, mitä on tapahtunut, ja mikä on saanut hänet sulkeutumaan. Ehkä tässä on yksi syy siihen, ettei hän pysty/suostu/halua nähdä elämäänsä muutamaa kuukautta pidemmälle -naispuoliset ovat kohdelleet häntä kaltoin, eikä voi uskoa hyvää onneansa, että nyt olisi oikeasti kiva ja uskollinen tyttö tarjolla...
Niin, ja siis ei tässä siitä ole kyse, että hän asuisi kotona äitimuorin paapottavana, me asumme kyllä molemmat aivan omillamme. Mielestäni olisi jo ihan taloudellistakin asua yhdessä, nyt kummankin yksiöiden yhteenlasketut vuokramenot ovat 1100 euroa. Muutamaa sataa halvemmalla saisi jo aika kivan kaksionkin...
Jospa nyt ei kuitenkaan ole ollenkaan kyse sinusta. Ehkä tuo kaveri vain on jollain lailla neuroottinen ja hänellä on itsensä kanssa ongelmia. Ehkä hänelle tulee seksistä huono olo tms. Traumaa, neuroosia. _Ehkä_.
Se on sitten sinun valintasi, haluatko jatkaa hänen kanssaan. Tuollaiset asiat voivat ratketa henkilökohtaisella tasolla (ratkaisua ei voi pakottaa tai maanitella), mutta joskus siihen menee vuosia tai jopa enemmän, ja joskus asiat eivät ratkea koskaan. Ei tuo nyt kuitenkaan vaikuta siltä, että sinussa olisi mitään vikaa. Kaveri ei vain jostain syystä ole enää kiinnostunut/innostunut. Sitä asiaa on vaikea muuttaa.