Mietinpä tässä vain, että kuinka monella on kokemuksia työpaikkaromansseista? Itse olen varsin säälittävässä tilanteessa, koska olen ihastunut erääseen ~28v ilm. sinkkunaiseen. :) Säälittävän tilanteesta tekee se, että en todellisuudessa koskaan uskaltaisi ko. naista lähestyä, enkä muutenkaan uskaltaisi tutustua siinä mielessä työkaveriin. Eipä sinänsä, en kyllä usko että hän olisi minusta edes kiinnostunut, onhan tuota ikäeroakin aikalailla. Mutta minkäs teet, kun jokapäivä ajattelee fyysistä suhdetta ko. naisen kanssa. :)
Voi tosin olla että nämä työpaikkaihastukset johtuu puhtaasti siitä, että ei tule oikeen naisia tavattua muualla. Baareissa en jaksa pyöriä, koska en juo alkoholia ja opiskeluissakin on nyt ollut parin vuoden paussi. Onneksi sentään kohta alkaa jatko-opiskelut, ehkä tilanne helpottuu kun alkaa näkemään uusia naisia jokapäivä.
Btw, käytän tarkoituksella sanaa "ihastus", koska en ole ikinä rakastunut ja tunnen näihin "ihastuksiin" lähinnä fyysistä himoa. Ei niin, etteikö vakava seurustelu kiinnostaisi, jos sopiva yksilö joskus sattuu kohdalle.
Voi tosin olla että nämä työpaikkaihastukset johtuu puhtaasti siitä, että ei tule oikeen naisia tavattua muualla. Baareissa en jaksa pyöriä, koska en juo alkoholia ja opiskeluissakin on nyt ollut parin vuoden paussi. Onneksi sentään kohta alkaa jatko-opiskelut, ehkä tilanne helpottuu kun alkaa näkemään uusia naisia jokapäivä.
Btw, käytän tarkoituksella sanaa "ihastus", koska en ole ikinä rakastunut ja tunnen näihin "ihastuksiin" lähinnä fyysistä himoa. Ei niin, etteikö vakava seurustelu kiinnostaisi, jos sopiva yksilö joskus sattuu kohdalle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselläni oli tukala tilanne kun ihastuin työkaveriini, joka oli hyvässä parisuhteessa ja itse olin sinkku. Töiden teko hänen kanssaan oli välillä ahdistavaa, vaikka tunsin että ei hänkään minua ihan kaverina vaan katsele. Vuosi tähän projektiin meni ja nyt seurustellaan. Mielestäni kuitenkin on ahdistavaa jos oma kulta on samassa työpaikassa ja pitäisi siinä vielä sitten vapaa-aikana seurustella, ei se ole kenenkään mielenterveydelle pitemän päälle hyvä asia, nykyään emme mekään samasta työpaikan ovesta mene sisään.
Oma ihastuksen kohde työpaikalla on normaalia ja tervettä koska työkavereiden kanssa tulee oltua paljon yhteydessä ja pieni flirtti piristää päiviä mukavasti. Mutta kyllä työpaikka romanssit voivat tuhota mukavan työyhteisön. Varsinkin jos toinen on esimies tehtävissä
Jaaa. Itse olen varsinainen sähläri.
Joka duunipaikassa olen iskenyt naisia/päinvastoin.
Paras oli espoon sosiaalivirasto.
Seitsemän naista tuli käytyä läpi vuoden aikana.
Nykyisessä työpaikassa olen duunannut kahta naista ja yhden kanssa
seurustellut vuoden.
Ps. En koskaan ole ollut kuitenkaan uskoton...
Riippuu sitten henkilöistä ja elämäntilanteista miten pitkälle ja millaiseksi sopaksi ns. romanssi muodostuu.
Itse olen tilanteessa, että olen pikkuhiljaa kuukausien kuluessa huomannut ihastuneeni työtoveriini. Hän alkoi hakeutua seuraani kahvitauoilla ja jutella niitä näitä kun ilmeisesti huomasi, että minulla oli aina jokin kommentti heittää takaisin.
Niimpä kiinnitin huomioni hänen lämpimään hymynsä joka yltää aina silmiin ja aloin rohkeammin ja viipyvin katsein katsoa häntä jutellessamme.
Itseasiassa en halua jutun menevän fyysiselle asteelle. Sanailu ja pieni flirttailu riittää. Vaikeaksi tilanteen tekee se, jos hän on ajatellut tilanteen johtavan pidemmälle.
Hän on sinkku ja itse olen varattu.
Jos meinaa nauttia työmaalla olosta vielä kuukausien ja vuosienkin päästä, niin eipä kannata kuormasta syödä. Seksisuhteet työkaverien kanssa tuo aina jännitteitä työpaikalle. Näistä jännitteistä kärsii sitten muutkin ihmiset kuin pelkästään romanssiin osallistuneet. Eli tunnin seksisessiosta (jos yhteen kertaan jää) joutuu maksamaan ehkä liiankin suuren hinnan.
Kyllä määkin olen työpaikan naiseen joskus ihastunut, mutta tanssimisen ja suutelun asteelle se jäi ja hyvä niin. :)