Vetelin kuivat

Olin täyttänyt syksyllä 12 vuotta. Talven aikana olin tutustunut terhakasti seisovan pippelini esinahkaan ja onnistunut lopulta saamaan sinipunaisen terskani kokonaan näkyviin. Siinä touhussa oli myös käynyt selväksi, että esinahkan liikuttelu terskan päällä aiheuttaa varsin miellyttäviä tuntemuksia. En ollut tutustunut hommaan teoriatasolla lainkaan, niinpä ensimmäinen siemensyöksy olikin varsinainen yllätys.

Kesään mennessä käteen vedosta oli tullut varsin usein toistuva tapa. Myöskin mopoilu varsinkin läheisellä metsäautotiellä oli toinen mielipuuhani. Yhdistinkin nämä kaksi harrastusta; usein pysäytin mopon ja jonkin ajan kuluttua nuori siemeneni valui hiekkaan.

Syyskuun ensimmäinen päivä lähestyi, koulun alkaminen tuntui haikealta kuten aina. Viimeisenä lomapäivänä hain taas viihdykettä metsäautotieltä. Vehkeeni koko oli lisääntynyt kesän aikana varsin huomattavasti, varmaan se oli ikäisteni keskuudessa suorastaan ennätysluokkaa. Seisokki oli tosi herkässä, ei siihen tarvittu Anttilan myyntikuvastoa kummempaa. Sellaisen olin nytkin keplotellut paitani alle lähtiessäni mopoilemaan.

Nostin mopon jalustimensa varaan ja aloin tutustua kuvaston alusvaateosastoon. Seisokin alettua asetin lehden mopon sarvien ja bensiinitankin varaan ja kaivoin kaksin käsin kaluni esiin. Vetelin tosi hartaasti voimakkaassa takakenossa, varmaan terskani oli ylempänä kuin nenänpää. Kovin kauan ei kestänyt, kun jouduin nousemaan jaloilleni ja aloin ruiskia spermaani mäkeen.

Olin juuri lypsämässä viimeisiä pisaroita ja vetelemässä esinahkaa terskan päälle, kun näin ojan toisella puolella kaksi puolukoita poimivaa naispuolista henkilöä. Tunsinhan minä heti heidät, naapurin varsin uhkea noin nelikymppinen emäntä ja hänen vuotta minua vanhempi tyttärensä. Normaalioloissa olisimme ilman muuta tervehtineet, mutta nyt he marjoja poimiessaan kääntävät vähitellen minua kohti ihanat ahterinsa, ikään kuin eivät olisi muka minua huomanneet lainkaan. Jo ennen kuin onnistun poistumaan paikalta alkaa saatanallinen suorastaan ruumiilliseen sairauteen rinnastettava HÄPEÄ. Perkele, huomenna alkaa koulu ja tuo tyttö on samassa koulussa luokkaa ylempänä. Emäntä ei varmaan malta olla kertomatta ainakin isännälle ja parhaille ystävilleen eli lähes koko kylälle.

Enpä nukkunut seuraavana yönä juuri lainkaan, tulin yleensäkin tietämään miltä tuntuu, kun jokin asia harmittaa ja vituttaa yli kaiken muun. Tämä asia tuntui elämää suuremmalta ja ikään kuin varasti energiaa opiskelulta ja kaikelta toiminnalta. Koko siihenastinen elämäni tuntui auvoisen onnelliselta ja harmittomalta nykyiseen verrattuna.

Olen aivan varma, että joskus välitunnilla naapurin tytär ja hänen kaverinsa katselivat minuun päin ja naureskelivat. En saanut koskaan tietää, oliko emäntä puhunut asiaa monellekin henkilölle tai yleensä kenellekään. Minua hän osasi kuitenkin härnätä tapauksesta. "Saahan alaikäinenkin mopolla ajella tuolla metsäautotiellä." tai "Joko teille on tullut uusi Anttilan -lehti?" tai "Olin tytön kanssa puolukassa tuolla..."