Tuossa alempana joku valitti, että kun seurustellaan mies haluaa vaan maata sohvalla, katsoa telkkaria ja surffata netissä. Ja jos ollaan kaupungilla, mies haluaa vaan suoritta ostokset ja muut asiat nopeasti ja sitten palata kotiin.
No, minä tunnistin itseni tuosta miehen kuvauksesta ja haluaisin kysyä, mitä sitten pitäisi tehdä kotona yhdessä ja miksi. En halua joka päivä hypätä kaupungilla syömäsä, elokuvissa, näyttelyissä, baareissa jne. Kotona yhdessä oleminen rajoittuukin sitten siihen että rakastelemme, laitamme ruokaa tai siivoamme yhdessä tai sitten katsomme telkkaria. En keksi muuta! Pleikkaria voisin pelata tyttöystäväni kanssa yhdessä, mutta hän ei ole kiinnostunut. Lenkillä käymme joskus yhdessä tai uimassa, mutta siihenkään ei mene kuin pari tuntia.
Sitten kun on vähän luppoaikaa, haluaisin vaan vaikka lukea jotakin tai surffata netissä tai toljottaa leffaa. Mutta tyttöystäväni mielestä sellaisia asioita voi tehdä yksinkin ja kun kerran ollaan yhdessä pitäisi myös tehdä jotain yhdessä.
Minä olisin ihan tyytyväinen siihen, että kotona voitaisin tehdä omia juttuja ihan erikseenkin, vaikkapa molemmat voisivat lukea jotakin kirjaa. Eivät vanhempanikaan tee juuri koskaan mitään yhdessä vaan puuhaavat illat omiaan. En muista, että ne koskaan olisivat edes tehneet mitään kotona yhdessä, ja silti vaikuttavat ihan tyytyväisiltä 30 vuotta jatkuneeseen avioliittoonsa.
Antakaa vinkkejä siitä, mitä voisimme edellä mainitsemieni juttujen lisäksi tehdä yhdessä kotona, kun uloskaan ei aina viitsisi lähteä.
No, minä tunnistin itseni tuosta miehen kuvauksesta ja haluaisin kysyä, mitä sitten pitäisi tehdä kotona yhdessä ja miksi. En halua joka päivä hypätä kaupungilla syömäsä, elokuvissa, näyttelyissä, baareissa jne. Kotona yhdessä oleminen rajoittuukin sitten siihen että rakastelemme, laitamme ruokaa tai siivoamme yhdessä tai sitten katsomme telkkaria. En keksi muuta! Pleikkaria voisin pelata tyttöystäväni kanssa yhdessä, mutta hän ei ole kiinnostunut. Lenkillä käymme joskus yhdessä tai uimassa, mutta siihenkään ei mene kuin pari tuntia.
Sitten kun on vähän luppoaikaa, haluaisin vaan vaikka lukea jotakin tai surffata netissä tai toljottaa leffaa. Mutta tyttöystäväni mielestä sellaisia asioita voi tehdä yksinkin ja kun kerran ollaan yhdessä pitäisi myös tehdä jotain yhdessä.
Minä olisin ihan tyytyväinen siihen, että kotona voitaisin tehdä omia juttuja ihan erikseenkin, vaikkapa molemmat voisivat lukea jotakin kirjaa. Eivät vanhempanikaan tee juuri koskaan mitään yhdessä vaan puuhaavat illat omiaan. En muista, että ne koskaan olisivat edes tehneet mitään kotona yhdessä, ja silti vaikuttavat ihan tyytyväisiltä 30 vuotta jatkuneeseen avioliittoonsa.
Antakaa vinkkejä siitä, mitä voisimme edellä mainitsemieni juttujen lisäksi tehdä yhdessä kotona, kun uloskaan ei aina viitsisi lähteä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Toiset kokee suhteen toimivan, kun on kaikki jutut on yhteisiä. Luulen, että se ajattelu on tyypillisempää naisille.
Meillä roolit on toisin päin. Minä en jaksa jatkuvaa yhdessä tekemistä, vaan tarvitsen omaa aikaa. Lienee siis luonteesta kiinni.
Ei kai siihen auta muu kuin puhuminen. Täytyy vain tunnustaa, että tarvitsen välillä tilaa...
Tunnistan kuvauksestasi oman poikaystäväni. Myönnän että ajattelen sitä usein ongelmana, ettemme tee mitään yhdessä, siis juuri käy kaupungilla jne. Aiemmin vielä yritin että tekisimme kaikennäköisiä syömäreissuja yhdessä, mikäs siinä, poitsu suostui kyllä, mutta huomasin hänestä että hän ei pitänyt noita käymisiä mitenkään erityisen hauskoina, eli saattoi vaikka lueskella lehtiä samalla ja se mun läsnäoloni siinä tuntui toisarvoiselta. Jos ei toista kiinnosta yhdessä oleminen ja pitää tärkeänä omaa itsenäisyyttään kaikessa puuhailussa, niin kai mun on sitten kunnioitettava sitä, enhän voi väkisin muuttaa toisen persoonaa. En sitten itsekään enää jaksa pahemmin ehdotella mitään yhdessä tekemistä, koska se tuntuu jollain lailla väkinäiseltä jossain muualla kuin kotona, jossa sitten meneekin ihan kivasti, ja siellä yhdessä tekeminen on juuri noita mitä sanoit, eikä mulle ole ongelmallista se että kumpikin puuhailee omiaankin. Syy miksi haluaisin että tekisimme yhdessä jotain kodin ulkopuolella on se, että silloin näkisimme toisiamme erilaisissa tilanteissa ja esim. luulin että syömässä käyminen antaisi tilaisuuden jutella kunnolla. Se vähän pelottaa, että suhde kuivahtaa, jos näemme toisiamme vain kotioloissa ja sen mukaisesti puettuna, kukapa sitä jaksaa kotonaan hillua ykköset päällä. Kai sitä naisilla on sitten jonkinlainen pyrkimys päästä vähän tuntemaan taas sitä alkuaikojen treffailufiilistä, ettei kaikki olis vaan yhtä ja samaa totuttua puuroa kotona. Ei sitä tietenkään yhtenään jaksa hypätä ulkona, mutta suosittelisin sitä edes joskus ihan piristymisen kannalta.
Ollaan kyllä käyty kaupungilla parina iltana viikossa leffassa, näyttelyissä, syömässä, baarissa jne ja silloin kyllä jaan kumppanilleni jakamatonta huomiota ja olen itsekin ehdottanut noita tekemisiä ja nautin niistä, kunhan ei ihan joka ilta tarvitse olla liikenteessä.
Mutta ongelma onkin kotona. Kun tavallinen arki ei tahdo riittää, vaan pitäisi olla jotain yhteistä tekemistä. Jos vaikka olen puolikin tuntia netissä tai luen jotain kirjaa, tyttöystävä on heti siinä kiehnäämässä ja kerjäämässä huomiota. Kaipaan omaa rauhaa ja tilaa ja sellainen yhdessä nyhjääminen vain stressaa, enkä millään keksi mitä voisimme tehdä yhdessä. Olisi mukavaa saada ilman huonoa omaatuntoa itselleen vaikka edes pari tuntia illassa.
Tuolla tuo pella jo kertoilikin vähän viisaita mistä se johtuu.
Tyttösi kaipaa vaan huomiota ja sitä mihin se sinussa ihastuikin niillä treffeillä ja kaipaa myös niitä tapahtumia. Tärkeätä ei ole se mitä te teette vaan se että sinä osoitat huomiota ja kuuntelet tyttöäsi.
Ei se ole loppupelissä niin raskasta kierrellä kaupungilla ostoksilla. Ottaa välillä kädestä kiinni ja halata. Käykää yhdessä vaikka ruokakaupassa kahdestaan. kyselet mitä hän tahtoisi tehdä ja mieti valmiiksi muutamia vaihtoehtoja joita ehdottaa (vähän arkea särkevää) kaveriporukka on tykästyny ruokaisiin salaatteihin. Sit järkkäätte yhdessä ruoan jälkiruokineen ja syötte sen hitaasti ja tyylikkäällä kattauksella.
Ei ollu isovaiva laittaa lohkoperunoita uuniin, tehdä kermaviili kastike ja paistaa marinoitua kalkkunaa. Tehdä samantyylinen kattaus ku ravintolassa ja syödä se kiireettää mukavia jutellen. Sitten siihen päälle joku kevyt jälkiruoka ja niinpä meni ilta kavereiden kanssa, mukavia jutellen.
Kerroinhan, että me laitetaan (lähes) joka ilta jotain ruokaa yhdessä. Eikä mitään valmisruokia, vaan ihan kunnon ateria alusta loppuun salaatteineen ja muine tykötarpeineen ja katetaan pöytä nätisti. Me leivotaan myös aika usein yhdessä. Ruoan laitto on meille molemmille mukava harrastus ja sitä on ihan kiva tehdä yhdessä. Mutta juuri muuta ei sitten yhdessä keksitäkään. Ruoan laittoa, syömistä ja seksiä. Siinä se yhteinen ohjelma melkein sitten onkin...
Mitä tulee kaupassa käyntiin, siitä en varmaan koskaan opi nauttimaan. Minulla on ruuhkassa ja väkijoukoissa aina kauhea stressi päällä. Ei ostoksilla käynti ole mitenkään nautinnollista, vaan lähinnä eloonjäämistaistelua paniikkihäiriötä vastaan! Siksi menen mieluummin kauppaan yksin ja hoidan mahsollisimman nopeasti pakolliset ostokset. Tyttöystävän kanssa kun menee niin aina joutuu kuitenkin lorvimaan myös vaatteita pällistelemässä jne.
Ehkä tiedät, jos olet pitempään seurustellut, että arki astuu armotta kuvaan. Silloin kun aletaan seurustella, kaikki aika vietetään tiiviisti yhdessä. Mutta sitten tulee työt, opiskelut, harrastukset, omat ystävät..
Kokemuksesta tiedän, että tietyn luonteisille mikään yhteinen aika ei ole tarpeeksi. Pitäisi vaan hyväksyä, että toinen on luonteeltaan erilainen ja haluaa välillä olla omissa oloissaan.
Molemminpuolista joustoa tarvitaan.
Vaikuttaa siltä, että vietätte tosi paljon aikaa yhdessä ja ymmärrän kyllä, että voi olla ahdistavaa jos ei ole juuri ollenkaan aikaa uppoutua omiin asioihin. Itsekin taisin aikaisemmin jotenkin hätääntyä, jos ei poikakaveri ollut puoleen tuntiin kiinnittänyt muhun huomiota, tuli sellaisia typeriä ajatuksia että no niin, tämä on sitten sitä arkea ja nyt se ei ole enää ollenkaan kiinnostunut musta. Aika nopeasti kuitenkin tajusin, että ei se sitä tarkoita ja että täytyyhän sitä saada olla omissa oloissaankin vaikka yhdessä asutaankin. Ei kukaan voi olla kotonakaan koko ajan kiinni toisessa ihmisessä, se vasta voikin olla tuhoisaa pitemmän päälle. Eikä sitä voi kokoajan keksiä uusia sirkustemppuja millä viihdyttää toista =) Ei kai tohon auta muu kuin hienovarainen jutustelu aiheesta. Mun mielestä toi mitä te teette yhdessä kotonakin on jo paljon, ruuanlaitot ja kattaukset ja kaikki. Vaihtelua voi tietysti hakea tekemällä asioita joskus toisinkin. Tietysti toiselle voi ja pitääkin osoittaa vaikka sitten ihan pienestikin huomioita säännöllisin väliajoin, vaikka olisikin omaa tekemistä. Jos mielestäsi annat tytölle riittävästi huomiota, niin voit ihan hyvin sanoa hänelle että mulla on nyt jotain kesken, odotatko hetken, tms. Ja mitä tuohon kauppa-asiaan tulee, niin kai sen kaikki ymmärtää että jotkut eivät kerta kaikkiaan pidä niissä käymisestä. Ei sen pitäisi muodostua miksikään ongelmaksi. Näistä jutuista ei pitäisi ottaa turhia paineita, ettei kaikki räjähdä jonain päivänä käsiin. Ajattele siis itseäsikin joskus ja ilmaise mielipiteesi, kyllä se sun tyttöystäväs sua tajuaa lopulta eikä tuollainen suhde voi siitä olla kiinni että haluat olla pari tuntia päivässä yksinäsi.
Tuo toimisi kanssani.Täydellisesti, miksi miehet joiden kanssa olen elänyt eivät ole tajunneet tuota???
olen kade.Kerro itsestäsi lisää!
mikä tahansa mistä ei ole itse kiinnostunut, on tylsää sivusta seurattavaa (kuten itsenikin mielestä telkkarin katsominen). Jos poikaystäväi katsoo telkkaria (jotain muuta kuin leffoja joista itsekin pidän), minä mieluummin luen tai surffaan netissaä, tai kuorin perunoita, tai järjestelen CD-levyjä, tai pesen pyykkiä tai lähden lenkille jne jne. AINA on kamalasti kaikenlaista tekemistä.
Koko aikaa ei voi olla ja tehdä kaikkea yhdessä.
Toisaalta luulisi että pariskunnalla on alunperin yhteisiä intressejä, me ainakin teemme huviksemme liiketoimintasuunnitelmia, suunnittelemme uutta taloa, käymme kirjastossa, kävelyllä, elokuvissa, ystävien luona kylässä, kokkailemme, teemme puutarhatöitä, siivoamme, keskustelemme esim jostain mitä luimme lehdestä tai netistä, surffailemme yhdessä jne jne....
tollasiin huomionkipeisiin eukkoihin. Ei helvetti kaameeta edes ajatella kohtaloa jos tollaseen loukkuun joutus. Mulle riittäs että näkis naisen kanssa pari kertaa viikkoon.