Oon hippasen yli kolkyt vee kroonisesti sinkku äijä. Takana ei yhtäkään seurustelukokemusta. Joitain satunnaisia räpellyksiä on vuosien varrella ollut, mutta ne pystyisi kömpelömpikin puuseppä laskemaan yhden käden jäljellä olevilla sormilla. Tässä ajan myötä oon tullut siihen tulokseen, että suurin syy meikäläisen nykytilanteeseen on puhelahjojen vähyys. Enhän mä mikään adonis tietenkään ole, mutta ihmisen näköinen noin suurin piirtein kuitenkin. Mutta mitä siis tehdä, kun ei kerta kaikkiaan ole mitään sanottavaa, kun ei juttu irtoa eikä läppä lennä?
Ihan perusluonteeltakin mä oon hiljainen. Mieluummin mä vain kuuntelisin mitä muilla on sanottavaa. Lisäksi mulla on varmaan monien mielestä omituinen (itse)ironinen huumorintaju, jota ymmärtääkseen mut pitää joko tuntea hyvin tai olla itse ihan samanlainen. Mun pitää tuntea juttukaveri todella pitkään ennen kuin pystyn heittämään herjaa ja muuta ajanvietejuttua rennosti ja ilman väkisin yrittämistä. Ja pitkään tarkoittaa tässä yhteydessä vähintään puolta vuotta, mielellään useita vuosia. Mene siinä sitten avaamaan juttua kiinnostavalta vaikuttavan naisen kanssa kun ensimmäisen moikkauksen jälkeen loppuu puheenaiheet kesken :( Vanha totuushan on, että tavallista naapurintyttöä haikailevan miehen ulkonäöllä ja muilla maallisilla seikoilla ei oo kovinkaan paljoa merkitystä jos suu vaan käy tarpeeksi.
Baareissa käymisen oon jo lopettanut. Kymmenen vuotta kun katsoo vierestä kun kaikki ihanat naiset kerta toisensa jälkeen lähteen muitten matkaan, niin kyllä siinä alkaa hiljaisempaakin miestä vituttamaan. Mä tiedän ettei kotoa kukaan tuu hakemaan, mutta eipä niiltä lukemattomilta baarikeikoiltakaan mitään jäänyt käteen.
Nettiäkin oon kokeillu, mutta heikolla menestyksellä. Jos mä vastaan naisen ilmoitukseen, niin se on poikkeuksetta yksisuuntaista viestintää. Yksi vastaus saattaa tulla, mutta sen jälkeen koittaa aina hiljaisuus. Jos mä laitan oman ilmoituksen ja teen siitä rehellisen, niin vastauksia tulee tasan nolla. Jos taas saan kikkailtua jotenkin erilaisen ilmoituksen - en valehtele, mutta jätän tilaa mielikuvitukselle - niin siihen saattaa tulla muutama vastaus, mutta nekin vastaajat on tulkinneet mun juttuja jotenkin väärin ja luulevat löytäneensä sen alfa-uroksen, jota kaikki naiset tuntuvat hakevan. Lisäksi kirjaimien sijoittaminen sellaisen järjestykseen, että sen kehtaa naiselle lähettää on yhtä vaikeaa, kuin siedettävien juttujen kertominen. Tätäkin tekstiä oon punnertanu kasaan jo toista tuntia. Sähköpostin kanssa menee vähintään tuplaten. Ei siis voittoa tälläkään arvalla.
Että näin meillä. No, en mä sitä tyttöystävää oliskaan halunnut. Jos jotain positiivista pitää meikäläisen tilanteesta löytää, niin ainakaan tää ei ole periytyvää...
Ihan perusluonteeltakin mä oon hiljainen. Mieluummin mä vain kuuntelisin mitä muilla on sanottavaa. Lisäksi mulla on varmaan monien mielestä omituinen (itse)ironinen huumorintaju, jota ymmärtääkseen mut pitää joko tuntea hyvin tai olla itse ihan samanlainen. Mun pitää tuntea juttukaveri todella pitkään ennen kuin pystyn heittämään herjaa ja muuta ajanvietejuttua rennosti ja ilman väkisin yrittämistä. Ja pitkään tarkoittaa tässä yhteydessä vähintään puolta vuotta, mielellään useita vuosia. Mene siinä sitten avaamaan juttua kiinnostavalta vaikuttavan naisen kanssa kun ensimmäisen moikkauksen jälkeen loppuu puheenaiheet kesken :( Vanha totuushan on, että tavallista naapurintyttöä haikailevan miehen ulkonäöllä ja muilla maallisilla seikoilla ei oo kovinkaan paljoa merkitystä jos suu vaan käy tarpeeksi.
Baareissa käymisen oon jo lopettanut. Kymmenen vuotta kun katsoo vierestä kun kaikki ihanat naiset kerta toisensa jälkeen lähteen muitten matkaan, niin kyllä siinä alkaa hiljaisempaakin miestä vituttamaan. Mä tiedän ettei kotoa kukaan tuu hakemaan, mutta eipä niiltä lukemattomilta baarikeikoiltakaan mitään jäänyt käteen.
Nettiäkin oon kokeillu, mutta heikolla menestyksellä. Jos mä vastaan naisen ilmoitukseen, niin se on poikkeuksetta yksisuuntaista viestintää. Yksi vastaus saattaa tulla, mutta sen jälkeen koittaa aina hiljaisuus. Jos mä laitan oman ilmoituksen ja teen siitä rehellisen, niin vastauksia tulee tasan nolla. Jos taas saan kikkailtua jotenkin erilaisen ilmoituksen - en valehtele, mutta jätän tilaa mielikuvitukselle - niin siihen saattaa tulla muutama vastaus, mutta nekin vastaajat on tulkinneet mun juttuja jotenkin väärin ja luulevat löytäneensä sen alfa-uroksen, jota kaikki naiset tuntuvat hakevan. Lisäksi kirjaimien sijoittaminen sellaisen järjestykseen, että sen kehtaa naiselle lähettää on yhtä vaikeaa, kuin siedettävien juttujen kertominen. Tätäkin tekstiä oon punnertanu kasaan jo toista tuntia. Sähköpostin kanssa menee vähintään tuplaten. Ei siis voittoa tälläkään arvalla.
Että näin meillä. No, en mä sitä tyttöystävää oliskaan halunnut. Jos jotain positiivista pitää meikäläisen tilanteesta löytää, niin ainakaan tää ei ole periytyvää...
Vastaukset 5
Vanhimmat
samanlainen. En keksi mitään puhuttavaa ja olen hiljainen luonteeltani. Kokemukset naisista on nollaluokkaa.
Puhun yleensä omista tekemisistäni. Toisinaan naista ei voisi tämä vähmepää kiinnostaa ja sen huomaa nuisvista kommenteista eikä keskustelusta tule mitään. Se, että keskustelu ei luista ei johdu minusta tai naisesta vaan molemmista. Eli ei kun kertomaan sama juttu seuraavalle tytölle ja tämä voi olla todella kiinnostunut.
Hyvä asia keskustelussa on myös jos osaa ja tajuaa kysyä toisen kuulumisia olla kiinnostunut tämän jutuista. Ei itsestään jaksa koko iltaa höpöttää.
Eihän kaikkien kanssa voi juttu luistaa. Itse olen puhelias nainen, ehkä liiankin, mutta sinkkuna sitä tulee vaan tallattua. Jos pidän henkilöstä, jonka kanssa juttelen, niin ei minua haittaa, jos mies ei ole niin suulas. Voihan sitä kysellä kaikkea, jos tuntuu, että mies on hiukan ujo. Tietysti jos mies istuu mykkänä kuin mörökölli, niin tulee mieleen, että ehkä mies ei ole kiinnostunut. Sen sijaan, jos mies tunnustaa, että ei ole kovin puheliasta sorttia tai että on ujo, niin tottahan sellaisen fiksu plikka ymmärtää :)
Kun ei tiedä mitä sanoisi, niin kysyy asioita toiselta. Monesti miehet puhuvat itsestään niin, että alkaa ihan ärsyttää. Kukapa ei tykkäisi siitä, että löytää jonkun joka kuuntelee omia juttuja. Eli ihan vaan voitte kyselellä siitä normaalista elämästä ja sitten voi kertoa omista jutuistaan samalla.
Jos menet nyt vaikkapa treffeille tai muuten pitäisi jutun irrota ja ei sitten kumminkaan taas irtoa, niin etkä voisi suoraan sanoa että sulla on vaikeuksia saada sanoja suustas. Siis että et ole tarkoituksella epäkohtelias tai töykeä, vaan sulla on sellainen luonne että tuntemattomien kanssa juttu irtoaa aluksi heikonlaisesti. Varmasti moni ymmärtää asian ja antaa aikaa ja mahdollisuuksia!?