Kaikki romahti elämässäni. En nuku, itken, olen solmussa. Sain tietää, että 20 vuoden yhteiselon jälkeen vaimoni rakastaa toista naista ja hänellä on suhde. Mistään kokeilusta ei ole kysymys. Olemme keskustelleet paljon ja eilen päätimme erota. Kolme lastamme tietää myös koko kuvion ja heille annamme mahdollisuuden päättää itse kummalle he haluavat jäädä.
Koen miehenä itseni täysin epäonnistuneeksi. En jaksa elää. Mistä voisin saada apua? Minulla ei ole samanlaista kumppania, jonka kanssa keskustella koko tilanteesta kuin vaimollani. Hänellä sentään on joku.
Pyysin, että hän lopettaisi suhteensa. Olin työmatkalla ja sain tietää, että hän oli jälleen kumppaninsa luona. Ei hänellä ole aikomustakaan lopettaa suhdettaan, mutta silti hän sanoo rakastavansa minua. Seksiä emme ole harrastaneet sen jälkeen kun sain tietää suhteesta. Silti itse kaipaan läheisyytta ja naisen syliä. Olen aivan rikki. Mitä sellaista on naisten välisessä suhteessa, että minä miehenä en pysty tajoamaan? Kertokaa!
Ero tässä on edessä. En voi hyväksyä toisen suhdetta vaikka se olisikin samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Suhteen syvällisyys on se joka raastaa minua. Vaimoni kokee minun hylänneen hänet, ehkä näin onkin, en tiedä. Ehkä työni on ollut niin kiivasta, että en ole osannut vaalia suhdettamme paremmin vaan olen koettanut saada perheen elannon hyvälle tasolle ja sitä kautta ajautunut tähän tilanteeseen.
Mistä voisin saada apua näihin psykosomaattisiin oireisiini, menenkö työpaikkalääkärille, pystyvätkö he auttamaan? En pysty keskittymään työhöni saati sitten elämääni. Tässä suuressa narukerässä vatsassani on liian monta solmua, en osaa alkaa edes avaamaan niitä mistään kun en näe ensimmäistäkään langanpäätä missään.
Sekavaa tekstiä, johonkin vain piti tulla näin sunnuntaiaamuna kun pitkä kävely ei auttanut keskellä yötä.
Koen miehenä itseni täysin epäonnistuneeksi. En jaksa elää. Mistä voisin saada apua? Minulla ei ole samanlaista kumppania, jonka kanssa keskustella koko tilanteesta kuin vaimollani. Hänellä sentään on joku.
Pyysin, että hän lopettaisi suhteensa. Olin työmatkalla ja sain tietää, että hän oli jälleen kumppaninsa luona. Ei hänellä ole aikomustakaan lopettaa suhdettaan, mutta silti hän sanoo rakastavansa minua. Seksiä emme ole harrastaneet sen jälkeen kun sain tietää suhteesta. Silti itse kaipaan läheisyytta ja naisen syliä. Olen aivan rikki. Mitä sellaista on naisten välisessä suhteessa, että minä miehenä en pysty tajoamaan? Kertokaa!
Ero tässä on edessä. En voi hyväksyä toisen suhdetta vaikka se olisikin samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Suhteen syvällisyys on se joka raastaa minua. Vaimoni kokee minun hylänneen hänet, ehkä näin onkin, en tiedä. Ehkä työni on ollut niin kiivasta, että en ole osannut vaalia suhdettamme paremmin vaan olen koettanut saada perheen elannon hyvälle tasolle ja sitä kautta ajautunut tähän tilanteeseen.
Mistä voisin saada apua näihin psykosomaattisiin oireisiini, menenkö työpaikkalääkärille, pystyvätkö he auttamaan? En pysty keskittymään työhöni saati sitten elämääni. Tässä suuressa narukerässä vatsassani on liian monta solmua, en osaa alkaa edes avaamaan niitä mistään kun en näe ensimmäistäkään langanpäätä missään.
Sekavaa tekstiä, johonkin vain piti tulla näin sunnuntaiaamuna kun pitkä kävely ei auttanut keskellä yötä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyl psykologit tuommoisiin asioihin voivat puuttua ja auttaa.
Oletko varma ettette olisi sittenkin onnellisempia yhdessä? Jos vaimollasi on puoli joka vaatii tyydytystä naisen kanssa, ei se tarkoita ettettekö voisi olla onnellisia yhdessä myös naisena ja miehenä. 100% omasi hän ei tule tällä menolla olemaan. Mutta saattaisitte silti olla onnellisempia kuin erossa.
tuolta lesbo-palstalta http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=705&subcat=346
Siellä on loppujenlopuksi hemmetin fiksua porukkaa. Mutta ole asiallinen, koska palstalla on ärhäkkä seriffi :)
Itselläni pitkäaikaisen suhteen ajutuessa umpikujaan menin ihan rehellisesti työpaikkalääkärin vastaanotolle ja kerroin tilanteen. Univelkaa oli helvetisti, töistä ei tullut mitään, ja sain jopa ihan fyysisiä oireita...mm vatsakipuja. Ehkä tärkeintä oli että sain lekurilta nukahtamista helpottavia tabuja, joiden avulla sain sentään muutaman tunnin nukuttua yössä. Jos se ei vielä auta, niin tarvittaessa voivat myös psykologin juttusille lähettää jne. Hae apua, just tän takia ne lekurit on olemassa!
eroa rakastuiko toiseen naiseen vai mieheen. Rakastui toiseen. On se aina yhtä satuttava lause, jos sen sanojaa itse rakastaa. Rakkaus, rakkauden määrä ja kokemus on jokaiselle henkilökohtainen asia. Kaikkea ei voi saada. En itse hyväksyisi, että puolisoni olisi jonkun toisen kanssa. Päästäisin hänet menemään ja avioero.
viesteistä
On ollut jotenkin sellainen päivä, että mikään ei ole ollut normaalia.. Olen kuin unessa ja mikään ei ole normaalia. Tunteeni ovat kuin jäähyllä ja olo on ihan turta. En osaa edes reagoida mihinkään ärsykkeeseen, ilmeisesti univelka painaa päälle rankasti.
Puuhasimme koko päivän perheen kanssa joulua valmistellen ja tein ruoan perheelle. Nyt kuitenkin alkaa jälleen tulla se hetki eteen, että pitää mennä nukkumaan ja koettaa saada unta. Pelkään taas jälleen kerran herääväni yöllä ja alkavan ajattelemaan kaikkea eroon liittyvää. Siihen menee taas koko loppuyö ja huomenna pitäisi painaa duunissa täysillä.
Luin netistä, että jollain lailla aviopuolisot voivat sopia asioista siten, että toinen voisi jäädä asumaan yhteiseen asuntoon lasten kanssa ja koettaa lykätä varsinaista eropapereiden tekemistä myöhemmäksi. Haluan nimittäin, että lapsillemme jää edelleeen koti ja heidän suhteensa ulkopuoliseen maailmaan. Menen itse pois voimasta pahoin ja annan vaimolleni täyden vapauden, niinkuin itsellenikin. Koetan ottaa etäisyyttä asioihin ja antaa siipalleni aikaa siten, että voimme sopia asioista parhain päin.
Olen koettanut elätellä kaikennäköisiä fantasioita myös mielessäni, että voisin muslimien tapaan huolehtia kahdesta vaimosta, mutta tiedän että se on utopiaa. Olen valmis tekemään periaatteessa mitä vaan, jotta voisin voittaa vaimoni rakkauden takaisin riippumatta syvistä haavoista, mitä sisälläni on. Koetan maanantaina järjestää meille ulkopuolista apua sekä avioliiton pelastamisen suhteen, mutta myös sen suhteen, että voin sallia vaimoni ja lasteni asuvan yhteisessä asunnossamme, jotta lasten asema koulussa ja heidän sosiaalisissa piireissä säilyisivät edes jokseenkin kunnossa.
Vielä kiitos kaikille asiallisista viesteistä, koette tuskaani ja koetatte ymmärtää, vaikken itsekään sitä osaa..
Oli gay-tai heteropettäminen, petos on petos.Always.Salailu tekee siitä erityisen halpaa! Sinänsä miehisyytesi ei tarvitse olla "lesbouden vähättelemä" koska on täysin mahdollista, että bi-tai lesbous on vaimossasi kehittynyt vähitellen naimisiinmenon jälkeen.
Puheterapia, kuunteleva ammattiauttaja. Saat mahdollisesti rauhoittaviin reseptin psykiatrilta, helpottaa psykosomaattisia oireitasi.Pyydä vaikka läheinen tuttu auttamaan arkiaskareissa näinä vaikeina ensimmäisinä päivinä.Tzemppii.Kyll' se siitä.
Tiedän tunteesi...Siitä on jo kohta kaksi vuotta kun minulle kävi samoin. Meillä ei ollut vaan jälkikasvua. Monet puhuu kuinka ovat pahoillaan, mutteivat voi edes kuvitella, että miltä tuntuu kun on kyseessä saman sukupuolen edustaja. Siinä on kyllä ajatuksen sekaisin, mitä on tehnyt väärin jne. Turhaa niitä miettiä liikaa. Minä olen tehnyt kaikkeni muttei se hänelle riittänyt.
Enkä usko, että mieli naisella muuttuu, unohtaminen on ainut ratkaisu. Vieläkin kyllä mielessä on, melkein päivittäin, mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin.
Shokki oli itsellä niin suuri, tuskin koskaan koen enään samanlaista shokkia. Sairaslomalla olin tovin. Apua hain ja sitä sainkin lähimmiltä ja ammattiauttajalta. Helpottaa suuresti kun sai puhua jonkun kanssa. Hae ihmeessä apua, se kyllä kannattaa.
Toivottavasti saatte sovittua asiat lasten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Voimia sinulle. Raskasta tulee olemaan, sen tiedän, mutta siitä se helpottaa!