Mut jätettiin kolme viikkoa sitten tosi kylmästi, ilman selityksiä. Vuoden suhde haihtui ilmaan tosta vaan varoittamatta. Viime viikolla olin jo suht kunnossa, eli en parkunut joka päivä ja arkiset asiat sujui hyvin, vaikka tämä mies joka hetki mielessä olikin.
Eilen tämä mies sit tuli mun luokse, pienessä hiprakassa, mutta ei kuitenkaan känni päällä.
Juteltiin monta tuntia, itkettiin yhdessä ja ennen kaikkea oltiin toisillemme niin rehellisiä kuin vaan olla voi.
Saatiin asiat selviksi, eikä mikään jäänyt enää epäselväksi. Kummallakin on vielä vahvat tunteet toista kohtaan, mutta suhteessa olevat ongelmat estää jatkamasta yhdessä, ainakaan vielä.
Hänellä on uusi tyttöystävä ja on jatkanut elämäänsä.
Olo oli erittäin huojentunut molemmilla. Sovittiin, että soitetaan tasan kuukauden päästä toisillemme ja katsotaan mikä fiilis silloin kummallakin on.
Sitä ennen ei edes tekstiviestiä.
Vein hänet illalla kotiin ja noin 5 minuuttia lähtöni jälkeen hän soitti ja toivoi, etten aloittaisi uutta suhdetta. Sanoin, että kyllä mulla on siihen oikeus siinä missä hänelläkin. Hän sanoi, että ei pysty varmaankaan odottamaan kuukautta, tai oikeastaan ei pysty....
Sillä jäi sanat kurkkuun ja huomasin että itku oli lähellä. Hän lopetti puhelun sanomatta enää mitään ja illalla myöhään oli yrittänyt soittaa, mutta olin jo nukkumassa ja luuri äänettömällä.
Nyt hänellä on puhelin pois päältä ja mua vaivaa ihan hirveästi mitä hän olisi vielä illalla halunnut sanoa.
Tuntuu pahalta ja ne pienet arvet on jälleen avohaavoja jotka ehti vähän umpeutua siinä kolmen viikon aikana.
Olisi oikeasti virhe jatkaa suhdetta hänen kanssaan, koska ne ongelmat ei ole vielä poistuneet jotka tämän eron sai aikaseksi.
Mun sydän kylläkin huutaa ikävästä ja mietin kokoajan häntä ja hänen uutta tyttöystäväänsä. He ovat vasta tavanneet pari kertaa, mutta kiinnostus on kuitenkin jo olemassa.
Mitä ihmettä mä teen? Vannoin itselleni etten ota yhteyttä kuukauteen, mutta silti mua vaivaa, että mitä asiaa hänellä olisi vielä eilen illalla ollut.
Hän on niitä miehiä jotka tarvitsee sen muutaman oluen ennen kuin pystyy avautumaan ja tänään hän on taas selvinpäin eikä varmaan pysty kertomaan niistä todellisista tunteistaan.
Onpas soppa. Olisi ehkä ollut parempi, ettei hän olisi tullut eilen, mutta on taas hyvä että saatiin puhuttua.
No tuli nyt ainakin vuodatettua sekavat fiilikseni tänne muiden ihmeteltäväksi.
Jos haluatte vastata, niin älkää haukkuko mua. On jo muutenkin paha mieli.
Eilen tämä mies sit tuli mun luokse, pienessä hiprakassa, mutta ei kuitenkaan känni päällä.
Juteltiin monta tuntia, itkettiin yhdessä ja ennen kaikkea oltiin toisillemme niin rehellisiä kuin vaan olla voi.
Saatiin asiat selviksi, eikä mikään jäänyt enää epäselväksi. Kummallakin on vielä vahvat tunteet toista kohtaan, mutta suhteessa olevat ongelmat estää jatkamasta yhdessä, ainakaan vielä.
Hänellä on uusi tyttöystävä ja on jatkanut elämäänsä.
Olo oli erittäin huojentunut molemmilla. Sovittiin, että soitetaan tasan kuukauden päästä toisillemme ja katsotaan mikä fiilis silloin kummallakin on.
Sitä ennen ei edes tekstiviestiä.
Vein hänet illalla kotiin ja noin 5 minuuttia lähtöni jälkeen hän soitti ja toivoi, etten aloittaisi uutta suhdetta. Sanoin, että kyllä mulla on siihen oikeus siinä missä hänelläkin. Hän sanoi, että ei pysty varmaankaan odottamaan kuukautta, tai oikeastaan ei pysty....
Sillä jäi sanat kurkkuun ja huomasin että itku oli lähellä. Hän lopetti puhelun sanomatta enää mitään ja illalla myöhään oli yrittänyt soittaa, mutta olin jo nukkumassa ja luuri äänettömällä.
Nyt hänellä on puhelin pois päältä ja mua vaivaa ihan hirveästi mitä hän olisi vielä illalla halunnut sanoa.
Tuntuu pahalta ja ne pienet arvet on jälleen avohaavoja jotka ehti vähän umpeutua siinä kolmen viikon aikana.
Olisi oikeasti virhe jatkaa suhdetta hänen kanssaan, koska ne ongelmat ei ole vielä poistuneet jotka tämän eron sai aikaseksi.
Mun sydän kylläkin huutaa ikävästä ja mietin kokoajan häntä ja hänen uutta tyttöystäväänsä. He ovat vasta tavanneet pari kertaa, mutta kiinnostus on kuitenkin jo olemassa.
Mitä ihmettä mä teen? Vannoin itselleni etten ota yhteyttä kuukauteen, mutta silti mua vaivaa, että mitä asiaa hänellä olisi vielä eilen illalla ollut.
Hän on niitä miehiä jotka tarvitsee sen muutaman oluen ennen kuin pystyy avautumaan ja tänään hän on taas selvinpäin eikä varmaan pysty kertomaan niistä todellisista tunteistaan.
Onpas soppa. Olisi ehkä ollut parempi, ettei hän olisi tullut eilen, mutta on taas hyvä että saatiin puhuttua.
No tuli nyt ainakin vuodatettua sekavat fiilikseni tänne muiden ihmeteltäväksi.
Jos haluatte vastata, niin älkää haukkuko mua. On jo muutenkin paha mieli.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ihmetyttää vaan toi exien perään haikailu, näyttäis olevan aika yleistä...kai niissä sitten on jotain kiinnostavaa kun toisaalta niin paljon on sinkkumiehiä jotka ei saa, ja toisaalta sitten nää exät joilla ruletti pyörii koko ajan...
ihan sellainen huomautus, että se on nimeltään Rakkaus. Näitä kaikkia sinkkumiehiä kohtaan ei ole sitä Rakkautta, mikä vielä kenties on exää kohtaan.
Mietipä sitä. Joka suhde ei pääty kamalaan riitaan. Välillä suhde päättyy keskusteluun, ja kummalekaan ei vain jää vihaa toista kohtaan. Silloin on hankala unohtaa, koska kumpikaan ei ole edes varma, oliko ratkaisu oikein.