En varmasti ole ainoa tätä lajia.. nämä tapahtumat eivät tapahtuneet parin kuukauden kuluessa vaan oli pidempi aikaväli!! Mutta itse asiaan.. (selitän asiat oikoen, jättäen jotain pois, joten saattaa kuulostaa sekavalta hetkittäin).
Olin opiskelemassa toisella paikkakunnalla, vaimoni oli kotona lasten kanssa. Minä kävin kotona viikonloppujen lisäksi ma, ke, iltoina. Meillä ei kovinkaan hyvin mennyt, koska vaimoni sanoi olevansa yksinäinen ja väsynyt.. Enkä minäkään pirteimmilläni ollut koska jatkuvan matkustelun vuoksi unet olivat vähissä. Pikkuhiljaa seksielämämmekkin nuukahti vaimoni toimesta..
Vaimoni oli löytänyt jonkun miespuolisen ystävän (oikeastikkin vain ystävän), mutta pikkuhiljaa suhde muuttui.. vaimoni rakastui!! He väittivät ettei olleet tehneet mitään. Uskon koska "poju" taisi olla poikanen vielä (uskonto käskee)!! Mies jopa vihjaisi miten voisin suhteeni korjata.
Meidän avioliitto meni alamäkeen kovaa vauhtia.. eräänä päivänä vaimoni ilmoitti naineensa tämän miehen kanssa ja olevansa rakastunut häneen todella syvästi. No minkäs minä siihen tekemään, siihen saakka olin vaimoni pyynnöstä ollut pahoinpitelemättä ko. miestä.
Annoin periksi.. sanoin että en viitsi sitten yrittää tehdä enää mitään suhteemme eteen, jos tähän on menty.. eropaperit menivät eteenpäin allekirjoitettuna sovinnollisesti ja yhteispäätöksin!!
Empä jäänyt suremaan eroani sitten, vaan kuvioihin tuli nainen.. johon olisin rakastunut jos sen olisin itselleni sallinut! (tai siis ihastuin jo) Mutta halusin olla poikamiehenä muutaman kuukauden ja nauttia elämästäni. 3 kuukautta kesti kunnes tuli aika perheneuvojalle.. eli elatusmaksuista puhe!!! Vaimoni oli halunnut palata jo kuukausi aikaisemmin yhteen mutta en suostunut.. ja aattelin että en suostukkaan!!!!!!!
Perheneuvojalla käynti muutti kaiken... 4 lasta, elatusmaksuja 660 mk per muksu... siitä vaan laskemaan.. Kaikki meidän yhteiset lainat olivat minun nimissäni, osamaksu TV:t ja videot.. pesukoneet yms. En ottanut niitä lähtiessä koska en halunnut lapsilta hajoittaa "materiaalista kotia". Palkasta osareiden muiden jälkeen jäi kouraan 1500.. josta maksoin oman vuokrani 1300,- Siispä käteen jää kuukaudeksi n. 200 ,- Elä sillä sitten kuukausi..
On varmasti hienoa aatella että rahan takia ei naimisissa kannata olla, mutta toisin kävi.. palasimme yhteen. Rahaa on riittämiin, on ollut varaa ostaa harraste-autot, moottoripyörät, käyttöautot yms yms... Jopa rakkauttakin saan osakseni vaimolta. Alkuun kohtelin häntä todella tylysti kaikesta tästä!! Mutta suottapa, voin yhtähyvin olla kohtelias ja iloinen, miksi olisin hänelle rehellinen kun hänkään ei ollut minulle!! MUTTA VAPAUS ON EDESSÄPÄIN VIELÄ... sitten vasta ilo syntyy kun muksut on niin isoja että niistä en enää maksa... Saattaa eukon naamakin venähtää kun aikanaan totuus valkenee!!
Pidemmälti jos kirjoittelen niin ette kumminkaan jaksa lukea ja tätä hommaa ei kukaan muu ymmärrä kuin sellainen jonka kohdalle se sattuu, mutta..
Miettikää kumpi on parempaa elämää jokainen omalta kohdalta.. elämä ikuisesti 4 seinän sisällä "vapaana" (koska rahaa ei ole) vai elää vapaasti "vangittuna" parisuhteeseen...
Pärjäämisiä kaikille ja onnellista elämää!!
Olin opiskelemassa toisella paikkakunnalla, vaimoni oli kotona lasten kanssa. Minä kävin kotona viikonloppujen lisäksi ma, ke, iltoina. Meillä ei kovinkaan hyvin mennyt, koska vaimoni sanoi olevansa yksinäinen ja väsynyt.. Enkä minäkään pirteimmilläni ollut koska jatkuvan matkustelun vuoksi unet olivat vähissä. Pikkuhiljaa seksielämämmekkin nuukahti vaimoni toimesta..
Vaimoni oli löytänyt jonkun miespuolisen ystävän (oikeastikkin vain ystävän), mutta pikkuhiljaa suhde muuttui.. vaimoni rakastui!! He väittivät ettei olleet tehneet mitään. Uskon koska "poju" taisi olla poikanen vielä (uskonto käskee)!! Mies jopa vihjaisi miten voisin suhteeni korjata.
Meidän avioliitto meni alamäkeen kovaa vauhtia.. eräänä päivänä vaimoni ilmoitti naineensa tämän miehen kanssa ja olevansa rakastunut häneen todella syvästi. No minkäs minä siihen tekemään, siihen saakka olin vaimoni pyynnöstä ollut pahoinpitelemättä ko. miestä.
Annoin periksi.. sanoin että en viitsi sitten yrittää tehdä enää mitään suhteemme eteen, jos tähän on menty.. eropaperit menivät eteenpäin allekirjoitettuna sovinnollisesti ja yhteispäätöksin!!
Empä jäänyt suremaan eroani sitten, vaan kuvioihin tuli nainen.. johon olisin rakastunut jos sen olisin itselleni sallinut! (tai siis ihastuin jo) Mutta halusin olla poikamiehenä muutaman kuukauden ja nauttia elämästäni. 3 kuukautta kesti kunnes tuli aika perheneuvojalle.. eli elatusmaksuista puhe!!! Vaimoni oli halunnut palata jo kuukausi aikaisemmin yhteen mutta en suostunut.. ja aattelin että en suostukkaan!!!!!!!
Perheneuvojalla käynti muutti kaiken... 4 lasta, elatusmaksuja 660 mk per muksu... siitä vaan laskemaan.. Kaikki meidän yhteiset lainat olivat minun nimissäni, osamaksu TV:t ja videot.. pesukoneet yms. En ottanut niitä lähtiessä koska en halunnut lapsilta hajoittaa "materiaalista kotia". Palkasta osareiden muiden jälkeen jäi kouraan 1500.. josta maksoin oman vuokrani 1300,- Siispä käteen jää kuukaudeksi n. 200 ,- Elä sillä sitten kuukausi..
On varmasti hienoa aatella että rahan takia ei naimisissa kannata olla, mutta toisin kävi.. palasimme yhteen. Rahaa on riittämiin, on ollut varaa ostaa harraste-autot, moottoripyörät, käyttöautot yms yms... Jopa rakkauttakin saan osakseni vaimolta. Alkuun kohtelin häntä todella tylysti kaikesta tästä!! Mutta suottapa, voin yhtähyvin olla kohtelias ja iloinen, miksi olisin hänelle rehellinen kun hänkään ei ollut minulle!! MUTTA VAPAUS ON EDESSÄPÄIN VIELÄ... sitten vasta ilo syntyy kun muksut on niin isoja että niistä en enää maksa... Saattaa eukon naamakin venähtää kun aikanaan totuus valkenee!!
Pidemmälti jos kirjoittelen niin ette kumminkaan jaksa lukea ja tätä hommaa ei kukaan muu ymmärrä kuin sellainen jonka kohdalle se sattuu, mutta..
Miettikää kumpi on parempaa elämää jokainen omalta kohdalta.. elämä ikuisesti 4 seinän sisällä "vapaana" (koska rahaa ei ole) vai elää vapaasti "vangittuna" parisuhteeseen...
Pärjäämisiä kaikille ja onnellista elämää!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
ole miettinyt,että ottaisit lapset itsellesi.Voihan mieskin saada lapset itselleen.Ymmärrän katkeruutesi, mutta ihmisiähän mekin olemme.
Olen 4-6 kertaa vuodessa matkoilla yhdestä kolmeen viikkoa kerrallaan.
Alussa oli ihanaa.
Kun parikymmentä vuotta samaa pärstää kattoo aamusta iltaan ja takertunut toiseen kuin liima paperi.
Hommasin yöpymys kämpän kaupunkista.
Mitä vittua. Laskin vaan että vielä kalliimaksi tulee. Yhdessä asumisen rahoitus on jotenkin järkevää eikä tunnu vaikka mitä maksaisi.
Akka löysi rakastajan. Silmät kiiluu että sen varmasti huomaa.
Ja minä. Vihdoinkin olen vapaa tekemään mitä haluttaa. Ja akka on kiltti kuin keiju.
Mitä yritän sanoa on että turha mustasukkaisuus tappaa elämän.
Tilanteesi muistuttaa vanhempieni elämää. Tai enhän siitä enempää tiedä, omat havainnot lähteenä. Meillä kun ei tällaisista asioista keskustella (eipä juuri muistakaan).
Olen jo parikymppinen, mutta tilanne on jatkunut pitkään, kuten siinä teilläkin saattaa käydä. Kotona asun enää kesät usein vkloput, lähdin kotioloja karkuun toiseen opiskelukaupunkiin.
Vanhempien välinen kylmyys, ja ilmapiiri kotona välittyy pienistä eleistä ja äänensävyistä lapselle. Etenkin, jos lapset ovat tietoisia asumuserosta, on heillä silmää katsoa kuinka isä äitiä kohtelee/ vice versa. Riippuen tietysti myös lasten iästä. Kokemuksesta voin sanoa, että pahalta tuntuu. Olin 13.
Järjellä ajatellen on tottakai fiksua muuttaa takaisin kotiin, totuttu elintaso säilyy. Näinhän se usein taitaa mennäkin. Tunnepuolella voi olla vaikeampaa..
Ei tästä mitään neuvoja voi ottaa, kunhan ilmaisin ajatuksiani.
Voi hyvin!! :)