tajusin tässä viikonloppuna baarissa ollessani että:
mä en ainakaan löydä ketään/ voi ihastua kunnolla ennen kuin löydän itseni, koen itseni viehättäväksi ja opin olemaan ylpeä itsestäni...
tunnen itseni tosi vaivautuneeksi miesten seurassa vaikka he kehuisivat ulkonäköäni... ilmeisesti tä on sitä - ei voi tykätä muista jos ei tykkää itsestä..
nyt mä otan itselleni aikaa ja koitan kasvaa hieman..ihan vaan oman arvokkaan itseni takia.
mä en ainakaan löydä ketään/ voi ihastua kunnolla ennen kuin löydän itseni, koen itseni viehättäväksi ja opin olemaan ylpeä itsestäni...
tunnen itseni tosi vaivautuneeksi miesten seurassa vaikka he kehuisivat ulkonäköäni... ilmeisesti tä on sitä - ei voi tykätä muista jos ei tykkää itsestä..
nyt mä otan itselleni aikaa ja koitan kasvaa hieman..ihan vaan oman arvokkaan itseni takia.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tuota minä olen yrittäny sanoa mut en keksiny sanoja.
Mutta kuinka löytää itsensä?
Kokemuksesta voisin antaa vihjeen, että kirjasto on oiva osoite. Siitä ei pääse puusta pitkään, jos alkaa pienessä mielessään pyöritellä asioita. Kun lukee muutaman repullisen psykologiaa ja maailmankatsomuksellisia seikkoja käsittelevää kirjallisuutta, alkaa saada työkaluja itsensä etsimiseen.
Sitten vain tutkimusmatkalle henkilöön nimeltä ITSE. Kukaan ei tarjoa valmista mallia. Jos tuntuu siltä, että tarjoaa, on syytä poimia hyllystä jotain aivan uutta. Kyseenalaistaminen, omien motiiviensa kritisointi, tekemistensä summaaminen, valmiiden uskomusjärjestelmien dissaus...
Jotta en aivan "orraitten päälle" laskettele, laitan malliksi esimerkkejä ideasta - siis jokunen kirjoittaja/ajattelija:
Carlos Castaneda
Riku Rinne
Elisabeth Haich
Tommy Hellsten
Pentti Linkola
Jari Sarasvuo
Hyvää matkaa! :)
kiitos tosi paljon kirjavinkkauksesta!
Voi olla että joihinkin noista kirjoista yritän tutustun jo heti nyt joululomalla :)
tai siis noiden kirjailijoiden teoksiin... :)
Joo - kannattaa todellakin lukea noita kirjoja (pistän itsekkin ne ylös).
Olen itse juuri melkoisen identiteettikriisin pyörteissä ja minulle on ollut suuri apu tuollaisista psykologian opuksista ja muutamista nettilinkeistä.
Omalla kohdallani olen saanut paljon irti myös linkeistä ja opuksista jotka käsittelevät työuupumumsta ja masennusta.
Päivä kerrallaan...
Ihminen ei voi vilpittömästi rakastaa toista, ellei osaa rakastaa myös itseään. Itse olen ollut sinkkuna 4 vuotta, ja oppinut ymmärtämään tämän asian. Olen matkustanut paljon yksin maailmalla ja se, jos mikä avartaa näkemystä omaan itseensä ja muihin. Kun saa ne omat todelliset, usein vaikeatkin asiat sieltä pääkopasta avautumaan, niin kummasti elämä alkaa löytää tarkoituksensa.
Myös minulla on miesten suhteen ollut varmasti ihan terveellistäkin epäluuloa, mutta kun osaa arvostaa itseään, osaa myös nauttia miesten hyväksynnästä ihan eri tavoin, eikä koe sitä epämiellyttävänä. En tarkoita, että pitäisi juosta sänkyyn samantien(päinvastoin), kun kuulee kohteliaisuuden, vaan arvostaa itseään myös sellaisena ihmisenä, jona muut sinut näkevät ja mitä haluat heille tarjota.
Naisen puhetta.
Jatka tästä ja löydä itsesi. Tule, kun olet valmis meille miehille.
Itsellä ihan sama tilanne, tosin tajusin tuon asian jo varhaisteininä. En näe mitään järkeä olla missään tekemisissä naisten kanssa, ennenkuin olen 100% tyytyväinen itseeni ja itsetunto on huipputasoa. Aika moni varmaan tekee sen virheen, että aloittaa seurustelun vaikka ei ole siihen vielä valmis.
täytyy ymmärtää myös se, ettei yksin pysty kasvamaan "täysinäiseksi", siihen tarvitaan myös toisia ihmisiä. Eli ei voi opetella etukäteen elämään parisuhteessa, vaan täytyy elää sen toisen kanssa ja sillä tavalla kasvattaa itseään ihmissuhdesaralla. Sinun ei tarvitse siis olla 100% varma itsestäsi ennen kuin voit aloittaa seurustelemaan. Siinä seurustellessahan tämä yksi osa-alue sinusta löytyy ja kasvaa, ei sitä voi yksin olemalla löytää.
Vähän toistoa, mutta toivottavasti ymmärsit, jotta voit alkaa tutustumaan meihin naisiin..;) Pitää uskaltaa elää!
Hei, masturboin joka päivä. Rakastanko silloin itseäni, vai olenko vain yhden yön hoito, aina yhä uudestaan??? Onko itsensä rakastaminen vähän niin kuin homostelua?
Lainaus: täytyy ymmärtää myös se, ettei yksin pysty kasvamaan "täysinäiseksi", siihen tarvitaan myös toisia ihmisiä.
Matti Nykäsellä on takanaan neljä avioliittoa. Logiikkasi mukaan hänen olisi pitänyt jo kasvaa "täysinäiseksi".
Heh,mulle tekee kait vanhuus tenät,mutta tollanen läppä:"100% tyytyväinen ja itsetunto huipputasoa" kuulostaa kyllä akateemiselta hapatukselta:P
Kannattais varmaan säilyttää realismi ja mikäli et oo mallipoika ni varmaan tajuat että montaa asiaa itsessä ei saa täydelliseks vaikka kuinka yrittäis.Esim jäljelle jää se ylisuuri nenä tai vaikkapa pallonmuotoinen pää.Nämähän väistämättä vaikuttavat myös siihen miten kelpaat muille.
Ja mitä itsetuntoon tulee,oon huomannut että se on useesti heikko juuri naisten kohdalla,eivät osaa päättää millasen miehen haluisivat.
En tarkoittanutkaan sitä, että muokkaisin itsestäni "täydellisen". Jokaisesta ihmisestä löytyy kyllä jotain fyysisiäkin vikoja, ainakin jos suurennuslasilla tutkitaan. Tyytyväisyys omaan itseensä tulee lähinnä sen hyvän itsetunnon kautta.