tuntuu että olemme yksi maailman ihmeistä.. olemme parhaita ystäviä erosta huolimatta. Yhdessä tehdyt lapset hoidamme yhdessä, asumme lähekkäin ja lapsilla on oikeus hyvään suhteeseen molempiin vanhempiinsa siitä huolimatta vaikkemme asu saman katon alla. Kun muutimme erilleen kolme vuotta sitten kävimme sosiaalitoimistossa ja siellä se virkailija sai kauhean riidan rahasta meidän välille, he kun olisivat halunneet että toinen meistä on maksajan roolissa. Riidalla sieltä lähdettiin ja virkailija käski viikon päästä uudelleen sopimaan asioista. No sossusta lähdettyä menimme kahville ja juttelimme ja sitten parin päivän päästä soitin sossuun virkailijalle, ettemme tule enää sinne. Olimme kahdestaan sopineet asioista. Hoidamme lapset yhdessä, kumpikaan ei maksa kummallekaan vaan molemmat osallistuu vanhempana lastensa elämään. suuremmat hankinnat tehdään yhdessä ja se joka saa lapsilisät, hankkii sillä vaatteita lapsille, maksaa hoitomaksut yms. Ruoka ja asumiskulut jakaantuvat tasaisesti molemmille, kun molemmat vanhemmat on suunnilleen yhtä paljon lasten kanssa. Molemmilla on oma asunto ja tytöillä on lahekkäin 2 rakastavaa kotia ja isä ja äiti jotka ovat valmiita muokkaamaan elämänsä niin että lapsilla on rakastavat vanhemmat ja hyvä olla. En koskaan voisi ajatellakaan että veisin mieheltä isän roolin. sydäntä lämmittää kun lapset voivat sanoa rakastavansa isäänsä ja kunnioitan exää siitä arvokkaasta työstä jota hän isänä ollessaan tekee. Kuka voisi lisäkseni yhtä paljon lapsiamme rakastaa kuin heidän isänsä?
Miksi siis yleensä riita tulee lapsista?
Miksi siis yleensä riita tulee lapsista?
Vastaukset 5
Vanhimmat
No kerron omasta kokemuksesta. Näin oli eron jälkeen, mutta kun kummallekin tuli kuvaan
uudet kumppanit, alkoi verinen taisto.
En halua piruja maalailla - voihan se hyvinkin
mennä, mutta kannattaa varautua yllätyksiin, joita elämä voi tuoda.
Suosittelisin kuitenkin kaiken panemista
paperille vastaisen varalle. Kokemuksesta.
.. vaan uusista kumppaneista, loukatuista tunteista, hylätyksi tulemisesta, menneistä loukkauksista kumpuavasta katkeruudesta.
Jos teitä kumpaakaan ei harmita ero niin kummallakaan ei ilmeisesti ole enää tunteita toista kohtaan ja kaikki sujuu auvoisasti - etenkin jos kuvioissa ei ole uusia kumppaneita.
Itsekin kykenin suht. hyvin exäni kanssa "leikkimään perhettä" vielä eron jälkeen, mutta kun sain kuulla exäni uudesta kumppanista niin siihen kaatui se touhu. Nyt ollaan erillään, enkä halua mennä edes kyläilemään exäni luo.
Ja ei tuohon välttämättä tarvita edes uutta onnea sillä jos jommallakummalla (yleensä jätetyllä) on tunteita exää kohtaan, niin kyllä se syvältä vihlaisee kun ei saa enää rakkaansa kanssa olla. Vaikea siinä on kaveria teeskennellä kun koko ajan on paha olla.
oikeasti eronneet. Ihmettelen suuresti, miksi oikeastaan olette eronneet?? EI kai parhaasta ystävästä tarvitse eroa ottaa. Olen samaa mieltä aikaisempien kirjoittajien kanssa: kun uusia kumppaneita ilmestyy kuvioihin niin auvoisuus päättyy. Kokemusta on!
Joillekin on hyvin vaikeaa ymmärtää mikä ero on parisuhteella ja ystävyydellä. Parisuhteesta erotaan silloin, kun erotaan. Ystävinä voi silti pysyä, vaikka molempien tai toisen parisuhteet vaihtuisivat alvariinsa.
Itse erosin exästäni yli 20 vuotta sitten. Yhä olemme ystäviä, vaikka olen ollut mieheni kanssa yhdessä lähestulkoon 20 vuotta. Minulla oli hieman sormeni pelissä siinä, että exäni löysi nykyisen vaimonsa. Miksi "avoisuuden" siihen olisi pitänyt päättyä? Kun lapsemme olivat pieniä ja meininki kiireistä niin yhteydenpitoa oli harvakseltaan, mutta näimme sentään pari kertaa vuodessa ja soittelimme silloinkin. Nykyisin useammin.
Oikeastaan ihmettelen miksi aina kuulee miten eron jälkeen "kuuluu" riidellä, olla katkeran kitkerä ja käyttää vielä lapsia pelinappuloina. Kaikki tuttavani ovat eron jälkeen pystyneet vähintään asialliseen kommunikointiin exänsä kanssa, elleivät nyt ihan ole heittäytyneet perhetutuiksi uusien kumppanien (ja heidän mahdollisten lasten) kera. Loppujen lopuksi on niin, ettei häviä mitään - päinvastoin - mikäli pystyy täydellä sydämellä olemaan mukana joka tilanteessa mitä elämä tuo tullessaan tai vie mennessään.
joo täydellä sydämellä kun on mukana ja ottaa toisenkin huomioon, niin hyvä tulee ainakin meillä. Yhdessä puhuttiin erilleen muutosta aikoinaan ja kun siihen päädyttiin juteltiin sohvalla yhdessä vierekkäin sitä mitä tavaroita kumpikin tarvitsee ja haluaa. Sekin saatiin tehtyä sovussa! Erilleen muutto oli yhteinen päätös, molemmilla kun oli paha olla ja ajatukset parisuhteesta ja ajan käytöstä siinä niin erilaiset.
Uusia kumppaneita on jo pyörinyt kuviossa ja kovempi paikka tuntuu uusille kumppaneille olevan se kun on exän kanssa väleissä. Eräskin kielsi minulta etten saa puhua exästä, ja olla ainoastaan tekemisissä lapsiin liittyvissä asioissa! Määrittelepäs vain lapsiinliittyvät asiat sitten..
Parisuhteessa meillä ei ollut yhdessä saman katon alla hyvä olla mutta ystävänä parempaa ja minut paremmin tuntevaa ihmistä saa hakea.
Kiitos sinulle exä 12 yhteisestä vuodesta miehenä ja vaimona ja toivon että kuulut loppu elämääni parhaana ystävänä!