KERRO OMA TARINASI KOLIIKKILAPSESTA!

Nyt jo 12v tyttärelläni oli koliikki noin 5kk ja se alkoi ensimmäisen 1kk aikana. Yöt meni kävellessä ulkona,autolla ajaessa tai kotona kävelin ympäri kämppää likka sylissä ja joskus nukutin mahani päällä ja useasti itsekin siihen nukahdin.Onneksi koko ajan oli huoli lapsesta joten en kertaakaan tyttöä pudottanut mahani päältä nukkueaasa vaan uni oli horrosta ja säpsähdin pienimpääkin ääneen. Ei se kummemmin arkeen vaikuttanut eli tapailimme ystäviämme,kutsuimme heitä kylään ja kävimme laivallakin joka meni todella hienosti eli laivan keinumisesta oli hyötyä ja tyttö nukkui tosi hyvin. Olin kyllä tosi väsynyt ja kun en ehtinyt enkä jaksanut ajatella ruokaa niin laihduin langan laihaksi olin silti hyvässä kunnossa ja ne harvat ajat kun tyttö nukkui,harrastin urheilua. Vähitellen se loppui ajan myötä mutta vaikutti tyttäreen niin että hän heräsi itkemään joka yö ekat 3v. En silloin saanut mistään neuvoa jolla oisin osannut koliikkia helpottaa joten huudot oli vain kestettävä ja jaksettava. Ei edes neuvolassa neuvoneet.No nyt likka on terve kohta 13vuotias.

Meidän poika täyttää kesällä 5 vuotta. Hänellä oli koliikki. Alkoi kun oli n.kuukauden ikäinen ja loppui siinä 3kk jälkeen. Joka ikinen ilta alkoi huutamaan n. klo 7 illalla ja lopetti 1-3 aikaan, riippuen huudon alkamisesta. Mikään ei hiljentänyt lasta vaan hän huusi pää punaisena koko tuon ajan, taukoamatta. Sylissä yritin keikuttaa ja kanniskella mutta ei auttanut mikään. Välillä nukahti jopa 12-12.30 välillä kun lähti ajelemaan mutta kukkaro ei antanut myöden ajella joka ilta montaa tuntia. Arki sujui ihan hyvin, vähän väsytti tuo yöllinen valvominen mutta onneksi poika kumminkin nukahti aina siinä 1-3 aikaan. Tietoa koliikista sain neuvolasta ja lehdistä sain ohjeet vyöhyketerapiahierontaan joka tuntui vähän auttavan ilmavaivoihin muttei se huutoa ja itkua yhtään vähentänyt. Huuto oli todella raastavaa koska itse ei voinut lasta mitenkään auttaa, tekipä mitä tahansa niin ei huuto loppunut. Päivällä kun lapsi rupesi itkemään jostain syystä niin tuli todella ihana olo kun syliin ottamalla sai lapsen paremmalle tuulelle. Toisella pojallani ei ollut koliikkia, korvatulehduksia kylläkin.

Ensimmäisen pojan kanssa poltin "tyhmyyksissäni" raskauden ja imetyksen ajan, toisen kanssa en polttanut. En tiedä että oliko vaikutusta asiaan

Meillä noi huudot on vielä tuoreessa muistissa ne kun loppui noin kuukausi sitten. Meidän tyttö alkoi huutaa siinä noin 4 viikkoisena. Lopetti 2kk ja 3 vk vanhana, Huusi siis noin 7-8 viikkoa, mutta aika tuntui kuukausilta.
Joka ilta huuto alkoi noin klo 20-21 ja loppui noin klo noin 00.00-01.00. Vauva alkoi silleen jännästi vääntelehtiä ja siitä tiesi mitä oli taas tulossa. Huuto oli juuri sellaista kun siitä sanotaankin, läpitunkevaa ja sille ei kerta kaikkiaan mahtanut oikein mitään. Keinutuolissa heijaaminen auttoi vähän, samoin kävely, hyssyttely ja ylipäätään liike. Vauva oli koko sen huudon ajan sellainen kireä kuin viulunkieli. Yritin ”pumpata” sen jalkoja selin makuulla ja siitä olikin hetkittäisesti apua. Ja jos vertaa tyttöä nyt niin tässä se rötköttää mun sylissä täysin rentona, ei uskoisi samaksi ollenkaan. Kaikki mahdolliset Cuplatonit, Disflatylit, Rela maitohapot, koliikkipullot kokeilin mutta ei mikään auttanu.
Vieläkin pienestäkin huudosta tulee kauhea olo, tuntuu ettei kestäisi sitä yhtään. Tosin helpottavaa on kun tietää että vauvan saa hiljaiseksi.
Mulla kävi samoin kuin aikaisemmin kirjoittaneelle eli oon laihtunu noina viikkoina hurjasti. Siinä ei paljoa ehdi syömistä miettiä kun toinen huutaa suoraa huutoa.
Niin ja en polta, että se ei voinut vaikuttaa.

Koliikki-vauva voi olla kellä tahansa:

http://turunsanomat.fi/extra/?ts=1,4:10:0:0,4:10:1:1:2003-04-12,4:151394,1:0:0:0:0:

Nyt jälkeenpäin Kari Pekkonen uskoo, että hänen ja Halosen suhde kaatui "arkielämän realiteetteihin". Molemmat olivat kiireisiä töissään eduskunnassa, minkä lisäksi Nökö-vauva valvotti öisin. Hän oli koliikkivauva. Ensimmäisen kerran Nökö nukkui yönsä vasta 2,5-vuotiaana. Usein lapsen tuuditti uneen isä.

kaksoset syntyi ja ensimmäiset viikot oli ihania. kun sitten alkoi se itku. illat ja yöt huusivat, päivät nukkuivat. joskus päivällä kun toinen nukkui, toinen huusi. mä olin todella kauan toivonu vauvaa ja sitten kun he syntyivät ajattelin että tätäkö tää nyt on? koskaan ei mieleeni kuitenkaan tullut tehdä mitään pahaa lapsilleni, sain kuitenkin nukkua tarpeeksi. kiitos ihanan perheeni!
no kuitenkin d- vitamiinia annettiin ihan normaaliin tapaan kunnes yks tuttu kertoi että vois helpottaa jos jättäis ne pois. no me jätettiin kaiken uhalla ja ehkä se hiukan helpotti. ei mitenkään huomattavasti ikylläkään. joten jatkettiin sitten niitäkin. kuitenkin koliikki loppui lasten ollessa reilu kolme kuukautta, joten kokonaan se kesti noin parisen kuukautta. oli todella rankkaa ja mä välillä jopa ajattelin ettei tää voi olla totta. mutta mielestäni mä siitä selvisin kunnialla mieheni kanssa, ja todellakin perheeni avustuksella. eihän ne pienet sitä tahallaan tee.

Nuorimmaisellani, nyt jo 8 v. neiti kärsi kovasta koliikista, neiti huusi koko päivän klo 8 - 23, onneksi yöt nukkui kun oli niin huutamisesta väsynyt.
Olin yksin neljän lapsen kanssa, mies kävi töissä ja rakensi omakotitaloamme, joten minulla ei ollut voimia lähteä oikealle vyöhyketerapeutille joten raahustin kirjastoon ja opiskelin.

Neljän viikon huutamisen jälkeen löysin vihdoin keinon mistä oli todellinen helpotus, ei kuplatoneista, ei selän hieronnasta, vaan jalkapohjien hieronnasta. Heti kun aloin varovasti hieroa neidin jalkapohjia hän rauhoittui. Muutaman minuutin hieronnan jälkeen neiti oli aivan rento ja tyytyväisenä nautti hieronnastani ja rupsutteli ilmaa pyllystään. Hellin ottein löysin jalkapohjista "pienet herneet" ja niittä varovasti hieromalla sain koliikin loppumaan. Ne kun olivat "sulaneet" ei koliikki enää meitä vaivannut. Parina päivänä oli vähän äikäisempää ja heti kun tunnustelin jalkapohjia ja huomasin nämä kovat nystyrät ja niitä hieroin loppui huuto kuin seinään. Jalkapohjahieronnasta tulikin meillä jokapäiväinen tapahtuma sekä vauvelille, että isommillekin. Se auttaa moneen vaivaan.