Myönnän heti alkuun että olen hyvin omistushaluinen mies. Pari ulkomaalaista naista minulta on jo karannut, jopa ennen avioliittoa. Hyvästä työpaikastani huolimatta olen edelleen sinkkumies ja katselen päivittäin vaimokandidaatteja netistä.
Ongelmana on vain se, että olen jo oppinut näkemään läpi kaiken maailman keikistelijöistä ja ymmärtämään, että tytöt sanovat juuri sitä mitä luulevat maksukykyisen miehen haluavan kuulla. Tytöt jotka kerran muka liikuttuneena puhuivat perheeideaaleista joraavat luultavasti loppuikänsä Helsingin klubeilla taakseen katsomatta.
Nyt olen tulossa siihen tulokseen, että otan sapattivapaata ja lähden hakemaan naisen Etelä-Amerikasta. Toivon löytäväni nuoren ja kauniin tytön jostain kylästä, missä ei vielä tiedetä mistään kulutusyhteiskunnan kiroista.
Tiedän että feministejä ärsyttää, mutta nyt olen päättänyt, että tyttöni tulee olla lukutaidoton, jotta saan pidettyä hänet visusti kotona. Minulla on sellainen etu että on puolisolle ja tuleville lapsille kaikki tarpeellinen. Ei tarvitse viedä työvoimatoimistoon eikä aikuiskoulutuskeskukseen.
Minua kiinnostaisi suuresti, voisiko tätä kautta tavata muita miehiä, jotka ovat järjestäneet asiansa tähän tapaan ja ovat näin pysyneet oman elämänsä herroina. Olisi myös hyvä järjestää kaveria omalle rouvalle samanlaisista, jolloin pahat vaikutteet eivät pääsisi leviämään.
Vielä tähdennän, että aion kohdella vaimoani hyvin. Koskaan en tule häntä esim. lyömään. Haluan rakastaa häntä aina myötä ja vastoinkäymisissä. Mutta viihteelle ja naistenlehtikrääsälle on aika pistää nyt sulku. Haaveilen todellisesta rakkaudesta, missä mies tekee työtä perheen toimeentulon ja nainen muun hyvinvoinnin eteen koko sydämellä aikaa ja vaivaa säästämättä.
Tähän ikään mennessä olen oppinut, mikä elämässä on tärkeää ja olisin mieluummin yksin kuin lähtisin liittoon, jossa palvotaan televisiota tai muuta hölynpölyä. Uskon, että työ on joka vielä pitää miehen tiellä ja kodin palveleminen naisenkin onnellisena. Tällaista naista miehellä on syy arvostaa. Siihen ei tarvita koulutusta.
Ongelmana on vain se, että olen jo oppinut näkemään läpi kaiken maailman keikistelijöistä ja ymmärtämään, että tytöt sanovat juuri sitä mitä luulevat maksukykyisen miehen haluavan kuulla. Tytöt jotka kerran muka liikuttuneena puhuivat perheeideaaleista joraavat luultavasti loppuikänsä Helsingin klubeilla taakseen katsomatta.
Nyt olen tulossa siihen tulokseen, että otan sapattivapaata ja lähden hakemaan naisen Etelä-Amerikasta. Toivon löytäväni nuoren ja kauniin tytön jostain kylästä, missä ei vielä tiedetä mistään kulutusyhteiskunnan kiroista.
Tiedän että feministejä ärsyttää, mutta nyt olen päättänyt, että tyttöni tulee olla lukutaidoton, jotta saan pidettyä hänet visusti kotona. Minulla on sellainen etu että on puolisolle ja tuleville lapsille kaikki tarpeellinen. Ei tarvitse viedä työvoimatoimistoon eikä aikuiskoulutuskeskukseen.
Minua kiinnostaisi suuresti, voisiko tätä kautta tavata muita miehiä, jotka ovat järjestäneet asiansa tähän tapaan ja ovat näin pysyneet oman elämänsä herroina. Olisi myös hyvä järjestää kaveria omalle rouvalle samanlaisista, jolloin pahat vaikutteet eivät pääsisi leviämään.
Vielä tähdennän, että aion kohdella vaimoani hyvin. Koskaan en tule häntä esim. lyömään. Haluan rakastaa häntä aina myötä ja vastoinkäymisissä. Mutta viihteelle ja naistenlehtikrääsälle on aika pistää nyt sulku. Haaveilen todellisesta rakkaudesta, missä mies tekee työtä perheen toimeentulon ja nainen muun hyvinvoinnin eteen koko sydämellä aikaa ja vaivaa säästämättä.
Tähän ikään mennessä olen oppinut, mikä elämässä on tärkeää ja olisin mieluummin yksin kuin lähtisin liittoon, jossa palvotaan televisiota tai muuta hölynpölyä. Uskon, että työ on joka vielä pitää miehen tiellä ja kodin palveleminen naisenkin onnellisena. Tällaista naista miehellä on syy arvostaa. Siihen ei tarvita koulutusta.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Olen kovin pahoillani puolestasi, mutta sinut on tuomittu ikuiseen poikamieheyteen ja seksuaaliseen puutteeseen.
Mukavat ulkomaalaisviranomaisemme näet pitävät huolen, ettei se sinun kieli-, luku- ja kirjoitustaidoton kokematon maalaistyttösi saa oleskelulupaa. Milläs tyttö lähetystön haastattelussa pärjäisi, kun ei yhteistä kieltä löydy.
Loppuun sopinee entisen työkaverini lohkaisema suuri elämäntotuus: Muista sinäkin Omistushaluinen mies, että provot ja ronkelit joutuvat runkkaamaan.
Pah. Suomen ulkomaalaisviranomaiset antavat luvan jokaikiselle naiselle - varsinkin Etelä-Amerikasta tai Thaimaasta roudatulle. Ei ole väliä vaikka tyttö ei puhuisi sanaakaan yhtikäs mitään kieltä tai olisi 17-vuotias ja ukko yli viidenkymmenen; kyse on TOSIRAKKAUDESTA! Tämä on ihan tutkittu juttu.
Vai etta etela-amerikasta luku- ja kirjoitustaidotonta.
No vastataan sitten.
Jos jostain loydat moisen niin ensiksikin sinun tulee osata sujuvasti joko espanjaa tai portugalia. Seuraavaksi tulee sinun varmistaa etta tytto ei KOSKAAN elamansa aikana nae televisiota saatika ketaa muuta ihmista kuin sina.
No joo..... eikohan sitten herata ja paasteta se kissa ulos.
Ei ne miehet sellastakaan naista arvosta!!!! Sekin on koettu, mitä kiltimpi nainen on sitä paskamaisemman kohtelun saa. Tämä on koettu!!
Joo. Naisilta olen saanut samaa lääkettä.
Itse löysin juuri tuollaisen tytön yhdestä pikku kylästä Guatemalassa. Älä anna näitten idioottien uskotella sulle että se on mikään vaikea temppu. Espanian kielen oppii helposti 2-3 kuukaudessa, eikä sitä nyt välttämättä edes tarvitse osata. Tytöt kyseisessä maassa eivät kyllä anna periksi jonkun kieliongelman takia.
Tyttöni perheen yhden huoneen "talo" oli sellainen että seinät oli savesta tehty, katto oli jotain peltiromua ja "lattia" oli maata. Mitään viemäriä, sähköä, keittiötä ym turhaa ei "kämpässä" ollut.
Melkein kaikki kylän talot olivat samaa tasoa eli ihmiset olivat tosi köyhä siellä. He olivat kuitenkin todella ystävällisiä ja vierailuni siellä oli elämäni parasta aikaa vaikkei se mitään luksusta ollutkaan.
Tyttöni on tosi kiva, ei noin ihanaa ja epäitsekästä naista Suomesta löytyisi. Hän on myös mielestäni hyvin kaunis. Kun tapasin hänet, hän oli vasta 16 vuotias ja minä 32, mikä on kuitenkin siinä maassa aivan tavallinen ikäero.
Ja kyllä, tyttö ei todellakaan osaa lukea kuin pari sanaa. Koulut ovat siellä todella huonoja eivätkä kaikki vanhemmat edes anna tyttäriensä mennä kouluun.
Ei sen todellakaan tarvinnut tehdä mitään kielitestejä tai muuta paskaa kun se tuli Suomeen.
Just tollaisesta mäkin haaveilen. Pitää tehdä kevät lujasti ylitöitä, jotta kesällä pääsen katsastamaan intiaaniprinsessoja.
Kerro ihmeessä vielä miten suhde on sittemmin edennyt? Vieläkö rakkaus kukoistaa? Olette saaneet lapsia? Entä onko tullut hyökkäyksiä feministitanttojen suunnalta?
Naisten röyhkeydellä ei kyllä ole mitään rajaa tässä maassa. Ei ole minun syy että ovat viinalla ja tupakalla pilanneet ulkonäkönsä ja sitten vielä keränneet psyykisiä ongelmia ja tauteja käymällä bylsimässä puolta kylää. Itse en syyllistynyt moiseen vaan keskityin nuorena enimmäkseen työntekoon. Nyt kun olen hankkinut sen mihin olen oikeutettu niin jauhetaan niin vitusti paskaa selkäni takana.
Ei meillä mitään aviollisia ongelmia ole. Hyvin se kotiorjani näyttää viihtyvän vaikka olenkin riistänyt häneltä vapauden ja ihmisoikeuden. Se on niin nuori vielä että saa odottaa pari vuotta lasten tekoa.
Suurin ongelma on että se on aika yksinäinen. Vaikka muutama espaniaa puhuva ystävä on löytynyt niin ei heitä ole tarpeeksi.
Ei tarvitse olla feministi, kun tökkää ajatuskin siitä, että pyrit rajoittamaan ihmisvapauksia estämällä heitä ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään asioita vapaasti. Haluat hakea tietämättömän naisen jostain pusikoista ja pitää hänet kotiorjanasi, huh, huh. Aikamoista vapauden ja ihmisyyden riistoa!! Mieluummin käyttäisit senkin matkarahan itsesi mielen hoitamiseen ja sitä myötä tasavertaisen kumppanin löytämiseen. Rakkaus ansaitaan!
Hahhah. Ei kotirouvat koskaan ole mihinkään kadonneet edes Suomesta. Ja nythän on tutkimustenkin mukaan yhä useammat kotimaisetkin naiset jättäytymässä pois töistä kilpailun kovetessa. Suomalaisten firmojen on kyettävä olemaan yhtä tehokkaita kuin muidenkin. Uraäitiys ei sovi tähän kuvaan alkuunkaan. Eli jos lapsia haluatte, niin sopeutukaa tosiasioihin.
kotiäitejä suomessa ei arvosta kukaan. yleensä ensimmäisenä töihin takaisin ajamassa on oma mies. mistäköhän tämä johtuu? oma ukkoni (suomalainen, todettakoon tämä ennekuin kukaan alkaa kommentoida) totesi vauvan ollessa 3kk että hän ei sitten ainakaan ala elättämään. eikä kyllä elätäkään, hänen mielestä lapsilisällä tulee lapsi ruokkia ja vaatettaa ja lopuista (turhista?) menoista vastaan minä.
No voi hitsi minkälainen ukko sulla. Miten hairahditkin moiseen.
Vai onko syy sittenkin siinä, että haluaisit vain maata kotona lukemassa Cosmopolitania ja sysätä lapsen isovanhemmille lähteäksesi baariin?
Mahdoton tuomita. Naisten käytös kun on usein niin ambivalenttia. Kaikkia uhrikertomuksia nyt ei ota aina poliisikaan todesta.
Siis onko kotiäideissä jotain vikaa???? Mä olen ollut kotona lasten kanssa monta vuotta ja hyvin viihdyin. täällä puhutaan kotiäideistä niinkuin ne olis jotain hylkiöitä.
Mä itse tein aikoinaan päätöksen jäädä lasten kanssa kotiin ja olen ollut ylpee siittä.
Toivottavasti miehesi osaa arvostaa. Olet todellinen kultakimpale. Lapsetkin varmasti aikuisena kiittävät valintaasi. Päiväkodin meteli hidastaa lapsen henkistä kehitystä.
Minä ainakin jäisin kotiin heti, jos se olisi mahdollista - nyt ei vielä ole, kun mieheni vielä opiskelee (viimeistä vuotta yliopistossa) ja jonkun kannettava leipää pöytään. Lapsia meillä ei ole em. syistä, mutta jos niitä joskus siunaantuu, niin suurin haaveeni on jäädä kotiin lasten kanssa niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista...
Ja turha tulla kenenkään väittämään, että olen joku alistettu kummitus, vaikka moisesta haaveilenkin - olen akateemisesti koulutettu ja erittäin lukutaitoinen ;)
Onhan kotirouvia aina ollut, eikä siinä mitään pahaa ole, toisin kuin tässä vertauksessasi. Kotirouvan (osaa paikallista kieltä, on käynyt vähintään peruskoulun, saa liikkua vapaasti, usein ystäviä tai ainakin perhe samassa maassa)asema on hiukan erilainen kuin lukutaidottoman, kieltä osaamattoman, erittäin nuoren tytön, jota vielä estetään kouluttautumasta tai liikkumasta vapaasti. Huh. Kotirouva ei ole sama kuin kotiorja.
Maailmassa on naisia, jotka ovat halukkaita omistautuvaan suhteeseen suomalaisen laatumiehen rakkaina. Ilman mitään bileitä ja krääsää. Heidät on siihen kasvatettu ja siksi he ovat tyytyväisiä.
Niin, uskon tämän kyllä ja pärjäisin itsekin kyllä elämässäni ilmankin "bileitä ja krääsää". Mutta äsken puhuttiin kotirouvien ja kotiorjien eroista, mikä on huomattava, eikä sitäpaitsi "bileisiin ja krääsään" ainakaan minun mielestäni kuulu esim. sisarukset, ystävät, lukutaito, vapaa kulkeminen....etc.
Metkasti sanottu: että naisten pitäisi sopeutua asiaan, kun mies haluaa tehdä uraa ja naisten synnyttää. Eiköhän useimmissa perheissä sitä lasta halua molemmat, eikä vaan nainen. Ihan niinkuin haluaisit syyttää naisia ja kostaa lasten synytyminen perheeseen. Mieti nyt tätä asiaa, että oletko ihan tosissasi noin naiivi, itsekäs ja tietämätön elämän realiteeteista? Voiko tällä vuosituhannella olla vielä noin vanhanaikaisia ihmisiä ajatuksiltaan? Ja mikä oikeus se on miehellä vaan tehdä uraa? Naisilla on samanlainen oikeus siihen oikeusvaltioissa ja nykyyhteiskunnassa kuin miehilläkin kykyjensä mukaan. Sitäpaitsi noteeraan tuohon kirjoitustyyliisi sen verran, että tavarasta puhutaan "kotimainen" ei ihmisisistä. Voi sanoa vaikka suomalainen nainen tai maamme naiset jne.
uskon, että jos kohtelet häntä hyvin ja annat hänelle rakkauttasi ja teet kaikkesi, jotta hän olisi onnellinen täällä kylmässä ja pimeässä maassa ja autat häntä sopeutumisessa, varmasti onnistutte siinä missä muutkin avioparit. Ongelmia teillä varmasti tulee olemaan, mutta niitähän on kaikilla. Keskinäinen kunnioitus ja yhteenkuuluvuuden tunne on jokaisen avioliiton perusta!
Ei tarvitse olla feministi ärsyyntyäkseen tästä. Ovatko naiset jotenkin alttiimpia pahoille vaikutteille kuin miehet? Luuletko että lukutaidottomuus estää ajattelemasta (toivot varmaan)? Mitäs jos vaimo käy Valintatalossa ja näkee muita ihmisiä (=pahoja vaikutteita?) ? Mitä jos ilmenee, että vaimolla on jotain toiveita elämän suhteen? Haluaisi vaikka kouluun, mutta et tietenkään päästäisi ja todellinen rakkaus joutuisi koetukselle.
No, rahalla saa ja hevosella pääsee...
Se joka haluaa opiskella, opiskelkoon, mutta joka haluaa olla mun kanssa, saa omistautua tekemään juuri sitä. Itsekin haluan omistautua naiselleni.
Päivän paras vitsi! Mitä sä sitten töihin änkeet jos aiot vaimolles omistautua? Tuskin vaimon opiskelu vähentää sulle omistautumista jos ei sun työssäkäynti vähennä sinun omistautumista.
Kaikenmaailman hulluja sitä onkin..