Miten juoksu muutti teitä...ulkonäköä ja mieltä?
JUOKSUN LOPPUTULOS?
Kannattaisko alkaa?
81437
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Juoksu on mulle eräänlainen "mielialalääke". Lenkin jälkeen on aina pinna löysemmällä ja rauhallinen olo ja hyvä fiiwis :)
Ulkonäön takia en ole koskaan liikkunut, joten siitä en osaa muuta sanoa, kuin että paino on ainakin pysynyt aisoissa.
alunperin aloitin juoksemisen kun halusin saada pari kiloa pois. mutta juokseminen vaan jatkui vaikka kilot olivat karisseet ajat sitten...kyllä juoksu on erinomainen mielenpiristäjä ja lenkillä tulee ratkottua monenlaisia ongelmia. itse asiassa joku kamalan stressaava asia voi lenkillä alkaakin tuntua ihan mitättömältä; turhaa tuotakin stressasin. eli juoksu on terapeuttista! ulkonäkökin on kohentunut siinä sivussa, itse en ole niinkään pannut sitä merkille, mutta usein kuulee kohteliaisuuksia...
Aloitin juoksuni neljä vuotta sitten erään tutun innoituksesta. Nyt olen todennut näin jälkeenpäin, että juoksu on minun juttuni, koska juoksun jälkeen on niin voittaja fiilis. On hyvin rentoutunut olo. Alussa hieman laihduin, mutta myös kiinteytystä tapahtui joka oli oikein hyvä juttu. Olen paljon pirteämpi/energisempi. Hengittäminen on helpompaa, kun juostessa täytyy hyvin paljon kiinnittää siihenkin huomiota. Mutta suosittelen ehdottomasti juoksun aloittamista jos aihe vähänkin kiinnostaa. Vaikka juoksu on kestävyyslaji joten varaudu siihen että joskus saattaa olla päiviä, kun ei kiinnosta mennä juoksemaan, mutta motivaation saa helposti kun kyselee neuvoja muilta tai lukee alaan liittyvää kirjallisuutta. Mutta muista, juoksemaan lähtemisen halu pitää tulla itseltään :)
putosi ja on pysynyt poissa. Juoksen muutaman kerran viikossa. Mieliala on upea, olen pirteämpi ja iloisempi. Tunnen olevani voimissani. Liian innokkaasta alusta tuli kipuja polviin, mutta levolla se meni ohi. Lepoaikana kävelin ja pyöräilin, en juossut yhtään. Kun polvi alkoi kestämään, niin lisäsin tahtia pikku hiljaa, ja nyt juoksen entiseen malliin taas. Eikä ole kipuja nyt ollut.
Suosittelen.
mieheni juoksee päivittäin ja ainakin minusta tuntuu, että on kireämpi kuin aikaisemmin. Ilmeisesti rasittaa itseään liikaa, mutta ei myönnä sitä. Jalat kipuilevat tuon tuosta. Mobilaattia kuluu, samoin buranaa. Mutta mikään ei kuulemma ole hätänä ja kivut ovat hänen asiansa.
liika on liikaa tässäkin. jos tuota menoa jatkaa, tulee stoppi ennen pitkää. kun elimistö on tarpeeksi ylikuormittunut, se ottaa levon väkisin. ja siitä voikin tulla pidempi tauko sitten.
Isäni juoksee joka päivä ja useinmiten 2 kertaa päivässä 4 - 25 km välillä. Hän ei ole kipeä eikä pahantuulinen. Pääasiallisesti kiinnostunut useista asioista mm. tietotekniikasta ja tekee mielellään esim. ulkotöitä. Isäni kunnosta vielä se, että hän juoksi viime vuonna 1/2 maratonin 1.46 aikaan.
Eli nuoremmille tiedoksi mitä kovemmassa kunnossa on sitä enemmän pystyt harjoittelemaan. Isälläni on lähes tulkoon säännöllistä juoksuharjoittelua takana 59 vuotta. Hänellä ei ole kulumia eikä ole muutoinkaan juuri koskaan sairas yms. Lisäksi tiedän muitakin yli 70 v urhelijoita jotka ovat rautaisessa kunnossa mm. Paavo Pystynen joka juoksi 72 vuoden ikäisenä 1.44 ajan puolimaratonilla.
sitten oikein rytmitetyn ohjelman, lihashuoltoa, riittävän ja monipuolisen ruokavalion, jne. lisäksi täytyy muut elämän stressitekijät ottaa huomioon, esim. työ. myös yksilöllisiä eroja on ihmisen palautumiskyvyssä. niksi on siinä, että pitää osata kuunnella omaa kroppaa ja mieltä, kun on väsynyt niin lepää. kaikille ei sovi kilpaurheilijamainen harjoittelu. jos alkaa olemaan kireä ja pahantuulinen ja rasitusvammoja alkaa olla, niin silloin on jotain harjoitusohjelmassa ja suhtautumisessa juoksuun pahasti pielessä.