Mulla on useampikin kaveri joka on vanhasta suhteesta hypänny suaraan uuteen suhteeseen. Mua vähän epäilyttää että kukaan ei voi olla valmis uuteen suhteesee vanhan jälkeen vaikka niin kuvitteleekin. Jokaisen olis hyvä maistaa sinkkuelämää hieman pitemmän aikaa. Oikeesti. Se pistää asioita mietityttää että mikä tässä elämässä on tärkeetä ja mistä kannattaa pitää kiinni. En usko että puol vuottakaan olis riittävä aika, tuskin vuosikaan. Pari vuotta minimissään. Ite voin kokemuksesta sanoo, et nyt tulee 2 vuotta sinkkuilusta täyteen. Oikeesti se kannattaa. Oon tosi paljon miettiny syvällisii asioita. Seurusteluu ja parisuhteeseen liittyen. Voin sanoo että oon kasvanu tosi paljon parisuhde rintamalla. On joutunu miettii asioita, et tosin hyvillä mielin et on joutunu sinkku olee. Uskokaa pois se kannattaa!
Jokaisen hyvä maistaa sinkkuelämää!
Sinkku, nainen 21vuotta
81216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
samaa mieltä, suhteen pitää olla vakaalta pohjalta, eli kumpikin pystyy olemaan yksinkin, eikä tarvitse roikkua toisessa, silloin on hyvä olla yhdessä. Jos menee vaan suhteesta toiseen, tod.näk. ei osaakaan olla yksikseen!
Ja itseä kannattaa aina kehittää miettimällä syntyjä syviä jne oli sitten sinkku tai ei.
ihmeinen oppii itestään aikas paljon uusia asioita kun jää yksin ittensä kanssa ja todellakin pikkuhiljaa muodostuu kuva siitäkin että millaisen kumppanin sitä vierellensä haluaa,taiks ainaskin sen että mikä siinä kumppanissa ois tärkeintä..
elikkäs...uskotaan,uskotaan kyllä se kannattaa:):)
En usko et siihen menee 3 vuotta et saa selville millasen puolison haluaa.Ton ajan oon ollu sinkkuna.Ja toisaalta,jos aikoo pysytellä parisuhteessa ni mitä tekee kyvyllä olla riippumaton?
niih en tiiä meneekö siihen kolmea vuotta?
jotkut ei sitä tuu koskaan tietämään..
se on todellinen parisuhde jos se ei perustu siihen että on riippuvainen toisesta..
ja monethan pysyttelee parisuhteessa myös senkin tähen kun pelkää yksinoloa,mutta totta on tuokin että jos on hyvässä suhteessa ni eipä kait kannata lähtee ihteään opiskelee...
Toisaalta siinä VOI käydä myös niin, että tulee sellaisia takaiskuja silloin tällöin, vaikkei mitään seuraa olisikaan varsinaisesti etsimässä...
Itselleni kävi noin viiden vuoden sinkkuna olon aikana niin.. ja just ihan äskettäin oli HYVÄ tilaisuus aloittaa jotain Tosi Kivaa... ihan itse sössin sen. Ei ne menneisyyden pelot ja "aavistukset" tunnu ainakaan vielä jättäneen rauhaan... ehkä JOSKUS tulee se aika, kun niitä ei enää tartte kaivella...:))
Niin, kehittyyhän sitä kokemusten ja vastoinkäymistenkin kautta. Toisaalta kuitenkin; jos on ollu koko elämänsä sinkku, niin ei se sinkkuus niin erityiseltä enää maistu, eikä varmasti henkisestikään kehitä... :)
25 vuotta olen viettänyt sinkkuelämää. Vaihtelu kuitenkin virkistäisi, oman itsensä kanssa tulee vain hulluksi jos tämä jatkuu. Mutta jos on niin riippuvainen ettei voi olla seurustelematta niin silloin on myös jotain pielessä.
Mä sanon kyllä PÖH ja PAH. Kyllä kai ny mikä tahansa elämän muutos, saa ihmisen pohtimaan syvällisiä asioita. Ei siihen sinkkuutta tarvita.
Terv. 29 vuotta kokemusta hyvillä mielin. :)