Meillä alkoi juuri eron harkinta-aika. Ero on miehelleni niin kovin helppoa, kun hänellä on jo uusi nainen valmiiksi katsottuna. Varmaankin kaikki olisi minullekin paljon helpompaa jos minullakin olisi joku jota helliä ja jonka kanssa oleskella. Ei tarvitsisi mietiskellä mitähän ne nyt puuhaavat. Onko muilla tällaisia kokemuksia? En olisi ollut halukas luovuttamaan enää tässä vaiheessa, yli 20 vuoden liitto.Lapset aikuisia. Raha-asiat hyvällä mallilla. Mielestäni meillä ei ole edes mennyt muillakaan saroilla niin huonosti. Mutta tekstiviestien aikakaudella on niin helppo, ainakin toisilla, solmia tuttavuuksia hyvän päivän tuttujen kanssa. Elämä kai joskus satuttaa.
Miehellä jo uusi nainen, helppo erota
Särkynyt sydän
103258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sille toiselle se on helpompaa koskapa silla on jo ihminen, jonka kanssa jutella ja purkaa tunteitaan. Kirjoitan koneella, jossa ei nappaimistossa ole suomalaisia aata ja oota pilkuilla varusteltuna, joten koeta lukea tata kuin ne olisivat siella.
Tilanne minulla on muuten sama, mutta vaimoni rakastui toiseen naiseen. Sielta han kuulema saa niin paljon enemman henkisesti kun minun kanssani ja seksikin on erilaista, parempaa, laheisempaa ja ihmeellisempaa. Sattuu kun itsella ei ole lamminta sylia, missa lohduttautua.
Kavin tanaan sitten hakemassa laakkeita itselleni. Huomenna on toinen aika laakarille, missa katsellaan pitempiaikaisen masennuksen mielialalaakitysta. Vaimoni sanoo, etta ala sorru niihin, on kuulema parempi, etta kayn tunteeni lapi aitoina, mutta kun en jaksa! Sanoin vaimolleni, etta lopettaa minun paapomisen, teen nyt asiat juuri niikuin itse haluan ja lasteni takia haluan jotain joka helpottaa oloani, silla tahdon heille joulun viela kerran yhdessa.
Tunteet menee laidasta laitaan, 20 vuotta yhdessa tuntuu olevan hanelle vaakakupissa niin vahan, silla han ei ole voinut hyvin viimeiseen kahteen vuoteen kanssani. Luin tanaan perheasiain neuvottelukeskuksen eroprosessikuvauksia ja se oli kun olisin lukenut omaa elamaani. Kaksi vuotta on se aika kun toinen yleensa hautoo eropaatosta ja se tulee toiselle osapuolelle sitten yllatyksena, kuten se minulle nyt tuli.
Torstaille varasin ajan neuvottelukeskuksesta, jotta saisin ulkopuolisen apua nakemaan tilanteemme, silla itse alan ehka olla sille sokea. Haluan lasteni voivan edes jollain lailla hyvin, joten jos he paattavat jatkaa aitinsa kanssa, lahden omille teilleni.
En haluaisi vihata ketaan, viha vie voimat ihmisesta. En haluaisi katkeroitua, mutta silti tiedan olevani katkera. Haluaisin kasitella koko juttua aikuismaisesti, mutta tunteeni eivat salli minun niin tekevan. Olen taydellisesti omien pelkojeni ja mielikuvieni vallassa ja tuntuu, etta tasta ei ole ulospaasya ollenkaan. Ehka sinusta tuntuu samalta? Miten ihmiselama voi ollakin niin vaikeaa?
Toivon sinulle tsemppia, meita on muitakin vastaavassa tilanteessa.
sinulle!!!
oikeesti...
Hänelle se tuntuu olevan helppoa: asunnot, kalusteet, eläminen -kaikki valmiinan. kaksin yhdessä 18 vuoden eron jälkeen heillä (tosin nuoruuden "tuttuja"). Minä ainkain kärsin. Suren - ja yritän ymmärtää. Mutta hirvittävän vaikeaan on - kun ei voi kenellekkään paljastaa...Minä ikävöin, suren -kenties en tehnytkään kaikkeani? Yritän olla ja elää - mutta aina jokin palaa mieleeni..No, minähän sen eron hain. Ikävä kyllä, haluaisin sieluntoverini takaisin - ja niinkuin uskoimme molemmat ikuiseen avioliittoon. Helppoahan se on palata ystävän luokse..valmiiseen syliin. Katkerako? Olen kyllä. Toivoisin vain niin mahdollisuutta vielä meille...mutta menetetty varmasti - en edes uskalla mitenkään kommentoida tunteitani hänelle...Meillä lapsi vasta koulun kynnyksellä. Aion kaivata, ja surra..mutta todeta elämän...silti haluaisin toivoa vielä yhteenpalaamista...mutta hän jo toisen kainalossa. En todellakaan uskalla kertoa tunteistani enää. Haluan hänelle kaikkea hyvää..
elämä voi olla toivotonta...mutta..minulla on erosta 3 v ja vielä viime jouluna halusin nähdä ex-ni vaikka ero oli kaikin puolin jo selvä ja hänellä uusi puoliso.Nyt on joulu tulossa ja ei ole mitään halua nähdä enää ex-ää emmekä tapaa sukulaisissa.
Eli aikaa meni ja todella vaikeaa oli olla ns.aikuinen.Pahaa oloa lisäsi läheiset jotka ei ymmärtäneet minun käytöstä ja sain vaikka mitä ohjeita ja minun piti jaksaa kuunnella heitä.Itse jos joudun vielä kriisiin,haen tukea muualta kun suvusta,sain opetuksen suku on pahin!Jopa oma äitini oli ilkeä ja syytti minua mutta nyt tiedän ketkä on ystäviä.
Voimaa ja selviät varmasti mutta joku luotettava ystävä olisi nyt avuksi.Yksin on vaikeaa selvitä ja alkaa hautomaan liikaa eli vaikka täältä netin kautta tai muualta.
Tuollaista eroa helpottamaan aloitettua suhdetta kutsutaan laastarisuhteeksi. Ei kukaan sitä siis niin ajattele, mutta kun eron aiheuttamat tunteet ovat niin karmeat, tuntuu tuo ihastus entistäkin ihanammalta, ei tarvitse ajatella ikäviä asioita voi keskittyä tähän uuteen suhteeseen. Näinkö helppoa se onkin?.. Ei todellakaan! Sillä tavalla vain pitkittää eron ja kaatuneensuhteen käsittelyä, mutta kun arki astuu uuteen suhteeseen, minkä se pian (n.6kk-3v)tekee onkin edessä vielä tavallistakin isompi kriisi. Arjen astuminen suhteeseen ja ihastuksen laantuminen yleensäkin aiheuttaa riitaa ja kriisiä, kun toinen vielä oireilee käsittelemätöntä eroaan on soppa valmis ja usein(ei toki aina) myös laastarisuhteen aika on päättyä tuolloin..Tuolloin sinä oletkin jo päässyt pahimmasta yli ja Tunteesi alkavat kääntyä positiivisen puolelle, uusi ihastus ehkä jo kainalossa, oikea hetki aloittaa suhde kun niiden hyvien ihastuksen tunteiden ei tarvitse peittää sitä pahaa oloa alleen vaan ne voivat kasvaa rauhassa ja muuttua vähitellen rakkaudeksi ja pohjaksi kestävälle suhteelle.
Tässäkin käy toteen se että aika parantaa... Nopeempi reitti on tuo välitön uudestaan pariutuminen, mutta usko pois huonompi päätös se on tulevaisuuden kannalta, ellei sitten eroa uudestakin kun ihastus laantuu ja ota uutta laastaria.. ja herää lopulta todellisuuteen että on ihan yksin maailmassa kun ei kukaan enää suostukkaan laastariksi ja on kymmenen suhdetta ja eroa käsiteltävänä päänsä sisällä, voi niitä tunnemyrskyjä sitten...
Niin kehitti munkin mieheni työpaikkaromanssin.T uli todistettua sananlasku hiljaisissa vesissä ne jne.V auhti oli hirmuinen.Suhde alkoi heinäkuun lopulla ja elokuun lopulla muutti pois.Eroa haki syyskuun puolivälissä.Yksin.Siihenkään en kelvannut,että olis haettu yhdessä.On nyt sitten viettänyt teinielämää pian 4 kuukautta.Eivät virallisesti asu yhdessä mutta ei paljon toisinkaan.Mikä saa 50kymppisen miehen näin hurahtamaan.Miehen jolle koti ja perhe oli aina ennen niin tärkeä.Ittelleni kaikki tuli järkytyksenä,mutta pakko sopeutua.Välillä vaan tuntuu niin pahalta kun huomaa että mies ei tosiaankaan oo se sama jona hänet tunsin.Tai luulin tuntevani.Voiko se olla näin helppoa siirtyä 26-vuoden avioliitosta uuteen suhteeseen..?
hei
itsellä tuli ero vuosi sitten ja vaikeaa oli aluksi.
mutta olemme entisen kanssa ystävii.
koska yhteiset lapset.
olen löytänyt itse uuden ystävän ja entinen myös.
elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
Meille tuli 17v täyteen. Ukko lähti täältä kotoaan suoraan toisen helmoihin viime keväänä ja nyt ne on jo kolemsti kerinneet erota ja yhteen muuttaa, erota ja yhteen muuttaa... Tänne en enää ota kun kerran lähti.
Muutama kuukausi meni itsetunnon ollessa alhaalla mutta niin naiivilta kuin tämä saattaa kuulostaakin, tee kaikki naisen jutut mitä voit jos vaan rahasi riittävät eli käy uusimassa hiuskuontalosi, kustanna itsellesi rentouttava kasvohoito, ala harrastamaan liikuntaa, pyri työväenopiston jollekin kurssille, sellaiselle lyhytkestoiselle nyt ensi alkuun. Jotkut tykkäävät shoppailla jotain trendikästä ja uutta.
Flirttaa netissä treffipalstoilla, testauta menekkisi. Mutta ryhdy siihen vasta kun olet nuo ensinmainitut tehnyt.
Hymyile ja naurahtele aina kun siihen saat vähänkin aihetta sortumatta kuitenkaan tyhjännaurajaksi. Iloisuus on tarttuvaa ja kerää ihmisiä ympärillesi.
Puolen vuoden kuluttua erostanne peilistä katsoo sinua uusi nainen.
minulle kävi aivan samoin.olen kahden pienen lapsen äiti,nuorin vasta 10kk.mieheni ilmoitti aivan yllättäin ettei rakasta minua enää.haki pikaeron ja talo myyntiin.ihastui työtoveriinsa ja nyt on sitten onnellinen.näin tässä sitten kävi ja pahalta tuntuu.ehdimme asua yhdessä reilut 10 vuotta.tuolloin vielä kun mieheni asian ilmoitti odotin kolmatta lasta ja jouduin keskeyttämään raskauden...elämäni on tällä hetkellä pirstaleina.toivottavasti valoa joskus näkyy ikkunassa.lapset onneksi pitää arjessa kiinni.
On ollut kovaa sinunkin elämäsi. Miten tuo rakastuminen on toisilla niin helppoa. Se käy tuosta noin vaan. Perhe jää sitten toissijalle.
Toisaalta sanotaan, etteivät nuo työpaikkaromanssit kauaa kestä. Voihan olla että miehesi kohta kolkuttelee ovellasi ja haluaa perheensä takaisin.
Aika näyttää ja koetetaan kumpikin jaksaa päivä kerrallaan. Onneksi sinulla on lapset. He todella pitävät arjessa kiinni ja tuovat iloa elämään.
Minun lapseni ovat jo isoja ja kun muutan ei heistä ole mukaan otettavaksi kumpaakaan. Kuitenkin mielessä ajatuksia, miten he pärjäävät.
Lapset on aina lapsia vaikka ovat jo isompiakin.
Päivä kerrallaan tässä mennään eteenpäin.