Autio/kummitustaloja Kemi-Tornion alueelta

Hei etsikää USA 1kk sitten panostamia kohteita. Usa armelja harjoitteli suomen lapissa lienevät tehneet saman kuin Nord stream putkelle tämä laukaiseen 3 maailmansodan. Sauli sai läpi nato haavensa ja F35 koneet sopivat ainoastaan ydinpommi alustoiksi venäjää vastaan. Salu sai 2011 Nazi valan illaskiven suosituksesta ja kuluu juutalais mafiaan.

Eiköhän se Sylvia ole joutunut etsimään itselleen uuden kodin kun kaupunki kunnosti Säipän talon kellarista kattoon !

dsjfjdjs kirjoitti:

Eiköhän se Sylvia ole joutunut etsimään itselleen uuden kodin kun kaupunki kunnosti Säipän talon kellarista kattoon !

tornion yhteislyseon lukion/suensaaren koulun tiloissa. näin huhutaan..

-tyl- kirjoitti:

tornion yhteislyseon lukion/suensaaren koulun tiloissa. näin huhutaan..

Sylvia siis asui Säipän talossa, oli kai perheen tytär. Hän ja saksalainen sotilasmies rakastuivat. Saksalaiset sotilaat oli majoitettu Suensaaren kouluun, joten varmaan Sylviakin kävi siellä. Olen kuullut, että vieläkin saksalaisia sotilaita asustelee koululla ja joskus myös Sylvia käy etsimässä heilaansa. Sylvia ja saksalainen olivat yhteydessä vielä sodan loputtua, kunnes saksalaisen osalta yhteydenpito katkesi kun kuoli ja Sylvia luuli että mies ei enää rakastanut, joten hukutti itsensä. Ja nyt siis etsii vielä sotilaskultaansa ja vanhoja kirjeitä.

Sylvia ei hukuttautunut vaan saksalakset raiskasivat hänet ja hautasivat talon pihalle mistä hänet kuitenkin kaivettiin ylös ja haudattiin hautuumalle ja syövia kummittelee talon yläkerrassa ja myös koulussa opettajat ovat kuulleet pari kertaa hänen koputtavan oveen mutta siellä ei ollut ketään

Sylva, ei Sylvia!!! Minulle tästä kertoi yksi opettaja jonka entisessä luokassa Sylva silloin kummitteli.

sylviaaa!!! kirjoitti:

Sylvia siis asui Säipän talossa, oli kai perheen tytär. Hän ja saksalainen sotilasmies rakastuivat. Saksalaiset sotilaat oli majoitettu Suensaaren kouluun, joten varmaan Sylviakin kävi siellä. Olen kuullut, että vieläkin saksalaisia sotilaita asustelee koululla ja joskus myös Sylvia käy etsimässä heilaansa. Sylvia ja saksalainen olivat yhteydessä vielä sodan loputtua, kunnes saksalaisen osalta yhteydenpito katkesi kun kuoli ja Sylvia luuli että mies ei enää rakastanut, joten hukutti itsensä. Ja nyt siis etsii vielä sotilaskultaansa ja vanhoja kirjeitä.

Lue lisää

Tarina ei kylläkään mene näin, mutta tarinasta tekee mielenkiintoisen se, että siitä lähtee erilaisia tarinoita. Tornion maakuntamuseossa voi käydä katsomassa Sylvan kirjeitä ja makeisrasiaa.

dsjfjdjs kirjoitti:

Eiköhän se Sylvia ole joutunut etsimään itselleen uuden kodin kun kaupunki kunnosti Säipän talon kellarista kattoon !

Sylvia ruukas aina sormettaa yläkerran ikkunassa.

ja punaset palamaan ja kahvitteleen päiväksi

...tana kirjoitti:

ja punaset palamaan ja kahvitteleen päiväksi

Kemissä tuntuu liikennevalot elävän omaa elämäänsä. Ajaessasi kaistaa, jolla palaa vihreät, vaihtuvat nämä valot juuri ennen saapumistasi risteykseen punaisiksi, vaikka ei olisi muuta liikennettä lainkaan.

Kivirannalla on ex-kauppa ja samalla tontilla oli ennen myös pelottava sauna ja koulu, jossa oli aavemaista. Ne on kuitekin purettu, mutta siinä vieressä on sellainen rakennus.

Juna-aseman takaa löytyy metsä ja siellä on myös aivan mahtava kummitustalo. Saatananpalvojat ovat käyneet siellä ja on sitä huhuttu myös huorien asuinpaikaksi. :D
Sinne pitää mennä sisään ahtaasta aukosta, joka luo tunnelmaa ..

Putaalla on myös muutamia taloja jne.

Kyllä niitä löytyy :)

Ja Kivirannalla on myös palanut orpokoti, jonka kaikki lapset kuolivat. Siellä on hauskaa, mutta varo ettei katto romahda päällesi ..

huomiooiii kirjoitti:

Kivirannalla on ex-kauppa ja samalla tontilla oli ennen myös pelottava sauna ja koulu, jossa oli aavemaista. Ne on kuitekin purettu, mutta siinä vieressä on sellainen rakennus.

Juna-aseman takaa löytyy metsä ja siellä on myös aivan mahtava kummitustalo. Saatananpalvojat ovat käyneet siellä ja on sitä huhuttu myös huorien asuinpaikaksi. :D
Sinne pitää mennä sisään ahtaasta aukosta, joka luo tunnelmaa ..

Putaalla on myös muutamia taloja jne.

Kyllä niitä löytyy :)

Ja Kivirannalla on myös palanut orpokoti, jonka kaikki lapset kuolivat. Siellä on hauskaa, mutta varo ettei katto romahda päällesi ..

Lue lisää

Uusi omistaja

Kriston Raimo pistää sinua turpaan jos yrität kissanluukuista sisään! Karkuunkaan ei kannata yrittää juosta kun mies on maratoonari...

huomiooiii kirjoitti:

Kivirannalla on ex-kauppa ja samalla tontilla oli ennen myös pelottava sauna ja koulu, jossa oli aavemaista. Ne on kuitekin purettu, mutta siinä vieressä on sellainen rakennus.

Juna-aseman takaa löytyy metsä ja siellä on myös aivan mahtava kummitustalo. Saatananpalvojat ovat käyneet siellä ja on sitä huhuttu myös huorien asuinpaikaksi. :D
Sinne pitää mennä sisään ahtaasta aukosta, joka luo tunnelmaa ..

Putaalla on myös muutamia taloja jne.

Kyllä niitä löytyy :)

Ja Kivirannalla on myös palanut orpokoti, jonka kaikki lapset kuolivat. Siellä on hauskaa, mutta varo ettei katto romahda päällesi ..

Lue lisää

Onko tarkempaa tietoa tuosta Kivirannan orpokodista?

Nyt on pakko oikoa näitä Säipän talon Sylvia-juttuja. Säipän talo oli minun lapsuuden kotini 1950-60 luvuilla. Kummituksen nimi oli Sylva (ei Sylvia) Cronwall. Hän oli Lähtöisin Helsingistä ruotsinkielisestä perheestä.
1. maailmansodan aikaan, todella nuorena, n 15 vuotiaana, Sylva tuli yksin Tornioon. Hän oli siis uskomattoman vahvatahtoinen, itsenäinen nuori neitonen. Torniossa hän todellakin eli Säipän talossa ja toimi sairaanhoitajana Suensaaren kansakoululla toimineessa sotasairaalassa. Torniohan oli tuolloin Euroopan ainoa toimiva kauttakulkupaikka sotaa käyvien Saksan ja Venäjän välillä. Sotasairaalassa Punainen Risti hoiti sekä saksalaisia että venäläisiä haavoittuneita.
Kirjetarinassa on sikäli totuuden siemen, että Sylvalla oli ruotsalainen rakastettu, jonka kanssa hän kävi kirjeenvaihtoa. Meille minun lapsuudessa kerrottiin, että Sylva oli kuollut ja jättänyt kirjeet kotitalooni. Jos joku niihin koski, Sylva lähti liikkeelle, etsi kirjeitä ja rauhoittui vasta kun kirjeet oli viety paikalleen vintin piiloon. Isoäiti tiesi aina kun hänen lapsena, siis äitini ja hänen sisaruksena olivat kirjeitä lukeneet ja määräsi kirjeet vietäväksi Paikalleen. Itse en koskaan Sylvaa tai Sylvan henkeä tavannut, äitini, samoin kuin hänen sisaruksensa kertoivat Sylvan tavanneensa. Ne olivat tosi jännittäviä oikeita kummitustarinoita. Olennaista kuitenkin oli, että Sylva ei koskaan käyttäytynyt uhkaavasti, eikä kukaan kotiväestä häntä koskan pelännyt. Sen sisaan monet lapsuuteni kaverit pelkäsivät tulla meille koska meillä kummitteli. Toki onneksi useimmat uskalsivat tulla.
Vuonna 1954 talossa tehtiin valtava remontti, silloin kirjeet otti hallintaansa yksi tädeistäni, juuri hän, joka oli perinyt isoäitini kuudennen aistin ja Sylvan luottamuksen. Tämä Inkeri Säippä, sittemmin Juppala lupasi Sylvalle huolehtivansa kirjeistä ja siitä, että ne eivät joudu asiattomiin käsiin. Kirjeet ovat edelleen olemassa, ja ovat kiertäneet suvussamme sukupolvelta toiselle.
Ihna koko totuus tuokaan ei ole Sylvan tarinasta. Seuran toimittaja, todellinen tutkiva journalisti Sanna Pohto , innostui toissa vuoden syksynä perinjuurin selvittämään Sylvan tarinan. Se on todellakin jännittävä ja monivaiheinen tarina ja huima elämä kaikkiaan. Todellisuus lyö laudalta villeimmätkin kummitusjutut. Tuo juttu löytyy Seuran numerosta 44 lokakuulta 2015.
Lukekaa ihmeessä, aivan uskomaton tarina!

Kummitustalonkasvatti kirjoitti:

Nyt on pakko oikoa näitä Säipän talon Sylvia-juttuja. Säipän talo oli minun lapsuuden kotini 1950-60 luvuilla. Kummituksen nimi oli Sylva (ei Sylvia) Cronwall. Hän oli Lähtöisin Helsingistä ruotsinkielisestä perheestä.
1. maailmansodan aikaan, todella nuorena, n 15 vuotiaana, Sylva tuli yksin Tornioon. Hän oli siis uskomattoman vahvatahtoinen, itsenäinen nuori neitonen. Torniossa hän todellakin eli Säipän talossa ja toimi sairaanhoitajana Suensaaren kansakoululla toimineessa sotasairaalassa. Torniohan oli tuolloin Euroopan ainoa toimiva kauttakulkupaikka sotaa käyvien Saksan ja Venäjän välillä. Sotasairaalassa Punainen Risti hoiti sekä saksalaisia että venäläisiä haavoittuneita.
Kirjetarinassa on sikäli totuuden siemen, että Sylvalla oli ruotsalainen rakastettu, jonka kanssa hän kävi kirjeenvaihtoa. Meille minun lapsuudessa kerrottiin, että Sylva oli kuollut ja jättänyt kirjeet kotitalooni. Jos joku niihin koski, Sylva lähti liikkeelle, etsi kirjeitä ja rauhoittui vasta kun kirjeet oli viety paikalleen vintin piiloon. Isoäiti tiesi aina kun hänen lapsena, siis äitini ja hänen sisaruksena olivat kirjeitä lukeneet ja määräsi kirjeet vietäväksi Paikalleen. Itse en koskaan Sylvaa tai Sylvan henkeä tavannut, äitini, samoin kuin hänen sisaruksensa kertoivat Sylvan tavanneensa. Ne olivat tosi jännittäviä oikeita kummitustarinoita. Olennaista kuitenkin oli, että Sylva ei koskaan käyttäytynyt uhkaavasti, eikä kukaan kotiväestä häntä koskan pelännyt. Sen sisaan monet lapsuuteni kaverit pelkäsivät tulla meille koska meillä kummitteli. Toki onneksi useimmat uskalsivat tulla.
Vuonna 1954 talossa tehtiin valtava remontti, silloin kirjeet otti hallintaansa yksi tädeistäni, juuri hän, joka oli perinyt isoäitini kuudennen aistin ja Sylvan luottamuksen. Tämä Inkeri Säippä, sittemmin Juppala lupasi Sylvalle huolehtivansa kirjeistä ja siitä, että ne eivät joudu asiattomiin käsiin. Kirjeet ovat edelleen olemassa, ja ovat kiertäneet suvussamme sukupolvelta toiselle.
Ihna koko totuus tuokaan ei ole Sylvan tarinasta. Seuran toimittaja, todellinen tutkiva journalisti Sanna Pohto , innostui toissa vuoden syksynä perinjuurin selvittämään Sylvan tarinan. Se on todellakin jännittävä ja monivaiheinen tarina ja huima elämä kaikkiaan. Todellisuus lyö laudalta villeimmätkin kummitusjutut. Tuo juttu löytyy Seuran numerosta 44 lokakuulta 2015.
Lukekaa ihmeessä, aivan uskomaton tarina!

Lue lisää

Olen myös sukua talossa asuneille henkilöille. Olisi kiva kuulla asiasta enemmän.

No ei täällä Tornionjokivarressa ole niitä vanhoja "intiaanien hautausmaita", katso vain rauhassa Stephen Kingin Hohto, niin näet kummituksia tarpeeksi.

sjglsjflsfj kirjoitti:

No ei täällä Tornionjokivarressa ole niitä vanhoja "intiaanien hautausmaita", katso vain rauhassa Stephen Kingin Hohto, niin näet kummituksia tarpeeksi.

... on liikaa elokuvia kattonu.
Puhuko joku intiaaneista?!

luulenpa tietäväni paikan...se on kaulurannassa jos nyt ymmärssin oikein. talo ei oo vanha ´mutta asukkaat ei pysy. myös vaarini asui siinä JONKIN AIKAA...taloon on tapettu aikoinaan mustalais nainen.

eeeelli kirjoitti:

luulenpa tietäväni paikan...se on kaulurannassa jos nyt ymmärssin oikein. talo ei oo vanha ´mutta asukkaat ei pysy. myös vaarini asui siinä JONKIN AIKAA...taloon on tapettu aikoinaan mustalais nainen.

Lue lisää

se on Kaulinranta. ja eikä siellä ketään mustalaisnaista ole tapettu, Ruusa kuoli ihan sairauteen.

eeeelli kirjoitti:

luulenpa tietäväni paikan...se on kaulurannassa jos nyt ymmärssin oikein. talo ei oo vanha ´mutta asukkaat ei pysy. myös vaarini asui siinä JONKIN AIKAA...taloon on tapettu aikoinaan mustalais nainen.

Lue lisää

Vieläkö on villlihevosia

Missä niistä taloista? Tunnen Tornion vanhat talot valokuvausharrastukseni takia kuin omat taskuni mutta kummituksen tahtoisin tavata!

giselle g kirjoitti:

Missä niistä taloista? Tunnen Tornion vanhat talot valokuvausharrastukseni takia kuin omat taskuni mutta kummituksen tahtoisin tavata!

etsi Liakasta ,samalla mäellä vanha autiotalo ja entinen ruumisaitta,

,,,,,.. kirjoitti:

etsi Liakasta ,samalla mäellä vanha autiotalo ja entinen ruumisaitta,

suviseurat tuulee kesänä siihen viereen'onlen nähnyt ja kuvannt ne'

Suosittelen lukemiseksi Teo Sorrin Nuuskakairan tarinoita.

p.s. mullekki sattunut vähä kummia kepposia kun olin siellä töissä. Ne katakombit kellarissa nastaa kummituskuvaajille.

No se ja tytönhupakko mukana.