Kaiun käytöstä

Kaiulla yritetään saada laulaja "samaan tilaan" orkesterin, so. levytaustan kanssa. Käytettävän kaiun pitäisi olla samanlainen kuin musiikkitaustassa. Lähes poikkeuksetta orkesteriin lisätty kaiuku on ns. reverb eli luonnollisen tilan kaiku, niinpä lauluun olisi laitettava myös samaa laatua. Kaiun laajuus olisi hyvä olla myös taustan kanssa saman kaltainen.
Kaiun määrään vaikuttaa monta tekijää. Kaiku helpottaa laulamista. Pienet epävireisyydet eivät käy niin helposti korviin ja laulajan ei tarvitse vedellä niin tarkkaan loppuun saakka pitkiä nuotteja. Mutta jos sattuukin olemaan hyvä laulaja niin monasti liiallinen kaiun käyttö huonontaa kuunneltavuutta. Harmittaa joskus kun hyvät laulajat haluavat paljon kaikua ja esityksen nautittavuus kärsii.
Jos biisi on kovin nopea ei kannata kaikua laittaa kovin paljon koska sehän "soi" tavallaan jälkijunassa. Voi mennä pastilli väärään kurkkuun.
Elävässä musiikissa kaikua käytetään hyvin säästeliäästi laulussa.

Äänen muokkaus levymusiikissa on hyvinkin masentavan laajaa. Saisi kirjan aikaan hyvin helpostikin. Sitten livekeikalla huomaa mihin bändi/laulaja oikeasti pystyy. Ja sielläkin voidaan muokata paljon.
Eräs tuttuni rakensi sössöttävän laulajattaren s:ät uudestaan koko levyn yli kolmeensataan kohtaan. Nythän sekin levy on joulumyynnissä.
Tapana on nykyään tehdä laulusoundista hieman raaka, ehkä terävä on oikea sana. Tällöin laulu erottuu paremmin taustasta etenkin jos äänite on kompressoitu ja käytetty erilaisia exaitereita. Vrt. radioasemien lähetykset, mielestäni aika kauheaa. Monasti vain unohdetaan miltä ääni oikeasti kuullostaa ja ihmisäänen luonnollinen pehmeys jää pois. Tällöin ei synny tässä ja nyt ilmiötä. Eli paljon muokataan ja muunnetaan.

Alunperin äänenmuokkauksen tarkoitus on kait ollut se, että saadaan laulajan äänestä parhaat puolet esiin. Nykyään, kun kaikki tehdään rahan ehdoilla, ovat kaikki keinot sallittuja. Kaiken muun sitä jotenkin vielä ymmärtää, mutta että väärin laulavista tehdään vireenkorjaimella ja pätkistä kokoamalla laulajia! Levylaulaja voidaan tehdä melkein kenestä tahansa, mutta livekeikalla erottuvat sitten jyvät akanoista, jos on kanttia laulaa itse. No niin, itse asiaan! Kaiku on varmaan kaikkein yleisin efekti laulukäyttöön. Suht' lyhyt, sopivan sävyinen reverb on mun mielestäni paras kaiku lauluun. Hitaammassa kappaleessa voi tosiaankin olla vähän pidempi. Se ei sekoita vielä sanoja toisiinsa. Jos kaiun äänensävyä voi muuttaa, yleensä kannattaa valita aika neutraali sävy, ei liian kirkas, eikä toisaalta liian tumma. Eli hyvin samansävyinen, kuin itse laulukin. Kuuntelemalla löytää omaan lauluunsa sopivimman vaihtoehdon.

Livetilanteessa yleisin kattaus mikä räkistä löytyy laulun efektointiin lienee jotakuinkin seuraava:

- kompura
- EQ alias ekvalisaattori
- gate / expander
- delay
- jonkinmoinen muu kaiku

Ihan ensimmäisenä signaaliketjussa mukaan tarttuu kompura (alias kompressori) jolla voidaan siloitella äänenvoimakkuuden tasoeroja. Ts. saadan hiljaisemmatkin henkäykset muun hutun seasta kuuluviin ja vastaavasti korkealta ja kovaa tulevat kiljaisut eivät hajota paikkoja :)

Ekvalisaattorilla muotoillaan taas signaalin taajuskäyrää. Lauluista yleensä leikataan kaikki alapää pois alta 100-200hz, ne kun tuppaavat sisältämään ainoastaan epämääräistä huminaa ja kiertoherkkää tavaraa. Yläpäätä korostamalla laulusta voi saada kirkkaamman ja erottelevan, tämä riippuu tosin laulajan ominaissaundista sekä käytetystä mikrofonista.

Gatella / expanderilla sitten saadaan signaali mykistettyä siksi aikaa kun laulaja ei mikkiin laula, tällä vähennetään kierto-ongelmia.

Delay on melkoisen käytetty perusefekti, eli se on eräänlainen kaiku joka toistaa laulettuja rimpsuja tietyillä arvoilla.


Studiossa hyvää laulajaa ei juuri tuon livemeiningin lisäksi tarvitse sen enempää hieroa, mutta yleensä lauluraita poikkeuksetta "siivotaan", eli sieltä napsitaan pois turhan hönköilyt ja maiskutukset. Monet tykkäävät varmuuden vuoksi ajaa laulun miksausvaiheessa myös kevyen Autotunen läpi, mikä mielestäni on kyllä turhaa jos laulaja nuotissa pysyy. Autotune on siis lyhyesti kerrottuna laite tai softa joka korjaa nuotin vierestä menevät rääkäisyt kohdalleen, joskin sen monesti myös kuulee lopputuloksessa "cherimäisenä" huovauksena.

Itse lauluääntä ei loppupeleissä kauheasti pysty muokkaamaan, eli jos äänessä on luontaista käyteyttä tahi rohinaa, niin ei sitä sieltä poiskaan saa. Ekvalisaattorilla voi esiin poimia ässän suhahduksia tai konsonanttien töksähdyksiä, mutta that's it.