Mistä ihmeestä voin tietää, onko miehellä menossa jotakin sutinaa?
Puhelimesta en saa selville (työkännykkä, paljon outoja numeroita). On ylitöissä suht paljon, mutta toisaalta tiedän, että töitäkin on.
Yhtään outoa puhelinsoittoa tms. ei ole tullut. Mutta syy miksi epäilen on se, että meillä on pieni lapsi ja seksielämä on ollut pitkään kadoksissa. Siis todella pitkään.
Mies kuitenkin väittää, ettei hänellä ole mitään "salarakasta". Tuntuu vihaiselta, kun olen suoraan kysynyt.
Mistä olette tunnistaneet valehtelun? Tai antakaa vinkkejä, millä saisin otettua selville asiasta.
Ehkä hän vaan on niin väsynyt ja meillä ollut aika paljon riitojakin, ettei seksi vaan kiinnosta enää... :=(
Puhelimesta en saa selville (työkännykkä, paljon outoja numeroita). On ylitöissä suht paljon, mutta toisaalta tiedän, että töitäkin on.
Yhtään outoa puhelinsoittoa tms. ei ole tullut. Mutta syy miksi epäilen on se, että meillä on pieni lapsi ja seksielämä on ollut pitkään kadoksissa. Siis todella pitkään.
Mies kuitenkin väittää, ettei hänellä ole mitään "salarakasta". Tuntuu vihaiselta, kun olen suoraan kysynyt.
Mistä olette tunnistaneet valehtelun? Tai antakaa vinkkejä, millä saisin otettua selville asiasta.
Ehkä hän vaan on niin väsynyt ja meillä ollut aika paljon riitojakin, ettei seksi vaan kiinnosta enää... :=(
Vastaukset 44
Vanhimmat
ilman seksiä on, kysyisinpä vaan, onko miestä aikaisemmin kiinnostanut enemmän? jos on, niin pistää varmaan sinut miettimään, mistä johtuu hänen käyttäymisensä..voi olla joku romanssinpoikanen menossa, yleensä siinä tilanteessa mies on poissaoleva ja ärtyisä kotona,tai sitten hän vain reakoitsee riitelyihin niin.
Itsehän jo kerroit että teillä on pieni lapsi. Ei ainakaan minua jaksanut seksi innostaa, kun vauva valvotti öisin ja silti oli aamulla pakko herätä aikaisin töihin. Kun palasin illalla kotiin, en jaksanut juuri muuta kuin maata tokkurassa sohvalla. Vaimo valitti etten osallistu kotitöihin ja siitä tuli riitaa, mikä entisestään tappoi sekishaluja. Et silleen... Mutta kyllä tilanne helpottuu kun lapsi vähän kasvaa.
Kun minulla oli suhde varattuun mieheen,hän ei rakastellut avovaimoaan niin usein kuten ennen.Kun vaimoke sitten mainitsi asiasta oli mies sanonut,että työssä ja lapsissa on stressiä.Miehen työajat vaihtelivat päivittäin ja hän teki usein 14 tuntista päivää ja viikonloppuja.Se mahdollisti suhteemme sujuvuuden.Emme soitelleet vaan tekstailimme ja laittelimme sähköposteja.Jos mies kuitenkin soitti minulle,hän posti puhelutiedot, samoin tekstiviestit.Kun suhteemme loppui,avovaimo tuli jälleen raskaaksi.Silti mies yrittää vielä lämmittää minua aloittamaan uudelleen suhteemme.Hän ei saa kuulemma seksiä tarpeeksi nyt kun vaimoke on raskaana.
Minua lähinnä naurattaa koko mies varsinkin kun näen niin selvästi syyn miksi kolmas lapsi piti tehdä.Taisi epäonnistua yritys saada mies uskolliseksi.
Sinun kannattaa kysyä mieheltä muuttuneesta käytöksestä.Älä välitä jos hän suuttuu,sinun täytyy selvittää asia ja se tehdään vain keskustelemalla järkevästi.
Jos salapoliisiksi haluat ryhtyä,niin siihenkin on omat keinonsa.
...täällä on se kolmas osapuoli mollaamassa varatun miehen avovaimoa: "Taisi epäonnistua yritys saada mies uskolliseksi." Vai näet sinä syyn niin selvästi. Ota kuitenkin huomioon, että näet sen vain omasta näkökulmastasi, et tämän perheen.
Et voi tietää ikinä, miksi "vaimoke" tuli raskaaksi. Raskaudet eivät aina oli suunniteltuja. Eivätkä aina ole motiivillisiakaan, ja jos ehkä onkin, niin voisiko mahdollinen lopputulos eli ihana, pieni vauva, olla se kiinnostavampi asia kuin kahlita uskoton mies suhteeseen?
Ihan kuin tämä mies olisi ollut tässä tarinassa se hyvä ihminen, joka pakotettiin vasten tahtoaan olemaan avoliitossa? Ihan kuin hän olisi vastoin tahtoaan pannut vaimoaan, niin että tämä tuli raskaaksi? Ihan kuin avovaimo olisi tässä ollut se ainoa epätoivoinen? So not.
Minkäikäinen ja mistä päin tämä petollinen avomies on? Kysyn koska meillä suunnilleen sama tilanne eli kolmas lapsi tulossa...
avioliitossa ilman seksiä ja ihmettelin,kyselin kunnes paljastu oli toinen nainen.
Sinun ei kannata rasittaa itseäsi tällaisilla asioilla.Pidä itsestäsi huolta.Miehesi puuhista voit kysyä häneltä itseltään.Jos hänellä on salasuhde niin kyselysi saattavat pelästyttää hänet ja -toivon mukaan- hän lopettaa suhteensa.En tahdo aiheuttaa sinulle tai kenellekkään tuskaa kertomalla jotain suuntaa antavia vinkkejä miehestä.
Ensinnäkin pieni lapsi ja/tai työstressi voi ihan oikeasti tuhota seksielämän tai seksi voi loppua ihan vaan kyllästymiseen. Lisäksi useat tekevät paljon ylitöitä.
Itse on täällä menty lapsen takia jo yli puoli vuotta ilman seksiä ja ylitöitäkin on tasaisen epäsäännöllisesti sekä kännykkäni on työn takia täynnä outoja numeroita.
jos mitään muuta oiretta ei näy, niin en lähtisi ihan ensimmäiseksi epäilemään uskottomuutta.
Mikä hinku teillä naisilla on pengata miestenne kännyköitä ja tavaroita yleensäkkin..???
Eikös se nyt ole jo merkki siitä että teidän parisuhteessa on jotain vialla jos et luota mieheesi ja penkailet salaa sen tavaroita ja "nuuskit" sen tekemisiä?
Jos luotto ei pelaa niin mikä ihmeen parisuhde se sellainen on??
En mä ainakaan olis kimpassa muijan kanssa joka ei luottais muhun nja penkailis mun kamoja läpi kun en ole ite paikalla!
Olen kuullut jostakin, että luottamus on ansaittava.
No, voiko omaan kumppaniinsa enää luottaa, jos hänen käytöksensä muuttuu? Aivan kuin kyseessä ei olisikaan sama henkilö enää. Kyllähän ihmiset ja käytöstavat muuttuvat, mutta jos kumppaniin ei voi luottaa sen vertaa, että kertoisi tälle syyn? Jos ei toiselle vaivauduta kertomaan mitään, mutta yhä jatketaan suhteessa, niin minusta on ihan hyväksyttävää, että toinen edes yrittää selvittää, mistä on kyse. Ei suhteessa ole koskaan kyse vain yhdestä ihmisestä tai vain toisen osapuolen epäluottamuksesta.
Entä voitko sanoa teidän suhteessanne luoton pelaavan, jos itse et voi luottaa häneen sen vertaa, että antaisit hänen tutkia tavarasi, jos häntä kerta epäilyttää?
Kuvitellanpa seuraavanlainen tilanne: pari (vaikkapa sinä ja kumppanisi) on elänyt yhdessä kymmenisen vuotta ja lapsiakin on. Heidän omaisuutensa on siinä ajassa muuttunut pitkälti yhteiseksi, ja toinen on aina ennen saanut vapaasti koskea toisen henk.koht omaisuuteen, kuten vaikkapa puhelimeen. Luotto on pelannut, ja jos toinen on epäillytkin jotain, toinen on pyrkinyt osoittamaan hänen epäilyksensä vääriksi. Sitten tilanne muuttuu: toinen alkaa vaatimaan yksityisyyttä. Erään kerran hänen kumppaninsa sitten lainaa toisen puhelinta, sillä sehän on edelleenkin vain puhelin ja ennenkin siihen on saanut koskea, mutta puhelimen OMISTAJA suuttuukin tästä. Kännyyn koskenut tulee epäluuloiseksi. Epäluuloinen sitten tutkii laskuja, tiliotteita ja kuitteja. Hän ei oikeasti tee mitään väärää, sillä heidän laskunsa, puhelinliittymänsä ja jopa pankkitilikin on yhteinen, joten hänellä on täysi oikeus tutkia niitä. Hänen kumppaninsa huomaa tämän penkomisen, syyttää epäluottamuksesta ja alkaa vaatia eroa. Mitä mieltä olet tästä tilanteesta? Onko epäluottamus sinusta vieläkin hyvä syy erota? Eikö mielestäsi olisi mitään mieltä selvitellä suhteen ongelmia? Onko tässä suhteessa on vain niin vähän menetettävää (lapset, koti, muuten ihana kumppani, yhteinen menneisyys), ettei korjaaminen kannata?
P.S. Ei se ole vain naisten hinku noihin kännyköihin ym. omaisuuden tutkimiseen. Miehet tekevät sitä ja jopa paljon monipuolisemmin omien kokemusteni perusteella. Ei voine siis sanoa, että ongelma on naisten, vaan se on yleisesti epävarmojen, epäluottavien ja mustasukkaisten ihmisten vaiva. Älä tee siitä sukupuolisidonnaista ongelmaa.
Parisuhteessa on silloin vikaa, kun pitää ryhtyä tekemään tollaista, mutta mitäs sitten tehdään???
Siis sinä jättäisit paris!! No entäs jos on lapset ja kaikki muut?? Sinä jättäisit parisi. Hyvä!!!
Entäs sitten, selviäisikin et parisi on vain ollut niin väsynyt ja masentunut, että ei ole jaksanut puhua ja mitäs sitten, sinä olet jo jättänyt parisi yksin selviämään kaikesta.
"En mä ainakaan olis kimpassa muijan kanssa joka ei luottais muhun nja penkailis mun kamoja läpi kun en ole ite paikalla! "
-Mikä suuttumisen aihe se on, jollei mitään salattavaa ole? Eikö suhteessa kaikki ole yhteistä, ja kaikki pitää pystyä toisen kanssa jakamaan? Mikä suhde se on, jos on mun kamat ja sun kamat?
Ei mua ainakaan haittaa, katsooko mies mun mailia, posteja tms. Kaiken se minusta kuitenkin tietää, ja haluankin sen tietävän. Ei ole salattavaa.
miehen kännykkää.Salaisuushan paljastuu,kun tekstiviestejä tulee ja joskus epämääräisiä soittoja.Sitten mies pirulauta suuttuu,kun kyselee.
On muuten jäänyt monesta pahasta kiinni.Ainakin minulle.Se on jo toinen tarina.
Mä oon kuitenkin edelleen sitä mieltä että toisten henkilökohtaisiin kamoihin ei ole koskemista.
Mulla ei ole mitään tarvetta pengata muijan tavaroita koska luotan siihen ja muijalla ei ole tarvetta pengata mun kamoja koska se luottaa muhun.
Täytyyhän ihmisellä kuitenkin olla jotain omaa ja henkilökohtaista...??Ei kaikki ole yhteistä ja jaettavissa koko perheen kesken..??
Me ollaan oltu yhdessä 12vuotta eikä koskaan ole tarvinnu kummankaan epäillä toista mistään petkuttelu touhuista,vaikka molemmat tekee omia reissujaan ja ollaan joskus pitkiäkin aikoja "erossa"....
Mut sehän olis sit taas eri juttu jos se luottamus jostain syystä särkyisi,eihän sellasessa suhteessa kukaan (ainakaan minä)halua elää, että joutuu kyttäämään toisen menemisiä ja tekemisiä ja valvomaan yöllä ja miettimään käviköhän se ny sit vieraissa vai ei.
Ettikää ihmiset ittenne arvoiset kumppanit!
Ompas vanha viestiketju mutta vastaan tähän kuitenkin kun tämä kysyy että miksi on pakko penkoa puhelimia - miksemme vain luota. Minua vastaan (53 v) ei ole tullut yhtään sellaista miestä mihin voisin luottaa 100 prosenttisesti. Epäilisin että kolme tuttua miestä voisi olla mutta. . .
Nykyisellä avomiehelläni on kymmeniä "naisystäviä" joille hän tekstailee/soittelee kesken työpäivän ja epäilen kyllä että jossakin välissä myös tapailee. Nyt hän lähti mökilleni viikoksi tekemään remonttia, mutta kuten pelkäsinkin siellä rupesi kalja maistumaan ja keskiviikkona siellä sitten sattui sen verran outoja että mietin josko eroaisin.
Hänen puhelimensa oli kait hiljaisella eikä huomannut että yritin soittaa. Kuulin rapinaa ja tupinaa ja sitten taustalta kuului naisen ääni joka kysyi että " Mitä sinä nyt teet?" Mieheni vastasi siinä puhelinta tutkiessaan että "Yritän kuunnella vastaajan viestit". Sitten huomasin olevani pidossa ja kun lopulta sain "herran" kiinni niin tietty väitti ettei siellä mitään naista ole ja että tuo kuului vastaajasta?? Ei muuten kuulunut eikä telkkarissakaan klo 22.05 ole sellaista suomalaista ohjelmaa ja hän katsoo siihen aikaa normaalisti uutisia joita minäkin silloin katsoin. Kyllä tässä on mielessä pyörinyt vaikka mitä ja odotan että hän sieltä tulee joko tänään tai lauantaina. Uskon että hän on poistanut kaikki viestit ja puhelut - se vielä vahvistaisi epäilyksiäni. Aina kun hän ottaa liikaa alkoholia ja häivyn - puhelin on kuumana. Sitten ollaan niin viatonta ettei hänelle kukaan viesteile kuin minä ja yksi Veikko.
Jos joku käy tätä lukemassa niin laittakaa minulle viisaita vastauksia sähköpostiini [email protected]
Onko sulla mitään käsitystä luottamuksesta? "Ei kaikki ole yhteistä ja jaettavissa". Kyllä on. Mitäs aattelet tästä. Minä tiedän vaimoni pankin, puhelimen, tietsikan jne pin koodit. Hänen tilit tulot ja menot, velat, kaiken. Ja päin vastoin. Hänellä on pääsy minun kaikkiin puh, läppäri, pankki jne juttuihin. Jos hän tarvitsee käydä jossain mun henk.koht. jutuissa, se on ilmotusluontoinen asia. "Kävin kattomassa sitä sun tätä". Ok, se on siinä. Pyri tuohon. Ei oo kato salattavaa kummallakaan:)
Joo, onhan toi vanha ketju. Mutta näköjään nuo jutut kiinnostaa aika montaa meistä. Ja siihen avokkiis. Ulkoista tommonen saman tien. Kamat pihalle ja se on siinä, jos pystyt. Ei oo luottamusta tommosen jälkeen.
Minun mieheni "oireet" olivat tällaisia:
- sänkyhommat menivät nollille, koska ei tullut erektiota ja mies koitti väillä väkisin...hankki viagrat, on varmaan neljänkympin oireita oli selityksenä.
- kännykkä nousi arvoon arvaamattomaan, aina mukana. Mutta viestit ja puheluthan saa helposti poistettua.Kannattaa tutkia rahakukkaron kuitit, tiliotteet,taskut etc.
-muutaman kerran viikossa todella pitkään töissä, kotona vasta noin 20-21.
-illalla ei viihdytty kotona, heti kohta kotiin tultua kävelylenkille, juoksulenkille, pyöräilemään 2-3 tuntia.
-lapsista ei välitetty mitään, vain huutoa ja haukuntaa. Alle vuoden vanha oli pelkää ilmaa.
-minulle valitettiin/arvosteltiin mitä ihmeellisimmistä asioista .
- mies valvoo yöllä (unilääkkeitä), vatsa sekaisin, ripulilla. Hermostunut, ärtyisä, masentunut.
-valehtelun huomaa, jos toinen suuttuu kun sanoo omat epäilynsä ääneen/uskaltaa kysyä miten asiat todella on. tulee epämääräistä/ei oleellista selitettelyä asiasta.
Olemme olleet aviossa 21 vuotta ja pettämistä oli tosi vaikea huomata/toinen valehtelee päin naamaa, kun on luottanut toiseen koko ajan kuin vuori ja kun aviomies on aina ollut kunnollinen ,uskollinen, luotettava henkilö kaikkien ihmisten silmissä. Toisaalta hänen persoonaansa kuului osittainen masennus, kärttyisyys, ärtyisyys.
meillä kävi kanssa juuri noin, 20-vuotta on oltu naimisissa, viime kesänä miehen "persoonallisuus" alkoi muuttua, oli ärtyisä niin lapsille kuin minullekin...Seksi elämä lopahti totaalisesti.. Kun kysyin mikä vialla, yleisin vastaus oli "töissä on niin kamalan kiirettä ja tressaavaa" ... Ja kaikki selitykset upposi minuun ja surkuttelin vain kaikille äijäpahan kiireistä työrupeamaa...Sitä kesti lokakuulle...Sitten se tuli; salama kirkkaalta taivaalta, minulle kerrottiin, että hänellä onkin ollut työpaikallaan vipinää erään naishenkilön kanssa... Ja siitäkös meillä sota syttyi, minä uhkailin avioerolla ja mies vakuutteli viattomuuttaan ja rakkauttaan vain minuun... Myönsi kyllä, että jotain oli ollut, no, minä lupasin yrittää vielä kaikesta huolimatta, ja nyt ollaan loppuvuodessa, epäilyksen paholainen nousee aina silloin tällöin pinnalle ja olenpa sortunut juuri noihin kännykkä-tekstiviestien tutkimiseen yms. Mutta nyt minä haluaisin ihan todella tietää, miten se luottamus saadaan takaisin??? Minäkin luotin omaani ennen muinoin joka asiassa!!! Olenpa miettinyt sitäkin, että tuleeko noille vähän yli 40-kymppisille miehille tälläinen "vaihe", että pitäisi osoittaa iskukykynsä muillekin kuin omalle vaimolleen... Vai mistä tää tälläinen oikein johtuu???
hamaan tulevaisuuden päättymiseen asti.Iällä ei ole väliä.Ennen via.graa,mies oli heikoilla vanhempana,nyt voi päteä vanhanakin.Vaimot jätti miehensä ja meni vieraisiin,kun petihommat ei pelanneet.Nyt vanhakin mies taas voi näyttää taitonsa,ja jättää sen epäkiinnostavan naisensa syrjemmälle.
MUTTA... sillä erolla että passitin miehen lääkäriin ja hän oli kuin olikin sairas.
Kolesteriarvot taivaissa, ois saanut pian (vaikka ei ole kuin 40 ja risat) sydärin.
Se johtui siis uskoakseni siitä. Kun muutti ruokatottumuksiaan, parani ilman lääkkeitä.
Kiukkunen on kyllä vieläkin aika ajoin... :D
Itse olen kokenut, että oireellista on se, että haluaako toinen parannusta. Jos hän torjuu tarpeettomina sen, että satsaatte suhteeseenne. Esim että tulisi seksiä jne. Jos kaikki vetää vesiperän, häntä ei kiinnosta niin muualla on se suhde johon hän satsaa.
Mutta älä tyydy, jo hän ei satsaa yhteiseen elämään tai sinä satsaat omaan elämääsi.
En tiedä voiko seksin vähenemistä toisaalta minään varmana merkkinä pitää... Väheneehän se kai joka suhteessa, kun pitkään ollaan yhdessä, se vaan ei enää ole pääasia, tai muut jutut vievät niin paljon aikaa. Näin ainakin mulla itselläni, enkä silti ole pettänyt. Ja tuskin petänkään.
Ärtyneisyys taas, no sehän voi johtua miljoonasta syystä.
Pökkää sinne työpaikalle käymään joskus yllättäin. Tai poimi satunnaisia numeroita siitä kännykästä. Tarkasta yhden laskun kaikki numerot. Tai ainakin eniten tai outoon aikaan soitetut.
Valehtelua on vaikea tunnistaa" yhtään mistään, jos on hyvä valehtelija. Kun kirkkain silmin päin naamaa sanotaan, että "ikinä en voisi sulle tehdä niin", ja totuus onkin kahta kauheampi...
Valehtelija jää yleensä kiinni vain sattumalta, joku näkee, kuulee, tai pieni asia (kuitti, paperilappu, kortti, numero, kuva, maili) jää salaamatta.
henkilökohtaisesti en luota kehenkään täysin. Ikävää, mutta totta.
Kiitos vastauksista.
Seksittömyyttä on kestänyt jo kokonaiset 1,5 vuotta (siihen sisältyy raskausaika). Minun kiloistani tai muutenkaan ulkonäöstäni ei voi olla kysymys, olen hoikemmassa kunnossa kuin ennen raskautta.
Mies 41 v, minä 30. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta.
Kovasti kieltää ja suutahtaa, jos minä epäilen jonkun "salarakkaan" olemassaoloa. On vain kuulemma niin väsynyt, ettei huvita mikään. Olen minäkin väsynyt ja pienen lapsen kanssa tämä nyt on tällaista.
Mutta kun en saa halauksia tai suukkojakaan. Kaipaan hellyyttä. No, eihän sille voi mitään jos toista ei kiinnosta ja on luonteeltaan kylmempi / tunneköyhempi.
En kyllä tässä iässä ala tunteettomassa parisuhteessa loppuikääni elämään. Itsetunto alkaa ihan turhaan kärsiä tällaisesta. Pitää oikein itselleen muistuttaa, että kiinnostuneita miehiä on ollut ennen, parisuhteen aikanakin ja lienee myös jälkeen, jos sellainen päivä koittaa..
Meillä sama juttu: yhdessä melkein seitsemän vuotta, seksi loppui jo vuosia sitten muutamaa harvaa kertaa lukuun ottamatta (viimeksi juhannuksena!) ja miestä ei voisi vähempää kiinnostaa. Iät sopii myös yhteen, mies on 41 ja minä 27. Meillä ei onneksi ole lapsia emmekä ole naimisissa.
En ole itse mikään peto sängyssä, intoni on suoraan verrannollinen kumppanini haluihin. Jos mies on innokas, olen valmis vaikka 5 kertaa päivässä. Niin kuin alkuaikoina asia olikin. Nyt kun seksiä ei ole ollut muutamaa kertaa vuodessa enempää (miehellä ei seiso, suuleikkejä leikitään ehkä kerran kahdessa kuukaudessa), ei minuakaan enää huvita. Alkuun yritin tehdä aloitteita, mutta kun mies ei innostunut IKINÄ, olen antanut olla. Mitä sitä turhaan itseään nöyryyttämään. Mies on kyllä pornon suurkuluttaja, joka ilta touhuilee omiaan sen jälkeen kun minä olen käynyt nukkumaan. Minä en siis kiinnosta.
Pettämisestä mies on jäänyt enemmän ja vähemmän kiinni monta kertaa. Kaikista varmimmalla kerralla suuttui ja haukkui minut vainoharhaiseksi. Sitä ennen en ollut ymmärtänyt olla edes mustasukkainen, minusta oli luonnollista että molemmilla on omat menot, omat kaverit jne. Sen jälkeen, kun vahingossa (todellakin vahingossa, en urkkinut puhelinta tms.!!!) sain miehen touhut selville, olen omaksikin harmikseni tullut juuri sellaiseksi "kyttääjäksi", joka ratsaa puhelimen jne. Ja onhan sieltä kaikenlaista löytynyt. Omaksi surukseni voin sanoa, että mies opetti minut juuri sellaiseksi naiseksi, jota miehet inhoavat: joka kyttää ja vahtii kaikkia menoja, puhelinta jne.. Ja joo, jättänyt en ole (vaikka aivan varmasti olisi pitänyt!!!) ja siitä on turha sen enempää keskustella. Tiedän kyllä itse, että olen osani valinnut. Ainahan olisin voinut lähteä. Syyt siihen miksi olen jäänyt, eivät muille kuulu. Nyt vaan ollaan taas siinä tilanteessa, että mietin josko mies taas vieraissa hyppää. Ja jos nyt kärähtää, niin tällä kertaa se on ADIOS!
Et saa mistään tietoa miehesi mahdollisesta uskottomuudesta, jos miehesi ja hänen mahdollinen salarakkaansa osavat tarkasti peittää jälkensä. Itselläni on ollut suhde varattuun mieheen jo kolme vuotta, eikä vaimollansa ole edes aavistusta tilanteesta.
Tämän miehen tunsin jo aikaisemmin, mutta kun hänen vaimonsa raskauden ja synnytyksen jälkeen kieltäytyi säännöllisestä seksistä, tuli mies luokseni - ja siitä asti olemme yhdessä olleet epäsäännöllisen säännöllisesti.
Jos mies on tarpeeksi ovela, hän keksii kyllä vedenpitävät selitykset poissaololleen, ja jos salarakas on tarpeeksi järkevä, hän ei lähettele miehelle tekstareita, eikä soita silloin, kun tietää miehen olevan perheensä kanssa. Kiinni ei jää kukaan, ellei sitä nimenomaan itse halua - vaikkapa alitajuisesti. Näin se on, ei voi mittään!
...että kolme vuotta olet jaksanut tollasta. Eli otan osaa, sä olet tässä se joka kärsii eniten. Miten sä itse voit elää, kun tiedät satuttavasi jotakin. HALOO!!!!
Ihan sitten oli suhde aloitettava. Eli velvollisuutesi on päästää mies parka housuihisi, kun vaimo ei anna. Ei tullut mieleen, että hyvät neuvotkin olisivat ehkä riittäneet. Mä en ole koskaan tajunnut tommosia katkeria surkimuksia, joilla ei ole ton sen vertaa ryhtiä, että on pakko sotkee toisten avioliitot. No, kyllä sä vielä kärsit, jollain tavalla!
Jokainen vastaa omista synneistään. Myös mulla on ollut vuosien suhde naimisissa olevaan henkilöön.Emme tapaa säännöllisesti; vain n. 1-2 kk välein. Silloin harrastamme seksiä parisen tuntia ja se on siinä. En soita hänelle koskaan, en lähetä tekstareita. Olen yksin elävä ihminen ja tällainen sopii minulle. Sopii myös hänelle, eikä hänen perhe ja puoliso kärsi mitään, koska meillä ei ole " kiihkeää", kaikennielevää suhdetta vaan ikään kuin terveydenhoidollinen tapaaminen harvoin. itse en halua vielä pystyynkuolla seksuaalisesti, mutta en myöskään halua iskeä mitä tahansa seuraa mistä tahansa. Kun saan tämän ihmisen kanssa ( pian jo 4 v.)turvallista seksiä, tosin harvoin, mutta kuitenkin, niin se pitää mut terveenä ja koen itseni vielä näin 50-vuotiaana eläväksi.Ystäväni on minua 8 vuotta nuorempi ja tykätään toisistamme , rakastuneita ei olla. Elämme täysin erillistä elämää ja mitään yhteydenpitoa ei ole muulloin kuin tuo kuukauden tai parin välein tapahtuva kohtaaminen, joka on kummallekin todella nautinnollista. En osaa enää tuntea huonoa omaatuntoa; alussa koin, mutta nyt en enää kun tiedän, että hänen perhe-elämänsä sujuu ihan ok.Kerran kysyin häneltä, mihin hän tarvitsee tällaista sivusuhdetta; hän totesi, että haluaa vaihtelua välillä mutta, että perhe on hänelle tärkein. Minä puolestani olen täysin vapaa ihminen ja nautinkin yksin elämisestä. Jotta kuitenkin pysyisin kunnossa, tarvitsen seksiä toisinaan minäkin mutta tämän ikäisellä ei kapakat yms. sellaiset paikat ole soveliaita.Niinpä tyydyn tähän jollei jostain ilmaannu vielä elämään sellaista ikiomaa kultaa.Elämää tämä vaan on ihmiset. Kyllä minuakin nuorena silloinen puoliso petti ja muistan miten se koski mutta nyt keski-iässä sitä vissiin jo osaa elää. Mielestäni en satuta ketään kun en hinkua ystävääni vaan annan rauhan hänelle ja otan itselle iloa harvoin - loukkaamatta.Meillä on sanaton sopimus siitä, että tapaamiset voi lopettaa kumpi tahansa koska tahansa ja siinä ei ole nokan koputtamista.Mielestäni olemme aika vastuullisia ja kypsiä. Mitään sukupuolitauteja en ole koskaan ystävältäni saanut , eikä hän minulta tietysti koska minulla ei ketään muuta olekaan.Näin ollen on itsestään selvää, että hänen puolisonsa on turvassa siltä osin, mitä pidän tärkeänä tällaisissa jutuissa. Tauteja ei saa kenenkään viedä; sellainen avio/avopuoliso on rikollinen, joka kuljettelee tauteja .
Tavallaan hyväksyttävää tai ymmärrettävää jopa jollain lailla järkevääkin. Ihmisiähän me täällä ollaan omine haluinemme ja tarpeinemme. Mutta kuitenkin vaan tavallaan hyväksyttävää, sillä vaikka kuinka hyvin tahansa pettämisen perusteleekin, kuten nyt vaikka tässä pitkässä ja hyvin positiivisessa valossa esitetyssä versiossa, se on silti pettämistä.
Mutta jokainen vastaa itse omista synneistään.Niinhän se oli....ja on!
paskaa loppuelämää teille kaikille jotka ette pärjää omillanne. Sehän kertoo vain siitä että oikeille miehille joita voi miehiksi kutsua, ette kelpaa ja parisuhteessa oleville ressukoille olette helpointa jakorasiaa josta ei tarvitse edes maksaa. Mistään muusta ei ole kyse kuin että vellihousut käytävät teitä tyhmiä naikkosia hyväkseen ettekä edes huomaa sitä.
Meidän entisessä suhteessa mieheni kanssa seksin puute oli valitettavasti yksi merkeistä. Sitä kesti kymmenen kuukautta. Pitkään uskoin sen johtuvan stressistä, mutta tilanne ei helpottanutkaan loman alettua. Itse olisin ollut halukas ja mieskin yritti, mutta lopetti ennenkuin ehti aloittaakaan. Tuli kai se toinen muija mieleen...
Muita merkkejä oli yleinen epämääräisyys ja kärttyisyys. Oli outoja selityksiä tekemisistä ja jos koitin kysyä lisää, hän ärsyyntyi. Muutenkin hän kiukkuili kaikesta.
Sellaista myös ihmettelin että piti puhelinta äänettömällä ja joskus kun huomasin että hänelle tuli viesti, hän saattoi jättää sen lukematta tai ei vastannut siihen. Kuka muka niin tekee? Tunsin kyllä kiusausta lukea viestit, muttei tullut tilaisuutta kun hän vahti puhelinta koko ajan.
Kaverini sitten kertoi nähneensä mieheni jonkun naisen kanssa kävelyllä. Kysyin asiasta, mutta hän väitti kaverini nähneen väärin, vaikka kaverini osasi kuvailla miehen vaatteetkin oikein. Jos se olisi ollut viatonta, mies olisi varmaan voinut myöntää käyneensä kävelyllä. Pari kuukautta hirveää epätietoisuutta ja epäilyjä, kunnes mies tunnusti.
En voinut enää luottaa häneen tuollaisen salailun jälkeen, jätin hänet. En tiedä jatkaako hän vielä sen naisen kanssa, muttei enää kiinnostakaan.
"Puhelimesta en saa selville (työkännykkä, paljon outoja numeroita). On ylitöissä suht paljon, mutta toisaalta tiedän, että töitäkin on."
Eli tästä ei voi päätellä mitään
"Yhtään outoa puhelinsoittoa tms. ei ole tullut. "
Yleensä nimenomaan viestailu paljastaa asian.
"Mutta syy miksi epäilen on se, että meillä on pieni lapsi ja seksielämä on ollut pitkään kadoksissa. Siis todella pitkään."
Eli tuossahan on selvä syy, miksi seksielämä on kadoksissa. Se johtuu lapsesta.
Uskokaa jo hyvät naiset, että miehe eivät ole seksikoneita, joita panettaa aina. Toisin sanoen miehenkin halut voivat oikeasti kadota ihan tuosta vain, enkä yhtään ihmettele, jos ne halujen katoamiset ajoittuvat lasten saannin jälkeiseen aikaan.
"Ehkä hän vaan on niin väsynyt ja meillä ollut aika paljon riitojakin, ettei seksi vaan kiinnosta enää..."
Minulta menee myös halut, mikäli riidellaan avokin kanssa. Vittuuntuneena ei kiinnosta ja sillä selvä.
Luonnollisesti halujen katoaminen on vakava asia, sillä pitkittyessään tila tulee johtamaan joko eroon tai rakkaudettomaan avioliittoon (ja mahdollisiin sivusuhteisiin).
Lähtisin siis purkamaan asiaa seksihalujen - ja parisuhteen palauttamisesta, kuin vakoilemaan pettämisestä. Silmät toki kannattaa pitää auki, mutta jos ainoa oire on seksihalujen puute, niin en lähtisi ensimmäisenä epäilemään uskottomuutta.
mitään oikeutta penkoa miehesi kännyä tai muita tavaroita! Siis uskomatonta millaisia ihmisiä te kyttääjät ootte! Onko oma itsetuntosi niin huono et pitää epäillä toista koko ajan? Elämä on hei tässä ja nyt, on tosi säälittävää tuhlata aikaansa kyttäilyyn, jos mies sanoo et ei oo salarakasta niin sä joko uskot sen ja lopetat kyttäämisen, tai et usko ja lopetat suhteen, lapsesta huolimatta. Kukaan ei jaksa tollaista epäluulossa elämistä loputtomasti. Sitäpaitsi muista et toista et voi muuttaa mut ittees voit!
Hyvä tunnusmerkki: on joko mies tai nainen.
Niin itse eronneena ja uuden onnen löytäneenä sanoisin. Suhteessa täytyy olla hyvä olo ja turvallinen ei sitä turvallisuutta saa toista kyttäämällä. Se joko on tai sitten ei. Moni stressaa ja tuhlaa aikaansa toisen kyttäämiseen koska itsellä ei ole hyvä olla. Miksi sellaisessa suhteessa eletään, kun voi oikeasti alkaa elää sitä omaa elämää ja löytää sellaisen suhteen missä ei tarvitse todellakaan tuollaisia asioita miettiä. Oikean ihmisen löytäminen ei ole kuitenkaan vaikeata uskon itse kohtaloon ja siihen että sitä oikeaa onnea kannattaa odottaa mieluummin yksin kun hankalassa suhteessa.
Epäillessä ajaa itsensä hulluuden partaalle, ja se että ei luota kumppaniin on jo merkki suhteen alamäestä. Sopivia ihmisiä oikesti on olemassa! Ei Suomi ole niin harvaan asuttu maa että ensimmäisestä vastaantulevasta vastakkaisen sukupuolen edustajasta tarvitsisi pitää kynsin hampain kiinni. Ja välillä kumppanissa roikutaan ihan vain kun oma ylpeys ei anna periksi antaa periksi, jos se haluaisi lähteä viehreämmille laitumille. Anna sen mennä ja mene itsekin.
Vihaan ihmisiä jotka pettää ja sotkee toisten suhteet yms laittaa toisen/toisten elämän pilalle, sotkeutumalla johonkin suhteeseen kolmanneksi osapuoleksi ja tämä vain oman itserakkauden takia, koska ei osaa ajatella asiaa omalta näkökulmalta että miltä se tuntuu petetystä.
Niin säälin ja toivon paskaa loppuelämää näille pettäjille ja kolmansille osapuolille ja toivon että epäonnistutte elämässänne hamaan loppuun saakka!
Oma mieheni osti toisen puhelimen ja siihen prepaid kortin, nukkuukin se puhelin tyynyn alla (emme nuku enää yhdessä pettämisensä vuoksi). On suhteessa siis taas. Ei lopeta vaikka pyydän lopettamaan. Oli jopa viikonlopun naisen luona. Sanoo minulle sen olevan vain seksiä mutta kovin on surullinen ja ahdistunut hänkin tilanteesta. Välillä vihainen ja minua haukkuu tyhjästä. Yritän ihan mitä tahansa, en kelpaa hänelle, en ruuan laittajana, en ystävänä, en rakastettuna, en siis minään, usein hän ei edes vastaa vaikka hänelle yritän puhella.
Eli valetta, pettämistä ja halveksuntaa liiton alusta saakka. 20 vuotta.
En anna tilanteen vaikuttaa itseeni vaan yritän jaksaa päivän kerrallaan ja jos ei minusta välitetä niin ei kai se minun syyni ole. Itse en ole kertaakaan häntä pettänyt, edes miettinyt sellaista. Syksyllä lähden pois, talo myyntiin rahat puoliksi ja etsin uuden kumppanin mutta vasta sitten kun ero on selvä. Toivottavasti silloin löydän miehen joka ei petä koska itse en petä.
Toinen puhelin ja prepaid ilmestyi miehelle...
Jostain olen lukenut jos mies/nainen uusii alusvaatteensa niin pettämistä on ilmassa.
Ja näinhän meillä ukko teki :(
Minun miehellä alusvaatteet säilyivät samoina - ehkä hän ei niitä siinä suhteessa edes jalassaan pitänytkään :) Mutta muut vaatteet alkoivat vaihtumaan. Tuli paljon uusia vaatteita, joita tuo toinen nainen oli ostellut - taisi mies olla naiselle sellainen kiva juttu, jota voi muuttaa sitten oman mielen mukaiseksi, pukea kuin nukkea.
Aikaisemmin mies halusi, että lähden hänen kanssaan hänelle vaatteita ostamaan ja valitsemaan, tuon suhteen aikana ei todellakaan! Hän halusi itse käydä vaateostoksilla. Kun suhde loppui, kelpasin minä taas ostosseuraksi ja makutuomariksi.
Kaikki muutkin merkit ilmassa oli, nyt jälkikäteen ajateltuna ja tajuttuna. Epäilin todella pitkään, mutta mistään ei kiinni saanut. Oli meilläkin tämä äänetön kännykkä, väärinpäin aina käännettynä tai taskussa, joka paikassa mukana. Ärtyisyys, minulle v'''tuilu, jota ei aiemmin ollut koskaan. Omiin oloihin sulkeutuminen, puhumattomuus, lasten asioista kiinnostumattomuus, omaan napaan tuijottaminen - minä minä minä. Eipä paljon kysellyt perheen aikatauluista omia menoja suunnitellessaan. Ne vain ilmoitettiin - työmenoiksi peiteltynä - mitäs niihin sitten sanomaan, kun luulin, että töissä on niin paljon kaikenlaista edustamista... Voi sitä määrää, mistä olisi pitänyt tajuta, että toinen nainenhan siellä on, mutta kun sitä vain itse luottaa, kun ei tajua, että yht'äkkiä ei kannattaisikaan luottaa. Seksi oli välillä miehen puolelta katkolla, oli kuulemma liikaa töitä. Se muuttui kyllä sitten taas normaaliksi tahdiksi, kun asiasta jaksoin valittaa. Aamulenkkejä, iltalenkkejä, vaeltelua, urheilua, kulttuuria, ihan mitä vain, että ei ollut kotona vaan toisen kanssa.
Oli kyllä niin hyvä valehtelemaan, että oksat pois. Aina, kun tivasin toisesta naisesta, hän pystyi valehtelemaan, että rakastaa minua enemmän kuin mitään. Niinpä niin ;)
Kun entinen mieheni petti, merkit olivat tälläisiä
-puhelin piilossa ja äänettömällä, tai jos sattui jäämään äänet päälle ja kuului viestiääni, mies ei reagoinut siihen minun nähden, eikö se nyt ole normaalia olla kiinnostunut mikä viesti tuli?
-ailahtelevuus, höpisi pehmoisia tulevaisuudesta toisena päivänä ja toisena kiukutteli kaikesta ja oli ärtyisä
-ärtyisyys ja epämääräisyys joskus kun kysyin hänen tekemisistään, eli silloin kun oli ollut toisen naisen kanssa, muulloin kertoili mielellään yksityiskohtaisesti miten päivä oli mennyt
-seksi loppui melkein kokonaan, lähes vuodeksi! mies vältteli seksiin johtavia tilanteita eikä pystynyt ns. innostumaan
-uusi harrastus, josta oli vähän liian innoissaan. toinen nainenhan senkin takana oli
-poissaolevuus
-mustasukkaisuus yhtäkkiä
-vaitonaisuus, vakavan keskustelun välttely
-syyttely ja arvostelu
mitään konkreettisia merkkejä en koskaan huomannut, ei löytynyt huulipunaa kauluksesta, ei viestejä, ei mitään, mistä olisi voinut kärähtää. suosittelen vain luottamaan vaistoon. pettävä mies tekee kaikkensa että ei jää kiinni, pettävä mies ei kaihda valehtelua. miettikää ansaitsetteko sellaista kohtelua! itse en pystyisi ikinä valehtelemaan tai satuttamaan rakastamaani ihmistä. entinen mieheni oli moukka ja kohteli minua ala-arvoisesti, hän sai mennä. helppoa se ei ollut.
Luota vaistoosi, varsinkin jos yleensä olet ihminen jolla on niin sanottu "kolmas aisti". Jos joudut moista miettimään, on aika vaihtaa maisemaa. Vuosi pahaa mieltä on parempi kuin 10 onnetonta aviovuotta.