Otteita Naomi Wolfin kirjasta

Pullukka kirjoitti:

"Sairaus leviää: Se laskee kätensä Amerikan parhaiden ja loistavimpien
esikoispoikien olkapäälle. Sairauden kosketus saa heidät torjumaan
ravinnon. Heidän luunsa törröttävät kuihtuvan lihan keskellä. Heidän
kasvonsa peittyvät varjoihin: he liikkuvat hitaasti, työläästi kuin
kuin vanhat miehet. Heidän huulilleen erittyy valkoista sylkeä: He
voivat niellä vain leivänmurusia ja hiukan rasvatonta maitoa. Niin käy
ensin kymmenille, sitten sadoille ja sitten tuhansille, kunnes joka
viides kaikkein menstyvimpien perheiden pojista sairastuu. Monet
joutuvat sairaalaan, monet kuolevat.

Slummien pojat kuolevat nuorena ja Amerikka on tottunut siihen. Mutta
sairastuneet pojat ovat valiojoukkoa, joille maailman ohjat piti
huoleti luovuttaa: heidän joukossaan on Princetonin
jalkapallojoukkueen kapteeni, Berkeleyn keskustelukerhon johtaja;
Harvard Crimsonin toimittaja. Sitten sairastuu neljännes Darthmouthin
rugbyjoukkueen jäsenistä, sen jälkeen on vuorossa kolmannes Yalen
salaseurojen uusista jäsenistä. Perijät, kerma, kansakunnan foorumin
tuoreet tulokkaat kuihtuvat valikoiden pois.

Amerikan tauti leviää itään. Se iskeen Sorbonnen nuoriin miehiin;
Englannin oikeustieteen opiskelijoihin, haagin hallintoelimiin,
Pariisin pörssiin, Die Zeit-lehden toimitukseen, Edinburghin,
Tubingenin ja Salamancan yliopistoihin. Nuorukaiset laihtuvat
laihtumistaan. He pystyvät tuskin puhumaan ääneen. He menettävät
sukupuolisen halunsa eivätkä jaksa leikkiä tai väitellä. Juostessaan
ja uidessaan he ovat vastenmielinen näky: takamukset roikkuvat,
häntäluut pistävät esiin, polvet kääntyvät vastakkain, kylkiluut
törröttävät paperimaisen ihon alla. Mitään lääketieteellistä selitystä
ei ole.

Sairaus muuttaa jälleen muotoaan. Eri puolilla Amerikkaa ilmenee, että
jokaista terveenä syntyvää elävää luurankoa kohden on ainakin kolme
muuta kärkijoukkoon kuuluvaa nuorta miestä, joiden toiminta on aivan
yhtä outoa. Kun he ovat nauttineet pihvinsä ja reininviininsä, he
menevät piiloon, työntävät sormet kurkkuunsa ja antavat ylen kaiekn
nauttimansa ravinnon. He palaavat ravintolaan vapisevina ja kalpeina.
Lopulta he järjestävät elämänsä niin että voivat päivittäin viettää
tuntikausia puuhiinsa kyyristyneinä ja heidän korkeasti koulutetut
aivonsa keskittyvät ajattelemaan vain kahta häpeällistä aukkoa- suuta
ja WC´tä, WC´tä ja suuta.

Samaan aikaan ihmiset odottavat nuoria miehiä takaisin työpaikoilleen
New York Timesiin, pörsseihin ja tuomioistuimiin. Puheenjohtajien
nuijat paukahtelevat ja telefaxit sirisevät, mutta puheiden
kirjoittajaa tai muistioiden tutkijaa ei kuulu. Mitä oikein tapahtuu
noille upeille nuorille miehille, joilla on tyylikkäät kampaukset ja
khakihousut? Heidän näkemisensä tekee pahaa. Edustuslounailla he
kätkevät vasikanleikkeensä salaatinlehtien alle. He tyhjentävät salaa
suolensa: He antavat ylen juhlien jälkeen. Oyster-baarin miestenhuone
löyhkää oksennukselta. kaikkein hienoimmissa ja arvostetuimmissa
yliopistoissa joka viides nuorukainen on sairastunut.

Miten Amerikka suhtautuisi siihen, että sen suosikki-pojat uhraisivat
itsensä joukoittain nälkiintymiselle? Kuinka Länsi-Eurooppa reagoisi
taudin leviämiseen? Arvatenkin julistettaisiin hätätila- valtaa
pitävät kutsuisivat koolle kriisienhallinnan asiantuntijat,
yliopistojen entiset opiskelijat järjestäisivät ylimääräisiä
kokouksia, parhaat mahdolliset spesialistit hälytettäisiin
kustannuksista piittaamatta, tilannetta käsiteltäisiin aikauslehtien
kansissa, pääkirjoituksia laadittaisiin massoittain, syytöksiä ja
vastasyytöksiä esiettäisiin, tiedotteita, varoituksia, oireita ja
uusia tietoja suoellettaisiin- epidemista pauhattaisiin jatkuvasti ja
joka puolella. Etuoikeutetut pojat ovat itse tulevaisuus ja
tulevaisuus tekee itsemurhan.

Yllä kuvattu tapahtuma on tietysti todellisuutta jo nyt, sukupuoli on
vain toinen. Kyseisiä sairauksia ruokkivat ja suojaavat instituutiot
ovat täysin passiivia. kansalaismielipide ei ole herännyt.
Maailma ei lähesty loppuaan sen tähden, että joka viides palvottu,
hitaan kuoleman "valinnut" lapsi on tyttö. Hänhän vain tekee liian
hyvin sen, minkä hänen odotetaan tekevän parhaina aikoina oikein
hyvin.
Jopa kymmenesosa kaikista nuorista amerikkalaisnaisista ja jopa
viidennes amerikkalaisista naisopiskelijoista on suljettu yhden naisen
nälkäleirille. Kun he luhistuvat, heille ei järjestetä
muistotilaisuuksia, asiaan ei puututa tiedostamisprojekteissa, koulut
ja colleget eivät julkaise virallisia viestejä, jotka kertoisivat,
että yhteiskunta haluaa nuorten naisten syövän ja kukoistavan eikä
sairastuvan ja kuolevan. Lippuja ei lasketa puolitankoon sen tähden,
että kuolema marssii yliopiston juhlien joka viidennessä rivistössä."


sitten ote alkaen sivulta 266:

"Lihavuus ei viittaa naisissa ainoastaan hedelmällisyyteen vaan myös
intohimoon. Chigacolaisen Michael Reese Hospitalin tutkijat totesivat
että pyöreät naiset halusivat seksiä seksiä useammin kuin laihemmat
naiset. Mitattaessa eroottista kiihottuvuutta ja valmiutta pyöreiden
naisten lukemat olivat lähes kaksinkertaisia laihoihin naisiin
verrattuina. Kun naisia vaaditaan muuttumaan luonnottoman laihoiksi,
heitä vaaditaan samalla luopumaan seksuaalisuudestaan: "Tutkimukset
osoittavat kiistatta, että niukka ruokavalio saa seksuaaliset halut
katoamaan." Koehenkilöt lakkasivat masturboimasta, eikä heillä
esiintynyt seksuaalisia fantasioita päivittäisen kalorimäärän ollessa
1700.

Nälkiintyminen vaikuttaa umpieritysrauhasiin. Kuukautisten puuttuminen
ja viivästynyt murrosikä ovat tavallisia nälkää näkevillä naisilla ja
tytöillä, nälkiintyneet miehet menettävät libidonsa ja muuttuvat
impotenteiksi ja joissakin tapauksissa heille kehittyvät rinnat.
Loyola Universityn seksuaalihäiriöiden poliklinikalla havaittiin, että
painoa pudottavilla häiriöillä on paljon pahempi vaikutus naisten
seksuaalisuuteen kuin painoa lisäävillä häiriöillä. Painavimmat naiset
olivat valmiita seursuteluun ja seksiin kun taas "anorektikot olivat
niin keskittyneitä omaan kehoonsa, että heillä oli vähemmän
seksuaalisia fantasioita, harvempia miesseuralaisia ja he halusivat
vähemmän seksiä."

Roberta Pollack Seid kirjoittaa:"Terve järki tuntuu vahvistavan sen,
että nälkäinen aliravittu eläin on vähemmän kiinnostunut eikä enemmän
kiinnostunut lihan iloista.

Mitä sitten on laihduttaminen? "Laihduttaminen" ja "hoikistuminen"
ovat yksinkertaisitettuja ilmaisuja vapaaehtoiselle
puolinälkiintymiselle. Intiassa, yhdessä maailman köyhimmistä maista
köyhimmänkin naisen ravinto sisältää 1400 kaloria päivässä, toisin
sanoen 600 kaloria enemmän kuin kuin Hilton Head- laihdutuskuuria
noudattavalla naisella. Seid kirjoittaa: "Laihduttajat reagoivat
yksinkertaisesti niin kuin nälkiintymisen uhrit reagoivat...vaikka
nälkiintyminen onkin aiheutettu itse vapaaehtoisella
laihdutuskuurilla, sillä on hätkähdyttävän samanlaiset vaikutukset
kaikkiin ihmisolentoihin."

Syömishäiriöihin sairastuneiden naisten vastenmielisten ja
säälittävien käyttäytymispiirteiden koko kirjo esitetään pohjimmiltaan
naisellisena, positiivisena todisteena naisten irrationaalisuudesta
(korvikkeena kuukautiskiertoon liittyvästä irrationaalisuudesta, josta
täytyi luopua kun, kun naisia tarvittiin täyspäiväiseen työhön).
Minnesotan yliopiston klassisessa tutkimuksessa 36 vapaaehtoista
osallistujaa noudatti pitkään vähäkalorista dieettiä ja "psyykkiset,
käyttäytymiseen liittyvät ja fyysiset vaikutukset dokumentoitiin
huolellisesti". Koehenkilöt olivat nuoria, terveitä ja "psyykkisesti
vahvoja, emotionaalisesti vakaita ja älyllisesti kehittyneitä." He
"aloittivat puolivuotisen jakson, jonka aikana nautitun ravinnon
määrää vähennettiin puoleen, mikä vastaa naisten tyypillistä
painonpudotusmenetelmää.

"Kun alkuperäisestä ruumiinpainosta oli pudonnut noin 25%
nälkiintymisen tuhoista merkit alkoivat näkyä". Koehenkilöt alkoivat
"uppoutua yhä enemmän ruokaan ja syömiseen, keräsivät reseptejä ja
keittokirjoja ja he kehittivät poikkeavia ruokarituaaleja, esimerkiksi
söivät tavattoman hitaasti ja kokosivat ruokaan liittyviä esineitä."
Sitten suurin osa "kärsi nälkiintymisen seurauksena jostakin
emotionaalisesta häiriöstä, kuten esim depressiosta, hypokondriasta,
hysteriasta, vihanpurkauksista ja eräissä tapauksissa häiriintyminen
saavutti psykoottisen tason". Seuraavaksi koehenkilöt "kadottivat
kykynsä toimia työssä ja sosiaalisissa yhteyksissä apatian, energian
ja vireyden vähentymisen vuoksi he eristyivät sosiaalisesti ja
menettivät seksuaalisen mielenkiintonsa". Lopulta "kun ravinnon määrää
oli vähennetty viikkojen ajan, koehenkilöillä oli pohjaton nälkä sekä
pakottava tarve rikkoa ruokavalion sääntöjä. Osa sortui mässäilemään,
mitä seurasi ylenantaminen ja syyllisyydentunne. Sudennälkä ei
hellittänyt edes ruokintavaiheen suurien aterioiden jälkeen". Osa
koehenkilöistä "huomasi syövänsä jatkuvasti, kun taas eräät ajautuivat
hallitsemattomaan ylensyömisen ja pahoinvoinnin kierteeseen".
Vapaaehtoiset "alkoivat pelätä menemistä koetilojen ulkopuolelle,
missä heitä houkuttelisivat ruoat, joita he olivat sitoutuneet olemaan
syömättä...jos he antoivat periski mieliteoilleen, he tunnustivat sen
hysteeriseen sekavahkoon tyyliin". Koehenkilöt muuttuivat ärtyneiksi,
kireiksi, uupuneiksi ja esittivät jatkuvasti epämääräisiä valituksia.
"Pakolaisten tapaan koehenkilöt eivät kyenneet vapautumaan siitä
tunteesta, että heitä varjosti jokin paha voima". Lopulta lääkäreiden
oli määrättävä osalle rauhottavia lääkkeitä.

Tutkimukseen osallistuneet keohenkilöt olivat täysin tavallisia,
terveitä collegen miesopiskelijoita."

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä