Sanonta "jokaisella on hintansa" kuulee silloin tällöin, mutta mikä on sinun hintasi? Paljonko pitäisi maksaa jotta viettäisit yhden kuuman yön tuntemattoman miehen kanssa?
Mikä on SINUN hintasi?
M28
1038077
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 103
Vanhimmat
85 €. se on jämpti.
ps. tinkijät älkööt vaivautuko
Aika halvalla lähtee ;D
sopuHinta ;D
Taidat antaa Alennusta,
kun joudut itsekin
nauttimaan kaupantekohetkellä ;D
No riippuu vähä miehest...
Mieluiten vähä yli 20 centiä,
nii ei tarvi rahokja käsitellä.
varattuna en suostuisi edes ajattelemaan tätä asiaa mutta ole sinkku joten sanotaan että 1500 euroa olis käypä summa.
juuri jotain 1500 euroa parhaimmillaan yhdeltä kerralta?
Mutta varmaan joku Liikemies
pitkällä työmatkalla
hädissään
suostuisi ;D
jos olisin vapaa, jos olisi 100% varmaa, ettei kukaan koskaan sais tietää ja jos mies olis siisti ja ei vaatis mitään sairaan kinkkistä niin ehkä rahapulassa vois vaikka harkita. Mutta hinta... kyllä se ois jostain 2000 eurosta ylöspäin, riippuen asiakkaan lompakon paksuudesta ;)
Mikä salassa pysyy,
se on hyvä muistaa,
teki mitä tahansa ;D
ja
Hintansa on joka Teolla ;D
700 euroa ainakin ja mitä rumempi mies sitä enempi maksaa
Jos kyseessä olisi täysin tuntematon ja ihan pelkkää seksiä, niin aika paljon saisi pulittaa... 2000€ en silmääni räpäyttäisi. Sanotaan, että 10000€ ja siitä ylöspäin alkaisin harkitsemaan, mutta tapauskohtaisesti, enkä siltikään kenen tahansa kanssa suostuisi. Täytyisi olla sellainen mies, etten aivan oksenna kosketuksestaan.. Voi olla, etten silti pystyisi suostumaan seksiin rahasta, vaikka minkälaisista summista olisi kyse.. Haluan säilyttää itsekunnioitukseni ja voisi tulla touhulle stoppi, jos tietoisesti yrittäisin ryhtyä siihen maksusta.. Ihan kaikelle ei kuitenkaan ole hintaa.
sanotaan että 5000 e ja ylöspäin
Olen varsin varakas mies ja jos paksuksi pamahdat niin se tietää ainakin mummonmiljoonan eli 170.000 euron rahansiirtoa.
Jos todennäkäisyys on yksi kymmenestä, odotusarvo taitaa olla 17.000 pinnassa.
Tuleeko kaupat? :-)
pidemmällä tuon isyysasian kanssa? Siis sen kirjoittelun perusteella tie naisen sydämeen. Joka tapauksessa onnea yritykselle todellisessa elämässä.
Unohdin vaihtaa nimmaria, voi anteeksi?
Pointti tässä oli kumminkin se ettei kelvannut, vaikka itse kerroit oman hintasi.
IRL asiat ovat paremmin kuin hyvin. :-)
kirjoittelin tuolla alempana (heh). Maksaisin siitä, että näkisin miehen ilmeen, kun kieltäytyisin. On asioita, jotka ei ole myytävänä, ihan oman itsensä takia. Ja tuo viimeinen kommentti kuullosti lupaavalta. Eli se toinen akateeminen..
Erehdyin luulemaan sinua tuoksi edelliseksi kirjoittajaksi, no ei se mitään.
Ja pettyisit pahasti jos odottaisit jonkinlaisen ilmeen näkeväsi, miehet oppivat jo noin 18-vuotiaina että maailma on täynnä naisia joille "se ei käy, se ei käy, se ei käy, se ei kerta kaikkiaan käy". :-)
Asiat ovat IRL paljon paremmin ja tavanomaisemmin kuin täällä olen provoillut. Tämä palsta nyt vaan on sellainen että asia-aiheista saa 50 lukijaa, autovero tuottaa 20.000 ihan kepeästi ja ryhmäseksi 10.000. Eivät ihan mieliaiheitani, mutta keskustelua näyttää syntyvän. *LOL*
tuntenut viestiesi perusteella. Yllättävän harvoin sekä todellisessa että nettimaailmassa tapaa ihmisiä, jotka tuntuvat tarpeeksi älykkäiltä yksilöiltä. Ja kun sellaisen edes muutaman viestinvaihdon ajan kokee, niin sekin on hyvä. En ole pitänyt sinua katkeroituneena luuserina ja kaltaisillesi yksilöille toivon kaikkea hyvää elämässä.. Ei kokemuksia autoverokirjoittelusta. Viihdyn silloin tällöin tuolla purjehduspuolella.., mutta olen huolissani väitöskirjani valmistumisesta, joten pakko tässä on keväällä ottaa itseään niskasta kiinni. Yhteenvedon kirjoittamisesta kiinni.. Eli jos pääsisi jouluna (heh) irti tästä nettiriippuvuudesta, niin hyvä olisi.. Ehtisi sitä väikkäriä kirjoittaa ennen purjehduskauden alkua..
Sinänsä aika jännää, mutta netissä toisinaan pystyy tunnistamaan kaltaisensa parin viestin perusteella. Itse olen törmännyt täällä muutamaankin ydinfyysikkoon ja pankkiiriin.
Itsellläni on pari akateemista loppututkintoa. Väikkäri taitaa jäädä tekemättä. Olisihan niitä tutkimustuloksia, varsin hienojakin. Mutta kun ne pitäisi kirjoittaa uudelleen jonkinlaiseen pseudotieteelliseen muotoon. :-)
que nos cubrira de glorias
ay carmela, ay carmela...
Jos heität tuon googleen, saat väikkärinkirjoitukseen taustamusiikkia.
ihmeellinen, että olen toipumassa yhdestä fyysikosta. No, matemaattis-luonnontieteellisen taustan omaavana sitä törmää aina kaltaisiinsa. Eli Hyvät Joulut ja Uudet Vuodet ja tietysti vielä Loistavaa Loppuelämää.. Sillä tämä netissä pyöriminen alkaa tuntua päivä päivältä hullummalta.. Ja purjehduskausikin näyttää alkavan jo huhtikuussa eli kaikkinensa vuodesta 2006 näyttää tulevan loistava.
Hyvää joulua myös sinne.
Eikä netin käyttämisessä mitään erityisen pahaa ole, tuossa hupijutut ovat toisessa ikkunassa kun toisessa kirjoitellaan raporttia.
Ja minnekäs ne alkuaikojen akateemiset käyttäjät täältä olisivat hävinneet? *LOL*
Jos menet siihen musiikkipääsivulle, niin siinä on melko oikeannäköinen kuva minusta. Lippukin on sopiva. :-)
tätä viestiä. Kävin mainitsemallasi sivulla. Toivottavasti ilmeesi ei ole kuvankaltainen (ja hymyilee). Katsoin muuten eilen televisiosta elokuvan Kaunis maailma. Täytyyköhän tulevaisuuden miesvalinnoissa kiinnittää huomiota enemmän tuohon matemaattisuuteen (vaikka se on nytkin ylikorostunut)? Skitsofreenikoista ei ole varmasti suuri kilpailu, jos ei vaadi nobeltasoista mieskandidaattia? Hyvä elokuva ja muistui mieleen omat tunteet, miksi ajauduin nykyiselle alalla. Halusin käyttää aivojani.
Juu kyllä täällä nobelistejakin juoksee ihan koko ajan, että on valinnanvaraa jos sellaisista tykkäät.
Nämä viimeiset vierailijat eli Harry Markowitz ja Myron Scholes kyllä taitavat olla vähän liian vanhoja sinulle. :-)
hätää.. Ja ensi hätää voisi kelvata tilastotieteilijä. Kemisteistä en ole oiken kiinnostunut. Miten jokin värireaktio voi olla eksaktia tiedettä? Sehän havaitsijan näkökyvystä kiinni.. No, on minulla omat epäilykseni joistakin fysiikan saduistakin.. Mutta mainitsin jo aikaisemmin, etten yritä edes tuota nobeltasoa. Mutta jos haluaa matemaattisen miehen, niin eikö mahdollisuudet olisi paremmat, jos ei vaatisi tasapainoisuutta?! Pieni käyttäymishäiriö kummasti piristäisi suhdetta.. Ja mistä sitä tietää minkälaiseksi psykopaatiksi tästä kehkeytyy ajan myötä?
Ja vielä enemmän kaipaan älykkäitä, pirullisia keskusteluja kuin miestä elämääni. Tällä hetkellä sanallinen sota onnistuu vain yhden työkaverin kanssa.. Eli luvassa hyviä tuloksia projektista..
En minä ole NIIN paljon vanhempi että ajattelisin sinua pääasiallisesti keskusteluseurana.
Kyllä naispuolisielle tohtorille voisi muutakin käyttöä löytyä, ja onhan se miehelle älyllisetikin antoisampaa jos alla kiemurtelee tohtori eikä sihteeri. Tämä siitä huolimatta että ihan samaltahan ne tuntuvat. :-)
Ja samalla logiikalla tietenkin 80-vuotiaalla Markowitzilla olisi lähes varma saanto ja 25-vuotiaalla urheilijanuorukaisella luultavasti ei. *LOL*
siis miehet.. Jos toinen ei pysty aivokapasiteetin avulla tekemään vaikutusta.., niin ei se mies alla tunnu niin hyvältä..
Ja en ole muuten ole ajatellut 25- tai 80-vuotiasta miestä.. Ikähaarukkani on huomattavasti kapeampi.. Jonkin verran laajentui karismaattisen, älykkään miehen ansiosta..
Ja edellisen viestisi perusteella sait naiset kuulostamaan kiemurtelevilta lahnoilta..??
(Viestin hierarkia oli liian syvä, pitää jatkaa tässä.)
Olet voinut sekoittaa minun viestini jonkun muun kirjoituksiin, tahallani naputtelen nimmarin samaan tyyliin kuin joku muu/muut kirjoittajat.
Lahnoista en ole kirjoittanut mitään.
Täsmälleen samaa mieltä siitä, että miehellä/naisella pitää olla suurinpiirtein samanlainen aivokapasiteetti, muuten ei pahemmin kiinnosta.
Ja uskoisin että naispuolinen tohtorikin on varsin niljakas ja kiemurtelevainen, jos hommat alkavat sujua. :-)
Ihmiset vaaan yrittävät tehdä tuostakin väritöntä, hajutonta ja mautonta, on ties mitä kumia tautien torjumiuseksi ja ehkäisypilleriä ettei tule lapsia. Minusta tuossa pitää antaa palaa, tietenkin kannattaa aika tarkasti katsoa kenen kanssa alkaa hommiin.
ajatuksiani? Pakko tässä on jättää vastailu työaikana, etteivät ajatukset karkaile keskeneräisestä raportista johonkin muuhun.. kun tulin töihin välipäiviksi, jotta saisin tietyt tehtävät tämän vuoden puolella valmiiksi.. Räjähdysherkkä ikä eli jopa viattomat mielikuvat voivat sotkea ajatukset täysin, mutta se taisi olla tarkoituskin? Joskus sitä toivoo, että olisi syntynyt mieheksi.. Elämä olisi luultavasti helpompaa.. Vai onko?
Ei ollut tarkoitus sotkea ajatuksia, itse poden flunssaa kotona.
Kummallakin taitaa olla sellainen ikä ettei enää pelkää tulta eikä korkeaa vettä (tai miten se nyt menikään). Jos tulee mielenkiintoinen tapaus vastaan niin eipä tässä mikään pidättele.
Oikeasti miehenä on sekä helpompaa että hankalampaa. Naisen on paljon helpompi päästä keskitason suoriutujaksi ja suhteet sujuvat jos hoksaa levittää jalkansa. Toisaalta sitten ihan huipulla taidetaan tarvita melko annos adrenaliinia, kansainvälinen arvostus on itse ansaittava ja alussa voi tulla kovaakin kritiikkiä.
flunssasta? Onneksi olen syksyn jälkeen säästynyt siltä. Ja ajatukset ovat kasassa. Kyllä tarkoitus olisi ensi vuonna pysyä ajatuksiltaan kasassa - ainakin sen verran, että väikkäri valmistuisi.
Muuten en ole kuin kerran oman työelämäni aikana törmännyt tapaukseen, että nainen olisi saanut etuja levittämällä jalkojaan. Nähtävästi aloilla on eroja. Toisaalta sen verran ylpeyttä (ehkä joskus liikaakin), että olen halunnut pärjätä suorituksilla , en mielistelyllä.
Ja oikeastaan en edes pidä töitäni mitenkään kummallisina. Yritän vain tehdä parhaani. Ja siinä sivussa nauttia työnteosta. Ehkä kaikista tärkeintä on nauttia siitä, mitä tekee.
Pistetään flunssan syyksi. :-)
En minäkään työelämässä ole nähnyt että joku olisi pärjännyt seksipalveluilla. Muutaman yrityksen ehkä, mutta ne herättivät lähinnä kummastusta. Yksityiselämässä tilanne on tietenkin toinen, naisilla näyttää menevän helpommin. :-)
Ylpeys kuulostaa lupaavalta, sitä löytyy täältäkin. Eli kaikenlaista voisi olla tarjolla, keskusteluseurasta alkaen. Ja ainakin sen voin luvata, että voisin huolehtia selvästi paksuna olevan ja oksentelevan neiti tohtorin karonkasta.
Ei siis ole tarkoitus pelkästään uida liiveihin, näitä tilanteita vaan tulee eteen muutama ihmisiässä ja silloin on syytä toimia. *LOL*
No, yksityiselämässä on aina "prinsessoja", jotka ovat tottuneet, että heitä kuuluu palvoa ja palvella. No, olin isintyttö ja kai poikatyttö. Puissa ja aitojen päällä kiipeileminen kuului lapsuuteeni. Eli seksillä pelaaminen ei luonnistu edes yksityiselämässä. Siis sängyssä olen kyllä itsekkäistä syistä.
Oikeastaan sitoutumisessa suhteeseen, pelottaa eniten työmahdollisuuksien menettäminen.Tähän asti olen pystynyt muuttamaan työn perässä milloin minnekin.
"Ylpeys kuulostaa lupaavalta, sitä löytyy täältäkin. Eli kaikenlaista voisi olla tarjolla, keskusteluseurasta alkaen."
Keskusteluseura taitaa olla turvallisin vaihtoehto. Ja toisaalta voisin toimia "naisten ajatusten tulkkina". Naisia on kuulemma vaikea ymmärtää. Niin on myös miehiä.
"Ei siis ole tarkoitus pelkästään uida liiveihin, näitä tilanteita vaan tulee eteen muutama ihmisiässä ja silloin on syytä toimia."
Huomattu, että herralla on selvästi noussut huoli jälkikasvun ilmaantumisesta. Ja ehkä päällimmäisenä on ajatus, kuinka vanha olen, kun lapseni on parikymppinen. Mutta yhtä paljon kun panostat lapsien saattamiseen maailmaan, olisi syytä myös kiinnittää huomiota lasten turvattuun lapsuuteen. Hehän ottavat mallia vanhemmistaan myös sosiaalisessa käytöksessä. Eli toinen merkittävämpi tapa vaikuttaa jälkikasvun menestymiseen maailmassa olla läsnä heidän elämässään.
Get a room..
Onhan tässä kaikenlaista tullut tehtyä ja jälkikasvu neuvoo monissa asioissa, usein paremmin kuin itse osaisin. Olen uhkaillut niitä, että sitten kun tulee 30 senttiä lunta niin opetan miten edetään avoimen maaston yli ja miksi se on huono idea. :-)
Kommentteja kirjoituksiisi:
Joskus vaan on parempi heittää aivot nurkkaan ja kääriä hameenhelmat, lopputulos voi olla paljon parempi kuin mitä pitkällisellä harkinnalla saa aikaan.
Ja epäsosiaalisuus on parhaimpia ominaisuuksiani, juuri siksi olen noussut massasta mikä ei ole ollut helppoa.
Niin ja öh, jos vastaan tulee poikamiestyttö-tohtori niin tietenkin ensimmäinen selkäydinreaktio on yrittää laittaa sille siementä navan alle ja katsoa myöhemmin mitä siitä kehittyy. :-)
Siis täysin tietoisena etteivät asiat ole helppoja, etenkään tässä sossuyhteiskunnassa.
Eli (heh) nyt aloittelen syväluotauksen.. Ensinnäkin, jos sinulla on jo jälkeläisiä, niin miksi niitä pitäisi olla lisää? Mitä lapset merkitsevät sinulle? Mitä naiset merkitsevät sinulle? Onko naisilla muuta merkitystä kuin olla etäisiä henkilöitä, joihin saa kontaktin lasten saattamisella maailmaan? Onko se tapa sitoa nainen elämääsi? Pystytkö näkemään samantasoisena yksilönä? Tämä on vasta alkua, ja etenkin tuo kohta, jossa sanoit epäsosiaalisuutesi olevan parhaimpia ominaisuuksiasi. Eli arvostus.. Jos sinulla on kaksi tutkintoa.. Kumpaa arvostat enemmän tieteen vai rahan maailmaan? Kumpi on tärkeämpää sisäinen palo ja rahan avulla vaikuttaminen? Etkö näe epäsosiaalisuutta myös puutteena, johon voi puuttua esim. omien lastesi kohdalla? Eikö heidän onnellinen elämä ole tärkeämpi kuin sosiaalisen kyvyttömyyden tuomat edut? Pystytkö tunnistamaan omien vahvuuksiesi/heikkouksiesi kummatkin puolet. Minä pystyn. Tässä miettimistä..
Hieman menee nurinkuriseksi nämä kysymykset, kun tässä minä olen se joka on uskaltanut tehdä lapsia ja sitoutua niiden kasvattamiseen. Sinä taas olet viivytellyt melkein nelikymppiseksi ja näytät vieläkin miettivän asioitten olemusta. Tuskin saat alettua hommiin nytkään.
Ja tietenkin samat ominaisuudet ovat vahvuuksia ja heikkouksia.
Ehkä tässä jutussa on eniten kyse siitä täysillä elämisestä, minkä aiemmin mainitsit. Ei näissä jutuissa kannata miettiä elatusmaksuja, kilojen kertymistä tai paikkojen venymistä.
Housut pois ja menoksi, jos siltä tuntuu. Jos ei tunnu niin sitten ei. :-)
Ehkä kysymys on arvomaailmasta. Kumpaa pidän tärkeämpänä samanhenkistä kumppania vai lapsia? Kumppania. Ja vaikka haluaisinkin lapsen, niin en hinnalla millä hyvänsä. Ja jos päädyn lapseen (joka ei ole itsestäänselvyys), niin sitoudun kasvatusvastuuseen. Ja lapsen haluan itsekkäistä syistä, mutta toimimalla tilanteessa kuin tilanteessa lapsen hyväksi.
Voi olla, että päädyn yksinelämiseen. Sekään ei ole huono vaihtoehto. Olen iässä, jossa pohditaan syvällisiä. Täysillä eläminen ei tarkoita tyhmyyttä rynnätä tilanteisiin, jotka päätyvät katastrofiin. Elatusmaksuilla ei ole merkitystä, mutta sillä on minkälainen kumppani on.
Eikä ole myöskään kysymys siitä, ettei isitarjokkaita olisi ehdolla. Omat tunteeni kuitenkin merkitsevät tässä asiassa eniten. En päätyisi saamaan lasta miehen kanssa, jota en rakasta. Tästä kai voi päätellä, että entistä rakastin.
Juu kyllä minä tiedän kirjoittelevani ajankuluksi pikkutuhmia tuntemattoman naisen kanssa. :-)
Ja tästä on pitkä matka siihen että päätyisimme edes samalle paikkakunnalle saati sitten samaan sänkyyn. Ja silloinkin todennäköisyys olisi aika pieni.
Kuitenkin suhtadun asiaan reippaalla urheilumielellä, ei maailmaa yhdellä kertaa saa valmiiksi. Ja ihmiset kasvavat ja kehittyvät.
Omasta mielestäni ei ole minkään sortin katastrofi, joa nelikymppinen hyvin pärjäilevä nainen pamahtaa paksuksi. Pikemminkin päinvastoin.
Ja tietenkin aikuisen ihmisen elämään sisältyy kaikenlaisia vastuita ja rajoituksia.
.. haikailen vielä entisen perään. Ja aina kun meillä on ollut tilaisuus parantaa välejä, niin jompi kumpi tai kumpikin on aloittanut kiukuttelun. Ja tapaamisen jälkeen on niin h...sti potuttanut. Säännöllisesti hävitän hänen kännykkänumeronsa, sähköpostiosoitteensa ja osoitteensa. Oli pakko heittää se pahuksen rahapuukin muistuttamasta hänestä. Ja juuri, kun ajattelen, että tähän se loppui, niin toinen muistuttaa olemassaolostaan kuukauden tauon jälkeen. Ja ainoa yksilö, jolle paiskon ovia ja suutun kunnolla. Ja toinen käyttäytyy yhtä idioottimaisesti, kun käy Suomessa, ilmoittaa kotimatkallaan, että lähti juuri Suomesta ja kysyy samassa yhteydessä, koska tulen käymään.. Eli joskus se järkeily olisi paikallaan..
Harmi, että olet jämähtänyt tuollaiseen suhteeseen.
Omasta mielestäni maailma on mahdolisuuksia täynnä, eikä kaiken tarvitse olla täydellistä. Riittää kun valitsee parhaan käytettävissä olevista vaihtoehdoista. Tai toiseksi tai kolmanneksi parhaan.
tuntevansa voimakkaasti. Ja välillä kyllä hymyilyttää oma käytöskin. Myös se, että viime kesänä olin pari viikkoa treffipalstoilla, kun entinen sattui sopivasti tekstiviestillään ärsyttämään kesken juhannuksen vieton.
Jämähtämistä kestää juuri niin kauan kuin eteen sattuu vapaa, tarpeeksi mielenkiintoinen yksilö. Olen nimittäin tosi huono siinä, että jakaisin miehen huomion jonkun toisen naisen kanssa. En mustasukkainen, mutta omista eduista kiinnipitävä.
Tai oletko varma, ettet ole valinnut kaikkia kolmea parhaaksi mieltämääsi vaihtoehtoa (pakkohan tässä on vitsiä vääntää)? Tiedän, että vaihtoehtoja on aina, mutta näyttää kaikki olevan jo naimisissa..
...sanoivat näistä jutuista että penis erectus non habet conscientiam. Mikä on tietenkin yksi puoli asiasta.
Mutta paljon isompi juttu on se, että olen elämässäni tottunut ottamaan hallittuja riskejä sekä tekemään tarvittaessa nopeita päätöksiä vähäisillä tiedoilla, niinkuin aiemmin kerroin.
Jos homma näyttää hyvältä niin käyn kiinni kuin sika limppuun. Toisaalta varon riidanhaluisia ihmisiä, elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi sellaiseen.
Ja kun ne resurssitkin taitavat olla paremmat kuin kolmella parhaimmalla miesehdokkaallasi yhteensä, niin en todellakaan aio alkaa käyttäytymään hillitymmin ja järkevämmin kuin nuorena.
Oikeasti elämä on mennyt aika paljon työnteossa ja vastuutakin olen ottanut asioista, sitten tulivat nämä 1990-luvun uudistukset eli lama ja Internet. Rikastuin ilman omaa ansiotani.
Kirjoitit sen verran vahvaa tekstiä.. Toisaalta olen oppinut varomaan sen suhteen, ettei kukaan pääse jyräämään olemuksellaan ylitseni. Viimeistään siinä vaiheessa, kun siirryn eteenpäin, toinen huomaa jyräyksen epäonnistuneeksi..
Mies saa olla minun puolestani vaikka velkainen, kunhan aivot pelaavat hyvin. Kyllä persoona menee aina resurssien yli. Kun on luonteeltaan minimalisti, niin pienet tulotkin riittävät. Enemmänkin kaikki on tahdosta kiinni..
Siinä, missä sinä varot riidanhaluisia ihmisiä, niin minä varon energiasyöppöjä. Ja vuosi vuodelta tulen varovaisemmaksi tämän asian suhteen.
Kaikki nämä jutut, järki, tahto ja menestys kulkevat yhdessä.
Ja todellakaan ei ole ollut tarkoitus jyrätä sinua, keskustelu vaan on ollut mielenkiintoisempaa kuin yleensä.
Ja onhan tässä aina mahdollisuus (pienikin) päästä hyppäämään naispuolisen tohtorin selkään. Onhan se extreme-urheilua mutta kiinnostavaa kumminkin. :-)
otsikon alla kirjoittelemme. Ja kirjoitteluhan kattaa vasta pienen osan ihmiselämästä.. Eli vielä ei olla kirjoiteltu ennakkoluuloista, politiikasta, yhteiskunnasta.. Eikä saatu riitaa aikaiseksi, vaikka tiedänkin nyt sinun inhoavan riitaisia ihmisiä. Ai niin, mikä on miehen ärsyttävin piirre? Riitelee television kanssa..
Siis palstan nimi oli "Naisen logiikka" ja aihe "paljonko on tarpeeksi" ja konsensus "mikään ei riitä". :-)
En minä siis erityisesti inhoa riitelijöitä, annan niiden vaan riidellä keskenään. Samasta syystä en ole aktiivinen politiikassa, vaikka siitä onkin hauska keskustella.
Odottelen ihan rauhassa sitä että tämä fattayhteiskunta kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Ruotsi on jo pitemmällä, siellä tavallisen työntekijän ostovoima on Euroopan kolmanneksi huonoin vaikka se oli viisikymmentä vuotta sitten Euroopan rikkain maa. *LOL*
Siis tässä ympäröivässä keskustelussa on kolme linjaa, vähemmistö ei pidä seksiä muuna kuin vessassa käynnin tasoisena suorituksena, toinen enemmistöistä luokittelee itsensä korkealle (ja harmittelee, miksi hinnoitellut yhtä korkealle kuin naapuri) ja kolmannen ryhmän mukaan oikea henkilö saa ilmaiseksi.. Jos tuosta jotain päättelisi, niin ensimmäinen mainitsemani ryhmä ei ole järin seksistä kiinnostunut, toinen ryhmä pitää itseään laadukkaana ja käy kauppaa seksillä (avioliitto, elintaso, varakas mies). Ja kolmas ryhmä yrittää vielä naiiviuden voimalla säilyttää rippeitä sielustaan eli uskoo vielä siihen, että seksi tai paremminkin rakastelu oli jotakin sen verran suurta, ettei sitä kannata ryvettää. Kuka sitten oikeassa? Tiedä häntä, mutta jokainen taaplaa tyylilleen uskollisena.
No, mitä inhoan tässä yhteiskunnassa.. Olen alalla, jossa ihmisiä pompotellaan projektista toiseen pätkätöissä. Eli olen katkeroitunut tältä osin yhteiskuntaan. Toisaalta yritän pinnistellä eteenpäin keskittymällä sen hetkiseen työhön tai tekemällä mielenkiintoisia asioita. Ja huomaan vuosi vuodelta, että kiinnostukseni yhteisiin asioihin on häviävän pieni. Sekin tässä lapsettomuudessa on hyvä asia, ettei minun jälkeeni kukaan pompottele geenejäni. Ja huomaan vähitellen vetäytyväni kaikenlaisesta kilpailusta.. Kiinnostaa kyllä aivojen käyttö, innostuminen.., mutta ei kovaääninen itsensä esiin nostaminen.
Elämähän on sellaista millaisen siitä itse tekee.
Liika turvallisushakuisuusko vaivaa, kun et ole järjestänyt itsellesi perhettä ja mieleisiäsi töitä?
Maailmahan on mahdollisuuksia täynnä, niihin pitää vain tarttua.
Siiitä olen samaa mieltä, että tämä yhteiskunta on aika hullu. Ensin Akatemia jakaa rahat apurahoina ettei tarvitse huolehtia tutkijoiden sosiaaliturvasta tai eläkkeistä. Sitten eduskunta "pakkosuojelee" tutkijat rinnastamalla nämä yritäjiin ja nappaamalla neljänneksen apurahoista pois eläkemaksuihin. :-)
.. pahuksen ikä painaa päälle. Jos vielä saisin vaikka kymmenen vuotta järjestellä työelämääni, niin olisin sen jälkeen valmis asettumaan paikoille.. Mutta pahus tuo ikä.. No, jos jatkan yksin, niin tuota ongelmaa ei ole..
Ja kyllä minä tiedän, että valinnoista se on kiinni. Olen valinnut ammattillisen kehittymisen ja projektityöt. Ja nyt kun olen putkeen tehnyt töitä kahdessa projektissa ja pitänyt viime kesänä 1,5 viikkoa lomaa, niin vähemmästäkin alkaa tökkimään. Se väitöskirjan loppuunsaattaminen tapahtuu vapaa-ajalla.., joten aikaa ei ole liiaksi. Ja ihminen ei ole valitettavasti kone..
Turvallisuushakuisuus liittyy perheeseen. Eipä kuullosta lupaavalta siirtyä paikkakunnalta toiselle ja siinä sivussa raahata lasta aina uuteen ympäristöön. Kyllä joissakin asioissa olen turvallisuushakuinen ja katson pitkälle tulevaisuuteen.
Oikeastaan odotan, että tämä projekti päättyy, ja että saan tämänkin kunnialla loppuun.. Vaikka olenkin nauttinut tästä ajasta, mutta kaipaan jonkinkaltaista lepotilaa. Eli ehkä menen karhujen tapaan, mutta vääränä vuodenaikana, talviunille..
...tarkoitan että näet uhkakuvat mutta et mahdollisuuksia tai ratkaisuja.
Tietenkin tuossa on rajoituksensa, mutta eivät ne ala heti tai kestä kymmeniä vuosia. Osaathan sinä pert-kaavion tehdä työhommistasi, mikset sitten omasta elämästäsi.
Samaa vikaa olen huomannut muissakin naisissa, pitäisi olla pysyvä työpaikka, mies, rivitalonpätkä, volvo ja kultainen noutaja ennenkuin voi alkaa mihinkään uuteen. :-)
Työlääksi käy otsikon keksiminen..
Kai se on totta, että näen uhkakuvina. Toisaalta olen nähnyt myös sen, miten on käynyt aika suurelle osalle naispuolisia opiskelukavereitani, kun ovat päätynyt perheen perustamiseen. Osa ei ole tehnyt sen jälkeen alalla töitä.
Oikeastaan kaipaan varmuutta, että töitä on myös jälkeenkin. Ja nyt kun EU-rahat pienenevät ja valtio vähentää virkoja, kilpailu kovenee.. Niin ja miksi minun pitäisi kantaa yksistään vastuu lapsesta? Siis odotan kyllä miehen heräävän yöllä lapsosesta huolehtimaan ja kantavan osavastuun. Muista kohdista en tiedä..
Lähdin muuten kotiin nukkumaan päivällä. Ja nyt pitäisi levänneenä jatkaa kotona..
Itse olen joutunut vaihtamaan (tai oikeasti halunnut) hommia ja alaa parikin kertaa. Aina siinä joutuu hyppäämään tyhjän päälle, töitä on pariksi kuukaudeksi korkeintaan.
Minulla on kokonaan erilaiset ongelmat, pitäisi revetä neljäksi kun ulkomaiset yhteistyökumppanit tunkevat tänne halpapalkkamaahan EU-rahaa tai kotimaiset rahoittajat haluavat rahoittaa lupaavia tuloksia tuottanutta tutkimusta. Ja kun väkeä on vähennetty nuorisosta alkaen niin minkäs teet, ei niitä parissa kuukaudessa kouluteta tuottaviksi.
Ja kuten kirjoitin, minulla on aika pitkä kokemus lapsista huolehtimisesta. Ainoastaan kakkavaippoja en ole juuri vaihtanut, se on naisten työtä. Kai tässä sen verran chauvinisti saa olla. :-)
Tässä voisi kertoa tosi hauskoja "sotajuttuja" työhommista, en kumminkaan viitsi kun olen erään tieteenalan kauhukakara. Ja on täälläkin tohtorisnaisia, puolella niistä on kissa ja toisella puolella koira. Yhdellä on papukaija.
(toivottavasti eivät lue näitä, tyylini on helppo tunnistaa ja ne lynkkaisivat minut)
Oli minulla kerran jopa virka ja sain kolmen vuoden virkavapaan, mutta en halunnut palata. Sen jälkeen apurahoja ja projektitöitä. Osa tieteellisiä, osa muita.. Nykyisin sitoudun enään työhön, en työpaikkaan. Eli kyllä tämä pätkittäisyyskin syö työympäristöjä.
Kyllä täälläkin saa jakautua neljäksi pienellä palkalla. Artikkelien kirjoittaminen jatkuu pitkälle tulevaisuuteen rahoituksen loputtua. Ja hyvä, että jonnekin sitä rahaa virtaa. Mutta kuten aikaisemmin jo mainitsin, niin minulla on todella mahtava työkaveri.. Harvoin saa tehdä töitä todella dynaamisen yksilön kanssa.. Eli eiköhän tule uusi valtaus kansainvälisillä vesillä.. Sen takia jaksan.. ja sen tähden, että tämän yksilön seurassa ei pääse helpolla..
Tuon kakkavaippahommankin varmasti hallitsisit. Johtuukohan siitä, että sinua ei ole positiivisesti ehdollistettu hommaan? Myönteinen kokemus.. kakkavaippa.. ja sitä rataa.. Toinen mahdollinen on kiristys.. Se kumpi on pahemmassa puutteessa vaihtaa nopeammin kakkavaipat?
Parempi olla mainitsematta työpaikan sotajuttuja. En minäkään sen tähden kerro omasta alasta.. Ja kauhukakarana on varmasti hyvä olla? Ja jos tunnistavat ja lynkkaavat, niin tiedän, miksi et vastaa..
Sinullakin on siis ollut hauskaa. Ehkä sitä räväkkyyttäkin löytyy ennen pitkää, toivottavasti ennen 40-vuotispäivää.
Itse en jaksa sitoutua enää edes johonkin tiettyyn työhön, kun on riittävän monta kertaa teknologia muuttunut alta niin oppii ottamaan vastaan sen työn ja välineet mitkä ovat saatavissa. Kuten venäläiset kollegat sanovat, käytämme aina parasta mahdollista teknologiaa. Jos sitä ei ole saatavissa, käytämme toiseksi parasta. Jos sitäkään ei ole, käytämme kolmanneksi parasta.
:-)
Näissä minun hommissa menee aika paljolti niin, että joutuu odottamaan tarkoitukseen sopivia välineitä, sitten hienot tulokset syntyvät alle viikon uurastuksella. Raportin kirjoittamiseen menee päivä tai pari ja sitten pitää käydä kehua retostelemassa maailmalla, missä onneksi olen parempi kuin useimmat suomalaiset.
Sitten voi taas olla vuosi tai pari hiljaiseloa.
merkkipäivää, joten ei kiitos paineita enään ulkoapäin. Niitä paineita on jo omasta takaa ihan tarpeeksi. Räväkkyyttä löytyisi kaikkeen vaaralliseen harrastamiseen, mutta erästä lajia en pidä extreme-lajina.
Töissä on ihan hauskaa.. Onneksi on muutama samanhenkinen ja -ikäinen ystävä, joiden kanssa pystyy myös syvällisempään keskusteluun.
Mutta hyvää yötä ja kauniita unia..
Paha äkkikuolema ei pelota, mutta vastuun ottaminen on kamalaa?
Itse uskoisin kuolevani hitaasti ja varsin ikävällä tavalla, siihen asti hoidetaan hommat niin hyvin kuin pystytään. Ei siis mitään kamalaa, mutta kun iäkkäitä sukulaisiakin on ollut ja sama on tavallaan perinne tällä alalla. :-)
ei tarvitsee tuosta hengissä pysymisestäkään huolehtia. Ja pieni adrenaliini veressä piristää kummasti ja etenkin suorituksen jälkeen olo tuntuu tuntuu elämisenarvoiselta. No, ajattelin pysyä hengissä ja kunnossa. Ja sellaisessa kunnossa, että 70-vuotiaana pystyy halutessa hyppäämään laskuvarjolla lentokoneesta. Se on tavoite.
Mutta hyviä huomioita teet. En ole tullut ajatelleeksi tuota ristiriitaa. Ehkä kannan vastuun liiankin raskaasti, jos sellaisen otan.. Se voisi selittää työnarkomanian.
Sama ongelma on varmasti entisellä.. Vakaa kallio, mutta sitoutumisen suhteen tunteet ailahtelivat.
Myönnettäköön, että aluksi hirvitti yksilön vahvuus ja vetäydyin kaverilinjalle. Mutta siinä vaiheessa, kun olisin ottanut riskejä, toinen vetäytyi. Eli koko ajan kun tapailimme, jompikumpi vetäytyi ja toinen yritti saada jotakin aikaiseksi. Ja oikeastaan opin aika hyvin tulkitsemaan, missä mennään.. Ja kun toinen onnistuu tarpeeksi loukkaamaan, niin sitä tekee mieli seuraavassa tilanteessa tehdä sama toiselle.. No, välitän ja toivon toiselle kaikkea hyvää.. En haluaisi nähdä häntä vieraassa maassa yksin. Olkoonkin se vaikka sitten joku toinen nainen..
Occam's razor.
Ihmiset nyt vaan toistavat käyttäytymistään, jos ei ole sitoutunut nelikymppisenä niin tuskin sitä tekeekään. Etenkin jos kaksi tällaista kohtaa.
Eronneet taas usein menevät naimisiin ja taas tulee ero.
Ja on tässä lähipirissä sellainenkin tapaus, joka vaihtaa naista parin kuukauden välein vielä yli nelikymppisenä ja haikailee jos tämä viimeinen nyt olisi se oikea. *LOL*
Tietenkin sama pätee myös minuun.
Taidan olla jonkinlainen opportunisti (siis positiivisessa mielessä) sekä työelämässä että muuten. Ja olen varautunut siihen että jollakin kerralla käy huonosti, olen järjestänyt asiani siten etten ole korvaamaton.
Siis siitä, että nelikymppinen ihminen ei sitoudu. Kyllä noilla hormooneilla on ihmeellinen vaikutus ja nähtävästi, mitä vanhemmaksi tulee sitä tarkemmaksi tulee tuossa jälkikasvustoon liittyvissä asioissa. Olisi pitänyt kolmekymppisenä luovuttaa munasoluja, niin olisi tuokin asia poissa kuvioista.
Ja kyllä tuo hormonaalinen toiminta muuttaa käyttäytymistä. Eli en ole enään niin urakeskittynyt kuin aikaisemmin. Tai ainakin säännöllisin väliajoin mietin, onko tässä mitään järkeä. Tai voihan yleinen järkiintyminen iän myötä.
Ainakin sillä lähipiirisi tapauksella on yritystä.. Ehkä se kolahtaa, kun tarpeeksi monta kertaa hakkaa päätänsä seinään ja lopulta antaa periksi.
No, uusi vuosi tuo uudet lupaukset. Omalta kohdalta päätin elää yhä enemmän omannäköistä elämää. Mitä se sitten onkin?
Joo, on se rima sinulla päässyt jo aika korkealle kun tupla-akateemisen monimiljonäärin kanssa pohdit vain suhdetta exääsi. *LOL*
Miehillä tuo menee niin, että iän karttuessa rima alenee, kahdeksankymppisenä kai kelpaa ihan mikä tahansa jos silloin muistan miksi.
Siittiöitten luovuttamista en voisi edes harkita, vaikka se miehelle olisi tosi pieni juttu.
Eipä vaan huvita jättää noin suurta päätöstä sattuman varaan, ainakaan täysin.
Ja pään seinään hakkaaminen ei todista muuta kuin ettei pysty oppimaan virheistään edes sadalla toistolla.
tarvitset tulkin ymmärtääksesi naisia. Huvitti tuo kohta, että rima on korkealla. Kun tuon entisen tunnen niin läpikotaisin ja olisin ollut valmis nielemään karvoineen kaikkineen, niin kai hän on mielessä. Etenkin kun ajattelin illalla käydä läpi hänen lähettämänsä raportin..
Sinun paras puolesi on älykkyys. Ja voit ottaa kohteliaisuutena, muistutat monelta osalta mainitsemaani entistä. Ehkä kauttasi myös yritän ymmärtää, miksi kaikki meni vikaa. Eroa teissä on lähinnä siinä, ettei tuo entinen uskaltanut ottaa riskiä lapsen suhteen. Ajatusmaailma on kuitenkin hyvin samankaltainen.
Eli missä menee rima nyt, kun et ole vielä kahdeksankymppinen? On niitä vielä kahdeksankymppisinä kuulemma isiksi tulleita..
Siis olet nelikymppinen, mietit lapsen hankkimista. Sitten tulee vastaan tupla-akateeminen monimiljonääri joka on kiinnostunut hyppäämään selkään ja katsomaan miten käy.
Vastaavassa tilanteessa mies ottaisi lusikan kauniiseen käteen ja kävisi ostamassa viagraa jos se on tarpeen. *LOL*
Onhan tässä huvittavat puolensa ja näkee ettei naisille oikeasti riitä mikään. Ihan hyväntahtoinen kommentti siis.
Älykkyys on tietenkin tarpeen mutta ei se mitään ratkaise. Maailma on täynnä älykkäitä ihmisiä jotka yrittävät läpi harmaan kiven vaikka varttitunnin pika-analyysi olisi näyttänyt että se on ihan helppo kiertää jommaltakummalta puolelta.
Niin rimasta...
Aunque me tiren el puente
y también la pasarela
me verás pasar el Ebro
en un barquito de vela
Eli ei todellakaan kovin korkealla. *LOL*
Nelikymppisenä naisena sitä kaipaa miestä, joka kiltisti seuraa sängyyn iltaisin ja on sopivasti lähellä. Eli yh-äitinä taitaisi olla puutostäyteiset ajat.. Kumpaa arvostan enemmän sitä mainitsemaasi rivitalon pätkää vai säännöllistä hyvää seksiä. Kyllä se oli tuo viimeinen.. Ja nuorempana oli liiankin ujo ja kiltti.. niin jossakin vaiheessa kulunut aika täytyy ottaa kiinni..
Oikeastaan naiselle riittää aika vähän, kun tarjotaan oikeassa paketissa; älykästä seuraa, läheisyyttä, hyvää seksiä.. Mutta tuohan vaatii jo toiseltakin toiseen tutustumista ja sitoutumista.
Se rivitalonpätkä oli vain esimerkki kaikesta mikä pitää olla kunnossa ennen kuin nainen voi ajatellakaan mitään muuta.
Itse olen tehnyt kaikenlaista ja siinä sivussa tienanut rahaa. Hyvin pienimuotoinen rikastumisilmiö oli, sen jälkeen tajusin että miehelle riittää katto pään päälle, sisäfile ja punkkupullo silloin tällöin. Hyvä seksi, juokseva vesi, keskuslämmitys jne. ovat tietenkin itsestäänselvyyksiä.
Aika aikaansa kutakin, ne sopivat paketit löytyivt parikymppisenä. Nyt löytyy enemmänkin niitä sopimattomia. :-)
opiskeluaikojani. Ja tuo sitoutuminen parikymppisenä olisi kuullostanut pahalta. Kumminkin kulman takana olisi aina löytynyt parempi yksilö. Ja kuinkas sitten olisi käynyt opiskelukavereiden kanssa ulkona, jos olisi ollut riippa jalassa? Parikymppisenä sitoutumista pidän hölmöilynä.
Kai sellainen sopiva paketti löytyy.. Enhän nyt kuuta taivaalta pyytänyt: älyä, läheisyyttä ja hyvää seksiä.. Siedän jopa älyn oheistuotteena kiukuttelun.. ja ei sen älyn tarvitse olla kaiken kattavaa. Riittää selllaiset hetkelliset valonpilkahdukset..
Ja toivoisin voivani rikastua tai tulla toimeen omilla ansioillani. Siis se mikä on miehen omaisuutta, on miehen. Ja omani on omaani. Siksi en mielistele ja ei tee vaikutusta rahallinen puoli. Toisaalta olen iloinen puolestasi, että olet onnistunut järjestelemään raha-asioitasi.
Ja taas entisen kanssa samoja ominaisuuksia sisäfile. Oletko varma, ettet lenkkeile ahkerasti. Ole sellainen juoksijatyyppinen? Tai ettei sinulla ole kodissa esillä kuntopyörää?
Siitähän tuossa juuri on kysymys.
Jos tulee eteen riittävän hyvä vaihtoehto naisissa, työelämässä tai muussa niin on syytä käydä käsiksi kuin sika limppuun. Muuten käy niin että joku muu hoksaa saman.
Enkä minä siis rahoillani leveile, pikemminkin salailen. Se vaan oli tuosta ketjun alusta.
Enkä todellakaan harrasta kuntopyöriä, enemmänkin hyötyliikuntaa. Tänäänkin siirtyi aika paljon kamaa.
..You load sixteen tons and what do you get...
Ei ihan noin paljon mutta hiki tuli.
Välillä tämä sanallinen viestintä antaa väärän kuvan.. Koska arvostan ihmisiä ihmisinä, enkä jonkinkaltaisina kulissi-ihmisinä.
Vahvuus on piirre, mitä arvostan kanssaihmisissä. Eipä sitä oppisi omista kummallisista tavoistaan, jos ei toinen uskalla huomauttaa. Ja tarpeeksi älykäs seuraa vaatii myös itseltään.
Mutta toisaalta en pidä yli-ihmisistä. Kyllä toiselle täytyy antaa myös mahdollisuus epäonnistua ja olla välillä masentunut, kunhan toinen ei ryve siellä koko elämäänsä.
Ja aika paljon täällä sivuilla on ollut kävijöitä, vaikka keskusteluun eivät ole osallistuneet? Oletko varma, ettei tämä keskustelu aiheuta ongelmia nimimerkkisi käytössä muissa yhteyksissä? Kuinkakohan moni ajattelee, että ompa tyhmä akka kuin ei käy kiinni kuin sika limppuun?
Meillä taitaa olla se ero, että sinä haluat elää ikuisesti. Minä taas katson mitä resursseja on jäljellä ja mitä niillä voi tehdä.
Nimmari ei ole ongelma, pyrin vaihtamaan niitä mahdollisiman usein. En halua profiloitua.
Joskus aiemmin erehdyin, kahvit menivät väärään kurkkuun kun luin Kauppalehdestä omat mielipiteeni.
Juu, ja tämä "silly cow interpretation" luultavasti on kestävämpi kuin copenhagen interpretation. :-)
En välttämättä ikuisesti, mutta ehkä en aina hahmota ajan rajallisuutta tai ajattelen kuolla saappaat jalassa täysi vauhti päällä..
Eihän elämää kannata ajatella resurssina? No, kumpikin vanhempani on tervaskantosuvuista. Isoäitini vielä kepin kanssa meni saunasta uimaan 84-vuotiaana eli odotan kyllä aika mukavaa vanhuutta. Etenkin jos pidän ruokailusta ja liikunnasta huolta. Tietysti sitä aina voi kuolla ennen aikojaan, mutta ainakin hyvässä kunnossa.
Tällä palstalla, kun ihmiset valittelevat profiileiden kuvattomuuksista, niin eivät välttämättä tajua minkälaisia riskejä voi ottaa työelämän kannalta. Eipä olisi mukavaa, jos tilaisuuksiin tulleet henkilöt ajattelisivat jotakin muuta kuin ammattillista ulottuvuutta. No, se treffikokeilu on jäänyttä aikaa, ettei enään tarvitse ajatella..
Eli ehkä poden jonkinkaltaista hullun lehmäntautia? Voi jopa tarttua.. Ai niin, sitä kutsutaan täällä feminismiksi..
kaikki. Eli Vielä Parempaa Uutta Vuotta! Jos haluat vaihtaa kuulumisia ilman yleisöä, niin avasin uuden sähköpostiosoitteen [email protected]. Ärsytti jo omien sanojensa varominen..
Joskus ennenkin olen tehnyt näin, kun en ole kovin arka.
Käyköhän tässä se tavallinen, eli vaikenet ja menet hiljaa pois. *LOL*
ilmeesi näkeminen olisi se, josta voisin maksaa.
Tällä rahatilanteella 50 €:n seteliä vilauttamalla vetäsen välittömästi housuni kinttuun. Nykyposti käteen ja aikakin kuluu kätsästi.
Entäs AkuWankka ;D
: DD
Niin rahan ahne en ole, että myisin itseäni. En lähtisi siis yhteen yöhön, vaikka 100 000€ tarjottaisiin tai ihan mitä tahansa. Se, että hinnoittelisin sieluni ja ruumiini, tuntuu ajatuksena aivan kuvottavalle. En voisi kunnioittaa itseäni moisen teon jälkeen. Ehkä joku nuori ja ajattelematon nainen tällaisiin juttuihin lähteekin mukaan...no, minä en.
jep. En ole hinnoteltavissa, sairasta tuollainen. Arvostakaa itseänne, siskot!
Vai ajattelematon nainen...
Vai olisko sittenki toisinpäin...
Toiset nauttii, toiset ei, ja niille toisille seksistä nauttiminen on ihan jokapäiväistä.
Raha ratkaisee monia ongelmia,,,
myös tekopyhien elämässä.
Kaikilla ei ole varaa valita. Suomessa ehkä on mutta jopa naapuri maassa tyttöjä jopa pakotetaan seksiorjiksi.
tekopyhä paska
Perheeni ei kuole nälkään, eikä tässä nyt ollut kyse varmaankaan siitä, onko varaa valita vaiko ei, vaan yleensä naisten mielipiteestä. Ja terveiset vaan blondille, että juuri sinunlaisesi naiset ovat ajattelemattomia. Seksi rahasta voi olla hauska juttu ja täyttää kukkaron-hetkeksi. Entäs 10 vuoden kuluttua? Moniko mies haluaa sinut oikeasti? Vai pelkäävätkö, että saat taas hyvän "tarjouksen" ja lähdet rahan perässä seksihommiin...
Oletkos katsonut elokuvan?
Ellet, hankipa!
Sisältää ajateltavaa asiaa....
Minkäköhän kaltainen nyt olen. En ole lähdössä kenenkäään mukaan maksusta, mutta turha pitää huononpana jotain joka sen on tehnyt. Hänet on voitu siihen pakottaa. Tyttötöjä ryöstetäänkin seksiorjiksi. Joten älä heti tuomitse kaikkia.
Jos yö olisi "kuuma" myös minulle, mies osaisi asiansa ja itse nauttisin täysillä, voisin joissain olosuhteissa vaikka itse maksaa tälle tuntemattomalle miehelle. ;)
Menisin sänkyyn vain miehen kanssa johon olen ihastunut ja joka on tarpeeksi komea. Hintana on ettei mies valehtele minulle ja aloitamme seurustelun tämän jälkeen.
No jos olisi esim. taloudellinen pakko tehdä tuo, hinta olisi varmaan jossain 2000 eurossa. All includes -hoidossa tosin hinta kipuaisi johonkin 3000 euroon. Halvemmalla en antaisi vaikka nääntyisin nälkään.
raha vaan rakkaus..
mutta vastataan silti. Jotta voisin harrastaa seksiä ihan kenen tahansa tuntemattoman miehen kanssa käyttäen kortsua, vaatisin siitä 100 000 euroa eli n.600 000 markkaa. Vähemmällä en suostuisi, koska kyseessä saattaisi olla ihan kuka tahansa... >:p
Mutta jos olisin varattu, en suostuisi mistään hinnasta...
VOIKO JOKU RIIPPURINTAINEN AMMÄ VAATIA SATA DONAA. 20E OIS LIIKAA. MÄ LUULEN ETTÄ MONI LÄHTIS 500-1000E. JA NYT SITTE VALITETAAN ETTÄ EN LÄHTIS 6000E
Kyllä moni nainen suostuu seksiin jo pelkällä parilla kauniilla sanalla. Vähän lirkuttelua yms. ja yllättävän helposti naisilta lähtee pöksyt jalasta pois. Ei siinä sen kummempia hintoja tarvita.
Sulta ei taida kukaan ostaa ;D
Ne myy halvemmalla tuolla,
Samaa tuotetta ;D
*pöh*
*hymy*
Hyvää Joulua ;D
http://www.positiivarit.fi/joulu/22.html
Aika moni nainen ei harrastaisi tuntemattoman kanssa seksiä mistään hinnasta. Naurettavaa antaa noin paljon arvoa omalle värkilleen, kun kysymys on kumminkin nopeasta toimituksesta, joka ei todennäköisesti ainakaan paljon epämiellyttävämpi ole kuin gynekologin tutkimus.
Väitän, että toisaalta miehistä 99% olisi valmis myymään persettään toiselle miehelle, kun hinnasta sovitaan. Joillakin se hinta voi olla korkea, toisilla matala, mutta useimmiten jonkinlainen hinta kumminkin löytyy. Miehet yleensä ymmärtävät, että raha tätä maailmaa pyörittää, ja on naurettavaa moralisoida jonkun pikaisen penetraation takia.
Itse myisin miehenä seksipalveluita naisille satasella per tunti, miehille ehkä tonnilla... Jos siis oletetaan, että asiakas on täysin satunnainen henkilö. Naisille saatan antaa jopa ilmaiseksi, jos neito oikein miellyttää.. ;)
Kellä on halu maksaa tollaisia hintoja,
sellaisesta minkä saapi ilmaisex ???
Heitit tuossa jutussasi mielenkiintoisen vaittaman...
"Väitän, että toisaalta miehistä 99% olisi valmis myymään persettään toiselle miehelle, kun hinnasta sovitaan. Joillakin se hinta voi olla korkea, toisilla matala, mutta useimmiten jonkinlainen hinta kumminkin löytyy."
No oon joskus kans ajatellut et siinapa olis helppo ja vaivaton keino ansaita rahaa, tarjota hanuriansa toisille miehille. Kysyntaa varmaan loytyis?
Kumminkin, taytyy myontaa ettei mun psyyke kestaisi sita et lahtisin tohon "leikkiin" mukaan. En varmaankaan pystyisi elamaan tuon ajatuksen kans, et toinen mies on "vetanyt mua perseeseen", on se sitten ilmaiseksi tai maksusta, siita tulisi liian iso ongelma mulle.
Niin tiedan et raha pyorittaa maailmaa ja parhaimmillaan se rauhoittaa, kun tietaa et tililla on tarpeeksi fyrkkaa. Kuitenkin, mina en myisi toiselle miehelle persettani mistaan hinnasta.
No otetaanpas esimerkki, otaksun ettei kukaan mies maksaisi, no sanotaan nyt sitten, 1 000 000 euroa mun perseesta, eihan mun perse nyt sentaan kullasta ole. Ja koska muualtakin saa ja huomattavasti halvemmalla :-)!
Jotkin elamanarvot eivat ole rahalla mitattavissa, kuten terveys ja moraali. Vaikka sinulla olisi miljardi euroa tilillasi, niin elamaasi et silla voi pidentaa kun aikasi on taalta lahtea.
Sellasta pohdiskelua, hyvat joulut kaikille!
Miljardilla eurolla en ehkä oleellisesti pysty omaa elämääni pidentämään, mutta aika monen muun ihmisen elämää kyllä...
Itse asiassa en usko, että esim. jollekin 70-vuotiaalle mummolle on kovinkaan helppoa saada nuorta ja viriiliä miestä sänkyyn kanssaan... Noissa ikäluokissahan ne potentiaaliset markkinat lähinnä kai ovatkin. Toinen kohderyhmä on ehkä menestyvät, keski-ikäiset uranaiset.
Mutta kysymys ei ollutkaan siitä, millä hinnalla kauppa voisi käydä, vaan siitä, mihin hintaan olisin kauppaa valmis tekemään. Esim. 50 euroa on niin pieni raha, että tuskin jaksaisin alkaa jotain epämiellyttävännäköistä naista hoitelemaan sillä summalla.
että se jää
siihen
yhteen yöhön ??
(*&*)
Mä maksasin satasen, et joku tunkis ekaks hikisen munansa suuhuni ja sit perseeseen ja vielä ruuttais mällinsä torttuuni.
Hyvä meininki, eiks joo?!
Jollekin antaisin ihan ilmaiseksi, jollekin en mistään hinnasta.
Siinäpä sulle pohdittavaa...
En ole pyydellyt rahaa, mutta voishan sitä katsoa jonkun taksan paikallisen tason mukaan.