Terve vaan kaikille!
Tarinani menee näin.. Olen 26 vuotias mies Aloin seurustelemaan noin 5 vuotta sitten. Seurusteltiin vajaa vuosi ja sitten muutettiin yhteen. Mielestäni meillä on mennyt hyvin mutta noin kuukausi sitten minua iskettiin uutisella vasten kasvoja kun kysyin ettö mikä on vialla. Hän sanoin ettei rakasta minua enää "samalla" tavalla..tunteita kuulemma on edelleen mutta rakkaus puuttuu. Tämä on ollut minulle hirvittävä paikka. Olin jo suunnitellut yhteistä tulevaisuutta ja sellasta.. Lainalla otettu autokin on. Nyt on muutto erilleen, mutta asutaan edelleen saman katon alla ja tulla toimeen keskenään. Sanoi että tarvitsee aikaa ajatella asiaa yksinään ja että antaisin hänelle aikaa. Minä annan hänelle aikaa koska toivon koko sydämmestäni, että asiat selviäsit. Tiedän että vikaa on ollut minussakin asian suhteen kun olen ajatellut mistä tämä kaikki johtuu.. En ole varmaankaan ottanu häntä tarpeeksi huomioon. Ollut liikaa omissa oloissani. En ole tehnyt sitä tietoisesti sillä rakastan häntä valtavasti. Töistä tuli pari viikkoa poissaoloa koska pää oli niin sekaisin ettei paljoa työt maistunu. Ajattelen asiaa kokoajan.. En oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Tuntuu vaan nyt sille että jos tämä suhde loppuu lopullisesti en aio enää alkaa seurustelemaan..Välillä menee yöt itkiessä.. ärsyttää kun olen niin tunteellinen ihminen. Koko maailma vaan kaatui niskaan. Onko teillä kokemuksia tälläisistä tapauksista? Palasitteko enää yhteen jos muutitte erilleen? En tiedä miten jaksan olla.. on niin helvetin vaikea hyväksyä tätä asiaa..... Sekavaa luettavaa tämä varmasti on mutta älkää välittäkö. En ole kirjailija
Tarinani menee näin.. Olen 26 vuotias mies Aloin seurustelemaan noin 5 vuotta sitten. Seurusteltiin vajaa vuosi ja sitten muutettiin yhteen. Mielestäni meillä on mennyt hyvin mutta noin kuukausi sitten minua iskettiin uutisella vasten kasvoja kun kysyin ettö mikä on vialla. Hän sanoin ettei rakasta minua enää "samalla" tavalla..tunteita kuulemma on edelleen mutta rakkaus puuttuu. Tämä on ollut minulle hirvittävä paikka. Olin jo suunnitellut yhteistä tulevaisuutta ja sellasta.. Lainalla otettu autokin on. Nyt on muutto erilleen, mutta asutaan edelleen saman katon alla ja tulla toimeen keskenään. Sanoi että tarvitsee aikaa ajatella asiaa yksinään ja että antaisin hänelle aikaa. Minä annan hänelle aikaa koska toivon koko sydämmestäni, että asiat selviäsit. Tiedän että vikaa on ollut minussakin asian suhteen kun olen ajatellut mistä tämä kaikki johtuu.. En ole varmaankaan ottanu häntä tarpeeksi huomioon. Ollut liikaa omissa oloissani. En ole tehnyt sitä tietoisesti sillä rakastan häntä valtavasti. Töistä tuli pari viikkoa poissaoloa koska pää oli niin sekaisin ettei paljoa työt maistunu. Ajattelen asiaa kokoajan.. En oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Tuntuu vaan nyt sille että jos tämä suhde loppuu lopullisesti en aio enää alkaa seurustelemaan..Välillä menee yöt itkiessä.. ärsyttää kun olen niin tunteellinen ihminen. Koko maailma vaan kaatui niskaan. Onko teillä kokemuksia tälläisistä tapauksista? Palasitteko enää yhteen jos muutitte erilleen? En tiedä miten jaksan olla.. on niin helvetin vaikea hyväksyä tätä asiaa..... Sekavaa luettavaa tämä varmasti on mutta älkää välittäkö. En ole kirjailija
Vastaukset 4
Vanhimmat
olen ollut 20 vuotta naimisissa ja sain tietää
saman että minua ei rakastettu 15 vuoteen ...oli isku tuntuu kuin elämä olisi mennyt hukkaan... joten neuvon että lähde heti kun vielä voit
hän kokee, ettet rakasta sua tarpeex ja six hän sanoo ettei mukamas rakasta sua.Haaste, haaste.Sun pitää olla mustasukkainen kun se silmäilee "muita" (kenties?). Ehkä et oo ollu tarpeex..
*passion of sins*
Sulla on täysin samanlainen tarina kuin minulla. 5-vuotta seurusteltiin ja nyt se on loppu. Samat sävelet, rakastan sinua vielä mutta en enää niin kuin ennen. En ole päässyt asiasta vieläkään ylitse. Sattuu niin perkeleesti koko ajan. Tekisi mieli soittaa hänelle mutta hän asuu toistaiseksi ulkomailla. En tiedä itsekkään miten selviän tästä. Toivotan sulle paljon voimia, toivottavasti minäkin jaksan...
Niin se on pojat, että nainen on surullinen, eikä haluais loukata toisen tunteita, mutta on varmasti tavannut jonkun miehen, joka on herättänyt uusia voimakkaita tunteita. Ei sille voi mitään, mutta suru on kestettävä ja varmasti joku päivä löydät jonkun jota rakastat enemmän ja jaksat jo nauraa menneelle. Mutta se on kurjaa, ettei ihmiset voi olla rehellisiä ja sanoa totuutta, vaikka se koskeekin, tietämättömyys on silti aina kipeämpää.
Tsemppiä