minua ei sureta koska joskus saantyötä ja joskus en toisilla on burnout minulla ei
vaikka rahaa ei ole paljon silti hymyilen.
Ei ole asuntolainaa ei auto mutta silti on säästöjä. Liikun nauran ja hymyilen joka päivä.
Kuinka moni työssä käyvä pystyy samaan. Tiedän tulevaisuuden olevan valoisampi kuin monilla työssään persttä nuolevilla. Olen rehti reilu ja teen ne työt ilolla ja sen jälkeen huilaan eiks ooki kivaa ja olen saanut olla jopa terveenä ilman kolotuksia. Tää on kivaa ja kateellisia riittää repikääs siitä
vaikka rahaa ei ole paljon silti hymyilen.
Ei ole asuntolainaa ei auto mutta silti on säästöjä. Liikun nauran ja hymyilen joka päivä.
Kuinka moni työssä käyvä pystyy samaan. Tiedän tulevaisuuden olevan valoisampi kuin monilla työssään persttä nuolevilla. Olen rehti reilu ja teen ne työt ilolla ja sen jälkeen huilaan eiks ooki kivaa ja olen saanut olla jopa terveenä ilman kolotuksia. Tää on kivaa ja kateellisia riittää repikääs siitä
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksi syyllistät ja mollaat työssäkäyviä, ne sentään elättää sunkin kaltaiset laiskurit???
ihan tätä tarkoitettu. Hienoahan se on, että pystyy olemaan iloisella mielellä, vaikka työtön onkin. Itsellä ei aina hymy kasvoilta paista. Vaikka hyvin asiat onkin. Lähinnä tämä ihmisten asenne työttömiä kohtaan jurppii. Törkeää, haukkua toisia laiskureiksi, no odotahan vaan, pilkka napsahtaa omaan nilkkaan. Taidat olla katkera ihmisille, joilla aikaa liikkua, ja nauttia tästä joulun ajasta?
Uskallan sanoa sinulle että olen tyytyväinen sinulle niskalimassa töitä tekevä ahne piru kun teet työt minun puolesta jos sairastut älä minua syytä. Koska niin käy se on sinun vikasi sanotaanhan että ahneella kakkanen .... Miksi sitten koet syyllisyyttä ja vastasit osoittaa sen että olet kateellinen minulle joka olen onnellinen ja vieläpä terve stressitön.
Vaikka työaikapankkia ei olekaan niin toteutin ajatusta siten, että raadoin 10 viimeistä vuotta niska limassa ulkopaikkakunnilla ilman päivärahoja ja kulukorvauksia.
53 vuotiaana löin pensselit santaan katsoen oman osuuteni tulleen hoidetuksi.
Nyt en tiedä olenko työtön (muija inhoaa ilmaisua), syrjäytynyt, vetäytynyt vai mikä hiivatti olisi oikea termi?
Onnellinen olen kuitenkin!
Tosin olen nyt vain tilapäisesti työtön, 38-vuotias kun olen, mulla on väistämättä vielä edessä jonkinlainen työrupeama.
Mutta lähdin vuosi sitten pois akateemisesta oravanpyörästä ihan omalla päätöksellä, ja se oli paras päätös minkä olen koskaan tehnyt. On ollut aikaa ns. tutustua itseeni, harrastaa, levätä, liikkua, nauttia pienistä asioista. Kestov*tutus kaikkosi samana päivänä kun pistin firman oven vikaa kertaa kiinni. Hymy on herkässä.
Nyt kelluskelen vielä vuoden, pari, kolme tai jotain. Työkkärin kursseille välillä (saa jatkoa ansiosidonnaiseen), pätkätöihin, pimeetä hommaa jos löytyy ja kaikkea tuon kaltaista puuhaa. Vaimollakin burnout kolkuttelee, kehotin hälle samaa. Alanvaihto, kevyempi liekki alle ja loppuelämä menee paljon mukavammin.
Eikä mua hävetä yhtään. Olen työtön, mutta onnellinen työtön.