Mikä ihme siinä on, että ihastun aina miehiin jotka eivät ole kiinnostuneita minusta... Siis seurustelu-mielessä!? Pitävät kyllä kaverina, ja/ tai haluavat seksisuhteen, mutta syvempää kiinnostusta ei ole...
Olen tutkiskellut paljonkin omia tuntojani ja tiedän, että kyse ei omasta puolestani ole mistään alitajuntaisesta sitoutumiskammosta tms. Sitoutumiskammoni on nimittäin täysin tiedostettua. Ja ne kolme kertaa, kun olisin ollut valmis tämän kammon voittamaan, toinen osapuoli ei ole kiinnostunut =(
Olen 1,5 vuotta sitten eronnut pitkästä (8v) parisuhteesta, tosin henkisesti jo aiemmin. Ensimmäinen ihastus oli ihminen, johon olin ihastunut jo ennen eroani. Tavallaan jopa osasyy, kimmoke siihen. Hänen "torjuntansa" tavallaan ymmärrän, maailmamme eivät vain näytä kohtaavan niin että molemmat olisivat vapaita...
Toiselle ihastukselle menetin sydämeni totaalisesti, toisin sanoen rakastuin. Meillä oli seksisuhde muutaman kuukauden, jonka aikana pidimme paljon hauskaa muuallakin kuin sängyssä. Minä tyhmä menin ja kerroin tunteistani vaikka tiesin vastauksen: "En ole valmis sitoutumaan". Niin no, kahden viikon päästä hän jo seurusteli toisen kanssa =(
Tuon edelläkuvaamani tapauksen jälkeen olen ollut sydämeni suhteen kovin varovainen, lämmin ja iloinen nainen muuttui epäileväksi ja varautuneeksi. Seurusteluhaluisia vastakkaisen sukupuolen edustajia on tullut vastaan liiankin kanssa. Minua eivät vaan ole saaneet syttymään täysivaltaisesti...
Seksi on minulle merkittävä asia elämässäni, mutta tarvitsen kumppanin joka osaa sytyttää haluni. Osan deittikumppanieni kanssa olen sitä kokeillut, monen kanssa en ole nähnyt syytä edes yrittää... Humalassa tulee toki joskus heittäydyttyä yhdenillanjuttuun, kun läheisyyden kaipuu on pahimmillaan ;)
No... Nyt sitten tapasin miehen, joka sai jäätyneen sydämeni (ja kroppani) sulamaan ja sykkimään, vaan kuinkas sitten kävikään? Ette varmaan arvaa... Seksisuhdetta hän tarjoaisi, mutta itse en edellisen seksisuhde-rakastumisen jälkeen ole valmis heittääytymään sellaiseen.
Että tässä sitä TAAS ollaan, pieni sielu rikki ja maailman tuulten riepoteltavana =( Jostakin kai täystyisi löytää voimaa jatkaa, mutta välillä se tuntuu niin turhalta. Löydän kyllä voimani aikanaan, mutta entäs sitten? Eihän tässä enää huvita ihastua kun aina käy näin... MUTTA MIKSI NÄIN KÄY? Kertokaa viisaammat vinkkiä, antakaa ystävät ulkopuolista näkökulmaa!!!
Olen tutkiskellut paljonkin omia tuntojani ja tiedän, että kyse ei omasta puolestani ole mistään alitajuntaisesta sitoutumiskammosta tms. Sitoutumiskammoni on nimittäin täysin tiedostettua. Ja ne kolme kertaa, kun olisin ollut valmis tämän kammon voittamaan, toinen osapuoli ei ole kiinnostunut =(
Olen 1,5 vuotta sitten eronnut pitkästä (8v) parisuhteesta, tosin henkisesti jo aiemmin. Ensimmäinen ihastus oli ihminen, johon olin ihastunut jo ennen eroani. Tavallaan jopa osasyy, kimmoke siihen. Hänen "torjuntansa" tavallaan ymmärrän, maailmamme eivät vain näytä kohtaavan niin että molemmat olisivat vapaita...
Toiselle ihastukselle menetin sydämeni totaalisesti, toisin sanoen rakastuin. Meillä oli seksisuhde muutaman kuukauden, jonka aikana pidimme paljon hauskaa muuallakin kuin sängyssä. Minä tyhmä menin ja kerroin tunteistani vaikka tiesin vastauksen: "En ole valmis sitoutumaan". Niin no, kahden viikon päästä hän jo seurusteli toisen kanssa =(
Tuon edelläkuvaamani tapauksen jälkeen olen ollut sydämeni suhteen kovin varovainen, lämmin ja iloinen nainen muuttui epäileväksi ja varautuneeksi. Seurusteluhaluisia vastakkaisen sukupuolen edustajia on tullut vastaan liiankin kanssa. Minua eivät vaan ole saaneet syttymään täysivaltaisesti...
Seksi on minulle merkittävä asia elämässäni, mutta tarvitsen kumppanin joka osaa sytyttää haluni. Osan deittikumppanieni kanssa olen sitä kokeillut, monen kanssa en ole nähnyt syytä edes yrittää... Humalassa tulee toki joskus heittäydyttyä yhdenillanjuttuun, kun läheisyyden kaipuu on pahimmillaan ;)
No... Nyt sitten tapasin miehen, joka sai jäätyneen sydämeni (ja kroppani) sulamaan ja sykkimään, vaan kuinkas sitten kävikään? Ette varmaan arvaa... Seksisuhdetta hän tarjoaisi, mutta itse en edellisen seksisuhde-rakastumisen jälkeen ole valmis heittääytymään sellaiseen.
Että tässä sitä TAAS ollaan, pieni sielu rikki ja maailman tuulten riepoteltavana =( Jostakin kai täystyisi löytää voimaa jatkaa, mutta välillä se tuntuu niin turhalta. Löydän kyllä voimani aikanaan, mutta entäs sitten? Eihän tässä enää huvita ihastua kun aina käy näin... MUTTA MIKSI NÄIN KÄY? Kertokaa viisaammat vinkkiä, antakaa ystävät ulkopuolista näkökulmaa!!!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Muutamin pikku muutoksin tuo oli kuin suoraa allekirjoittaneen ajatuksista. Sukupuolierot tietenkin huomioon ottaen ja sen että jääkylmän viileetä on täällä eron jälkeen ollut puolin ja toisin.
Vinkkinä näkisin - pitäydy erossa helppoheikkimäisistä munasta pyörittäjistä, eli malta odottaa sitä joka todella arvostaa muutakin kuin sitä hetekan pauketta.
...pitäis. Mutten toisaalta tykkää mistään "kissa&hiiri" -leikeistä, feikkaamisesta tms. Eli en ymmärrä miks kieltäytyä hyvästä seksistä kun itse sitä tahdon ja tarjolla on... Ei kai kyseessä oo (miesten puolelta) jostain iän ikuisesta madonna-huora-syndroomasta? Miehet haluaa naisen joka tykkää seksistä, mut silti täytyis olla pyhimys sen suhteen... Ääh, hauaisin vaan kelvata sellaisena kuin olen, ei muuta =(
...muuttaa yhdenillanjutusta alkanut seksisuhde yhtäkkiä? Eli pitäiskö vaan kieltäytyä tapaamasta (vaikka kuinka ikävä olis) ja napakasti sanoa että "pesää ei heru" jos et halua seurustella? No, niin kai teenkin kun en halua että rikon itseni toistamiseen tällaisen häntäheikin kanssa... Mut ei oo helppoa kun sydän huutaa kaipuuta ja kroppa kosketusta =(
Kieltämättä kimurantti yhtälö. Ei sitä toki mihinkään kiveen ole kirjoitettu, etteikö yhdenillanjutusta voisi tulla jotain syvempää seurustelua...ja vakituista seksiä. Mutta mutta se humala...
Eiköhän sieltä vielä vastaan kävele sellainenkin mies joka kelpuuttaa sinut sellaisena kuin olet ja täyttää nuo ihmiselon suuret tarpeet...pidemmäksikin aikaa.
Koska sinä olet sellainen nainen johon voi purkaa paineensa silloin tällöin. Pillua irtoaa helposti, mutta suhdetta ei miehet missään nimessä halua kanssasi. Ryhdy maksulliseksi seuralaiseksi.
Niin ja tämä on nähty usein, että kun mies saa pildeä niin mies karkaa, varsinkin jos saaminen tapahtuu varsin aikaisessa vaiheessa. Kaipa se kunnioitus katoaa. Ajatellaan että "tuo on liian helppo, nussinpa sitä ajankulukseni kunnes löydän ihmisen jonka kanssa voisin miettiä ihan parisuhdetta"
Ihan kun olisin kirjoittanut tuon itse.
Kuvaamasi tapauksen jälkeen 'minustakin on tullut varovainen niin varovainen etten enää uskalla enkä halua ihastua/rakastua! Minusta on tullut varovainen,en uskalla enää antautua,mun sydän on särkynyt niin usein!
Mullakin on ollut pari pitkää suhdetta,yhden miehen kanssa 7 v ja toisen kanssa 8 vuotta, molempien kanssa olen asunut yhdessä.
Mutta tuon viimisen miehen jälkeen joka johti eroon kun se petti,vaikka rakastin ja tein sille kaiket,rakkaudesta! siis tuon miehen jälkeen,mulla on ollut miehiä joihin olen ollut niin ihasntunut ja vice versa,kahteen jopa rakastunut mutta..alussa kaikki on niin ihanaa mutta..
Olen saanut pettyä jo niin usein miehiin,samalla tavoin mua kohdellaan kuin sinua.
En enää usko rakkauteen,koska aina kun alan kertoa miehelle, että välitän siitä niin mitä tapahtuu? mitä hemmetti menee pileeen??? mies alkaa HETI ottaa etäisyyttä,tai ei ota enää yhteyttä saan alkaa juosta heidän perässä, heti kun kerron että välitän! tai jotkut katoavat eivät anna kuulla itsestään yht'äkkiä enää mitään,ja mut jätetään arvaamaan ja saan elää epävarmuudessa! ärsyttävää! ja sitten luovutan taas,ja taas totean kun olen taas saanut pettyä..
vaikka meillä oli yhdessä niin hauskaa ettet voi edes kuvitella miten hauskaa! Mutta,seksi niille kyllä kelpaa kanssani aina,oon niin ihana nainen saan kyllä kuulla! mutta jos tunteita tulee peliin niin ...
hemmetti mä oon niin kyllästynyt tähän touhuun!
Alkaa oikeasti jo tuntua siltä etten taida kelpaa ja olla rakkauden arvoinen kellekään! mulle ei ole ketään miestä joka haluaa olla oikeasti kanssani,seksin mielessä vain ,ja niin kauan kun on hauskaa ,muttei saa kertoa että välittäääää!sit ne juoksee karkuun???
Ja joo ehkä olet oikeassa se joka kirjoitti "ala huoraksi! no kiitos vaan tuosta vinkistä!
joo ehkä aionkin alkaa huoraksi sitten!!
saan edes jotakin siitä, että mua käytetään vain hyväksi! mutta sellainen huora joka saa lyödä niitä remmillä oikein lujaa perseeseen!!enkä kosketa niitä sormellakaan!
Ja seuraava mies jonka vielä kohtaan,olen kyllä nyt oppinut ettei kannata ikinä ei sitten ikinä kertoa että välität siitä!
eläkä ikinä viestitä tai soita sille! tai näytä tai kerro sille että välität siitä!
Älkää nyt ainakaan uskoko ”kivan miekkosen” juttuja. Täyttä tuubaa. Minusta tuntuu, että olette naisia, jotka osaa olla luontevia seksin suhteen.
Ei missään nimessä kannata alkaa leikkiä vaikeasti tavoitettavaa tai pihdata vain siksi koska niin ”kuuluu” tehdä. Tuommoiset konstit kuuluu jonnekin teinien Cosmo-maailmaan.
Voisi kannattaa miettiä, millaisia miehiä itselleen hakee. Ihminen helposti urautuu tuttuihin toimintamalleihin. Jos aina etsii samanlaista seuraa samantyyppisistä paikoista, niin totta kai niiden toimintamallit on silloin samoja. Eli jos pukeudut vampiksi ja lähdet baarista iskemään jänniä ja mielenkiintoisia uroita, niin saat juuri niitä, jotka etsivät vain panokaveria ja joita sitoutuminen pelottaa. Sitten kun jonkin ajan päästä tunnustat tunteesi, mies lähtee pois. Etsi kokeeksi jostain muualta tai vaikka eri tyyppistä miesseuraa (luonne, pukeutumistyyli, mielipiteet, annatti, harrastukset, ikä jne.) Lähtekää tutkimusmatkalle uusille kartoittamattomille seuduille.
Kiitos mies sun asiallisesta kommentista.
En tiedä,mä olen ollut kyllä jo" tutkimusmatkalle uusille kartoittamattomille seuduille" niin kuin neuvoit,ja sieltä mä sen uuden ihastuksen tulin vastaan,ihastuin yhteen mieheen ja se mies minuun,voi voi kun se oli ihastunut minuun,olin ihan taivaassa ja onnellinen,meillä oli valtavan hauskaa yhdessä,pitkästä aikaa pystyin taas antautua jollekin miehelle,pitkästä aikaa tunsin taas onnea ja olin taas iloinen!aloin ihan kukkimaan silmissä!
Kaksi vuotta sitten ( kaiken päälle) kuoli mun miesystävä yht'äkkiä jonka kanssa seurustelin 3 vuotta,sekin petti mua,työnsi pois ja veti taas aina puoleensa,rukoili takaisin ja taas sain painua maan alle! menin itse ihan rikki.ja sitten mies kuoli yht'äkkiä kun olin taas ottamassa sen takaisin.
Siis kaksi vuotta olen ollut ilman jotakin suhdetta/miestä, koska olin tullut niin varovaiseksi ja en halunut satuttaa enää itseäni ,olen saanut jo liian usein kokea eron tuskaa! se on inhottavaa! ja nyt taas tällä hetkellä saan kokea tota eron tuskaa....
Kaksi vuotta olin yksin,elämänhalu oli aika ihan hukassa mutta,kun sain kohtaa ja kohtasin tämän mun uuden ihastukseni,joka oli niin ihana mulle ja mä sille,voi kun olin iloinen..mutta arvaa miten tässäkin kävi?
Tämä mies lopetti pikkuhiljaa yhteydenpidon noin vain ilman selitystä kuukausi sitten,just sen jälkeen kun aloin kertoa että tykkään hänestä paljon!
Miehestä ei kuulu enää mitään,viestitin ja kysyin kuulumisia,mutta ei se vastaa.siis sitä ei enää kiinosta.
Mut jätettiin taas noin vain ilman selitystä? kylläpä mä olen sitten paskaa seuraa eikö vain? Alkaa jo oikeasti tuntua siltä ettei mulle ole kukaan mies olemassa,joo on mutta,vain hetken iloksi kelpaan siis panomielessä kelpaan,mun kanssa voi pitää hauskaa....ei saa olla eikä tulla tunteita miestä kohtaan.
Olen pettynyt miehiin ja vähän elämäänkin,koska en halua mitään muuta kuin yhden miehen joka rakastaa mua aidosti ja arvostaa viihtyy mun seurassa haluan tuntea että mua rakastetaan ja haluan rakastaa antaa rakkautta,koska mulla on sitä niin paljon,ja on se harmi että noi tunteetkin menee hukkaan parhaassa iässä,kun ei ole ketään kivaa ihanaa miestä kenelle niitä voisi antaa..ja joka haluaa ottaa vastaan tuntea samoin kuin mä.
Onko tuo niin paljon vaadittu? mulla ei ole onnea miesten kanssa,nyt kyllä tajuan sen,enkä aio enää yrittääkään.
surullista oikeastaan eikö vain? koska olen aina uskonut rakkauteen?? mutta en usko enää.
"Tutkimusmatkoja" olen tehnyt minäkin, ja tulos silti sama... Tavallaan lohdullista etten ole yksin ongelmani kanssa, mutta ikävä tietysti kuulla sullekin on näin käynyt monesti... Mikä siinä oikeasti mahtaa olla syy? Että kelvataan sänkyyn ja hauskanpitoon, mutta tunteita ei saa olla? Tai niitä ei ainakaan saa näyttää tai kertoa? Kenties juuri tuo madonna-huora-sydrooma?
Parille tyypille olen vastannu aika ilkeästikin, kun ovat kuukausi/pari jättämisen jälkeen tulleet taas vonkaamaan. Kysynyt, et kuukausien hiljaiselon jälkeenkö ne olettaa että parin tekstiviestin avulla olen haarat levällään odottamassa armopaloja? Kiitos ei, en oo mikään hätävara!!!
Kyllästynyt ja rikki ollaan täälläkin. Kai sitä oikeasti pitäis alkaa pitämään seuralaispalvelua, jotta sais jotain korvausta kivuista ja säryistä... Että rahalla ostettu/myyty rakkaus on tässä maailmassa rehellisempää/halutumpaa? Jaa-a, ei vaan taida olla mua varten tuokaan juttu =(
Taidan tästä lähtien käyttää miehiä mennen-tullen hyväksi, enkä ota mitään tunteita mukaan kun olen kanssakäymisissä (enkä tarkoita pelkkää seksiä) vastakkaisen sukupuolen kanssa. Yhtäkaikki, seksistä aion nauttia kuten ennenkin ;) Voimia sulle, sielun-sisko ja kohtalo-toveri!!
Kannattaa pihdata edes jonkin aikaa. Olen naisena sen itsekin huomannut, että kyllä ne aidosti kiinnostuneet miehet pysyy kyllä kuvioissa mukana sen muutamankin kuukauden jälkeen. Voihan hellyyttä ilman seksiäkin olla.
Haluaisitko kenties kirjoitella kanssani. Siis ihan mailitse?
...kysyn; miksi pitää(!!) pihdata jos/kun itsekin tekee mieli?! Miksi pitää "lämmitellä moottoria" pari kuukautta pelkällä hellyydellä (lue: on mulle = itsensä kiusaaminen)? Älytöntä feikkausta ja kaksinaismoralismia...
Haba, minultako kysyit?! Anna mailiosoittees niin kirjoitellaan...
...tarkoitan, että ainakin mulle pari kuukautta ilman seksiä on HIRVITTÄVÄN pitkä aika. Varsinkin jos on haluttava ja halukas "kumppani" vieressä hellittelemässä... Vaan olenko sittenkin liian aktiivinen seksuaalisesti, noin niinku ollakseni tarpeeksi "kunnollinen" nainen...
En olekaan ainut toisinajattelija. :) Kiitos ja Joulun odotusta.
Hei!
Itse olen juuri lukemassa John Grayn kirjaa Mars ja Venus uusi rakkaus. Vaikka noille mars ja venus jutuille on helppo naureskella, niin kyllä tuo kirja on ainakin minusta todella viisas ja lohdullinen. Jos sen malttaa lukea, tehdä vähän tehtäviä ja pohdiskella, niin luulisi, että suunta kääntyy parempaan. Vastuu itsestä on kuitenkin itsellä, mutta itselle saa ja täytyy olla lempeä ja rakastava.