Olimme parhaita ystäviä parisen vuotta. Ihastuin tähän naiseen viime kesänä ja sanoin sen hänelle. Hän oli ihastunut johonkin toiseen. Lupasimme jatkaa ystävinä. Sairastuin heti perään erittäin vakavasti ja en voinut päästää hänestä irti. Pelkäsin menettäväni elämäni. Toistin rakkauttani ja hän ahdistui. En kertonut hänelle sairaudestani, koska en halunnut huolestuttaa häntä. Hänen luottamuksensa katosi minuun ja nyt hän pyytää minua pysymään erossa. Kerroin nyt vihdoinkin hänelle sairaudestani, mutta hän siltikään ei pysty luottamaan minuun. Olenko mokannut kaiken? En jaksaisi enää ilman hänen tukeaan...Luotin siihen, että kun kerron, niin saan hänen tukensa, mutta ei...Olenko menettänyt parhaan ystäväni?
Mokasinko kaiken...
P...
92101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et, jos hän on tosiystävä. Niin kornilta kun se nyt kuulostaakin, niin "anna hetki aikaa". Nainen on miehiselle mielelle haaste. Yleensä mies lyö lisää klapia pesään vaikka todellisuudessa pitäisikin hivenen himmata.
itse.
Olen kysynyt jo häneltä. En saanut suoraa vastausta. Tuntuu siltä, että vaikka yrittäisin vain hyvää, se tuntuu hänestä pahalta. Hän on ahdistunut ja en voi syyttää kuin itseäni.
..varmaan, koska tunteenne eivät kohdanneetkaan.Pelko siitä,että mitä tahdot jatkossa häneltä, mietityttää häntä, luulisin. Ei ole helppo olla VAIN ystävä, kun tietää tuon toisen tunteet. Vaatii varmaan aikaa, että voi ajatella asian kokonaisuutena. Mutta olen sitä mieltä, että jos todella HALUAA olla ystävä, se ystävyys jatkuu sinun tunnustuksista huolimatta. Luulis jo olevan imartelevaakin hänelle, että sinä välität hänestä ihan OIKEASTI! Aika näyttää mitä tuleman pitää. Tuskin olet kuitenkaan tehnyt mitään väärää.
Oletko missään vaiheessa miettinyt naisen tuntemia tunteita ja tarpeita, vain jankutatko hänelle vain omistasi koko ajan? Sehän on ihan vanhanaikaisesti hirveän itsekästä.
Ei naisen rakkaus sillä(kään) syty että ruikutat jostain sairaudesta.
Jos tuo nainen olisi kiinnostunut sinusta "sillä lailla" niin kyllä hän olisi sen jo osoittanut. Etsi joku toinen kohde rakkaudellesi että saat sille vastakaikua.
Ystävät ystävinä ja rakastettu rakastettuna.
voida puhua niinkin vaikeasta asiasta kuin sairaudesta, hyvin itsekästä terveeltä ihmiseltä heitellä kommentteja kun ei toedä millaista taistelua toisen elämä voi olla jokapäiväisissä asioissa. itsekäs ihminen edellinen kirjoittaja,et ansaitse ystäviä itse saati rakastettua.
Sairaudesta puhuminen on osa elämää, ei ruikuttamista. Sinulle toivon todella kärsimystä, joustamaton vastaaja!
Olen itse syntynyt vammaisena ja kamppaillut koko elämäni, nyt yli 40. Puolisokin on löytynyt ja ystäviä, joten olet niin totaalisen väärässä kuin voit olla.
En minä ainakaan ruikuta jatkuvasti omasta vammastani ja sen aiheuttamista ongelmista lähiympäristölleni. Kuka semmoista jaksaa kuunnella?
Sitä paitsi alussa on kyse siitä, että kirjoittaja tuputtaa omaa rakkauttaan naiselle, joka ilmiselvästi ei siitä ole kiinnostunut. Ja pyrkii ilmeisesti sillä sairaudesta ruikuttamisellaan kerjätä sääliä.
Se on täysin väärä lähestymistapa. Ei se nainen siihen alkup kirjoittajaan noilla keinoin tule koskaan rakastumaan. Se nyt vain on tosiasia, joka on hyväksyttävä, vaikka olisi kuinka sairas.
Rakkaus tulee jos on tullakseen, sitä ei voi pakottaa. Typerää yrittääkään.
Olipas jyrkkää. Ihmeen jähmeästi ihmiset suhtautuvat siihen, miten tulisi suhtautua tilanteeseen jossa tarpeet ihmissuhteessa ovat erilaiset. Ystävyydessä sen pitäisi olla yksinkertaisempaa kuin parisuhteessa, kun ei ole sillä lailla naimisissa toisen kanssa. Niistä tunteiden ja tarpeiden eroista vaan pitää voida todellisessa ystävyydessä puhua ja yrittää hyväksyä niin omaa laimeampi kuin voimakkaampikin suhtautuminen vastapuolelta. Silti voi synkata hyvinkin, pitää vaan löytää se yhteinen tie, ei välttämättä keskitie vaan sellainen jonka kumpikin voi oikeasti hyväksyä. Usein se varmaankin on lähempänä sitä laimeampaa. Sitä en vaan ymmärrä, miksi sen että toinen tuntee voimakkaammin pitäisi olla este ystävyydelle, jos ne tunteet voi pitää sillä tavoin kurissa etteivät ne kurista toista.
"jos ne tunteet voi pitää sillä tavoin kurissa etteivät ne kurista toista"
Tuo ketjun aloittaja ei vain tunnu tajuavan sitä, ettei rakkautta voi tyrkyttää - eikä sen puoleen ystävyyttäkään. Jos toinen ei ole kiinnostunut niin ei sitten ole. Eikä sille se toinkaan voi yhtään mitään.
Minulla oli joskus vaivoina tuollainen tyrkyttäjä ja kyllä sain keksiä sitten vaikka mitä että jollakin lailla pääsin eroon tyypistä, oli vielä lahkouskovainen kaiken lisäksi. Ja heti olisi pitänyt mennä naimisiin koska heille olisi ollut mahdotonta edes asua vähää aikaa yhdessä. Väitti että hän tekee itsemurhan ellei saa minua.
Arvaa oliko kivaa aikaa? Itse en ollut hänestä sitten tippaakana kiinnostunut, mutta hän ei tahtonut edes selviä sanoja ymmärtää. Kesti noin vuoden se irtityöntäminen. Kaikki hänelle alkoivat naureskellakin kun hän ei sitten millään tahtonut tajuta, että hänen täytyisi etsiä joku muu tyttö.
Sitten siitä sairaudesta puhuminen vielä. Ei kellään ole oikeutta pitää jotakin ystävää vain likasankoja jonne jatkuvasti heitetään lokaa. Takaan, ettei kukaan jaksa sellaista.