Apua tarvitaan.
Miten selviäisin seuraavasta ongelmasta? Minulla on ihana perhe ja viihdyn kotona. Työ ja perhe-elämäkin on suunnilleen balanssissa. Lapsemme on upea, rakastan vaimoani ja seksielämäkin sujuu…mutta. Vaimoni ei oikein pidä itsestään huolta ja kiloja on alkanut kertyä. Tämänhän ei tietenkään pitäisi olla ongelma, mutta kun se vaan on. En voi sille mitään, etten enää innostu sänkypuuhista kun näen näiden lisäkilojen vaikutuksen häneen. Rakastan häntä kovasti ja en todellakaan haluaisi olla näin naurettava, että mahamakkarat vievät himoni. Mutta kuten sanottua, en voi sille mitään tai en ainakaan tiedä miten voisin itselleni mitään. Ongelmia ei ole vielä ollut, mutta pelkään että jos seksielämä näivettyy, heijastuu se aikanaan muuhunkin parisuhteeseen. Miten siis voisin asian hänelle ilmaista ilman suurta mielipahan aiheutusta? Tiedän, että saattaisin saada pahaakin murhetta aikaan. Viimeaikoina olen vain pakottanut itseni olemaan kuten ennenkin, mutta tilanne pahenee…
Antakaa hyviä neuvoja.
Tarkoitukseni on siis saada meidän molempien onnellisuuden kannalta hyvää aikaiseksi ja motiivina on rakkaus.
Miten selviäisin seuraavasta ongelmasta? Minulla on ihana perhe ja viihdyn kotona. Työ ja perhe-elämäkin on suunnilleen balanssissa. Lapsemme on upea, rakastan vaimoani ja seksielämäkin sujuu…mutta. Vaimoni ei oikein pidä itsestään huolta ja kiloja on alkanut kertyä. Tämänhän ei tietenkään pitäisi olla ongelma, mutta kun se vaan on. En voi sille mitään, etten enää innostu sänkypuuhista kun näen näiden lisäkilojen vaikutuksen häneen. Rakastan häntä kovasti ja en todellakaan haluaisi olla näin naurettava, että mahamakkarat vievät himoni. Mutta kuten sanottua, en voi sille mitään tai en ainakaan tiedä miten voisin itselleni mitään. Ongelmia ei ole vielä ollut, mutta pelkään että jos seksielämä näivettyy, heijastuu se aikanaan muuhunkin parisuhteeseen. Miten siis voisin asian hänelle ilmaista ilman suurta mielipahan aiheutusta? Tiedän, että saattaisin saada pahaakin murhetta aikaan. Viimeaikoina olen vain pakottanut itseni olemaan kuten ennenkin, mutta tilanne pahenee…
Antakaa hyviä neuvoja.
Tarkoitukseni on siis saada meidän molempien onnellisuuden kannalta hyvää aikaiseksi ja motiivina on rakkaus.
Vastaukset 22
Vanhimmat
kuulostaa...olet vissiin itse sitten ihan täydellinen??? On munkin miehellä mahaa(itse olen timmissä kunnossa) mut mä rakastan häntä ja hyväksyn hänet sellaisenaan. Ja himoitsen häntä;) Mut ihmiset on erilaisia. Sinä voisit yrittää ajaa asiaasi kautta rantain. Ehdotat vaimollesi jotain yhteistä liikuntaharrastusta; käytte salilla tai sauvakävelyllä, uimassa tms. Esitä asia niin että se on _sinusta_ lähtöisin, että sinä haluat vaikka raitista ilmaa ja sinä haluat harrastaa yhdessä vaimon kanssa. Näin ehkä vältyt pahoittamasta vaimosi mieltä. Toivottavasti tästä oli jotain apua..
Ensin tuli heti mieleen tuo edellisen neuvo: yhdessä liikkuminen parantaa parisuhdetta monin tavoin. Meillä vaan on aina vaikea järjestää, kun lastenhoito on ja kaikkea hommaa ja miehellä pitkät työpäivät. Mutta sitä arvokkaampaa olisi, jos mies näkisi sen vaivan!
Toinen neuvonen olisi tuo kun häpeät tunnettasi. Olet siinä aika oikeassakin. Tunteelle ei tietysti voi mitään, ja on hyvä että myönnät sen itsellesi, mutta minä naisena en oikein jaksa ymmärtää että rakkauselämä ajaa koko suhteen ohi. Seksi on tärkeää, tottakai, mutta vain mauste. Varsinainen ruoka on kaikki se muu: yhteinen elämä, lapset, tahto pysyä yhdessä.
parisen vuotta sitten kun menin uudelleen naimisiin. Mahtaiskohan mun mieheni kirjoittaa
tänne jos sattuisin vahingossa laihtumaan. Kyllä se vaan niin on että kun yhteiselle tielle on lähdetty että pitää muistaa elämän tuomat muutokset niin naiselle kuin miehellekin.
Vaikka kirjoitat rakastavasi vaimoasi liekö se totuus? Loppuisiko vaimosi rakkaus esim. siihen että sinulta lähtisi tukka?
Suhde, rakkaus, voi perustua monelle asialle. Ehkäpä sinä alussa rakastuit juuri vaimosi ulkonäköön?
Varmasti hävettää, kun huomaa olevansa niin turhamainen, että kiinnittää huomiota ihmisen ulkonäköön kaiken sisäisen kauneuden sijasta.
Mutta, toisaalta, minkä sitä itselleen ja mieltymykselleen voi...
Itse olen nainen ja suuttuisin kyllä armottomasti, jos mieheni huomauttelisi mahdollisista liikakiloistani. Ehkä kuitenkin ensireaktion jälkeen järkiintyisin ja ymmärtäisin, että hyväähän hän tarkoitti.
Mielestäni myös teidän ongelmanne täytyisi jotenkin saada ratkaistuksi, ettei tosiaan tule jälkiseuraamuksia. Ja tottahan on, että ensin tulee muutama lisäkilo ja nopeasti kohta kymmenen-kaksikymmentä...
Pystyisitköhän kuitenkin jotenkin tosi kauniisti ja hellävaraisesti kertomaan asiasta vaimollesi aivan suoraan? Jos yrittää keksiä jotain kiertotapoja, ei viesti välttämättä mene perille.
Mutta yhteinen liikuntaharrastus on hyvä idea, jos olette liikunnallisia.
Ja vielä tuli mieleeni, että mistäköhän ne liikakilot johtuvat? Raskaus? Ylensyönti? Ja miksi hän ei pidä itsestään huolta? Kuuluuhan se jo toisen huomioon ottamiseen, että jaksaa edes hieman hoitaa itseään ja säilyttää itsensä "ihmisen näköisenä". Huolehditko itse ulkonäöstäsi (ja ehkä liikakiloistasi)?
Yleensähän miehet tuppaavat vakiintumisen jälkeen lihomaan...
Toivon, että löydät oikeat sanat/teot selvittämään ongelman!
Kiitos vastauksista. Tuntuu, että pelkkä tuntojen tilittäminenkin jo auttaa.
Kyse taitaa olla ennemminkin siitä, että pelkään ongelmia syntyvän jatkossa. Toistaiseki asiat näyttävät sujuvan hyvin. Haluan jatkossakin taata onnemme. Siksi pidän itseni kunnossa ja olen varmasti kunnon aviomies monellakin mittapuulla. Pyrin ottamaan vaimoni onnellisuuden mahdollisimman hyvin huomioon. Minusta minulla on hänelle paljon annettavaa.
Yritän nyt tässä saada tämän vähäisen ongelman ratkaistua parhain päin. Mutta miten sen teen, sitä edelleen mietin?
...jota voisit kokeilla (ja ihan tosissaan, tämä ei ole vitsi!)
Sukulaisnainen oli hieman pulskistunut suhteen ja vuosien saatossa. Hänen miehensä osti naiselle joululahjaksi numeroa liian pienen puseron. Nainen kovaan ääneen päivittelemään ja kyselemään kuittia, että josko vaatteen voisi vaihtaa suurempaan. Mies sanoikin nauraen ja huumorilla höystäen, että "mitäpäs kultaseni, jospa yrittäisit saada itsesi ensi jouluun mennessä sopimaan siihen?" Nainen katseli miestään hieman hiljaisena, mutta sitten jo hymyillen. Ei suuttumusta, eikä mielipahaa - hieman hassulla tavalla viesti naisen liikakiloista meni perille!
Kokeile, jos kehtaat! :-)
(PS: Tuloksesta minulla ei ole ikävä kyllä tietoa!)
aloitti oman laihdutuskuurin tulevan leikkauksen takia ja hienotunteisetsi houkutteli minut mukaan. Porkkanana hän lupasi minulle kakksi uutta jakkupukkua vanhojen tilalle. Mies joka ei kiinnitä huomiota vaatteisiin eikä muuhunkaan, taisi olla ihan tosissaan miettinyt millä sanoa vaimokuollan hieman pyöristyneen viime vuosina. 10 kiloa lupasin tiputtaa kahdella jakkupuvulla..vaikka olisin ne voinut käydä ostamassa itsekkin tähän kokoo.
Hyvänen aika että olet pinnallinen,mitäs tapahtuu jos vaimollesi tulee esim. rintasyöpä ja rinta leikataan? Tai sitten kun hän vuosien myötä vanhenee ja rypistyy,luuletko että te voisitte pysyä samannäköisinä lopun elämäänne?
Heikoilla jäillä on sinun rakkautesi jos se ulkonäköön perustuu,sitäpaitsi sinäkin vanhenet joka päivä ja hiukset vähenee.
Olet typerä mies,mene itseesi.
tulee mieleen, että olet mahd. itse tällainen itsensä repsahtamaan päästänyt immeinen ja yrität puolustella sitä.
Ei siinä ole mitään väärää myöntää, että haluaisi vaimon pitävän parempaa huolta itsestään. Tottakai jokainen ihastuu kumppanissa myös ulkonäköön ja sillä on merkitystä. on ihan eri asia normaalilla tavalla vanheta tai menettää rinta rintasyövän seurauksena. ei niitä voi tähän verrata. nythän puhutaan itsestään huolehtimisesta! nuo edellä mainitut on luonnollisia ja itsestä riippumattomia asioita.
Mäkään en ole koskaan ymmärtänyt naisia (TAI MIEHIÄ), jotka esim. naimisiin päästessään, ei edes yritä miellyttää kumppaniaan, vaan ottaa hänet itsestäänselvyytenä. esim. lihomisessa voi olla kyse juuri tästä. kyllä sitä tuoreessa parisuhteessa varmasti kaikki haluaa näyttää miellyttävältä kumppanin silmissä. ja kai sitä haluaa myös itse, että kumppani pitää huolen itsestään. kyllä välittämiseen ja rakkauteen kuuluu myös se, että toinen on minun mielestäni kaunis/komea. Ja ennen kaikkea... onhan itselläkin paljon kivempia ja itsevarmempi olo, kun huolehtii itsestään.. seksielämäkin pysyy virkeänä.
Tätä mieltä on 26vee, ensi syksynä avioituva nainen, joka pitää ja aikoo jatkossakin pitää huolta itsestään!
Sattuu kuin nyrkki silmään myös meikäläisen tilanteeseen.
Sillä erotuksella, että olen jo erehtynyt huomauttamaan asiasta vaimolle. Eikä ole vaikea arvata, että pahemmaksi vain meni. (Vaimo syö suruunsa, kun mies ei tykkää, kun on lihonut).
Ei sille voi mitään, että tulkitsee toisen lihomisen niin, ettei tämä välitä sen vertaa, että huolehtisi itsestään.
asiaa usein.
Ylipaino on ongelma.
Minun ajatukseni on seuraava.
Ehdota kävelyä iltaisin, esim. kerrot että lähdetään happihypylle. (Vähintään neljä-viisi kertaa viikossa noin 50min. kävelylenkki)
Huolehdi siitä että jääkaapissanne ei ole mitään lihottavaa.
Kaikki viikonlopun herkut pois, koska niitä tahtoo usein jäädä ja niitä sitten mässäillään pitkin viikkoa.
Kerro vaimollesi että olet ajatellut aloittaa terveelliset ja kasvispitoiset ruuat, jotta pysytään terveenä.
Käy itse kaupassa ja katso tarkkaan rasvapitoisuudet, juustoista, makkaroista ym. ym.
Jos vaimoasi kovin häiritsee oma ylipaino, niin kerro hänelle että hän voi tilata painonvartijoiden kirjekurssin, silloin hänen ei tarvitse mennä yhteisiin tapaamisiin.
Mielestäni et ole itsekäs tässä asiassa, mutta hyvä että rakastat vaimoasi ja toivon että tulet jakossa myös rakastamaan, oli hän sitten lihava tai laiha.
Toivon teille hyvää ja rauhallista joulua!
Ps. Syökää hyvin, mutta jättäkää ylimääräiset makeat kauppaan.
huomauta syömisestä ruokapöydässä vaimollesi, se on loukkaavaa ja etenkin jos vieraita on samassa pöydässä.
Moni mies tekee sen virheen.
Oletko varma, että vaimollasi ei ole puhjennut esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminta tai muu sairaus, joka lihottaa? Lihominen ja lihavuus ei aina johdu ylensyönnistä. Itselläni on valitettavasti lapsuudesta asti ollut sairaus, joka lihottaa - eikä sitä edes voi hoitaa lääkkeillä kuten kilpirauhasta.
Onneksi mieheni tuntuu hyväksyvän asian. Olin ylipainoinen jo kun tapasimme. Kuitenkin minulla on välillä siitä huono omatunto, kun luen tällaista.
Nimittäin minäkin voisin laihduttaa, mutta sekä yritysten että myöhemmin myös lääkärin sanojen perusteella tiedän sen vaativan minulta vielä paljon suurempia ponnistuksia kuin laihdutus "normaaleille" ihmisille.
Eikä se normaalitapauksessakaan ole mitään helppoa - saati painon pitäminen normaalina sen jälkeen. Muutenhan me kaikki olisimme hoikkia, on tämä ylipaino sen verran halveksittu asia nyky-yhteiskunnassamme.
Ja erityisesti meille naisille. Ole siis erityisen hienotunteinen, tällä asialla voit tahtomattasi loukata syvästi. Meillä ylipainoisilla naisilla kun harvoin on kovin hyvä itsetunto.
Uskon, että ainakin jos jotakin vakavaa sattuu perheessänne, arvosi järjestyvät uudelleen.
On ihan normaalia ja kiusallisen tavallistakin meille ihmisille olla pinnallisia silloin, kun asiat ovat ehkä jossain mielessä liiankin hyvin.
Toivon kuitenkin, että voisit ihan ajankin myötä nähdä vaimosi ensisijaisesti sinä ihanana naisena johon rakastuit ja jonka kanssa menit naimisiin. Vasta sen jälkeen tulevat ne kilot ja muu. Tärkeintähän on rakkaus, eikö niin?
sitten laihakin? Miksi et voi hyväksyä vaimoasi omana itsenään? Ei kai kukaan ole täydellinen!!!
...näitä vastauksia. Siis tietenkin, kun yhdessä ollaan, ja ollaan sitouduttu niin ei hemmetissä se tarkoita että voi lopettaa toisen huomioimisen. Ja yksi tapa huomioida on se toinen ihminen, ihmisenä. Siihen kuuluu myös se, että huolehtii itsestään edes siinä määrin, että toinen tykkää. Miten tämä voi olla niin vaikea asia keskustella? Jos minut pantaisiin selkä seinää vasten (mutta niin, että mies HALUAA suhteemme jatkuvan ja toimivan), ottaisin heti kuuleviin korviini. Itse asiassa olen ottanut liikaakin, eräs narsisti pääsi käyttämään hyväkseen, mutta minua on aina ohjannut halu pitää suhde kasassa. Ja jos - kuten usein on - kyse on myös fyysisestä viehättävyydestä, on se velvollisuus. Joten minä sanoisin, että rohkeasti asia puheeksi, mutta superkiltisti ja siitä sitten eteenpäin.
Joidenkin miesten vaatimuksissa nyt ei voi pysyä perässä. Mun mies aikoinaan (15 vuotta sitten) ihastui juuri mun ulkonäköön). Olen synnyttänyt 3 lasta, mutta lihonut en ole. Kummasti alkanut miehen silmä vaeltamaan nuoriin naisiin, vaikken mitenkään rupsahtanut mielestäni ole.
Mies ei tietenkään tätä myönnä, mutta kai mun pitäisi näyttää porno-beibeltä, että jaksaisi mua katella.
Ei sun tartte hävetä.Tekstisi perusteella todelllakin rakastat vaimoasi ja haluat pysyä onnellisena hänen kanssaan. Mulla on kokemusta pikaisesta lihoamisesta ja se ei todella tunnut hyvälle.Olin koko lapsuuteni ja teini-ikäni laiha kuin lanka.Sitten yks kaks eräs syksy lihosin rajusti.Masennuin.Menin Painonvartijoihin.Se tepsi, sain puditettua, mutta ongelmani olikin suurempi- paino pålasi heti takaisin.Myöhemmin selvisi että mulla oli hormonit sekaisin.sain lyhyen lääkekuurin ja nyt paino on 3 vuoden aikana pudonnut takaisin sinne "entiseen".
Ottakaa yhessä selvää, mistä lihominen johtuu, se voi todella olla tollanen hormoni-jutska!!
Mutta tuskin voitkaan heti puhua hormooneista...sori.
Ota asia puheeksi hyvin hellästi ha rakastavasti.Sano esim.että olet huolissasi teidän molempien terveydestä...?Ja että haluat olla varma että te molemmat voitte hyvin ja että teillä olis hyvä olla.Ota kaikkeen muutokseen "me" niin sitten se ei ehkä tunnu pahalle.Muista aina joka väliin sanoa että rakastat ja tuet häntä tietenkin mitä ikinä tapahtuikaan.
Se Painovartijat on oikeasti ihan mahtava juttu.Sun täytyy puhua asiasta jotenkin ennenkuin on myöhäistä. Mun isä jätti äidin kun olin yheksän.Äiti oli silloin 20 kiloa enemmän kuin nyt. Se on vain valitettava tosi asia että me rakastetaan ihmisiä helpommin jos he itse rakastavat ja kunnioittavat tarpeeksi itseään.
Sori sekava kirjoitus, toivottavasti auttoi edes hiukkasen.Mä uskon että te selviätte tuosta!!Rakastathan vaimoasi!!!
Mielenkiinnon häviäminen, SE VOI OLLA MOLEMMINPUOLISTA!
EHDOTA VAIMOLLE ETTÄ LÄHDETTE ULOS KÄVELYLLE VAIKKA JOKA TOINEN PVÄ. TEE HERKULLISTA SALAATTIA JOKA RUUAN YHTEYTEEN JA KÄYTÄ VÄHÄRASVAISIA TUOTTEITA "NÄÄ ON IHAN HYVIÄ NÄÄ KEVYTTUOTTEETKIN"-TYYLIIN. KEHU VAIMOASI JOKA ASIASTA (ANTAA POTKUA ITSENSÄ "HOITAMISEEN"). TEE IKÄÄNKUIN HUOMAAMATTA VAIMOLLESI NÄIDEN EHDOTUSTEN MYÖTÄ "RUOKA- JA KUNTOREMONTTI" ÄLÄKÄ SANO MITÄÄN HÄNELLE ASIASTA TAI HÄNEN LIHOMISESTAAN! SE ON NIMITTÄIN PAHIN MOKA JONKA VOIT JUURI NYT TEHDÄ!
että et itse tuppaa olla muuten mukana elämäntapamuutoksessa mukana kuin arvostelemalla niin olet pulassa.Lopputuloksena vaimosi inhoaa sinua, tuotat hänelle elin ikäiset traumat ja et saa enää ikinä seksiä. Onko kivaa??
Nämä asiat ovat herkkiä. Et voi odottaa asioiden muuttuvan, ellet itse lähde muutokseen mukaan.Hiljainen, murjottava arvostelu EI auta.Jos haluat muutosta,olet itse velvollinen muuttumaan mukana.
Vaimosi (toivottavsti) rakastaa sinua.
Keksi teille jotain yhteistä mukavaa liikuntaa.Sulkapallo, pitkätkävelyretket,hiihto?Keksikää omanne!
Vaimosi palkitsee itseään ruualla, mikä ei ole hyvä asia. Jotaibn puuttuu suhteestanne?Kuinka ylipäätään huomiot naisesi? Epäilen, että hän ei enää saa osakseen sitä normaalia kunnioitusta ja rakastettuna olemista, joka parisuhteeseen kuuluu.
Kasvappa aikuiseksi ja opettele huomioimaan, kunnioittamaan ja rakastamaan vaimoasi uudelleen.jostainsyystähän te olette naimisiin menneet,miksiköhän...?
..vaikka uiminen... kavely, juoksu...tai muu helppo
Kuulostaa hienosta, etta haluiat yrittaa...muutama sentti voi olla olennainen...kuka on laittanut tajuntaamme taydelliset mitat...outo ilmio mutta perin tuttu monelle...valitettavasti...mutta onneksi asialle voi tehda jotain molemmissa tapauksissa...
Toi on ihan vitsin yleistä. Heti kun muija pääsee naimisiin niin se lihoo ryhävalaaksi. Ei sitä tarvi sietää. Komennat lenkille tai alat viheltelemään hoikkien naisten perään. Sä oot nainu hoikan naisen etkä ihrakasaa.