erosimme poikaystäväni kanssa tässä pari viikkoa sitten... Ollaan asuttu yhdessä tämä aika kun minä olen etsinyt kämppä itselleni..Nyt kun olen sen löytänyt ja muutto on tiedossa noin viikon päästä, minua on ruvennut hirveästi ahdistaa...Nyt vasta se todellinen eroprosessi tulee käyntiin ja se todellisuus,ettei enää olla yhdessä..joudun jättämään tämän ihana asunnon missä olen asunut vuoden ja sekin masentaa...Miten pärjään yksin jossakin pienessä"kopissa" kun tähän saakka olen tottunut elämään toisen kanssa kolmiossa! Ahdistaa..Pelkään, etten totu asumaan ja olemaan yksin. Ja tulen varmasti kaipaamaan myös miestäni. Kuinka pian teillä on mennyt aikaa siihen, että olette tottuneet yksin oloon? Masentavaa...Mutta näin on vaan parempi..:(
yksinäisyys
särkynyt sydän
2915
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä siinä oma aikansa menee. Ei kannata juuttua ajattelemaan sitä, että kauan siinä menee. Sitä vaan tuskastuu. Koita elää omaa elämääsi ja opetella tuntemaan oma "uusi itsesi". Alat pikkuhiljaa tuntemaan yhä enemmän että teit oikein ja näin oli parempi. Siinä vaiheessa kun ihastut uuteen ihmiseen, olet jo kääntänyt uuden sivun elämässäsi. Senkin jälkeen varmasti mieleen tulee hetkiä, joita ei haluaisi muistella. Muista: "Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran. Olet todella viisas, elät vain hetken verran".
Voimia!
Miehestä viis, pääasiassa sua vituttaa se kun joudut muuttamaan pienempään asuntoon. Se on voi voi...