Olen kokenut niin henkisen kuin fyysisenkin väkivallan, jo vuosikymmeniä. Ei koskaan tiedä mitä tulee vastaan kun tulee töistä kotiin.Kaikki on hyvin niin kauan kun miehellä menee hyvin, muuten kaikki on minun syytäni. Saan haukut kaikesta, saan kantaa syyllisyyttä muiden tekemisistä, ja hän on tehnyt selväksi että olen huonoin ihminen maailmassa. Yritä silittää hänen tietään, että itselläni on rauha. Minulla ei ole ystäviä, en voi mennä minnekkään, hän määrää milloin menen ja tulen töistä, vahtii joka sekunttia on sairaalloisen mustasukkainen. Miksi mies käyttäytyy näin, ise olen pelkuri.
HENKINEN VÄKIVALTA
VÄSYNYT
113690
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miehelläsi on varmastikin vakavia mielenterveysongelmia ja niin niitä on kohta sullakin, jos asiat ei muutu toisiksi.
Oletko ajatellut lähteä pois miehesi luota? Toisesta välittäminen ei ole tuollaista käytöstä ja myös sinä itse kohtelet itseäsi huonosti. Meillä kaikilla on oikeus onneen ja turvalliseen elämään, joko yksin tai parisuhteessa.
Itse elin henkisen väkivallan määrittämässä elämässä liian monta vuotta. En voinut tutustua ihmisiin enkä myöskään pitää yllä aiempia ihmissuhteitani, koska mieheni oli arvaamaton ja kaikki asiat kulkivat hänen tahtonsa mukaan. Lisäksi kuvassa oli alkoholi, joka yhdistettynä henkiseen väkivaltaan oli liian paljon kenelle tahansa. Loppujen lopuksi selvisin "uuteen" elämään ja parisuhteeseen, joka antaa arvon minulle ihmisenä. 6 vuotta meni, että peilistä katsoo hyvä, kaunis ja arvokas ihminen. Tänään en voi käsittää miksi annoin entisen mieheni hallita huonolla käytöksellään ainutlaatuista ja kallista elämääni.
Lähde pois itsesi tähden! Ei ole mitään syytä jatkaa elämää ihmisen kanssa, joka ei anna kuin pahaa mieltä päivästä toiseen!
Sinä olet vastuussa omasta elämästäsi ja hyvinvoinnistasi.
Et saa antaa kenenkään kohdella itseäsi huonosti,etkä saa itse kohdella itseäsi huonosti alistumalla tuollaiseen.
Minä olen kokenut saman ja tiedän miten vaikeaa on riuhtaista itsensä irti ja aloittaa elämänsä alusta.Tiedän myös,että se kannattaa.Mitä pikemmin sen parempi.
Voimia sinulle!
Hei väsynyt,
olen itsekin nähnyt vastaavanlaista - joskus ihmiset ajautuvat elämässä tilanteeseen, jossa satuttavat toista aivan liikaa. Olet varmasti väsynyt tilanteessasi, ja muutoksen hakeminen tilanteeseen kysyy valtavasti voimia.
Neuvoisin sinua etenemään vähitellen ja etsimään ensin tukea esimerkiksi netistä. Paikkoja, joissa on hyvä keskustella nimettömästi tämäntyyppisistä ongelmista ovat ainakin http://www.tukinet.net/ , http://www.tukiasema.net/ ja http://www.turvakoti.net/ . Kahdesta ensimmäisestä olen itse kokenut saavani vertaistukea ihan keskustelun muodossa. Ota ensimmäinen askel tutustumalla ihmisten tarinoihin näillä sivuilla ja jakamalla omasi. Asian jakamisesta ainakin minä olen kokenut saavani uskomattomasti voimaa.
Voimia sinulle. Olet ajatuksissani.
Mikä h....... se pistää miehen nalkuttamaan ja piikittelemään minua joka ilta!Ei ikinä rauhallista koti-iltaa.Mies joko mököttää tai nalkuttaa.Paitsi silloin, kun on harrastettu seksiä, se on poikkeusilta.Olen tullut siihen tulokseen, että mieheni on jotenkin epänormaali. Hän vaatii joka ilta minun jakamattoman huomion (olemme olleet yhdessä 17 vuotta)ja minua ahdistaa. Jos soitteelen esim. sukulaisilleni, teen yhdistyshommia,jään katselemaan telkkaria tai lueskelen iltaisin, saan kuulla kysymyksen:onko sukulaiset/yhdistys/ kirja /telkkari tärkeämpi kuin minä? Sairasta ja tosi ahdistavaa. Kai jokainen kaipaa ympärilleen oman reviirin ja omaa rauhaa.Seuraava ilta seksin jälkeen menee vielä mukavasti, mutta jo sitä seuraavana alkaa piikittely: "sinä et välitä minusta, sinä et halua minua".Meidän seksihalumme eivät käy yksiin, hän on usein halukas ja kuulema ei koskaan niin väsynyt, etteikö haluaisi minua. Minä taas en välitä seksistä hänen kanssaan kuin joskus, koska hän kohtelee minua niin huonosti. Kaikkea on sattunut vuosien varrella. Neuvokaa, mitä teen, koska minua todella AHDISTAA tämä tilanne.Olen kysynyt, miksi olet kanssani,jos valitat koko ajan. Koska hän RAKASTAA minua, niiin...Ristiriitaista.Saa todellakin varoa sanojaan, jos sanoo vaikka "huomenta kulta", voi sekin olla väärin sanottu. Ollaan sitä aika herkkähipiäistä, sanon mä.
Älä jää yksin, hae apua. Tuletko toimeen yksin palkallasi, oletko taloudellisesti riipuvainen miehestä? Talot ja tavarat ovat tärkeitä, mutta ei millä hinnalla hyvänsä. Mene keskustelemaan ammatti-ihmisen kanssa. Kotona kunnellessa asiat kiertävät vain kehää ja tuntuu ettei ulospääsyä ole. Tuntuu uskomattomalta kuulla kuinka väkivaltainen kättäytyminen ja siihen alistuminen seuraavat kaavoja, jolloin tavallaan on helpompi nousta tilanteen ulkopuolelle ja tarkastella asioita uudestaan. Katsoa hyvät ja huonot ja sitten päätää mitä tekee.
"Talot ja tavarat ovat tärkeitä,": kaikkea saa kaupasta uutta, omaa mielenterveyttä ei, lähde, kun vielä voit!
Ihan kuin olisit minun elämästäni kirjoittanut... Yhtä helvettiä koko elämä! Aina haukutaan ja nälvitään ja syytellään yms. Seksin (pakko sellaisen) jälkeen kaikki on hetken hyvin! Menemisiäni tarkkaillaan ja rajoitetaan ja yhteyksiä ystäviin pidän miehen poissa ollessa, ettei tulisi sanomista... Yritän kerätä voimia lähteäkseni, mutta sitten tulee taas hyvä hetki ja unohdan kaikki päätökseni! Muiden on helppo neuvoa, että jätä se, mutta kun se ei ole niin yksinkertaista! Ajattelen esim. lapsiani, joille isä on tärkeä ja tiedän, ettei isä pitäisi heihin sen jälkeen mitään yhteyttä... Joo, joo, tiedän myös sen, että lapset kärsivät vanhempien huonosta suhteesta. Eli siis tiedän, että minun pitäisi jättää mieheni, mutta miksi siis olen yhä täällä???
Uskomatonta mitä olen lukenut ja kuten muutkin sanoisin että samoin sävelin täällä. En ole 13 vuoden aikana tehnyt montaakaan asiaa oikein. OLen sialtahaiseva lehmä, huora, lumppu, huono äiti (päivittäin) ja arvaa jos istun vaikka tietokoneen ääreen en tee jotain kotihommia niin heti huomautellaan että en ole tehnyt sitä ja sitä. Jatkuva kontrollointi.... Olen kerran eronnut tästä miehestä ihan halki poikki pinoon ja sitten huomasin kun hän kuin valui takaisin.
Olen nyt päättänyt että eroan ja piste. Mutta kuinka helppoa se ei tule olemaan on muuten sen verran manipuloinnin mestari sekä verbaali virtuoosi. En itsekään ole mikään maan hiljaisin mutta tunnen jääväni aina kakkoseksi.
Kuukasi sitten raivokohtauksien päätteeksi heräsin siihen että hän kuristaa minua ja huutaa naamapunaisena sängyn vieressä että sano huora kuka se toinen mies sinulla on(siis minulla ei todellakaan ole toista miestä, kaiken kontroilloinnin jälkeen miten voisi ollakkaan, unissaan ehkä!). Kun päätin että kun hän loukkaa minua nimittelee ja muutenkin on ilkeä en suostu seksiin enkä ole muutenkaan kun mitään ei olisi tapahtunut. Normaali olotila on se kun hän raivoaa ja kohta on kuin mitään ei olisi tapahtunut. ja kun mainitsen asiasta sanotaan vaan että eihän se mitään ollut suutuin vaan. En ymmärrä miten toisilla ihmisillä on oikeus sanoa mitä tahansa ja muut ovat varpaillaan että mistähän nyt tuulee.
Siitä lähtien meidän elämä on ollut helvetillistä, sitä ennenkin se on ollut kamalaa mutta kun olen aina tehnyt suurinpiirtien kun mitä hän on halunnut niin pärjäilemme joten kuten, ääliö olen joka tapauksessa teenpä miten tahansa.
Kun olen koettanut ottaa oman elämän omaan hallintaan ja asettaa rajoja kuinka minua saa kohdella niin sehän ei yllättäen tämän tyyppiselle ihmiselle sovi. OLen nyt uhka.
Joka tapauksessa palatakseni tähän kuristukseen, olin varma että nyt tämä saa riittää.
Selvisin tilanteesta nipin napin ja lapset vielä näki tilanteen nukkuivat vieressäni. Menin aamulla lääkäriin ja sanoin että älkää antako kenekään ylipuhua minua takaisin tähän suhteeseen että nämä kaikki tapahtuneet olisivat ok!
Paljon on tapahtunut meidän suhteessa ja olen käytännössä katsoen ihan palasina. Minut on nujerrettu palapalata, mutta sisimmässäni tiedän että selviän ja että minä olen se vahvempi osapuoli loppujen lopuksi. Käyn kerran viikossa juttelemassa näistä asioista ammatti ihmisen kanssa ja aion saada asiat kuntoon.
Minulla on kaksi lasta ja niiden vuoksi jaksan naaras leijonan tavoin selvitä kaikesta.
Luon itsellnei sähköposti osoitteen ja laitan sen tälle sivulle vaikka huomenissa ja toivon että samoissa tilanteissa kamppailevat ottaisivat minuun yhteyttä.
Yhdessä olisimme vahvoja voitamme nämä vastoinkäymiset.
T:Esem "The Dark Side Of My Life"
Sekavaa oli tuo te¨ksti mutta se vaan tuli ja tuli
Hei
Luin vasta tänään tän sun viestisi, ajattelin että ei kukaan enään siihen vastaa. Se on varma että me ei olla yksin tämän ongelman kanssa, ja kovin samanlaiselta tuo sinun elämä kuullostaa kun minun. Se ettei koskaan osaa sanoa/tehdä mitään oikein, se on päivittäistä ja tää huoraksi haukkuminen on viikottaista. Mua ihan nauratti toi, että milloin ehtis mitään suhdetta pitää yllä kun kontrolli on 100%, saa käydä töissä ja kaupassa, mutta siihen se sitten jääkin. Ei harrastuksia, kavereita, paitsi yhteiset tuttavat, ei mitään mitä tapahtuu kodin ulkopuolella. Mutta jos vielä tuntuu että haluat jatkaa keskustelua, niin vastaa.
t.Sofia
Tässä minun tarinani ajatteklun kertoa koska se helpottaa.Olen ollut ex-avomieheni kanssa vuoden verran yhdessä.Aluksi hän oli TODELLA viehättävä ja romanttinen.Muutimme melko pian yhteen josta alamäki pian alkoikin.EN aluksi ymmärtänyt sitä koska mieheni osasi olla halutessaan niin ihana.Nyt vasta ymmärrän hänen manipuloineen minua kokoajan.Hän haukkui perhettäni ja ystäviäni mutta heille oli kuin enkeli.Hän kontrolloi rahankäyttöäni.Sitten alkoi uhkailu.Hän uhkaili minua väkivallalla riidellessämme usen hän huusi tappavansa minut tai lyövänsä puukolla.Hän myös käytti lemmikkieläintämme välikappaleena.Esimerkikisi uhkasi tappaa koiramme tai oikeasti heiittelemällä sitä ympäri asuntoamme.Pelkäsin aina hänen oikeati tappavasa sen.Tulin raskaaksi ja olin toivonutkin lasta.OLin sokea enkä tajunnut minkä hirviön kanssa asuin.OLin onnellinen lapsesta mutta miehenin ei oikeestaan edes kommentoinut asiaa.HÄn jätti minut joka viikonloppu yksin ja lähti juopottelemaan kavereidensa kanssa.Jouduin yksin etsiä meille isompaa asuntoa.Häneltä loppuivat työt eikäpaikkaa viitsinyt sitten etsiä uutta työpaikkaa ennenkuin melkein pakotin hänet.Hän sanoi saaneensa työtä ja lähti aamusin töihin.SAin kuitenkin tietää ettei hän missään töissä ollut edes käynyt.Sain myös tietää että hän oli pimittänyt minulta laskuja ja sain haasteen käräjäoikeudesta.Myö vuokramme oli maksamatta monelta kuukaudelta ja saisimme häädön.En tiennyt asiasta mitään.OLin varma että halusin kasvattaa tulevan lapseni yksin.EN pelännyt jäädä yksinhuoltajaksi vaan olin onnellinen että minusta tulisi äiti.Eräänä iltana taas tappelimme rajusti ja hän rupesi uhkailemaan.LUkittauduin vessaan ja itkin lähes hysteerisenä elmääni halusin kaiken loppuvan.Mietin tulevaa lastani ja minuun iski pelko kuinka selviäisin yksin kaikesta.Joutuisin olla ikuisesti sidoksissa mieheeni lapseni kautta.Silloin ensikertaa mietin että olisi helpompi selvitä tästä yksin mutta olin silti onnellinen lapsesta surullinen vain hänen puolestaan.Silloin rukoilin ensikertaa elämässäni.Ja pyysin jumalaa auttamaan minua.Seuraavana päivänä rupesin vuotamaan.Ultrasta todettiin tuulimunaraskaus.OLin surunmurtama ja sekasin.Ajattelin jumalan ottaneen pois lapseni koska en olisi ollut hyvä äiti.Syytin myös itseäni koska olin edellisenä iltana ajatellut että pärjäisin paremmin yksin enkä ollut huoleni alla kyennyt tarpeeksi iloitsemaan raskaudestani.Nyt jumala rankaisisi minua.Nyt olen jättänyt mieheni ja muuttanut pois.En vieläkään pysty ajattelamaan keskenmenoa ilman itseni syyttelyä.Enkä pysty unohtamaan lasta jota ei koskaan ollutkaan.Voin vain uskoa jumalan kuulleen rukoukseni ja näyttäneen minulle oikean tien.