Kiitos teille kaikille jotka olette vaivautuneet ottamaan kantaa edellisiin kirjoituksiini.
Olen saanut teiltä paljon hyödyllistä palautetta ja tietoa sekä myös hienoa myötäelämistä.
Kertomukset jotka olen tälle palstalle kirjoittanut ovat täyttä totta, mutta varmasti eivät täysin objektiivisia, ja mielestäni sen olen heti alussa tuonut esiin.
Tällä hetkellä tuntuisi siltä, että avioliittoni synkän käytävän päässä alkaisi hieman pilkottamaan valoa.
Tänä vuonna kohdalleni sattui tapaus, joka pysähdytti minut ja laittoi kysymään itseltäni,haluanko elää elämäni samalla tavalla
kuin ...? Vastaus oli selkeä ei.
Päätin, että jonkinlainen muutos on tapahduttava myös avioliitossani,ja tätä muutosta olen nyt työstänyt useamman kuukauden eri tasoilla, koska HALUAN avioliittoni onnistuvan..
Olen keskustellut vaimoni kanssa, ystävieni kanssa,kirjoittanut tälle palstalle ja miettinyt itsekseni eri ratkaisumalleja avioliittoni pelastamiseksi/ parantamiseksi, koska tiedän minusta tulevan se jättäjän mikäli epäonnistun. Jos näin käy ei sen ainakaan vaimolleni pitäisi tulla yllätyksenä.
Olin aiemminkin yrittänyt keskustella vaimoni kanssa liitostamme ja mielestäni siinä olevista ongelmista,saamatta sen suhteen suurempaa vastakaikua, koska ilmeisesti olin tehnyt sen väärällä tavalla.Olin vain kertonut mitä hän on tehnyt väärin ja halunnut tietää miksi näin.Enkö minä riitä?En kuitenkaan ilmeisesti tehnyt vaimoni suuntaan minkäänlaisia todellisia lähentymisyrityksiä, koska YLPEYTENI ei antanut periksi lähestyä häntä täysin aseettomana, sillä minähän tiesin olevani OIKEASSA ja hänhän oli se, joka oli tehnyt VÄÄRIN.
Nyt kuitenkin asiat alkoivat olemaan jo sillä mallilla, että tajusin mikäli minä en todella tee jotakin OIKEASTI niin avioliittomme tulee päättymään eroon.Siinä oli se ALENTUMISEN paikka. Riisuin itseni "alastomaksi" ja tein itseni "täysin aseettomaksi" hänen edessään ja annoin hänelle mahdollisuuden " tässä miekka LYÖ", mutta sitä lyöntiä ei koskaan tullut.Tästä tapahtumasta alkoi mielestäni suhteemme mennä parempaan suuntaan noin kolmisen viikkoa sitten.
Näkemyksisämme oli alussa eroja siinä miten alkaisimme yrittämään uutta elämää.Vaimoni mielestä olisi pitänyt aloittaa pikkuhiljaa, tässä asiassa mielestäni piti kuitenkin lähteä täysillä liikkeelle, koska ainakin minusta tuntui ettei aika olisi riittänyt hissukseen etenemiselle.(KAIKKI HELLÄT SANAT SEKÄ HELLYYDEN JA HUOMION OSOITUKSET KÄYTTÖÖN HETI) Aloitimme tästä! Ainakin tämä on poikinut ensimmäiset rakastelut pitkään pitkään aikaan.
En tiedä miten tämä kaikki tulee vielä päättymään, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuisi, että me voimme onnistua vaimoni kanssa.
Olen valmis vastaanottamaan hyviä neuvoja siitä, miten pystyn viemään uudelleen alkanutta suhdettamme oikein eteen päin.
Vielä kerran kiitokset kaikille teille jotka ovat jaksaneet minua opastaa ja kannustaa sekä osoittaa välittämistä. Se laittaa uskomaan ihmiseen.
HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTAVUOTTA
TOIVOO HULLU AVIOMIES!
Olen saanut teiltä paljon hyödyllistä palautetta ja tietoa sekä myös hienoa myötäelämistä.
Kertomukset jotka olen tälle palstalle kirjoittanut ovat täyttä totta, mutta varmasti eivät täysin objektiivisia, ja mielestäni sen olen heti alussa tuonut esiin.
Tällä hetkellä tuntuisi siltä, että avioliittoni synkän käytävän päässä alkaisi hieman pilkottamaan valoa.
Tänä vuonna kohdalleni sattui tapaus, joka pysähdytti minut ja laittoi kysymään itseltäni,haluanko elää elämäni samalla tavalla
kuin ...? Vastaus oli selkeä ei.
Päätin, että jonkinlainen muutos on tapahduttava myös avioliitossani,ja tätä muutosta olen nyt työstänyt useamman kuukauden eri tasoilla, koska HALUAN avioliittoni onnistuvan..
Olen keskustellut vaimoni kanssa, ystävieni kanssa,kirjoittanut tälle palstalle ja miettinyt itsekseni eri ratkaisumalleja avioliittoni pelastamiseksi/ parantamiseksi, koska tiedän minusta tulevan se jättäjän mikäli epäonnistun. Jos näin käy ei sen ainakaan vaimolleni pitäisi tulla yllätyksenä.
Olin aiemminkin yrittänyt keskustella vaimoni kanssa liitostamme ja mielestäni siinä olevista ongelmista,saamatta sen suhteen suurempaa vastakaikua, koska ilmeisesti olin tehnyt sen väärällä tavalla.Olin vain kertonut mitä hän on tehnyt väärin ja halunnut tietää miksi näin.Enkö minä riitä?En kuitenkaan ilmeisesti tehnyt vaimoni suuntaan minkäänlaisia todellisia lähentymisyrityksiä, koska YLPEYTENI ei antanut periksi lähestyä häntä täysin aseettomana, sillä minähän tiesin olevani OIKEASSA ja hänhän oli se, joka oli tehnyt VÄÄRIN.
Nyt kuitenkin asiat alkoivat olemaan jo sillä mallilla, että tajusin mikäli minä en todella tee jotakin OIKEASTI niin avioliittomme tulee päättymään eroon.Siinä oli se ALENTUMISEN paikka. Riisuin itseni "alastomaksi" ja tein itseni "täysin aseettomaksi" hänen edessään ja annoin hänelle mahdollisuuden " tässä miekka LYÖ", mutta sitä lyöntiä ei koskaan tullut.Tästä tapahtumasta alkoi mielestäni suhteemme mennä parempaan suuntaan noin kolmisen viikkoa sitten.
Näkemyksisämme oli alussa eroja siinä miten alkaisimme yrittämään uutta elämää.Vaimoni mielestä olisi pitänyt aloittaa pikkuhiljaa, tässä asiassa mielestäni piti kuitenkin lähteä täysillä liikkeelle, koska ainakin minusta tuntui ettei aika olisi riittänyt hissukseen etenemiselle.(KAIKKI HELLÄT SANAT SEKÄ HELLYYDEN JA HUOMION OSOITUKSET KÄYTTÖÖN HETI) Aloitimme tästä! Ainakin tämä on poikinut ensimmäiset rakastelut pitkään pitkään aikaan.
En tiedä miten tämä kaikki tulee vielä päättymään, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuisi, että me voimme onnistua vaimoni kanssa.
Olen valmis vastaanottamaan hyviä neuvoja siitä, miten pystyn viemään uudelleen alkanutta suhdettamme oikein eteen päin.
Vielä kerran kiitokset kaikille teille jotka ovat jaksaneet minua opastaa ja kannustaa sekä osoittaa välittämistä. Se laittaa uskomaan ihmiseen.
HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTAVUOTTA
TOIVOO HULLU AVIOMIES!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ihana kuulla et mies tekee muutosta yhteiseksi hyväksi.Et olet laskeutunut alas ja haluat kohdata asiat yhdessä. Voin vain ihailla sinua. Mieheni ei ole suostunut muutokseen jota olen meidän yhteiseksi hyväksi yrittänyt saada aikaan. Hänellä on kuori tai muuri jonka takana hän haluaa olla ja ei kohdata mitään aikuisten oikeesti. Ei keskustella, niin mitään ongelmiakaan ei ole. Minun ajatuksilla, toiveilla ja tunteilla ei ole tilaa tässä avioliitossa... Rakennappa siinä sit yhteistä hyvää. Vuoden olen herätellyt toista enemmän ja vähemmän, mut ei siltikään. Ei laske muuri ja oikeasti lähelle on pitkä matka, jos siihen ei pääse aidosti. Nyt on vain jäljellä se yksi suunta jota en olisi uskonut joutuvani valitsemaan,kun avioliittoon astuin...
Pystyn tunnistamaan tuskasi,huuditpa kuinka kovaa tahansa niin toinen ei vastaa, koska olet "liian" kaukana.Niin oli minullakin, kunnes menin toisen ihmisen lähelle täysin ehdoitta. Haluan vain korostaa sitä, että ilmeisesti sinä olet teistä kahdesta se vahvempi, joten yritä ja tee selvä aloite ehtoineen.
Minä olen tehnyt aloitteen monta kertaa. Kauniisti ja pehmeästi. Tiukasti. Itkien. Jämäkästi, vaikka miten. Ehtoja on ollut. Esim. perheneuvolaan lähti, kun ei muuta enää ollut vaan olin eroamassa. Vasta sitten sinne tuli mukaan. Itse kävin jo yksin.
Tässä on ollut monta yritystä. Esim. olen ehdottanut kolmea perheen yhteistä harrastusta joihin toinen ei ole tarttunut tai puuttunut. Pyysin häntä sanomaan omat kolme mitä voitais yhdessä tehdä. Sit valittais niistä kuudesta yksi tai kaksi ja otettais tavaksi kerran viikossa tehdä sitä vaikka nyt käpyjen heittelyä metsässä. Kului muutama päivä. Ei vastausta, kun kysyin. Kului viikko ei vastausta, kun kysyin. Kysyin että kuinka paljon tarvitset aikaa miettiäksesi jotain yhteistä tekemistä. Ei vastausta. Kohta on kulunut kuukausi ja sanallakaan ei ole aiheeseen palannut. Ei palaa mihinkään mun aiheeseen. Ei vastaa mulle mitään oikeasti.
Mitä muuta tässä voi ajatella, kuin et mulle riittää. Hän pystyy miettimään omia matkoja ja menoja, mut meidän, lapsen ja mun kanssa kaikki on vaikeampaa. Meidän pitää olla kiltisti kotona ja kaikki on hyvin...
Valitettavasti tämä ei ole sellainen avioliitto jossa haluan elää. Olen vahvasti sitä mieltä et ihmisten tulee pystyä kuuntelemaan toisiaan ja se ei riitä et kuuntelee sen lisäksi on myös oltava läsnä ja annettava itsestä jotakin. Mutta jos ei koe tekevänsä mitään väärin, ei koe että mitään tulisi muuttaa, ei koe että toisen sanalla on mitään merkitystä, niin mitä sitten?
Mukava kuulla, että olet kyennyt ottamaan vastuun omasta ja siinä samalla yhteisestä elämästä, yhteisestä ja omasta hyvästä. Olet oivaltanut hyvin tärkeitä asioita: on tärkeää pysähtyä joskus ja kysyä itseltä, mitä elämältään haluaa ja sitten rohkeasti siihen suuntaan. Ihmisen kannattaa olla myös välillä nöyrä, nöyrtyä, jotta voi nähdä muutakin kuin itsensä - aivan kuten teitkin. Kirjoituksesi ja kokemuksesi on oiva esimerkki siitä, että asiat ja tilanteet voivat muuttua, jos sitä oikein tahdotaan.
Onni vain lisääntyy hyvää oloa jakamalla ja kokemalla sitä yhdessä rakkaan ihmisen kanssa. Kaikki hyvät keinot kannattaa selvästi ottaa käyttöön silloin, kun on niiden aika - eihän niistä ole mitään haittaakaan! Elämä on oppimista, erehtymistä, kasvamista, jne. Elämä on ihana lahja - muistakaamme nauttia joka päivä siitä ja sen tuomista mahdollisuuksista myös iloon ja onneen, rakkauteen ja henkiseen kasvuun. Kaikkea hyvää teille jatkossa!
Kiitos palautteesta, josta huokui lämpö ja ymmärtäminen.
Hyvää joulua sinulle toivoo ihminen.
Ihan kyyneleet tuli silmiin kuin luin tekstiäsi. Minulle mies ilmoitti pari viikkoa sitten haluavansa erota. Mitään keskusteltavaa ei ole.
Toivon vilpittömästi, että onni hymyilee teille. Kunpa minä ja mieheni olisimme osanneet olla yhtä järkeviä.
Hyvää joulua sinulle, kaikkea muuta kuin hullu aviomies.
Kiitos viestistäsi, mutta muista, päättyipä suhteenne tai ei, olet aina tärkeä ihmisenä ja varsinkin, jos olet yrittänyt kaikkesi, niin kulje aina pää pystyssä elämääsi eteen päin.
Hyvää joulua tv Hullu aviomies
käyttöönottoa muutama viikko sitten, mutta mies vetäytyi kuoreensa kokonaan. Nyt hän on minulle tosi vihainen, enkä ymmärrä, miten tässä oiekein pitäisi edetä, etten pilaa keikkea lopullisesti. Jokin mättää pahasti, mutta en saa siitä otetta. Mies ei halua keskustella mistään, ei minun kanssani. Hän ei tarvitse omien sanojensa mukaan minulta mitään, kaikkein vähiten hellyyttä. Mutta lähtenytkään hän ei ole. Uhkailee kyllä sillä koko ajan. Kiristää aivan selvästi. Se on henkistä vallan käyttöä, tiedän sen. Olen sanonut häntä rakastavani, enkä halua erota. Nyt hän käyttää sitä hyödykseen, kun luulee, että polvistuisin hänen eteensä anomaan hänen jäämistään.Pinnani katkeaa pian ja silloin heitän koko miehen kimpsuineen kampsuineen mäkeen.
toivottaa sinulle kaikkea hyvää jatkossa ja oikein hyvää joulua ja vuodenvaihdetta, mutta se unohtui tuosta äskeisestä viestistä pois. Myös vaimollesi samat sanat.
En osaa vastata mikä on oikein tai mikä on väärin.
Voiko olla niin, jos annat,tai yrität antaa hellyyttä ja rakkautta pyyteettömästi, niin toinen ihminen sitä ei ota vastaan?
Anna anteeksi en halua sinua loukata missään tapauksessa, koska tunnen, että olet tosissasi.
Voin vain omaltakohdaltani todeta, että todella nöyrryin ja menin pitkästi yli puolitien vastaan,
eli alkuun asti.
En tiedä onko tämä oikein sanoa, mutta voisitko kokeilla ja tarjota rakkuttasi vaikka polvistumalla? Tämän jälkeen ainakin voisit sanoa :"Olen tehnyt kaikkeni".
Nämä eivät ole mitään neuvoja,vaan ainoastaan näkemyksiä ihmiseltä, joka on tuntenut samoin.
Nuo oli tärkeät sanat; voistko tarjota rakkauttasi vaikka polvistumalla... Liian usein ei ylpeys, luonne anna periksi. Mutta jos on valmis tekemään KAIKKENSA niin miksei voisi "polvistua", tarjota rakkauttaan kuin avoimella tarjottimella. Ei se ole alistumista. Jos ei toinen sitä tarjottavaa ota vastaan niin...no sitten ei voi mitään. Voi vaan tosiaankin sanoa että on yrittänyt kaikkensa.
minä itkin,pyydin ja rukoilin.Minä nöyrryin ja anelin.Minä polvistuin ja pyysin uutta mahdollisuutta,mutta millään ei ollut mitään merkitystä kun mieheni 26 avioliittovuoden jälkeen ilmoitti aloittaneensa työpaikkaromanssin.Minut jätettiin kuin roska.
Minäkin tein niin kaksikin kertaa , mutta en kolmatta.
Muistakaa että jokaisen pitää asetaa se raja miten antaa kohdella itseään.
Ja näin jälkikäteen ajateltuna olen onnelinen että sain repäistyä itseni irti sairaasta parisuhteesta jossa minua vastaan tehtiin henkistä väkivaltaa.
Laaksotar , sinua kohtaan on tehty väärin ansaitsetko sen ? Et, vai mitä . Ansaitseeko ex-miehesi rakkautesi? Mielestäni ei.
Voihan tulevaisuus tuoda sinulekkin vielä uuden rakkauden , siitä kun ei koskaan tiedä.
polvistunut, mutta anelin ja rukoilin. Kun ei kelvannut, niin en tee sitä toista kertaa. Ylpeys se on minullakin, enkä ole niin säälittävä, että jaksan rukoilla yhä edelleen. tuloksetta.
Olet osaltasi oikeassa, eihän mikään yrittäminen avioliiton tai suhteen osalta voi ikuisuuksia jatkua, mikäli toisen osapuolen tarkoituksena ei ole edes olla tosissaan vastapuolen tunteiden ja elämän kanssa.
Itse aion kuitenkin katsoa nämä kortit loppuun asti, koska ainakin tällähetkellä tuntuisi siltä, että avioliittoni olisi menossa parenpaan suuntaa ja sen "pelastuminen" vaikuttaisi todennäköiseltä.
Ainakin oma uskoni siihen on vahva
Oletko kokeillut kirjoittaa viestiä? Jos miehelläsi on vaikeuksia keskustella, kokeile kirjoittaa hänelle. Muista kirjoittaa ilman syytöksiä tai vaatimuksia, rakentavassa hengessä. Kerro mitä asioita sinun mielestäsi on vialla. Kerro myös, että haluat jatkaa ja saada asiat kuntoon ja että olet valmis muuttamaan asioita. Kirjeen kautta hänellä on aikaa miettiä asiaa ja hän voi vastata menemättä lukkoon.
Jos hommat on menossa pieleen ja on ahdistunut, toisen yllättävä hellyys ja "lepertely" voi lyödä lukon päälle. Se voi tuntua ahdistavalta, jos asiat eivät ole kunnossa.
mutta ei mies sitä mitenkään kommentoinut. luki sentään, sen huomasin. Ei mikään muuttunut. Tiedän. Olen liian kärsimätön. Tätä on kestänyt jo liian kauan. Koko syksy puhumattomuutta ja kiukkuisia katseita. En ymmärrä mitä vikaa minussa on, kun mies tulee kiukkuiseksi pelkästä näkemisestä. Kai se on sitä kyllästymistä.
tulee mieleeni ne hetket kun kirjoitin uparikin kirjettä miehelleni (nyt ex) ja huomasin että hän heitti ne pois...kuin roskan. Että kehtasikin.
Nöyrtymiseni ja yritykseni tampattiin kerta toisensa jälkeen. Kun olin kaikki keinot yrittänyt jäi jäljelle vain eroaminen. Se oli hyvä ratkaisu, muuten olisin varmasti vetänyt itseni jo hirteen sellaista välinpitämättömyytta ja kylmyyttä ei kestä kukaan. Kenenkään kynnysmattona ei tarvitse olla.
Hienoa että joku sentään on saanut avioliittoaan kuntoonkin. Se vaatii työtä molemmilta. Meillä sitä työtä tein vain minä joten pitkälle sillä ei pötkitä. Kaikille rentouttavaa joulua ja parempaa uutta vuotta 2006!
??? Vieläkö olet optimistinen?
Toivottavasti elämä etenee parempaan suuntaan ja saatte aloittaa uuden vuoden yhdessä ja uusin odotuksin. ONNEA!
Kiitos !
Joulu meni meillä hyvin,ja ainakin tällähetkellä tuntuisi vielä siltä, että parempaan suuntaan mennään kaiken aikaa.
Vaimoltanikin on alkanut tulemaan jo oma-aloitteisia hellyyden osoituksia.
Hyvää uuttavuotta sinulle. Tv JOB