niin mietin onko muilla parisuhdetta, jossa ei erityisesti riidellä? Itse en avomieheni kanssa ole koskaan riidellyt kunnolla. Kyllä nahistelemme ja väittelemme, mutta koskaan ei ole kunnon riidaksi yltänyt. Mietin vaan onko muita samanlaisia pareja, sillä onhan sanottu että hyvässä parisuhteessa pitäisi riidellä.
Sanomme toisellemme aina kun joku ärsyttää eli voisiko tämä olla syynä että meille ei koskaan kerry niin paljon patoutumia, että pitäisi kunnolla käydä huutamaan.
Sanomme toisellemme aina kun joku ärsyttää eli voisiko tämä olla syynä että meille ei koskaan kerry niin paljon patoutumia, että pitäisi kunnolla käydä huutamaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minun mielestä teillä on terve parisuhde :)
Osaate hoitaa asiat niin että molemmilla on hyvä olla.
Osaate puhua ajoissa
Hyvä TE :)
nykyinen kumppanini kehui kyllä (ex suhdettaan) tuosta.
noo alussa mekin "riitelimme" aika paljon.. mutta nykyään sillon tällön..
no onnellinen olet jos noin.
ja luottamus pula toiseen voi olla yksi aika raastava tekijä. joita aiheuttaa toisinaan. (illan vietot, ex kumppanin joka päiväinen soittelu. monesti päivässä jne).. niitäkin riidan aiheita on niin monia jopa suhteessa jossa ei riitaa (oikeastaan pitäisi olla). varmaan monesti epävarmuus toista kohtaa syynä:I
Sisko ei ole ikinä riidellyt aviomiehensä kanssa, vaikka yhdessä ovat olleet jo kai kuusi vuotta. Hyvin tuntuu kuitenkin pyyhkivän, eli tuskin lienee sullakaan aihetta huoleen.
Eikä itselläkään tässä kaksi vuotta kestäneessä seurustelussa ollut lähinnä yksipuolisia riitoja, eli minä raivoan jostain mitättömyydestä. :) Yleensä se aihe liittyy lähinnä siivoamiseen tai laiskotteluun... Koskaan ei ole tullut niitä kunnollisia periaatteellisia riitoja, joissa ei ymmärtäisi myös toisen puolta.
Me olemme seurustelleet viitisen vuotta, näiden vuosien aikana meillä on ollut suunnilleen yhtä monta riitaa. Näistä yksikään ei ole ollut kovinkaan suuri eikä yksikään ole kestänyt yhtä päivää pidempään.
Jos olemme jostakin asiasta eri mieltä, keskustelemme ja välttelemme siitä, mutta emme riitele. Lisäksi luonteemme ovat niin erilaiset, ettei kunnon riitaa saa aikaan. Minulla on kova tempperemantti ja olen melko äkkipikainen, mieheni taas on rauhallinen ja hänellä on "lehmän hermot". Joskus minua tekisi mieli räyhätä ja huutaa tai jopa haastaa riitaa, mutta ei siitä tule mitään kun mieheni on niin rauhallinen :)
Lisäksi meillä ei ole mitään mistä riidellä: ei mustasukkaisuutta, ei erimielisyyksiä kotitöistä tai rahoista, ei alkoholiongelmia eikä muutakaan. En ymmärrä, miksi meidän pitäisi riidellä vain riitelemisen takia? Meillä menee hyvin, ilman riitoja.
Ole vain onnellinen, että olet löytänyt miehen jonka rakastat ja jonka kanssa haluat olla loppuelämäsi. Älä kuuntele muita, ei parisuhteissa ole oikeita ja vääriä asoita, eikä kaikki riitele kerran kuussa. Erimielisyyksiä voi ratkaista muulla tavoin kuin riitelemällä, ja jos jokin ottaa päähän siitä voi sanona huutamatta.
Onnea teille!
En oo koskaan tajunnu tota väitettä, että hyvässä suhteessa myös riidellään. Ei kiinnosta tippaakaan riitely. Mulla on monessakin asiassa ehdottomat mielipiteet, mut en oo silti riitelijä. Väittely on sitten eri asia, sillon asiat etenee ja voidaan saada jokin ratkaisu. Naisen kanssa yrittäsin aina saada kompromissin aikaseksi, kuitenkaan antamatta liikaa periksi.
"Herrasmies antaa aina periksi" ei pidä paikkaansa mun kohdalla. Naisen täytyy osata perustella oma kantansa pätevästi, jotta suostun kompromissiin. Monesti vaan tuntuu, ettei naiset pärjää väittelyssä mulle. :) Sitten kun nainen huomaa olevansa häviöllä, aletaan haukkumaan tosikoksi. Sanokaa naiset mitä sanotte, mutta ei teistä monikaan osaa hävitä väittelyssä miehelle.
hävitä väittelyssää... kuulostaa kummalta. Jos esim. olemme miheni kanssa jostain asiasta eri mieltä, vaikkapa vain mielipide-ero tai sit isompi vääryys mitä toinen on tehnyt. Mies ottaa tuon asenteen että väittely on voitettava! jos siis kyse mielipiteestä siitähän pitäisi keskustella ja molemmillahan voi tietenkin olla omat mielipiteensä, miehestä kuitenkin tämäkin on sellainen asia joka pitää voittaa ja onhan se tosikkomaista jos väittelee tosissaan vaikka asiasta että joku leffa on minusta parempi kuin tuo toinen ja sinä olet siis väärässä! tiedoksi vaan että kaikilla on ja pitää olla ihan omat mielipiteet, ei siinä ole parempia tai huonompia. Jos taas sanotaan aiheesta, esim. "minusta tuntuu pahalta että et taaskaan tullut yöksi kotiin ja vielä valehtelit." Miehestä tuollainenkin keskustelu on voitettava, eli ei keskustellakaan tuosta ongelmasta vaan yritetään kaivaa kaikki mitä minä olen tehnyt väärin jos ei mitään ole niin niitä on keksittävä, tärkeintä on voittaa " väittely" ei niinkään kiinnittää huomiota siihen että toinen yrittää keskustella todellisesta ongelmasta.
Riita ja väittely on aivan eri asioita.
No mikä ero on riidalla ja väittelyllä? Minun mielestäni me miehen kanssa väitellään, mutta miehen mielestä se on riitelyä.
Väittelyssä esitetään perusteltuja mielipiteitä, riidassa puretaan omia tunteita.
3,5 vuotta ilman riitoja ja minä pöljä luulin että kaikki oli kunnossa mutta sit yhtäkkiä tulinki jätetyks ja nyt sitten vasta selvis että toinen on ilmeisesti vaan nielly kaiken pahan mitä on ollut. mulla itellä ei ole ollut paha olla ja olen ollut tosi tyytyväinen näihin vuosiin ja olen todella kiitollinen siitä ajasta mitä olen saanut hänen kanssaan viettää. entisessä suhteessani oli riitaa jokapäivä noin 4 vuoden ajan ja siitä opin silloin että en enää itse halua riidellä ja sievällä puhumisella selvittää asiat mutta vaikee niitä on selvittää jos toinen ei kerro pahasta olosta. olen sitämieltä että kannattee aina kuiteski pikkasen aristella suhdetta jos on niin että pitkän seurustelun aikana ei ole ollut pienintäkään riitaa. toinen voi silloin niellä asiat eikä kerro niistä. toki jos vaan menee yksinkertaisesti niin hyvin että ei oo riitoja niin sehän on hienoa.
Olemme seurustelleet tosin vasta vuoden, monesti olemme eri mieltä, mutta ajatus riitelystä tuntuu oudolta, asioissahan on eri puolia ja yhdessä oleminen joidenkin asioiden suhteen kompromissia.
Saa nähdä...
Parempi olisi, jos oppisi riitelemään. Alkaa olla tuota painolastia jo liiaksi.
Vaitiolo ei kuitenkaan ole myöntymisen merkki, vaan tarkoittaa, että olen ehkä alkanut työstää ajatusta mielessäni...
Puolisolle tuleekin sitten "yllätyksenä", kun asiat ei olekaan "niinkuin sovittiin" :(
Tunnen pari pariskuntaa joilla on yli 20-v liitto. Näissä molemmissa nainen hehkuttaa aina ettei heillä riidellä koskaan.
NO, kun olen tuntenut heidät liittojensa alusta asti voin sanoa, että nämä molemmat naiset ovat täysin lapikkaan alla.
Mies sanoo mitä tehdään ja nainen jäykistynyt hymy huulillaan myöntelee.
Tiedän, että varsinkin tämä toinen vaimo on erittäin onneton, hän on minulle uskoutunut tästä. Ja syy on juuri tämä kun mies määrää kaiken. Kun olen kysynyt miksi hän antaa miehen määräillä (ja jopa toruu naista esim. sukujuhlissa erittäin nöyryyttävästi), hän vastaa aina, ettei halua riidellä.
Eli tekohymy päällä itkua vääntäen mennään eteenpäin "hyvässä liitossa".
Myös mun ex-avokki ei halunnut riidellä, varsinkaan vieraissa käymisistään. Hän veti takin niskaan ja lähti ja tuli takaisin esim. seuraavana päivänä.
Pari viimeistä vuotta tätä katseltuani jätin hänet loppujen lopuksi 6-v suhteen jälkeen ja vieläkään hän ei tajua miksi.
Olen kyllä selittänyt asian, mutta "kun hän ei edes riidellyt koskaan"??
En kannusta riitelemään, mutta oli se sitten väittelyä tai riitelyä, jotkin asiat vaan pitää selvittää jos ja kun niitä eteen tulee ja puhuminen on kaiken a ja o. Jos sen (puhumisen) taidon osaa, eikä suurempia syntejä harrasta, ei tarvitse mennä edes riitelyasteelle.
Kaikille teille jotka ovat tähän asti selvinneet ilman riitaa ja katkeruutta, toivon erittäin hyvää jatkoa, kumpa kaikilla olisikin noin asiat. Ehkä olette onnistuneet löytämään oikean kumppanin, ei mikään helppo juttu.
Ja kaikille niille jotka elävät riitaisassa suhteessa toivon vielä enemmän hyvää jatkoa ja voimia.
Niin vaikka sanonta menee niin että hyvässä suhteessa pitäisi riidelle, jos rupeen ajattelee tarkemmin ni tulee mieleen kysymys et mitä haittaa siitä sitten on jos ei riitele. Jos jollekkin tulee mieleen ni kertokaa ihmeessä.
Usein riitelemättömissä suhteissa on ongelmana se, ettei toinen osapuoli uskalla kertoa negatiivisia asioita, jolloin riitoja ei synny, mutta asiat vain kasaantuvat ja alkavat vähitellen hiertämään. Tutkimusten valossa näyttäisi siltä, ettei riitojen määrän avulla kuitenkaan voi arvioida suhteen laatua eli toisin sanoen suhde voi olla erittäin hyvä, vaikka siinä riideltäisiin paljonkin tai erittäin huono, vaikkei riitoja olisi. Toisaalta luonnollisesti tilanne voi olla juuri päinvastainenkin eli, että suhde on hyvä, eikä riitoja pahemmin ole tai huono ja riitoja on paljon. Tästä tutkimuksesta voisi vetää myös sen johtopäätöksen, ettei riitojen välttäminenkään automaattisesti tuo onnea. Yksi ratkaiseva ongelma tässä riitelyasiassa on se, miten kukin määrittelee riidan eli onko esim. äänen korottaminen riitelyä vai kova äänistä keskustelua jne.?