pahlta tuntuu..
Se että olen tehnyt kaikkeni tämän suhteen eteen, muttei tämä toimi. alkoholisti ja epäluotettava ikuinen poika tuo mies on. Lastemme isä tottakai ja minun rakas ystäväni, paljon on yhdessä koettu, enimmäkseeen kaikkea hyvää. Hän on unelmieni mies joka puhuu ja pussaa ja on niinihana, mutta kun kunigas alkoholi astuu kuvaan kaikki on toisin, tänään ja huomenna..ehkä sitten on taas ihanaa mutta miiten viikon päästä. Eniten surettaa miten ikinä tulen pääsemään erosta yli kun rakkauden määrä on näin suuri ja minä joudun eropäätöksen tekemään silloin kun on kaikki hyvin, ei ole mitään hyötyä erota jos toinen ei ole edes kotona vaan ryyppyreissussa eikä tietoinen päätöksestä. surettaa se että joku toinen nainen saa kokea sen kaiken ihanan arjen minkä eteen minä olen ehnyt kaikkeni, ehkä mies jatkaa samalla linjalla uudessakin suhteessa, alkoholisti kun on, mutta minä olen vaan niin katkera siitä että ne hyvistäkin hetkistä on luovuttava, pahalta tuntuu kun mies ei taatusti kerro eron syytä vaan että "rakkaus loppui" tms. Pahalta tuntuu että toinen nainen luulee etten ollut ainutlaatuinen enkä rakastettu, että toimin väärin enkä ollut miehelle sopiva, vaan tuo toinen nainen. tietenkin hän ajattelee niin, ymmärrän sen ja titenkin mies väittää ettei rakastanut. Ei uutta suhdetta muuten voisi edes perustaa, mutta se tuntuu minusta nujertavalta ja nöyryyttävältä, turhaanko kaikki nämä vuodet olen tukenut ja antanut anteeksi. Turhaanko olen puhunut ja rakastanut. Miksi pitää olla niin vaikeaa, miksi pitää olla nämä tunteet, Rakastan ja vihaan ja pitäisi pystyä olemaan kuin tunteeton ja sopimaan aikuisten tavoin..Miltä tuntuu lapsista kun isä lähtee, miten selviän yksin, inhottaa että joku kutsuu itseään minun elämäni suurimpien saavutusteni ja rakkaimpieni äidiksi, äitipuoleksi, tuota äiti sanaa ei saisi edes liittää tuohon yhteyteen se että joku aloittaa elämän miehen kanssa ei tee hänestä äitiä. Minä olen. Minä olen niin katkera tästä kaikesta, ja kaikki ilkeät kommentit voi pitää sisällään, tai ihan miten vain, haluan päästä näistä tunteista(koska en oikeasti halua ajatella miehen uudesta niin) siksi kirjoitan ne teille ehkä se vähän helpottaa. Hyvää joulua kuitenkin kaikille uuteenvuoteen ehkä startataan yksin...
Se että olen tehnyt kaikkeni tämän suhteen eteen, muttei tämä toimi. alkoholisti ja epäluotettava ikuinen poika tuo mies on. Lastemme isä tottakai ja minun rakas ystäväni, paljon on yhdessä koettu, enimmäkseeen kaikkea hyvää. Hän on unelmieni mies joka puhuu ja pussaa ja on niinihana, mutta kun kunigas alkoholi astuu kuvaan kaikki on toisin, tänään ja huomenna..ehkä sitten on taas ihanaa mutta miiten viikon päästä. Eniten surettaa miten ikinä tulen pääsemään erosta yli kun rakkauden määrä on näin suuri ja minä joudun eropäätöksen tekemään silloin kun on kaikki hyvin, ei ole mitään hyötyä erota jos toinen ei ole edes kotona vaan ryyppyreissussa eikä tietoinen päätöksestä. surettaa se että joku toinen nainen saa kokea sen kaiken ihanan arjen minkä eteen minä olen ehnyt kaikkeni, ehkä mies jatkaa samalla linjalla uudessakin suhteessa, alkoholisti kun on, mutta minä olen vaan niin katkera siitä että ne hyvistäkin hetkistä on luovuttava, pahalta tuntuu kun mies ei taatusti kerro eron syytä vaan että "rakkaus loppui" tms. Pahalta tuntuu että toinen nainen luulee etten ollut ainutlaatuinen enkä rakastettu, että toimin väärin enkä ollut miehelle sopiva, vaan tuo toinen nainen. tietenkin hän ajattelee niin, ymmärrän sen ja titenkin mies väittää ettei rakastanut. Ei uutta suhdetta muuten voisi edes perustaa, mutta se tuntuu minusta nujertavalta ja nöyryyttävältä, turhaanko kaikki nämä vuodet olen tukenut ja antanut anteeksi. Turhaanko olen puhunut ja rakastanut. Miksi pitää olla niin vaikeaa, miksi pitää olla nämä tunteet, Rakastan ja vihaan ja pitäisi pystyä olemaan kuin tunteeton ja sopimaan aikuisten tavoin..Miltä tuntuu lapsista kun isä lähtee, miten selviän yksin, inhottaa että joku kutsuu itseään minun elämäni suurimpien saavutusteni ja rakkaimpieni äidiksi, äitipuoleksi, tuota äiti sanaa ei saisi edes liittää tuohon yhteyteen se että joku aloittaa elämän miehen kanssa ei tee hänestä äitiä. Minä olen. Minä olen niin katkera tästä kaikesta, ja kaikki ilkeät kommentit voi pitää sisällään, tai ihan miten vain, haluan päästä näistä tunteista(koska en oikeasti halua ajatella miehen uudesta niin) siksi kirjoitan ne teille ehkä se vähän helpottaa. Hyvää joulua kuitenkin kaikille uuteenvuoteen ehkä startataan yksin...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mun isällä oli ongelma ton alkoholin kanssa. Siksi minä en kasvanut hänen kanssaan vaan äidin. Sit isäni meni naimisiin ja saivat lapsen ja taas toistui sama kuvio.
Nyt isälläni on vaimo ja kolme lasta joista ensimmäinen kuoli. Hän ei juo alkoholia yhtään. Vain alkoholitonta olutta. Hän on ymmärtänyt mitä alkoholi on hänelle tehnyt ja se ei sit kuitenkaan vienyt häntä mukanaan vaikka niin monet se vie. Hänellä ei ole sellaista mahdollisuutta et otan yhden lasin tai yhden pullon. Se vie tosiaan koko miehen mukanaan.
En tiedä oletko lukenut kirjallisuutta alkoholismista. Suosittelen. Sit suosittelen et sinä et hyväksy alkoholia, koska sitä miehesi ei osaa käyttää. Sinä saat rakastaa ja hän voi olla unelmiesi mies, mutta vain osoittamalla todella missä raja kulkee, niin hänellä on mahdollisuus tehdä se valinta. Sinä voit tukea miestäsi vaikka kuinka paljon, jos hän suostuu näkemään ongelmansa ja haluaa apua ja muutosta. Sinä et voi häntä muuttaa. Jos hän ei näe ongelmaa, olet valinnan edessä. Jäätkö paikalle katsomaan kun hän tuhoaa itsensä vai laitatko hänet kohtaamaan asian eroamalla.
Niin pitkään kun ihminen määrää asia on hyvä, mut sit kun viina määrää, niin huonosti menee. Se vaan on niin pirun vaikeaa myöntää itselleen. Siihen menee toisilla koko elämä. Ei ole mitään ongelmaa.
Koen samaa koko ajan kuin sinäkin. Tilannekkin lähes sama - kuitenkin miehelläni jo uusi ystävätär. Eron harkinta-aikaa elämme. Ajatukseni "äitipuolesta" aivan samat samoin elämästäni rakkaani kanssa. Itken, suren, kaipaan, vihaan, ymmärrän ja ymmärrän, toivon ja luovutan, uskon - kaikki maailman fiilikset minussa pyörii. Otan silti rauhallisesti, jo lapsenkin takia. Mutta sisälläni monenmoiset fiilikset. Kyllä me jaksamme - asenteella! Kaikkea hyvää sinulle, kohtalotoverini!