en ole päässyt erosta yli. siitä on jo yli 4kk. ero oli hyvin hyvin sydäntä raastava, 2kk itkin naiseni vuoksi. mikään ei auttanut, hän oli vain kylmä ja tunteeton, eikä hän halua olla missään tekemisissä minun kanssani. silti haluan vain hänet, eikä uudet suhteet toimi, koska ajattelen joka päivä häntä. näen untakin hänestä. hän on minun kaunis painajainen.. tiedän että kaikki on turhaa, mutta miten pääsen hänestä yli? olen tehnyt kaikkea, mutta joka asiasta saan jollain tavalla hänet mieleeni. itse olin syypää eroon, joten ehkä tämä oma syyllisyys kiduttaa minua... paha saa palkkansa, mutta eikös virheistä opi?
kun vain pystyisin antamaan itselleni anteeksi!
kun vain pystyisin antamaan itselleni anteeksi!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla oli vähän sama juttu, ero tapahtui jo viime tammikuussa. Kirjoitin hänelle kirjeenkin vielä kuukausi sitten, jossa kerroin kaikki tunteeni. Se oli viimeisin keinoni, koska hänen lähdöstään asti olen koko ajan halunnut sopia asiat, hän ei, hän vihaa ja inhoaa minua... Ja sen olen saanut huomata enemmän ja enemmän.
Nyt vasta parina viimeisimpänä päivänä olen tajunnut että vaikka minä aiheutin itse eron, hän "vei" suhteemme siihen... Syytä siis molemmissa. Mutta Nyt vasta todella huomaan kuinka häntä loppujen lopuksi vihaan... Oikeastaan en jaksa edes vihata, niin säälittävä idiootti hän loppujen lopuksi oli.
Eli aika tekee tehtävänsä. Arvaa vaan kuinka monta unetonta yötä itkin viimeisimmän vuoden aikaan!!!
Ei minullakaan ole yksikään suhde onnistunut hänen jälkeensä, koska niin ikävä häntä... mutta vielä joskus :)
että myös miehillä samanlaista onnetonta rakkautta kuin meillä naisilla. Uskon että moni on vastaavassa tilanteessa...
Itse rakastuin palavasti keväällä ja meillä oli lyhyt tarina, johon tuli kaikenlaisia mutkia matkaan. Mies ei halunnut seurustelusuhdetta, ehdotti kyllä seksisuhteen jatkamista, mutta se ei minulle riitä. En ole minäkään pystynyt uusiin suhteisiin, koska haluan edelleen saman miehen. En vihaa häntä, en ole oikeastaan enää onnetonkaan, mutta ajattelen häntä silti päivittäin. Joskus olemme yhteydessä...
Ymmärrän tunteesi. Toivon joka päivä että saisin vielä tämän oman mieheni, silti elän suht tavallista, onnellista elämää...muut miehet vaan eivät kiinnosta. Jaksamista sinulle ja kaikille samanlaisessa tilanteessa oleville !
Kyllä meillä miehilläkin käy näitä onnetonta rakkauksia, antanut kaikkensa suhteeseen ja sitten tulee se tappava ero joka raastaa sisintä, mutta yksin et ole täällä vaikka siltä tuntuisi meitä näyttää olevan aivan hirveä määrä joille tapahtuu tällaisia asioita mutta älä syytä itseäsi, suhteessa on aina kaksi osapuolta eikä se ole vain toisen syy.
Jos oikeasti haluat päästä hänestä yli, niin se vaatii työtä...ensinnäkin katkaiset kaikki kontaktit jos sellaista on... hänkään ei itke sinun takiasi niin ei sinunkaan pidä itkeä hänen takiasi! paras kosto on hankkia oma elämä ja olla siihen tyytyväinen!
hanki uusi harrastus, ja sellaisia rutiineja jotka ovat vain sinua itseäsi varten...tee muutos, hanki uusi tyyli ja hiusstaili ja sisusta vaikka kämppä uudestaan, lähde matkalle, tee päätös aloittaa nyt uusi elämä vahvana itsenä! elämäsi nainen joka odoittaa kulman takana ei varmaankaan halua , että ensimmäinen asia jonka sanot on kuinka ikävöit tyhmää eksääsi. miksi haikailla toimimattoman suhteen perään? elämä on lyhyt, ja ansaitset parempaa!
anteeksi voit antaa ymmärtämällä, että tilanteessa jossa teit ns. virheen, teit parhaasi etkä varmaan halunnut aiheuttaa kenellekään mielipahaa. nyt on aika oppia rakastamaan tuota nuorempaa itseäsi, joks oli ymmärtämätön mutta ei kuitenkaan tarkoittanut pahaa.
visualisoi eksäsi eteesi ja kiitä häntä kaikista yhteisistä ajoista ja sano mitä olet aina halunnut sanoa(mielessäsi), sitten kuvittele kuinka teidän välillänne oleva sidoslanka poistuu ja sydämmenne puhdistuvat ja eheytyvät...näin saat lopun unista ja pahoista ajatuksista....kun tunnet syyllisyyttä, muista että et ole menneisyytesi ja pyyhi ne ajatukset pois. :)
jotta erosta pääsee yli sen eteen on tehtävä töitä ja todella yritettävä kovasti, ja voin omasta kokemuksesta sanoa että se on sen arvoista!
tsemppiä sinulle,
sofia
kiitos kaikille jotka ovat antaneet neuvoja, ne ovat olleet viisaita ja ne ovat tsempanneet paljon.
katse on tulevaisuudessa. kiitos ja iso halaus! =)
Minulla on todella huono kokemus seurustelusta. Olimme yhdessä 3 vuotta, ja olimme molemmat toisillememme kamalia. Henkisesti JA fyysisesti. Minua inhottaa itseni ja se miten kohtelimme toisiamme. On vaikeaa antaa itselleen anteeksi kaikki se mitä on tehnyt.
MUTTA, se että tietää voivansa tehdä tulevaisuudessa toisin on lohduttavaa. En koskaan kohtele ketään niin, en koskaan satuta ketään niin, ja en koskaan anna kenenkään kohdella minua niin. Harmi vain, että itseinho on niin suuri.
Mutta elämä voittaa ennemmin tai myöhemmin ja asioista pääsee yli, lopulta. Ja toivon mukaan itselleen ja toiselle antaa anteeksi.
Niin klishe kun se onkin, ainoa asia mikä auttaa on aika.