Moi!,
Oltiin tuossa lauantaina tyttöystävän ja parin muun kaverin kanssa vähän otto päällä ja kun mentiin yhteen paikalliseen baariin, jonne myös yksi kaverini tuli mukaan, joka tosin sitten huonon meiningin takia päätti lähteä toiseen baarin ja aattelin että jään muijani kans siihen viä vähäks aikaa kun ehdin siinä jo paukun itselleni tilata.
Siinä sitten kyselin, että mihinkäs seuraavaksi mentäis ja muija sitten sano että mee vaan ton kaveris kans baariin, mä sanoin että ei mulla mikään hinku sen kans mennä et mielummin oon sun kanssa. Mutta silti hän sanoi moneen kertaan, että: "ei se mitään haittaa vaikka meetkin, että mäki pääsen moikkaan samalla omia kavereitani."
Siinä sitte pienes huppelis rupes tuleen _itsekkäitä_ ajatuksia, että eikö sitä tosiaan huvita olla mun kans ja rupesin sitte kyseleen tyylin, että et mikset sä haluais olla mun kans, ku ei oltu pitkään aikaan kunnolla vietetty tämmöstä rentoo viikonloppua yhdes... Ja tosiaan siitä rupes sitte syntyyn aikamoinen väittely ja mäki idioottimaisesti aloin kyselemään samaa asiaa moneen kertaan yms.. eli pienestä asiasta tulikin iso riita. En nyt jaksa tarkemmin kertoa illan kulkua, mutta siinä sitten aikapian lähdettiin kaverin kyytillä kotio ja siinä pyytelin anteeks, että olin itsekäs yms... mutta eipä tuntunut olevan vaikutusta. Tänään soitinki tossa ja lähetin viestin, mutta eipä tunnu olevan innostusta vastata. Että ei oikein tekis mieli mokata muuten toisaalta ihan hyvin menevää suhdetta, näin "turhalla" asialla. Ehkä juuri aihetta tähän turhaan kyselyyn aiheutti se että aina välillä tuntuu, että naisellani ei ole vastaavia tunteita mua kohtaan ku mulla sitä, ehkä se on harhaluuloa ehkä ei, toisaalta halusin saada vastausta tuolla "keskustelulla" tähänkin kysymykseen, mutta vastaus tuntui syntyvän jo keskutelun luonteesta.
Että jos joku osaa neuvoa, että millä saisin naisystäväni unohtamaan viikonloppuiset sekoiluni, niin olisin ikuisesti kiitollinen! =)
Oltiin tuossa lauantaina tyttöystävän ja parin muun kaverin kanssa vähän otto päällä ja kun mentiin yhteen paikalliseen baariin, jonne myös yksi kaverini tuli mukaan, joka tosin sitten huonon meiningin takia päätti lähteä toiseen baarin ja aattelin että jään muijani kans siihen viä vähäks aikaa kun ehdin siinä jo paukun itselleni tilata.
Siinä sitten kyselin, että mihinkäs seuraavaksi mentäis ja muija sitten sano että mee vaan ton kaveris kans baariin, mä sanoin että ei mulla mikään hinku sen kans mennä et mielummin oon sun kanssa. Mutta silti hän sanoi moneen kertaan, että: "ei se mitään haittaa vaikka meetkin, että mäki pääsen moikkaan samalla omia kavereitani."
Siinä sitte pienes huppelis rupes tuleen _itsekkäitä_ ajatuksia, että eikö sitä tosiaan huvita olla mun kans ja rupesin sitte kyseleen tyylin, että et mikset sä haluais olla mun kans, ku ei oltu pitkään aikaan kunnolla vietetty tämmöstä rentoo viikonloppua yhdes... Ja tosiaan siitä rupes sitte syntyyn aikamoinen väittely ja mäki idioottimaisesti aloin kyselemään samaa asiaa moneen kertaan yms.. eli pienestä asiasta tulikin iso riita. En nyt jaksa tarkemmin kertoa illan kulkua, mutta siinä sitten aikapian lähdettiin kaverin kyytillä kotio ja siinä pyytelin anteeks, että olin itsekäs yms... mutta eipä tuntunut olevan vaikutusta. Tänään soitinki tossa ja lähetin viestin, mutta eipä tunnu olevan innostusta vastata. Että ei oikein tekis mieli mokata muuten toisaalta ihan hyvin menevää suhdetta, näin "turhalla" asialla. Ehkä juuri aihetta tähän turhaan kyselyyn aiheutti se että aina välillä tuntuu, että naisellani ei ole vastaavia tunteita mua kohtaan ku mulla sitä, ehkä se on harhaluuloa ehkä ei, toisaalta halusin saada vastausta tuolla "keskustelulla" tähänkin kysymykseen, mutta vastaus tuntui syntyvän jo keskutelun luonteesta.
Että jos joku osaa neuvoa, että millä saisin naisystäväni unohtamaan viikonloppuiset sekoiluni, niin olisin ikuisesti kiitollinen! =)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen kämmännyt aivan samalla tavalla,joten tiedän tunteen.Ei auta muukun toivoa että se toinen kuuntelee ja tajuaa mitä oikeasti olet mieltä.Painiskelin samassa tuskassa ja pelkäsin että toinen heittää hyvästit koko hommalle.koska todellakaan tarkotuksenani ei ollut painostaa.
Joten vaikka p:ltä tuntuu,niin ajattattele että jos todella olette toisillenne oikeat ja tyttösi rakastaa sinua,niin kyllä te siitä puhumalla selviätte.Tsemppiä!
..Kyllä se siitä!
Mutta VAIN, jos suhteenne on oikeasti jotakin, eikä hän vain sitten ollutkaan se, jonka etunimen muistat (mutta autuaana sekoitat entisesi nimeen). Itse kun kuvittelen saman tilanteen.. En pystynyt. Suhteeni ei ole tuommoinen: näytän kyllä tunteeni (ja yritän niitä kaivaa vastapuoleltakin - mutta miehet ovat miehiä :) Neuvoni on siis, että naiset ovat anteeksiantavaisia. Pettäminen jne. on sitten asia erikseen (itse en semmosia kattele..) Käytännössä siis jos tekee mieli vierasta lihaa niin eroaisi ensin - moiset "huvit" ovat vapaitten valtteja, toisaalta heillä ei sitten taas ole pitkän ja vakavan suhteen lukemattomia etuja käytössään. Itse olen näitä pitkä-suhde-ihmisiä. Niin on miehenikin. ..Ja mitä siihen neuvoon tulee..
Lähetä vaikka ruusuja, kirjoita kirje! Vanhanaikaiset konstit ovat tehokkaampia kuin mailit ja viestit (joita ei tarvitse edes lukea) tai soitot, joihin ei tarvitse vastata. Ei kukaan heitä kirjettä pois - ei varmasti! Kunhan kirjeessä ei lue "Hei beibe, vastaa mun soittoihin tai soita takas, mulle kun tulee muuten laskuu".
Eikä tuo nyt niin pahalta kuullostanut.. Itse olisin luultavasti sanonut myös että "voithan sinä mennä kavereittesi kanssa, kunhan muistat, että minä odotan sinua kotona". Et kai sinäkään niin vitun tyhmä jätkä voi olla, että menisit ja suutuksissasi pettäisit? Ei kukaan, jolla on enempi kuin yksi aivosolu käytössä semmosta tee. Suhteella on hintansa.
Monet ystävistäni (siis kaikki, suurinpiirtein) ovat sinkkuja tai tapailevat vain satunnaisesti joitain "ryyppyseuraksi" tyyppejä. Tai siis yksi ainakin, toiset kun eivät ole ryypiskelijä tyyppiä. Mutta he ovat yksinäisiä! On-se-niin-ihana tunne herätä aamulla oman kullan vierestä. Ah.
--
Onnea! Vaikka tuskin noin viksu jätkä, joka kysyy apua ongelmaansa, sitä tarvitsee ;)
--
Mansikkainen
Hei Mansikkainen!
Kiva että sinulla menee hyvin miehesi kanssa, ja että on mukava herätä oman kullan vierestä aamulla! Olen kyllä kokenut saman. Mutta kun kerroit että ystäväsi ovat yksinäisiä kun ovat sinkkuja, se pisti silmääni. En tietenkään tunne kavereitasi, mutta uskallan epäillä, että ovatkohan he sen takia yksinäisiä kun ovat sinkkuja... ? Ei välttämättä.. Nimittäin itse sinkkuna voin sanoa, että nautin tästä sinkkuna olemisesta. En edes kaipaa mitään vakavaa tähän elämäntilanteeseen. Joten eivät KAIKKI sinkut ole epätoivoisia yksinäisiä, ja käy ryypiskelemässä... Vaan he ehkä nauttivat elämästään juuri sellaisina itsenäisinä ihmisinä! :)
Kauanko olette ollut yhdessä?Me ollaan mun kundin kans oltu kuukaus ja yhen päivän ja meijän ensimmäinen riita oli just eilen joten en voi kertoa sulle kauheesti mitä meijän tyttöjen pääs liikkuu,mut joskus riidan jälkee voi mennä jopa viikko ku haluu taas nähä miehensä!Mä tosin näin sen heti tänä aamuna koska asun sen luona,mutta silti!Me oltiin eilen sen riidan jälkee hiljaa koko yö vaikka kummatkin valvotiin mutta ei me silti puhuttu mitää koska mä sanoin sille eilen et okei jos haluut ni mä oon hiljaa sit koko illan et ihan turha puhuu mulle eikä se sit puhunu mitää, se vaa sano et on sekin parempi ku oot mulle vihane mut eikö hiljaisuus tarkota että ollaan vihaisia?Ei näköjää mun kundin mielestä! mutta kyllä se ottaa suhun yhteyttä viimeistään kun on ikävä tai jos se on antanu anteeks ellei se jätä sua tommosen "pienen" riidan jälkee!?
Asutte yhdessä kuukauden tuntemisen jälkeen?
hoh.
Musta ainaki tuntuu hassulta ajatella, että jotkut seurustelee kuukauden ja muuttaa yhteen.Mutta toisaalta meneehän jotkut naimisiinki vaikka ois tuntenu toisensa vasta kuukauden -ja onhan noista jotku liitot kestänykkin (varmaan kuitenkin aika harva.
Elämä on ihmeellistä :)
Eikös tällaisia tilanteita ole W3C:ssä joku standardi????