Olen eronnut jo reilu puoli vuotta sitten, ja nyt olen käynyt useimmilla treffeillä. kaikki ovat olleet "ok", ja mukavia, mutta yksikään ei ole kolahtanut. Nyt olen muutaman kerran tavannut samaa miestä, mutta kavahdan hänen kosketustaan, enkä tunne minkäänlaista "intohimoa" häntä kohtaan. Ainut ketä kohtaan tunnen sitä, on eräs naimisissa oleva mies, jonka kanssa mulla on ollut useemman kuukauden seksisuhde.. En ole ihastunut enkä rakastunut häneen. Jotenkin on vaan turvallista olla hänen kanssaan, kun tiedän ettei hän tule vaatimaan multa mitään muuta. Mulla on ruennut pyörimään päässä jo ajatus, että mitä jos mä oonkin joku lesbo.. älkää naurako.. Mulla on takana kolme ihmissuhdetta, ja kaksi lasta. Tämä syksy on tullut harrastettua liikaakin yhden yön juttuja, mutta toisaalta se on ollut mulle helppo tapa, ei ole tarvinnut toiste nähdä.. ennen olen todellakin ollut parisuhde-ihminen, ja ihmettelen tätä omaa käytöstäni? Tämä mies, jota olen siis tapaillut, on erittäin kiinnostunut musta, ja lähtis varmaan kuuhun kanssani. Hän on mukava, kiltti, ja jolla on iso sydän. miksi hitossa mä sitten mittailen sitä katseellani, ja mietin että voisinko olla hänen kanssaan? pussailu suorastaan kuvottaa..olen kyllä tehnyt selväksi että edetään hitaasti ja katotaan tuleeko tästä mitään. onko tää sitä että nautin kun saan olla näin aikuis-iällä yksin? tätä en ole oikeestaan ikinä ennen kokenut, vaan hypännyt parisuhteesta toiseen..toisaalta taas olisi kiva olla jonkun kaa.. miten oma pää voikaan olla näin sekaisin? tää mun kirje voi olla aika sekava, kun on ajatuksetkin.. täsmennän kyllä, jos joku jotain kysyy. kyse ei ole siitä että pitäisin itseäni jotenkin "parempana ihmisenä", ettei mulle kukaan kelpaa. tiedän että nyt on kyse jostain muusta..
mikä mua vaivaa?
anette
41137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan ensiksi pyydän, että ilmoitat tälle tapailemallesi miehelle ettei jutusta tule mitään. Jos suuteleminenkin tuntuu vastenmieliseltä, niin eikö ole päivänselvää, ettei jutusta tule mitään? Mielestäni on väärin antaa hänen kuvitella suuria ja kiintyä sinuun päivä päivältä enemmän.
Kysyit, että mikä sua vaivaa. Mun vastaus siihen olisi, ettet oo vielä täysin päässy eroon vanhasta suhteestasi. Kirjoitit itsekin, että suhde varatun miehen kanssa tuntuu turvalliselta, koska hän ei voi vaatia sinulta mitään - vaatia mitään mihin et itse vielä ole valmis.
Mikään lesbo sinä et ole, sillä miehet kuitenkin kiinnostavat sinua. Tästä kertoo suhde varattuun mieheen ja ne yhden yön jutut.
Suhde varattuun mieheen on myös asia, jota en hyväksy (tuskin sitä minulta kysytäänkään, kunhan vain kommentoin). Vaikka oma suhteesi on päättynyt huonosti niin toivoisin sinulta silti kunnioitusta muiden avioliittoa kohtaan.
Mitäpä jos vaikka hankkisit itsellesi jonkun mukavan vapaan miehen vakipanoksi? Sellaisen, jonka kosketuksesta nautit ja jonka kanssa voit tyydyttää seksuaaliset himosi yhden yön juttuja turvallisemmin. Ja tee tälle vakipanolle selväksi, että juttu on vain seksiä etkä halua sitoutua. Halukkaita miehiä luulisi riittävän.
Kyllä sinä elämääsi uuden miehenkin vielä löydät. Puoli vuotta on kuitenkin lyhyt aika, joten anna sydämellesi aikaa toipua ensin, nauti lapsistasi ja omasta ajasta!
Tekisi mieli sanoa, että voi hyvä lapsi! Vasta puoli vuotta sitten eronnut ja ihmettelet käytöstäsi. Tiedätkö, että yleensä aina ensin halutaan tietää, olenko ok ja se johtaa näihin moniin yhden yön juttuihin. Älä koe näistä moraalista krapulaa, koska jos olisit käynyt eroryhmässä (mitä suosittelen), tietäisit, että kuuluu kuvioon. Menee n. 3 - 5 vuotta riippuen ihmisestä, että on selvinnyt täysin erosta. Ei tuolloin pysty menemään uuteen suhteeseen tai monet pystyvät, mutta ovat onnettomia suhteessaan. Jatkavat sitä samaa, mitä oli avioliitossa. Anna itsellesi aikaa, samoin lapsillesi selvitä erosta. Hoida itseäsi ja opettele olemaan yksin.
Itse olen 10 vuotta sitten eronnut ja ainoastaan pari seurustelua eron jälkeen. Lapseni ovat tasapainoisia , ihania ihmisiä, kun ei ole tarvinnut uusia iskäpuolia katsella. Nyt alkaa olla aika, että olisi tosiaan kiva olla joku, kun kohta lapset lentävät pesästä. He myöskin toivovat, että äiskärillä olisi joku. Olen ollut äärettömän onnellinen lasteni kanssa. Meillä on hyvä, lämmin perhe, johon on työpäivän jälkeen ihanaa tulla. Toivon Sinulle sitä samaa ja muista, että pitää osata olla itselleen armollinen ja antaa anteeksi monta asiaa ja opetella rakastamaan itseään. Hyvää ja rauhallista Joulua ja halit puolestani lapsillesi!
Ei sitä kukaan hiljattain eronnut halua kuulla, mutta kyllä todellakin menee vähintäänkin 2-3 vuotta, ennen kuin surutyö on tehty.
Mikään ei estä tapailemasta vapaita miehiä sillä aikaa, kunnes löytyy vakisuhde. Ei se uusi vakisuhde nimittäin halua kuulla valittelujasi entisestä elämästä!
Näille tilapäisille olisi hyvä kertoa suoraan, missä mennään.
Yksi pyyntö kuitenkin: älä riko toisten avioliittoja! Varatut miehet hekin tehkööt ensin surutyönsä. Älä seurustele sellaisen miehen kanssa, joka ei ole kala eikä lintu, siinä teet vain itsellesi hallaa.
meikä on eronnut jo kolme vuotta sitten ja vasta viimeisen vuoden olen osannut nauttiakin yksinolosta.
onhan noita lyhyitä suhteita ollut, mutta ei niistä sen suurempaa ole tullut.
mitäs tuosta paineita ottamaan, jos joku ihminen ei kolahda/sytytä niin eiku eteenpäin vaan!
ei kannnata stressata pariutumisesta. kyllä se sieltä tulee sit kun on oikeanlainen ihminen kyseessä.