Sanotaan, että kun rakastaa, ei sillä iällä ole merkitystä...niin ajattelen itsekin, tai ainakin haluan ajatella. Olen kuitenkin miettinyt, mitä mahdollisia "miinuksia" miehen korkeampi ikä yhdistettynä minun nuoruuteen voi ehkä myöhemmin aiheuttaa. Kun kerran oon taipuvainen miettimään asioita liian pitkälle... En ehkä muuten miettisi näitä niin paljon, mutta miehellä tuntuu olevan joku ikäkriisi, ja tämä pistää minutkin sitten miettimään.
Itse olen 23 ja mies 33. Tässä vaiheessa meidän ikäerolla ei ole ollut mitään merkitystä tai vaikutusta mihinkään, ainakaan negatiivisessa mielessä. Päinvastoin, ihastuin miesystävässäni myös siihen kypsyyteen ja viisauteen, mikä puuttuu aika monelta oman ikäiseltäni mieheltä.
Nyt kun ollaan seurusteltu puoli vuotta ja risat, on tullut hiukan synkkiä pilviä taivaalle miehen jatkuvan väsymyksen takia. Se vaikuttaa suhteen kaikkiin osa-alueisiin enemmän tai vähemmän. Tämä todennäköisesti johtuu ainakin osittain miehen työn kuormittavuudesta. Kuitenkin mies heittää vitsinä (mutta niin usein, että onkohan se kuitenkin totuus..), että on jo niin vanha ettei jaksa plaaplaa. Jatkuvasti tulee tämä hänen ikänsä jollain tavalla puheeksi, vaikka itse en ole koskaan pitänyt häntä liian vanhana. En tiedä onko hänellä jokin kolmenkympin kriisi, ja koska ite olen nuorempi niin hän nyt yhtäkkiä tunteekin itsensä ikälopuksi tai jotain.
En mielestäni vaadi liikoja, tiedän kyllä että töiden jälkeen haluaa rauhoittua yms.. mutta itse olen iloinen ja "aktiivinen" luonne, ja tämä oli yksi asia mistä mieheni erityisesti piti kun tapasimme. Tunnen jonkinlaista ahdistuneisuutta miehen passivisuuden ja väsymisen takia. Seksiä on ehkä kerran viikossa, mikä on mielestäni aika vähän näin varhaisessa vaiheessa suhdetta. Ainakin itse olisin valmis vaikka joka päivä, tai ainakin melkein :)
Ollaan mietitty myös, jos väsymys johtuisi jostain vitamiinin puutteesta, mutta näin ei ole. Minun mielestäni tässä on jotain henkistä, yhdistettynä työhön (joka kyllä on säännöllistä 8-16-rytmillä). Joskus kuitenkin mietin, että onko tällä ikäerolla nyt vaikutusta asiaan, olenko minäkin ehkä hänen iässään samanlainen...en kyllä usko.
En tiedä oliko tässä jutussa nyt mitään selvää punaista lankaa, mutta kaikkea ikäeroon, väsymykseen tms liittyvää kommenttia lukisin mielelläni, ja myös että mitä voisin itse tehdä asian hyväksi jos mahdollista. Rakkauden puutteesta tässä ei kuitenkaan ole kysymys.
Itse olen 23 ja mies 33. Tässä vaiheessa meidän ikäerolla ei ole ollut mitään merkitystä tai vaikutusta mihinkään, ainakaan negatiivisessa mielessä. Päinvastoin, ihastuin miesystävässäni myös siihen kypsyyteen ja viisauteen, mikä puuttuu aika monelta oman ikäiseltäni mieheltä.
Nyt kun ollaan seurusteltu puoli vuotta ja risat, on tullut hiukan synkkiä pilviä taivaalle miehen jatkuvan väsymyksen takia. Se vaikuttaa suhteen kaikkiin osa-alueisiin enemmän tai vähemmän. Tämä todennäköisesti johtuu ainakin osittain miehen työn kuormittavuudesta. Kuitenkin mies heittää vitsinä (mutta niin usein, että onkohan se kuitenkin totuus..), että on jo niin vanha ettei jaksa plaaplaa. Jatkuvasti tulee tämä hänen ikänsä jollain tavalla puheeksi, vaikka itse en ole koskaan pitänyt häntä liian vanhana. En tiedä onko hänellä jokin kolmenkympin kriisi, ja koska ite olen nuorempi niin hän nyt yhtäkkiä tunteekin itsensä ikälopuksi tai jotain.
En mielestäni vaadi liikoja, tiedän kyllä että töiden jälkeen haluaa rauhoittua yms.. mutta itse olen iloinen ja "aktiivinen" luonne, ja tämä oli yksi asia mistä mieheni erityisesti piti kun tapasimme. Tunnen jonkinlaista ahdistuneisuutta miehen passivisuuden ja väsymisen takia. Seksiä on ehkä kerran viikossa, mikä on mielestäni aika vähän näin varhaisessa vaiheessa suhdetta. Ainakin itse olisin valmis vaikka joka päivä, tai ainakin melkein :)
Ollaan mietitty myös, jos väsymys johtuisi jostain vitamiinin puutteesta, mutta näin ei ole. Minun mielestäni tässä on jotain henkistä, yhdistettynä työhön (joka kyllä on säännöllistä 8-16-rytmillä). Joskus kuitenkin mietin, että onko tällä ikäerolla nyt vaikutusta asiaan, olenko minäkin ehkä hänen iässään samanlainen...en kyllä usko.
En tiedä oliko tässä jutussa nyt mitään selvää punaista lankaa, mutta kaikkea ikäeroon, väsymykseen tms liittyvää kommenttia lukisin mielelläni, ja myös että mitä voisin itse tehdä asian hyväksi jos mahdollista. Rakkauden puutteesta tässä ei kuitenkaan ole kysymys.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuten toinenkin mies sanoi, miehen ikäkriisit johtuvat eri syistä kuin naisten. Naisten ikäkriisit näyttävät johtuvan kahdesta syystä: 30:n lapsettoman naisen pää tuntuu halkeavan biologisen kellon tikityksestä, vaikka vaihdevuosiin on vielä sukupolvi aikaa.
Toinen syy on naisten harhaiset unelmat ruusuisesta arjesta. Opiskelut, työ, miesystävä, häät ja lapsi. Sitten onkin kaikki saavutettu, eikä taivaat auenneetkaan. Siihen ei sitten auta kuin uuden miehen ihailut, avioero ja uusi kierros samaa. Kun kuvitellaan, että jatkuvalla elämän eteenpäinmenemisellä saavutettaisiin nirvana.
Mies voi tulla isäksi vielä vanhanakin, joten kiire ei ole samanlainen. Miehen ikäkriisi liittyy ylensä työhön. Opiskelujen jälkeen mennään työelämään ja uskotaan, että pitkää päivää tekemällä saa ylennyksiä, rahaa ja valtaa. Valitettavasti yrityksiä ja ihmisiä riittää johdettavaksi aniharvoille.
Viisikymppisenä turhautuneena pikkupomona huomataan kaikkien ponnisteluiden valuneen hukkaan. Lapset ovat jo isoja ja vaimo muistuttaa väistämättömästä vanhenemisesta. Sitten etsitään itseään puolta nuormpaa naista, jolla todistellaan itselleen ja kavereille, että ollaan vielä nuoruuden voimissa, kun vielä ottaa eteenkin. Mutta kun ei vaan olla, minkäs teet.
Minusta 30:llä miehellä ei voi olla mitään ikäkriisia. Kriisi muutoin kylläkin. Minä kyllä väittäisin, että AP:n miehellä on töissä menestymisen pakko, mutta ura ei vain etene. Kyllä 30:n vielä luulisi olevan seksuaalisesti aktiivinen, jos ei muuten vain satu omaamaan alhaista libidoa.
Ehkäpä mies on muutenkin passiivinen sohvaperuna. Ei normaali mies vielä tuossa iässä ole noin vanha ja väsynyt. Tai sitten mies on masentuntunut. Sehän vie energian nuoriltakin.
kyllä meidän tapauksessa se biologinen kello tikittää miehelläkin :) mutta ei ehkä samalla tapaa kuin monella naisella tikittäisi samassa iässä.
Hän on sanonut, että huomaa libidonsa heikentyneen siitä mitä se oli parikymppisenä. No tätä kai tapahtuu, vaikka kyllä tosiaan luulisi kolmekymppisen vielä kiinnostuvan seksistä. Ehkä kyse on tosiaan jonkinlaisesta masennuksesta, alavireisestä elämänvaiheesta, joka sitten vaikuttaa tuohon seksipuoleenkin.
Missään nimessä hän ei ole mikään sohvaperuna. Harrastaa kyllä liikuntaa, aiemmin ihan kilpailutasolla. Töissäkin hän on edistynyt, sai vuosi sitten ylennyksen. En tiedä mistä sitten johtuu..välillä otan itseeni, että johtuuko tämä jotenkin minusta. Vaikka mies sanookin rakastavansa ja välittävänsä minusta paljon. En vaan tiedä mitä voisin tehdä miehen hyväksi, kuinka voin auttaa muuten kuin kuuntelemalla tai jotain...ei hän masentunut ole ainakaan omasta mielestään. en tiedä voiko hän sitten kokea jonkinlaista päämäärättömyyttä elämässään, varsinkin kun monet tutut elävät jo perheineen ok-talossa jne...hänellä on vain työ, omaisuus. ja tietysti minä, jonka kanssa hän voisi saavuttaa kaiken muunkin (toivon mukaan). En siis tiedä mikä mättää... vai laitetaanko tämä sitten vaan talven piikkiin, veto pois ja se siitä.
Meillä on ainakin hieman samanlainen tilanne, mies pian 30, minä 23. Ollaan seurusteltu hyvällä sekä huonolla menestyksellä n. 5 vuotta ja mitä muistelen niin alussa meilläkin seksiä harrastettiin päivittäin ja joskus montakin kertaa, mikä oli kyllä ihan hauskaa.
Nyttemmin sanotaan viimeisen 2-3 vuoden aikana on jäänyt tosiaan vähän vähemmälle. Joskus parikin viikkoa menee niin ettei seksiä ole ollenkaan, eikä kyse ole ainakaan siitä etten minä haluaisi. Mies on väsynyt työstään ja yleisesti välillä hän on kovakin stressaamaan.
Olen silti lopettanut ns. ruinaamisen koska en halua lähteä sille tielle, ilmaisen kyllä jos haluan mutta prkl, pakkeja en halua, sen verran pitää itsekunnioitusta olla. Mies kyllä ilmaisee kun haluaa vaakamamboa, ja yleensä myös saa sitä.
Silti, voiko todella tuon ikäinen mies olla koko ajan niin hemmetin väsynyt jne? Onko se tekosyy?
Välillä oikein v*tuttaa kun yks vaan istuu ja tuijoittaa tota hemmetin telkkaria illat pitkät, olisi joskus ihanaa että hän keskittyisi vain ja ainoastaan minuun. Mitä siis tehdä? En vaadi huomiota koko ajan enkä sitä haluakaan mutta nainen kun olen niin joskus sitä hemmottelua kaipaa niin...
...kevät ja aurinkoa ;) Kyllä se 30 mies sieltä vielä virkoaa ja jaksaa kirmata, kunhan vaan päivät tästä hivenen pitenee. Kerää voimia nääs, ja tuossa (ja tässä) iässä sitä on jo jokainen kehon liikerata niin monta kertaa toistettu, että sitä sopiikin hivenen rauhallisemmin harkita mitä sitä seuraavaksi oikein tekee.
Mutta aatoksista asiaan...
Työpaineet, mörköpimeä vuodenaika, rinnalla nuori aktiivinen nainen ja itsellä kenties ymmärrys siitä, että ne omat himot ovatkin nyt hetkellisesti hiipumaanpäin, ei siis ihme että hiukka aktiivisuus on hakusessa. Ja vielä jos korvien välissä takoo jonkin sortin kolmenkympin kriisi.