Työttömät ja sossut ovat unohtaneet pääasian tässä työttömyyskeskustelussa.
Yhteinen hyvinvointi kasvaa aina kun joku tekee töitä, silloin riittää enemmän jaettavaa kaikille.
Työttömyydessä on kyse lähinnä tulonjaon epäonnistumisesta, vähän tuottavien tai väärällä paikkakunnalla asuvien henkilöiden työpanos on hinnoiteltu niin kalliiksi ettei se käy kaupaksi.
Yhteinen hyvinvointi kasvaa aina kun joku tekee töitä, silloin riittää enemmän jaettavaa kaikille.
Työttömyydessä on kyse lähinnä tulonjaon epäonnistumisesta, vähän tuottavien tai väärällä paikkakunnalla asuvien henkilöiden työpanos on hinnoiteltu niin kalliiksi ettei se käy kaupaksi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Yhteinen hyvinvointi kasvaa aina kun joku tekee töitä, silloin riittää enemmän jaettavaa kaikille."
Ei sitä ole unohdettu. Se on kirjattu oikein lakiin. Jos yrittää tehdä töitä, menettää työttömyysturvansa. Erittäin tehokas keino ylläpitää työttömyyttä.
Ei sitä ole unohdettu, vaan päinvastoin monissa viesteissä teroitettu.
>Yhteinen hyvinvointi kasvaa aina kun joku tekee töitä, silloin riittää enemmän jaettavaa kaikille.
Eipäs 1): Työnteko itsessään ei tuo hyvinvointia, vaan työn tuotto. Automaation ja globalisaation vuoksi työn tuottavuus on kasvanut valtavasti, ts. ihmistyön tarve nykyisissä tuotantomenetelmissä on laskenut. Tästä todisteena se, että teollisuustuotantomme on kaksinkertaistunut parissakymmenessä vuodessa, vaikka reaalinen työttömyys on samassa ajassa stabilisoitunut massiiviseksi noin puoleksi miljoonaksi.
Eipäs 2): Yhteinen hyvinvointi kasvaa vain siinä tapauksessa, että lisääntynyt jaettava myös jaetaan edes osapuilleen tasaisesti. Nyt tuotto on siirretty pääomapiireille: yritysten voitot ovat kuusinkertaistuneet, kansastamme rikkaimman prosentin tulot kasvaneet 122% ja suurituloisin kymmenys käärii liiveihinsä 80% tuottavuuden noususta. Niinpä, tuli tuotto sitten työstä tai koneistumisesta, tällä hetkellä suurin hyöty valuu vain pienelle osalle ja jättää muut nuolemaan näppejään.
>Työttömyydessä on kyse lähinnä tulonjaon epäonnistumisesta, vähän tuottavien tai väärällä paikkakunnalla asuvien henkilöiden työpanos on hinnoiteltu niin kalliiksi ettei se käy kaupaksi.
Kyseessä on pikemminkin uuden tilanteen hyväksikäyttö. Koska ihmistyön tarve on voimakkaasti vähentynyt, tämä tuo mukanaan saneluratkaisuvallan työn tarjoajille - aivan kuin missä tahansa tilassa, jossa tarjottavaa on vähemmän kuin sitä haluavia. Kun työn(kin) tuotto on kasvanut edellämainitun verran, työpanoksen hinta ei mitenkään voi olla liian suuri, ellei se ole kasvanut nopeammin kuin tuottavuus. Suhteessa tuottavuuteen työpanoksen prosenttiosuus lisäarvosta on pikemminkin laskenut. Jos oli mahdollista työllistää aikaisempina aikoina liksoin, jotka tuottivat hyvän elintason yhteiskunnalle ja yksilölle, miksei sitten nyt, nykyisellä tasolla.
Siinä olen samaa mieltä, että tulonjako on erittäin epäonnistunut. Samoin työnjako.
"Jos oli mahdollista työllistää aikaisempina aikoina liksoin, jotka tuottivat hyvän elintason yhteiskunnalle ja yksilölle, miksei sitten nyt, nykyisellä tasolla. "
Onkohan noin? Kyllä ne liksat ennen aika pienet oli ja elintasokin nykyiseen verrattuna varsin vaatimaton useimmilla. Ei ollut kaikkea sitä tekniikkaa ja mukavuutta, mikä nykyään on selvyys myös pienituloisille. Ei enää köyhätkään perheet joudu elämään pienissä hellahuoneissa, joissa talvella lämpö laskee yöllä pakkaselle ja tarpeilla käydään pihan perällä. Väitän, että elintaso on selvästi parantunut kaikilla, mutta kun sitä aina verrataan niihin parhaimmin menestyneisiin, niin tottakai suhteellisia eroja on.
Ota myös huomioon se, että kaikki eivät ole osallistuneet sen tuottavan teollisuuden kehittämiseen ja rahoittamiseen. Pitäisikö tuotot sitten jakaa silti tasan kaikkien kesken? Riippumatta työ- tai rahoituspanoksesta ja riskistä? Kyllä siinä vaurastumisessa täytyy jokin syy- ja seuraussuhde säilyttää, muuten mennään sosialismiin, joka todistetusti EI toimi.
Et kai nyt ihan tosissaan väitä, että optiopummit ja muut monetaristipellet ovat miljoonaetunsa jotenkin muka "ansainneet".
Mitään syy-ja seuraussuhdetta ei ole säilytetty, eikä meillä silti ole mitään sosialismia, vaan kylmän monetaristinen systeemi.
Kummallista muuten, että aina kun alkaa ihmetellä noita optiopummien touhuja, aletaan pelotella kommareilla ja sosialismilla. Mahdatkos edes tietää, mitä niillä tarkoitetaan?
Optiot muodostavat hyvin pienen osan kaikista tuloista, ja ne eivät ole pois muilta kuin maksavalta yritykseltä, sen osakkeenomistajien voitoista, jonne ne muuten menisivät. Optiot verotetaan tulona eli käytännössä 60% menee valtiolle. Optioista meuhkaaminen on puhdasta kateutta, ei mitään muuta. En väitä, että ne aina olisivat oikeudenmukaisia, mutta niiden merkitys yleisesti on mitätön, ja ovat sitäpaitsi jo jäämässä pois useimmissa firmoissa.
Sinähän selkeästi tiedät, että rikkain viidennes maamme eläteistä vie neljä viidesosaa kaikista tuloista.
Sinun mielestäsi tuo on ilmeisesti oikea jakosuhde.
Tämän vuoden alusta sossut saivat voimaan firmojen tuplaverotuksen.
Firmat siis tyhjensivät kassan ennen muutosta.
Nyt sitten tätä kertaluonteista osingonjakoa käytetään propagandassa.
Itse tuplaverotus oli epäonnistunut päätös, firmat siirtävät toimintaa ulkomaille niin nopeasti kuin pystyvät.
Ei toimi markkinatalouskaan ja Eu.
Niinpä niin. Historiasta voidaan blokata mikä tahansa kausi ja verrata nykyistä sitten siihen. Itse menit siis hellahuone-ulkohuusiaikaan.
Tein käsittääkseni aika selväksi, että vertaan nykymeininkiä parikymmentä vuotta sitten vallinneeseen. 1980-luvulla oli toistaiseksi maassamme suurin auvon aika: työttömyys oli pientä, tulonjako varsin oikeudenmukainen, yhteiskuntasektori reilassa ja hyvä jakaantui tasaisemmin. Se kelpaisi minulle mainiosti edelleenkin.
Sen ainoa huono puoli oli siinä, että ihmiset kestävät hyviä aikoja varsin kehnosti. Kun rahaa oli, sitä piti tietysti saada lisää. Fyrkkaa jaettiin jokaiselle kyselevälle holtittomasti, uskottiin markkinavoimien ikuiseen "totuuteen".
Kehnostihan siinä sitten kävi. Laman aikana alettiin siirtää varallisuutta suurpääomalle, ja se on johtanut nykyiseen tilanteeseen.
En myöskään puhu mitään tulojen jakamisesta tasan. Ei niitä jaettu parikymmentä vuottakaan sitten, rikkaat pärjäsivät loistavasti. Mutta silloin oli paljon suuremmat mahdollisuudet myös tavalliselle rahvaalle päästä edes roikkumaan vihreällä oksalla.
Kyllähän minua varmaan voi pitää nostalgisena haihattelijana, mutta minulle 1980-luku esittäytyy toistaiseksi parhaana korkean elintason ja sen onnistuneen jakamisen vuosikymmenenä - lukuunottamatta ehkä sitä loppuajan juppihulluutta, jolla pedattiin sitten nämä nykyiset ajat.
Kysyn edelleen: jos silloin asiat olivat yhteiskunnalliselta ja yksityiseltä kannalta katsoen varsin mukavasti, miksi ei nyt, kun kokonaistuotto ja varallisuus ovat nousseet räjähdysmäisesti?
Vuonna 1986 alkoi Holkerin hallituksen yhteiskuntakokeilu.
Siihen asti valtio oli verottavinaan firmoja ja firmat olivat maksavinaan veroja. Holkeri ja Liikanan yrittivät tuplata verotuksen, mistä seurasi 1990-luvun lama.
Sitten Ahon hallitus palautti pakon edessä verotuksen 15 prosenttiin, mistä sossut ovat hilanneet sen 29:ään.
Nyt sitten heinäseiväshallitus yrittää uusia yhteiskuntakokeilua. Sääliksi käy tavallisia ihmisiä.
Varmaankin noin, mutta Suuri Lama oli maailmanlaajuinen, joten aivan kokonaan sitä ei voida vierittää Liikasen ja Holkerin niskoille.
Syynä oli maailmanlaajuinen juppihysteria, joka loitsi talouden ylikuumentumista ja johti lopulta kuplien poksahtamiseen. Kun siihen lisätään vielä automaation ja tietokoneiden esiinmarssin ja globalisaatiokehityksen alku ja erityisesti Suomen osalla maassamme harjoitettu politiikka sekä Neuvostoliiton kaupan romahdus, tulos oli vielä erikoisluokkaa.
Huonosti meni Ruotsillakin, mutta tässä tuli esille maiden välinen kulttuuriero suhteessa kansalaisiinsa. Muistan laman ajoilta, miten joku päättäjistämme vastasi uteluun, miksi Ruotsissa lamasta huolimatta ihmisillä menee paremmin.
Päättäjämme valisti kutakuinkin näin sanoen: Ruotsi elvyttää velkarahalla talouttaan ja pitää näin keinotekoisesti työttömyyden matalalla. Me suomalaiset olemme fiksumpia. Kun nyt annamme kansan kärvistellä massatyöttömyydestä, jo piakkoinkin kärsimykset korvataan, työllisyys kasvaa kohisten ja kurmuutetuille koettaa auvon aika. Silloin voimme naureskella ruotsalaisille, jotka lyhytnäköisellä, inhimillisellä politiikallaan saattoivat itsensä pulaan.
Kyllähän tässä jo se nauru jossain vaiheessa alkaisi maittaa, fiksujen voittajien puolella kun pitäisi olla. Tiedä häntä sitten, kummalla puolella Pohjanlahtea se hohottelu reteämmin tälläkin hetkellä raikuu.
Niin, kysehän todella on työnjaon ja tulonjaon epäonnistumisesta.
Mutta ongelma onkin siinä, että suurin osa kansantulosta jaetaan sille kaikkein tuottamattomimmalle kansanosalle, jota voidaan optiopummeiksikin nimittää.
Samaan aikaan luovat, ammattitaitoiset ja kykenevät ihmiset saavat kärsiä työn puutteesta nälkärajalla. Suomen perusturvahan on EU:ssa banaanivaltiotasoa.