Olin tosi tyhmä ja syöksyin mun ekaan seurustelusuhteeseen liian äkkiä, joten nyt kuukauden jälkeen huomasinkin, ettei tää ihminen olekaan täysin sitä, mitä etsin, kun opin sitä tuntemaan paremmin, enkä taida muutenkaan olla vielä edes valmis vakavaan suhteeseen, koska oon tosi sitoutumiskammonen ja mulla on kaikenlaisia itsetunto-ongelmia.. Ja tällä hetkellä tää mies tuntuu pelkältä kaverilta, mutta tää toinen osapuoli on edelleen luultavasti tosi ihastunu muhun.. Mä oon nyt tosi masentunu ja ahdistunu, koska en haluis satuttaa tota ihmistä ja särkee sen sydäntä. Joululahjatkin ehdittiin ostaa toisillemme.. Kannattasko mun kertoo sille mun ajatuksista jo mahdollisimman pian vai olisinko ennemmin pilaamatta sen joulun ja kertosin vasta ens viikolla? Tää tuntuu niin kamalalta! Ihan kuin mä olisin vaan leikitelly sen tunteilla..
lyhyen suhteen lopetus
epätoivonen
72176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei auta kuin olla ihan rehellinen. Ethän sinä aluksi tuohon suhteeseen mennyt ajatellen että "hähää esitänpä nyt ihastunutta ja sitten rikon sen sydämen", vaan ihan oikeastikin uskoit että teistä voisi tulla hyvä pari.
Joten kerro hänelle että vaikka aluksi ihastus oli tosi vahva, niin nyt kun olette paremmin tutustuneet, ei enää tunnukaan siltä että pitäisi jatkaa. Kerro että hän ei ole tehnyt mitään väärin, mutta että sinun tunteesi eivät vain ole kehittyneet oikeaan suuntaan ja et usko että voisitte pidemmän päälle olla onnellisia. Ei siihen sen kummempaa syytä tai selityksiä tarvita. Voit kertoa tietty sitoutumiskammostasi tai itsetunto-ongelmistasi, mutta uskon että ne kyllä katoaisivat melko pian jos mies olisi se oikea sinulle.
Ei kai sillä niin väliä teetkö sen ennen vaiko jälkeen joulun, tärkeintä on että teillä on silloin kahdenkeskistä aikaa jutella, niin että hänkin saa kertoa omista ajatuksistaan. Jos ette tapaa jouluna "luonnostaan", niin ehkä on kiva antaa hänen nauttia joulusta ennen kuin kerrot. Voithan vaikka jotenkin viestittää hänelle että olet vähän miettinyt että oletko valmis vakavaan seurusteluun, niin hänelle ei sitten lopetus tule ihan täysin yllätyksenä. Totta kai silti annat hänelle hankkimasi lahjan, kyllähän sinä edelleen jollain tasolla hänestä pidät, ja voitte vaikka pitää niitä muistoina siitä mukavasta (vaikkakin lyhyestä) ajasta joka teillä oli yhdessä. (jos siis onnistutte suht sovussa eroamaan)
Uskon että joudut tuohon tilanteeseen vielä ehkä useankin kerran (as we all), ja ei siihen ole muuta keinoa kuin avoimuus ja rehellisyys. Siten satutat toista kaikkein vähiten (sillä ainahan nämä satuttavat), ja loppujen lopuksi sitä se jätettykin osapuoli eniten arvostaa. Se ei silti tarkoita että alat ruotimaan hänen huonoja puoliaan (itsetunto kyllä romahtaa tuossa tilanteessa muutenkin riittävästi), sillä nehän voivat olla juuri niitä juttuja mihin seuraava tyttö hänessä ihastuu, vaan että puhut lähinnä vain omista tunteistasi ja itsestäsi.
Mieti miten itse haluaisit saada tietää suhteen loppumisesta, jos olisit tuon pojan asemassa, ja toimi siten. Helppoa tietä ei ole ,mutta mitä pikemmin teet pelin selväksi, sitä nopeammin molemmat toivutte ja olette valmiit jatkamaan elämää. Muista myös itsekin ottaa opiksesi, nyt tiedät jo hieman enemmän siitä millainen mies sinulle sopii, ja etenkin olet oppinut muutaman tärkeän asian itsestäsi.
Ja ainahan on mahdollista että kun otat avoimesti tunteesi puheeksi, ehkä keskustelusta seuraakin jotain hyvää. Ehkä hän hämmästyttää sinut ymmärtämällä tunteitasi, tai näyttää sinulle ihan uuden puolen itsestään, joka ehkä saa sinut vielä harkitsemaan suhteessa jatkamista. KOskaan ei tiedä miten käy, ja te ette vielä kovin hyvin tunne toisianne. Perinpohjainen keskustelu on aina hyväksi, oli tilanne mikä vain. Eli kuuntele poikaystävääsi sekä omaa sydäntäsi, ja toimi sen mukaan.
ei kerro vasta juhlapäivien jälkeen! koska,muuten se saa joka joulu muistaa ja joka joulu tulee tuo tapaus jatkossakin sen mieleen siis joka ikinen vuosi! odota mielummin on mun mielipide!
Mun mielestä on ensiarvoisen tärkeää, että rehellisesti ja selkeästi kertoo toiselle eron syistä. Aina siihen kuitenkin syynsä on ja toinen ihan varmasti jää niitä miettimään. Jos mitään syitä ei sanota toinen kuitenkin kehittelee ne omassa päässään ja saattaa kärsiä epätietoisuudesta pitkäänkin. On itsekästä jättää toinen pyörimään sellaiseen epämääräiseen huonouden tunteeseen johon ei mitään selkeää selitystä anneta!
Ja siis puhun nyt kokemuksesta. Tuollaisen antamasi ohjeen voi antaa vain ihminen jolle koskaan ei ole vastaavaa tehty!
no, jokaisella tietty oikeus mielipiteeseensä. Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä että toisen henkilökohtaisia ominaisuuksia (joille hän ei mitään voi) ei pidä mennä tuossa tilanteessa arvostelemaan.
Yksi exäni jätti minut (jo vuosia sitten) ja luetteli mikä kaikki minussa on hänen mielestään pielessä, ja niistä kommenteista en ole toipunut vieläkään. Tiedän että ne olivat makuasioita, ja vain yhden miehen näkemys, ja monilta muilta olen kuullut ihan vastkkaisia mielipiteitä, mutta koska rakastin syvästi tuota miestä, niin hänen kommenttinsa ovat syöpyneet tosi lujasti mieleeni. Aina kun olen allapäin niin ne tulevat mieleen ja todella toivoisin että hän ei niitä olisi sanonut, sillä ne eivät todellakaan ole auttaneet minua eteenpäin missään mielessä.
Olen samaa mieltä kanssasi tästä: "On itsekästä jättää toinen pyörimään sellaiseen epämääräiseen huonouden tunteeseen johon ei mitään selkeää selitystä anneta! " Siksi kannatankin ehdotonta rehellisyyttä, mutta jättämistilanteessa tulisi silti puhua vain omasta puolestaan, eikä arvostella toisen henkilökohtaisia ominaisuuksia. Sillä kysehän on loppujen lopuksi ihan vastaavasta tilanteesta kuin että toiset meistä tykkäävät oluesta ja toiset inhoavat sitä, eikä se ole oluen vika että siitä eivät kaikki tykkää, vaan makuasia.
Tietenkin, jos jättämisen syynä on toisen huono/lapsellinen käyttäytyminen, johon helposti voi seuraavassa suhteessa vaikuttaa, niin tietenkin sellaisesta saa ja pitääkin mainita.
Kaikkiaan olen sitä mieltä että vaikka rehellisyys maan perii etenkin näissä asioissa, sanat on valittava tarkoin (ellei tarkoituksellisesti halua toista loukata enemmän kuin on välttämätöntä), ja liika rehellisyys tuottaa vain lisää tuhoa. Jos sinulla on jotain sellaista sanottavaa missä toinen todella voi kehittää itseään ja parantua parisuhdetaidoissaan, asian voi sanoa, mutta silloinkin vain omana mielipiteenään eikä minään yleisenä totuutena. Sillä joka ikisellä tytöllä jonka sekin mies tapaa on oma näkemyksensä hänen huonoista ja hyvistä puolistaan.
miehen näkökulma: kerro heti, jos olet kerta tuollaiseen ratkaisuun päätynyt. Nyt se poikaystäväsi joulun pyhät kerkiää turhaan pohtia ja haaveilla ties mitä kaikkea. Säästä hänen elämänsä päiviään näiltä turhilta haaveiluilta ja soita hänelle, se on paras ratkaisu. Mitä pidempään odotat sitä pahemmalta se tuntuu, jouluna nyt on sentään muutakin tekemistä ja tapahtumaa kuin seuraavalla väliviikolla jolloin tuollainen uutisen sulattelu vasta ikävää on!
paras kertoa niin pian kuin mahdollista ja niin rehellisesti kuin ikinä pystyt. Mitä pitempään asiaa välttelet sitä petetymmäksi hän itsensä tulee tuntemaan ja sitä vähemmän hän sinua jälkikäteen tulee arvostamaan. Jos syyt todella ovat vain sinun itsetunto-ongelmasi jne. niin on parempi, jos sanot juuri niin. Toisaalta jos syytä on myös tämän miehen käytöksessä on parempi sanoa myös ne syyt. Ei ihmisiä pitäisi pitää tyhminä eikä holhota - toinen osapuoli kyllä osaa vetää omat johtopäätöksensä tunteistasi ja toiminnastasi, joten turhaan hänen puolestaan ajattelet. Kammottavin tapa jättää on se että pelkurimaisuuttaan ei uskalla olla rehellinen (vaikka naamioisikin pelkonsa siihen "ettei halua loukata", hah mitä puppua!). Hän kyllä näkee välttelysi läpi, joten on parempi vain sanoa asiat niin rehellisesti kuin mahdollista. Eniten loukkaat epärehellisyydellä.
Neuvoistanne! Ero tapahtu siis viime perjantaina ja se meni oikein hyvin :) Sovittiin, että ollaan vielä kavereita.. Tuntuu, että nyt oon taas paljon vapautuneempi ja onnellisempi, kun ei tarvii enää murehtia ihmissuhdesotkuista! Ja sinkkunakin viihdyn oikeestaan paljon paremmin, joten tuskinpa mitään uutta suhdetta haluan vielä pitkiin aikoihin!